Omenapiirakkaa ja muita syksyisiä juttuja

Toissayönä, kun en saanut unta, jäin kuuntelemaan yöllisiä ääniä.

Seinäkellon raksutuksen, jääkaapin hurinan

ja muiden tuttujen kodin äänien takaa kuului ulinaa,

sellaista vaikerrusta, joka ei missään tapauksessa kuulunut perinteiseen

syyskuun yön äänimaisemaan.

Tai niin ainakin luulin.

Ulina oli sen verran voimakasta,

että oli pakko nousta sängystä ylös ja raottaa ikkunaverhoa,

jotta näkisin ja kuulisin paremmin. 

Ikkunan takana täydellisen kirkas kuu ja tummalla yötaivaalla tuikkivat tähdet 

valaisivat tienoon kauniisti.

Sitten se kuului taas, tuo samainen vaikerrus.

Niin lohduttomalta se kuulosti,

että ihan rintaa puristi.

Aamulla saattaessani lapsia koulutaksille,

jäin "jutustelemaan" toviksi laitumella käyskenteleville lehmille.
Osa lehmistä työnsi turpansa aidan yli aivan liki, kuin huomiota hakien.
Minusta näytti siltä,
että lehmien kanssa laiduntavia vasikoita oli vähemmän kuin aiemmin.

Silloin ymmärsin nuo yölliset äänet.

Joitakin päiviä aiemmin olin nimittäin vaihtanut ajatuksia naapurin nuoren emännän kanssa ja hän kertoi tuolloin,
että kohta on taas se aika, kun keväällä syntyneet vasikat vieroitetaan emoistaan ja luovutetaan uusiin koteihinsa.
Ja että sitten se taas alkaa,
vaikerrus, kun lehmä-äidit itkevät pienokaistensa perään.

Hän sanoi, että tuota vaikerrusta kestää yleensä kolme vuorokautta

kunnes ne ymmärtävät, että vasikat eivät tule enää takaisin,

vaikka niitä miten paljon kutsuisi.

Elämä on julmaa, ajattelin.

Mutta sellaista elämä on meillä ihmisilläkin.

Huoli omasta on aina läsnä, kun lapsi kokeilee siipiensä kantokykyä.

Irroittautuu pienin askelin tuosta viereltä, 

lähtee kulkemaan omia teitään.

Niin syvä on äidin rakkaus.

Niin syvälle äidin sydämeen he piirtävät lähtemättömän jäljen, nuo rakkaat, jotka kannoimme sydäntemme alla.

Heidän askeltensa matkassa me äidit ja toki isätkin tiiviisti kuljemme.

Talutamme, ohjaamme, neuvomme.

Pakkaamme heidän reppuihinsa elämän eväitä.

Lähtemisen tuska repii sisintä aina.

Kunnes luotamme, että elämä kantaa heitäkin.

Näissä ajatuksissa palasin kotiin ja aloitin vapaapäiväni vieton.

Koska yö oli ollut kylmä ja tuuli tuntui puhaltelevan läpi ikkunoiden ja ovien,

päätin ensitöiksi sytyttää tulet leivinuuniin ja käpertyä sen kylkeen lämmittelemään.

Siinä leivinuunin kylkeä vasten, pehmeää lämmön loimotusta katsellen,

kolea syyssää oli hetken päästä enää muisto vain.

Koti täyttyi korviahivelevästä tulen rätinästä ja sen myötä suloisesta lämmöstä,

jota leivinuuni huokuu vielä tänäänkin.

Aina syksyisin, omenoiden aikaan, mieli tekee leipoa omenapiirakkaa.

Muutaman perinteisen piirakan lisäksi kokeilen usein jotain uuttakin reseptiä,

sellaista, jota ei ole tullut aiemmin leivottua.

Tällä kertaa kokeilin somessa paljon kehuttua omenapiirakkaa,

joka on saanut suuren suosion saavuttamana lempinimen somenapiirakka.

Ohje piirakkaan löytyy täältä.

Piirakka oli kyllä hyvää juuri tuollaisenaan,

mutta koska tykkään soveltaa,

sovelsin tälläkin kertaa hieman ja tein piirakasta oman versioni.

Naputtelen ohjeen tähän alle.

Omenapiirakka

Pohja:

200 g voita tai margariinia

2 1/2 dl sokeria

2 kananmunaa

1 1/2 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

3 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

Päälle:

ohut kerros omenahilloa

n. 5 kpl kotimaisia omenoita ohuiksi viipaleiksi leikattuna

1 rkl sokeria

1 tl kanelia

Vaahdota voi ja sokeri.

Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita tasaiseksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja 

lisää ne muutamassa erässä taikinan joukkoon nopeasti sekoittaen.

Levitä taikina halkaisijaltaan n. 30 cm vuokaan.

Sivele ohut kerros omenahilloa taikinan päälle.

Leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi.

Lado viipaleet tiiviisti taikinan päälle painellen niitä hieman taikinan sisään.

Ripottele sokeri ja kaneli omenaviipaleiden päälle.

Paista 200 asteessa uunin keskitasolla n. 30 minuuttia tai kunnes pinta ruskettuu kevyesti.

Omenahillo tekee piirakan pinnasta mukavan kostean

ja perunajauho taikinasta kuohkean toisin kuin tuossa varsinaisessa ohjeessa,

jossa piirakan pohja on enemmänkin karamellinen, vähän niin kuin wilhelmiina-kekseissä.

Molemmat piirakat ovat omalla ihanalla tavallaan todella maukkaita,

suosittelen kokeilemaan!

Syyskuu alkaa kääntyä loppupuolelleen.

On ollut jo sen verran koleaa,

että uuninlämmityksen lisäksi olen kaivanut 

jo syksyisemmät tekstiilit kesäteloilta esille.

Villasukat jalassa, leivinuunin lämmössä on mukava 

toivottaa syksy tervetulleeksi.

Ihana on tämäkin vuodenaika!

Syyskuun lopun ja syksyn ihania päiviä juuri sinulle!

-Kaaru-

Valkosuklaa-mustikka muffineita

Elokuu on ollut monenlaisten touhujen kuukausi.

Päivät ovat täyttyneet pihahommista,

kotimetsän raivauksesta ja siistimisestä,

puutarhan sadonkorjuusta 

sekä kaikista niistä sellaisista touhuista,

joita näin syyskesäisin tulee usein tehtyä,

kun ajatukset siirtyvät kukkapenkeistä

muunlaisiin juttuihin.

Olen tehnyt myös muutamia marjareissuja lähimetsään

ja pellontakaiselle vaaralle, joiden suojissa metsämarjat ovat kypsyneet hissukseen ja aivan huomaamatta pois kerättäviksi. 

Marjoista suurimman osan olen säilönyt talven varalle, mutta aina pienen osan käyttänyt heti tuoreeltaan päiväkahvihetkien leivonnaisiin tai kattanut niitä aamu- ja iltapalapöydän lisukkeeksi.

Olen aina tykännyt sellaisista leivonnaisista,

jotka valmistuvat toisinaan niin kiireisen arjen keskellä nopeasti ja helposti.

Niinpä sovelsin tällä kertaa eräästä hyväksi todetusta, 

vuosia sitten jostain lehdestä talteen leikkaamastani

mustikkapiirakan ohjeesta helpon ohjeen valkosuklaa-mustikka muffineihin.

Naputtelen ohjeen tänne blogiin, sillä täällä, jos missä, se säilyy tallessa myöhempiäkin leivontahetkiä varten.

Ehkäpä siitä on iloa Sinullekin!

Valkosuklaa-mustikkamuffinit 

(n. 24 kpl suurehkoa muffinia)

Taikina:

7 dl vehnäjauhoja

4 dl sokeria

3 tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa

2 tl vaniljasokeria

200 g valkosuklaahippuja

200 g sulatettua voita

3 dl maustamatonta jogurttia

4 kananmunaa

4 dl mustikoita 

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Sulata voi.

Sekoita jäähtynyt voi, jogurtti ja kananmunat keskenään.

Yhdistä nestemäinen seos kuiviin aineisiin ja sekoita ainekset nopeasti sekaisin.

Älä vaivaa, ettei taikina sitkisty.

Kääntele taikinan joukkoon lopuksi mustikat.

Paista muffineita uunin keskitasolla n. 30 minuuttia.

Jäähdytä ja koristele muffinit sulatetulla valkosuklaalla ja mustikoilla.

Herkullisia ovat!

Ohje toimii yhtä hyvin gluteenittomana korvaamalla vehnäjauhot gluteenittomilla jauhoilla.

Ja toki maidottomanakin, mikäli korvaa voin maidottomalla margariinilla ja jogurtin esimerkiksi

jollakin kauravalmisteella.

Elokuu on suonut sateiden muodossa helpotusta janoisille, 

keväällä kylvämilleni yksivuotisille kesäkukille, 

jotka ovat kasvaneet oman onnensa nojassa koko kesän, 

kun en ole ehtinyt niitä juurikaan hoitamaan.

Toki ne ovat kukkineet läpi kesän,

mutta kukinta on ollut selvästi vähäisempää kuin aiempina vuosina.

Mutta nyt ne kukkivat runsaana ja ilahduttavan värikkäänä mattona!

Siitä kukkamatosta nappasin mukaani muutaman ruiskaunokin, olkikukan, 

kesäharson, ja orvokin, jotka yhdistin mustikan- ja puolukanvarpujen sekä mataran kukintojen kanssa pieneksi kimpuksi päiväkahvipöytään.

Elokuu on tunnelmaltaan aina yhtä ihana.

Vaikka se on kuukausi,

jonka aikana kokee hetkittäin iloa auringon kypsyttämästä kesästä,

ja sitten taas toisena haikeutta sen päättymisestä,

se on samalla kuukausi, 

jossa kesä ja syksy kulkevat samalla tavoin rintarinnan 

kuin kaksi toisilleen tärkeää ihmistä.

Tummenevien iltojen ja kynttilänvalon tuiketta elokuun lopun päiviisi

Sinulle, joka täällä piipahdat!

-Kaaru-

Kesäillan tunnelmaa ja raparperi-kauratoscapiirakka

Kesäkuun ensimmäinen päivä on kääntymässä ehtoopuolelleen.

Aurinko paistaa matalalta venyttäen varjojaan yli hiljenevän tienoon.

Kesä on viimevuotiseen ja moneen aiempaan vuoteen nähden useamman viikon edellä aikaansa.

Puut, pensaat ja kukat kukkivat kaikkialla samalla tavoin kuin tavallisesti keskikesällä.

On niin kauniin vehreää ja vihreää, ilmakin tuoksuja tulvillaan.

Tein juuri tavanomaisen kierrokseni puutarhassa pienen tyttäreni kanssa.

Veimme kukkasille ja kasvimaan taimille juotavaa,

jotta ne eivät aivan uupuisi näiden helteisten kelien alla.

Monien kukkien kohdalla pysähdyimme ihmetellen ihastelemaan niiden pieniä, 

taidokkaita yksityiskohtia, värejä ja tuoksuja.

Katselimme kiirehtimättä ympärillemme,

tartuimme hetkeen, siihen olevaan

ja näimme paljon pieniä, kauniita asioita.

Kerroin lapselleni tarinoita kukista,

joita muistan jo lapsuuteni kesiltä.

Hän ihmetteli ääneen monia sellaisia asioita,

jotka meistä aikuisistakin tuntuvat toisinaan ihmeiltä,

vaikka ymmärrämmekin luonnon kiertokulun eri vaiheet.

Hän ihmetteli vaikkapa sitä, miten voi olla mahdollista, 

että samat kukat kukkivat kesästä toiseen yhtä kauniina

ja yhtä tuoksuvina.

Kerroin hänelle tarinan mullan alla asuvista juurimukuloista,

joiden sisällä kukat talvisin uinuvat, kunnes kevät herättää ne taas eloon

ja pienet kukkavauvat alkavat työntää päitään mullan läpi kohti valoa

meidän ihmetykseksi ja ihastukseksi.

Puutarhakierroksen päätteeksi istahdimme syreenipensaan juurelle maistelemaan eilen paistettua

raparperi-kauratoscapiirakkaa, jonka ohjeeseen törmäsin Sarin blogissa

etsiessäni tavanomaisesta raparperipiirakasta poikkeavaa ohjetta.

Ja onhan tämä niin hyvää, että kirjaan ohjeen tännekin blogiin talteen itselle 

ja inspiraatioksi lukijoille.

Ohje soveltuu tehtäväksi myös gluteenittomana,

kun korvaa vehnäjauhot gluteenittomilla jauhoilla.

Raparperi-kauratoscapiirakka

Taikina:

200 g voita

2,5 dl sokeria

4 kananmunaa

2 dl maitoa tai kermaa

3 tl kardemummaa (voi jättää poiskin)

4 tl leivinjauhetta

7 dl vehnäjauhoja tai gluteenittomia jauhoja

Raparperia pilkottuna

Kauratosca:

200 g voita

3 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 tl kanelia (voi jättää poiskin)

3-4 dl kaurahiutaleita

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.

Lisää kananmunat yksitellen.

Lisää kerma tai maito sekä kuivat aineet.

Sekoita hyvin.

Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille 

ja levitä raparperipalat taikinan pinnalle.

Paista pohjaa 175 asteessa noin 15 minuuttia.

Valmista sillä välin tosca.

Sulata voi ja sokeri kattilassa ja sekoita seokseen muut aineet.

Anna toscan paahtua kattilassa muutama minuutti koko ajan sekoittaen.

Lusikoi tosca esipaistetun pohjan päälle 

ja jatka paistamista vielä n.15-20 minuuttia.

~~~ ~~ ~~~

Tällä ohjeella tulee uunipellillinen piirakkaa,

jolloin puolikas annos riittää vallan mainiosti pyöreään vuokaan.

Uunituoreena piirakka on aivan verraton jäätelön 

tai vaniljakastikkeen kanssa, vaikka melko  makeaa onkin.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että piirakka paranee vanhetessaan,

jolloin siihen tulee lisää mehukkuutta eikä näin ollen lisukkeita sen kanssa tarvita.

Kokeilepa sinäkin!

Lämpimät kelit ovat antaneet raparperille niin suotuisat kasvuolosuhteet,

että sitä on saanut korjata talteen jo vaikka miten paljon.

Niinpä päätin tehdä siitä myös raparperimehua,

 johon lisäsin pakasteesta viimevuotisia mansikoita.

Tulipa aika hyvää!

Ohje mehuun löytyy täältä.

Eihän tästä, kesäisen luonnon keskeltä, malttaisi mihinkään lähteä.

Herkässä kesäillan tunnelmassa sydän tuntee aina niin syvästi

kaiken olemassa olevan, kaiken ympäröivän.

Ja kätkee sisälleen ilon tästä vuodenajasta, 

tästä kesästä, muistoksi tuleviin päiviin.

Kesäisiä ajatuksia Sinulle!

-Kaaru-

Kohti pääsiäistä kera Kepan mehevän suklaapiirakan

Maaliskuu on ollut luminen.

Meillä täällä keskisessä Suomessa on satanut lunta valtavasti lisää.

Tuntuu, että talvi on ottanut oikean loppukirin ennen kevättä,

jotta ehtii sataa maahan kaiken sen lumen minkä on aikonutkin.

Kylän muorit ja papat huokailivat jo, lieneekö kesä täällä vielä juhannuksenakaan.

Lohdutin heitä sanoen, että aina on kesä tullut, sateisena tai paisteisena,

vaikka lunta olisi ollut metriset nietokset ja aurinko pysytellyt visusti pilviverhon takana.

Niin ihmeellinen on tuo kevätauringon voima. 

Pilviharson takaakin se lämmittää yllättävän paljon.

Niin paljon, että se on saanut räystäiltä veden tippumaan iloisesti 

ja lumipenkat painumaan siinä samalla pienemmiksi.

Jopa sulattamaan pälvipaikkoja metsiin ja mäenrinteille.

Sieltä se kevät tulee pienin askelin,

kunhan maltetaan vaan odottaa!

💛💛

Kevään iloon on sisältynyt myös monenlaisia muitakin tunteita.

Paljon olen miettinyt viime päivinä lohtua ja lohduttamista, 

toivoa ja toiveikkuutta elämän pienemmissä tai suuremmissa kriisitilanteissa.

Olen pohtinut, mistä ne kumpuavat, 

mistä lohtu ja toivo elämään lopulta löytyy?

Nämä ajatukset ovat nousseet huolesta niitä lähimmäisiä kohtaan, 

joita elämä on tavalla tai toisella satuttanut, 

ja joiden elämä on niiden tilanteiden myötä jollakin tavalla muuttunut.

Miten normaalia ihmisen onkaan kaivata lohtua.

Se on syvästä ihmisyydestä nousevaa tunnetta, 

joka tarvitsee vastaanottavaista mieltä toiselta osapuolelta, jotta voisi ehjäksi rakastaa ja parantaa.

Ja toiveikkuus.

Se tulee siitä, kun ymmärtää, ettei mikään tilanne elämässä ole pysyvää.

Että säröisestä ja vajaasta kumpuaa aina kuitenkin myös jotakin hyvää.

Sellaista, joka tekee meistä ihmisinä vahvemman.

Ajattelen myös, ehkä vähän lapsenmielisesti luottaen,

että niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa.

Se ajatus lohduttaa vaikeina aikoina.

Siinä toivo ja lohtu kulkevat käsikkäin.

Kohta saapuva pääsiäinen, tuo keväinen juhla,

viestii itselleni vahvasti paitsi valosta, ilosta ja

elämän jatkumisesta,

myös lohdusta ja toivosta. 

Että kaiken kivun alta tie kulkee lopulta kohti valoa.

Kunpa jokainen ihminen voisi löytää kaikista elämänsä
päivistään edes yhden pienen ilonaiheen, minkä vain,
joka toisi siihen hetkeen lohtua ja loisi toivon näköalaa tulevaisuuden päiviin.

Meillä täällä alkaa olla jo kovin odottava tunnelma.

Kuluneella viikolla lapset olivat keränneet pajunoksia isot niput,
joita he sitten koristelivat iloisen värisin höyhenin ja silkkipaperikukin.
Nyt on kauniit kimput värikkäitä oksia odottamassa huomista virvontaa.

Virpomisjännitystä tasatakseen 9-vuotiaani leipoi myös Kepan mehevää suklaakakkua, 

josta hän saa joka kerran niin paljon parempaa kuin minä, 

vaikka tismalleen samalla ohjeella sitä teemme.

Vaikkei se suoranaisesti pääsiäisleivonnainen olekaan,
suussa sulavaa se on ja siksi jakamisen arvoinen ohje täälläkin blogissa.

Kepan mehevä suklaapiirakka

Taikina:

5 dl vehnäjauhoja

5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 tl soodaa

2 dl vettä

200 g sulatettua voita

4 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 tl suolaa

1 dl maustamatonta jogurttia

2 kananmunaa

Kuorrutus:

100g voita

2 rkl maitoa

1 rkl tummaa kaakoajauhetta

250 g tomusokeria.

Sekoita kuivat aineet keskenään. 

Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon vesi, kaakaojauhe ja suola.

Kaada seos kuivien aineiden joukkoon, sekoita.

Lisää lopuksi taikinaan maustamaton jogurtti sekä kananmunat ja sekoita taikina nopeasti sekaisin. Älä vaivaa!

Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille  ja paista uunin keskitasolla 200 asteessa n.15- 20 minuuttia riippuen uunin paistotehosta. Tarkista piirakan kypsyys 15 minuutin jälkeen, varmistuaksesi siitä, ettei se ole liian kauan uunissa ja kuivahda. 

Valmista kuorrutus ja levitä se samantien jäähtyneen piirakkapohjan päälle.

Katkoin lasten keräämistä oksista muutamia pajunkissaisimpia 

maljakkoon tulppaanien kaveriksi.

Tuossa olohuoneen pöydällä ne tuovat kotiin ihanan tuulahduksen pääsiäistunnelmaa,

vaikkei meillä täällä mitään muita koristeita vielä olekaan.

Yksi vuoden ihanimmista ja herkimmistä juhlista on taas käsillä.

Toivottelen sinulle levollista ja rauhallista palmusunnuntai viikonloppua!

💛

-Kaaru-

Sydämelliset laskiaispullat

Tänä vuonna laskiainen ja ystävänpäivä 

sattuvat kalenterissa peräkkäisiksi päiviksi.

Näiden päivien teemoja yhdistääkseni leivoin 

sydämellisiä laskiaispullia.

Minulla on tapana leipoa pullat äitini perinteisen pullataikinaohjeen mukaan. 

Samalla tulen siirtäneeksi perinteitä sukupolvien ketjussa eteenpäin.

Vielä eivät omat tyttäreni ole pullia leiponeet, 

mutta pian varmasti koittaa sekin aika.

Kaikenlaista muuta he kyllä leipovat ja ovat innokkaita kokeilemaan uusia juttuja.

Olen antanut leipoa etten tule sammuttaneeksi orastavaa intoa ja iloa.

Ihana, että touhuavat, pienet emännät!

Sydämelliset laskiaispullat

Pullataikina perus puolenlitran pullataikinaohjeella

Pullien päälle tuleva sydäntaikina

seuraavan ohjeen mukaan:

100g  voita

1 1/2 dl tomusokeria

1 kananmuna

1/2 dl kermaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

3 1/2 dl vehnäjauhoja

Vatkaa pehmeä voi ja tomusokeri vaahdoksi.

Lisää joukkoon kananmuna, jonka jälkeen kuivat aineet ja kerma.

Nosta taikina jääkaappiin kovettumaan.

Valmista tämän jälkeen pullataikina.

Kauli sydäntaikina ohueksi levyksi

ja painele levystä sydänmuotilla pikkuleipiä.

Nostele pikkuleivät kohonneiden ja voideltujen pullien päälle.

Paista 225-asteisessa uunissa n.10 minuuttia.

Jäähdytä, halkaise ja laita väliin hilloa ja kermavaahtoa.

Siivilöi päälle tomusokerihuntu.

Laskiaistiistain mukavia tunnelmia Sinulle!

-Kaaru-

Hauska ohje Runebergin torttuihin

Helmikuu on oikea herkuttelu kuukausi.

Kaikkia yksittäisiä juhlapäiviä ei toki tarvitsisi juhlistaa herkkujen muodossa, 

mutta ajattelen, että herkut kuuluvat juhlaan ja niiden kautta jälkipolvillekin 

juhlapäivien merkityksellisyys korostuu ja on helpommin selitettävissä. 

Se myös jättää selkeän muistijäljen siitä, että juhlapäivä ei ole vain päivä muiden joukossa vaan niiden taustalla on aina jokin merkitys ja sisältö, jota on tärkeä juhlistaa ja muistaa.

Viikonlopulla keskustelimme vanhimpien lasteni kanssa siitä, 

miksi vietämme Runebergin päivää ja miten tuo juhlapäivälle ominainen herkku, 

Runebergin torttu, liittyy sen päivän juhlintaan.

Lapset muistivat, että olemme puhuneet tästä aiheesta aiemminkin ja 

siitä oli ollut vasta koulussakin puhetta. 

Runebergiähän pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden ja runouden merkkihenkilönä ja 

siksi ansaitseekin arvokkaasta työstään oman juhla- ja liputuspäivänsä. 

Muistuttelin lapsia, että Runeberg on sanoittanut esimerkiksi Maamme-laulun,

joka on ihan maailmanlaajuisesti tunnettu laulu, sillä se on meidän kansallislaulumme.

Juttelimme myös Vänrikki Stoolista ja häneen liittyvistä tarinoista, 

jotka Runeberg on kirjoittanut ja joista hänet erityisesti tunnetaan.

Jutustelutuokion päätteeksi ryhdyimme leivontapuuhiin.

Leivoimme yhdessä tälle päivälle ominaisia herkkuja, 

joiden reseptin uskotaan alunperin olleen Runebergin vaimon, Fredrikan, kehittelemä.

Me leivoimme Runebergin tortut tänä vuonna seuraavanlaisen, hauskan ohjeen mukaisesti.

Teimme taikinan kolminkertaisena, jotta torttuja säästyi pakasteeseen laitettavaksikin.

Runebergin tortut

Sata grammaa voita ja sokeria desin

vaahdoksi vatkasin.

Sekaan kananmunan rikoin,

maustoin karvasmantelitipoin.

Vehnä- ja korppujauhot sekoitin,

kumpaakin desin mitaten,

leivinjauhetta teelusikallisen.

Mantelirouhetta lisäsin vähän.

Ei leivonta vielä loppunut tähän!

Taikinan laitoin leivosvuokiin,

sittenpä 200-asteiseen uuniin.

Kun kymmenen minuuttia kului,

torttuset kauniin ruskeiksi paistui.

Tortun päälle koristeeksi tein

vadelmahillon sokerikuorruttein.

Sitten herkuttelin kera teen,

suurta runoilijaa miettien.

-Hannele Roivanen-

Tämän mukavan, runomuotoon kirjoitetun ohjeen mukaan leipominen sujui aivan leikiten.

Kokeile sinäkin!

Mukavaa Runebergin päivää Sinulle!

-Kaaru-

Helpot ja herkulliset täytetyt piparikupit

Marraskuun toiseksi viimeinen päivä alkaa kääntyä ehtoopuolelleen. 

Ensimmäinen adventti on aivan nurkan takana.

Voi miten nämä päivät vierivätkään niin nopeasti!

Talvinen maisema on ilahduttanut meitä täällä 

ja tuonut kaivattua valoa yhä vain syvenevään pimeyteen.

Tänään aurinkokin pilkahti hetkeksi esiin pilviverhon takaa 

ja pyyhkäisi säteensä yli talvisen tienoon.

Vain lyhyt, pieni hetki ja ilo syttyi sydämeen.

💛

Tämänpäiväiseen päiväkahvihetkeen tein helppoja ja herkullisia piparikuppeja,

joiden pohjat, nuo perinteisen piparkakun malliset, 

painelin taikinasta lauantaisen piparinleivonnan yhteydessä. 

Nämä ovat siitä ihania, etteivät vaadi kovinkaan suuria ponnistuksia tullakseen valmiiksi.

Ja jos paistaa kuppipohjia valmiiksi yhdellä kertaa isomman määrän,

ei tarvitse kahvihetken koittaessa kuin sekoittaa sisälle tulevat ainekset keskenään,

pursottaa seos kupin sisälle ja koristella nonparelleilla.

Helppoja ja nopeita joulunajan suupaloja vaikkapa pikkujouluihin tai nopeaksi vierasvaraksi.

Täytetyt piparikupit

Piparikupit syntyvät helposti kotitekoisesta tai kaupan valmiista taikinasta.

Piparkakut painellaan taikinasta piparimuotilla ja asetellaan nurinpäin käännettyjen muffinsivuokien päälle uunipellille, jonka jälkeen ne paistetaan uunin keskitasolla 200 asteessa n.8-10 minuuttia.

Täytteeksi sopivat erilaiset rahka- tai moussetäytteet.

Täyte pursotetaan kupin sisälle ja lopuksi koristellaan nonparelleilla, 

piparimuruilla, karkeilla tai marjoilla. 

Itse täytin kupit tällä kertaa luumurahka-kermavaahtoseoksella, 

joka sopii oikein oivaksi makupariksi piparkakulle. 

Mikseipä kuppien täytteeksi voisi laittaa jotain suolaistakin!

Kannattaa kokeilla, ovat vähän liiankin hyviä!

💛

Marraskuun viimeisten päivien iloa Sinulle, joka täällä piipahdat!

-Kaaru-

Piparin tuoksua

Viime päivinä ulkona on ollut aivan ihmeellisen kaunista.

Maahan leijailevat kevyet lumihiutaleet ovat saaneet ilmaan ihanan joulun tunnun.

Lumen myötä mieli ja maisema ovat valostuneet.

Sydämeen on saapunut sellainen jouluinen tuntemus,

ilo ihanasta joulunajasta, jota kohti me olemme menossa.

💛

Tänään leivoimme lasten kanssa piparkakkuja. 

Tein äidiltäni saaneen ohjeen mukaisen annoksen 2 1/2- kertaisena ja ajattelin, 

että pakastan siitä osan myöhempiä leipomishetkiä varten.

Pakkaseen asti sitä ei yltänyt, 

sillä minulla oli täällä ihanan innokkaita piparkakkujen painelijoita.
Siinä leipoessamme ajattelin, kuten usein ennenkin,
että pitäisi jaksaa viettää näitäkin yhteisiä leivontahetkiä useammin,
sillä niin paljon lapset niistä nauttivat.
Että olisi niitä kotikutoisia yhdessäolon hetkiä enemmän ainaisten
menemisten ja tulemisten sijaan.

Tänään oli onneksi aikaa sellaiseen.
Saatiin piparkakut leivottua.

💛

On ihana valmistautua jouluun pienin askelin.

Tehdä jouluisia askarteluja, sitoa kransseja, 

hypistellä joulukoristelaatikon aarteita vuosien takaa,

tuoksutella ihania joulun tuoksuja, 

joita vastaleivotut leivonnaiset levittävät kodin jokaiseen huoneeseen

ja kuunnella joululauluja, joiden herkät ja hellät sävelet vievät ajatukset

vuosien takaisiin joulumuistoihin.

Tästä kaikesta ihanasta minä olen viime päivinä nauttinut, 

mutta samalla muistuttanut itseäni siitä, 

ettei kaikkea tarvitse tehdä itse, 

vaikka monenlaisia uusia juttuja olisikin niin mukava kokeilla.

Tärkeintä tässä jouluun valmistautumisessakin on se, 

että teemme vain sen, mistä tunnemme iloa.

Voimaantuen pienistä hetkistä.

Yhdessä, ilman kiireen tuntua.

Niin, että hetkien tunnelman voimme tuntea sydämissämme saakka.

💛

-Kaaru-

Taivaallinen omenatoscapiirakka

Syyskuu on ollut vuoroin sadetta, vuoroin päivänpaistetta.

Eilisaamuna paistoi aurinko, lämpimästi, kuin kesäpäivää enteillen.

Tänään päivänpaiste nuokkuu jossain pilvien tuolla puolen, 

jotka kutovat harmaita harsojaan taivaansinen suojaksi.

Pisarat, kuin lasihelmet, valuvat alas maahan tasaisina noroina. 

Kesän ikävän ja syksyn ilon kyyneleet siinä perätysten.

 Eilen, kun innostuin leipomaan, aurinko paistoi ikkunan takana kutsuvasti.

Hetken mielijohteesta päätin kattaa kahvipöydän takapihan terassille.

Lintu lauloi pitkästä aikaa pihlajan oksalla.

Iloisesti ja sirkeästi.

Matalalta paistavan ilta-auringon viime säteet kulkivat kattauksen yli 

luoden täydellisen tunnelman syyskuisen keskiviikkoillan lopuksi.

Leppeä tuuli kantoi syksyn tuoksuja,

oli uskomattoman lämmin.

Istuin siinä kauan.

Auringon painuessa puiden taakse, sytyttelin lyhtyihin kynttilöitä.

Myöhemmin, kun ilta alkoi tummua, taivaalle syttyi tähtiä.

Lempeästi ne valaisivat taivaan.

Sitten taivas vetäytyi pilveen kuin enteillen sadesäätä.

Tänään käperryn lämpimien vällyjen alle takkatulen ääreen 

ja nautin tämän syyskuisen päivän tunnelmasta täällä kotona.

Kynttilänliekit lepattavat ja teekuppi höyryää pöydällä 

kyljessään palanen eilen leivottua omenatoscapiirakkaa.

Hiljaisuus hapuilee kodin seinien sisällä kuin epäillen saako tänne asettua.

Tämä on minun hetkeni.

💛

Taivaallinen omenatoscapiirakka

Pohja:

2 kananmunaa

1 1/2 dl sokeria

1 1/2 dl vehnäjauhoja 

2 tl vaniljasokeria

(ripaus leivinjauhetta)

100 g voita

2 suurehkoa omenaa

1 tl kanelia

Sulata voi ja anna jäähtyä.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Lisää seokseen jauhot ja vaniljasokeri ( + ripaus leivinjauhetta).

Kaada lopuksi sekaan jäähtynyt voisula.

Kaada taikina halkaisijaltaan 20-24 cm voideltuun irtopohjavuokaan.

Viipaloi omenat ja lado ne tasaiseksi kerrokseksi taikinan päälle.

Ripottele päälle kanelia.

Paista uunin keskitasolla 175 asteessa n. 25 minuuttia.

Ottaessasi kakun pois uunista, nosta uunin lämpötila 200 asteeseen.

Tosca:

50 g voita

3/4 dl sokeria

50 g mantelilastuja

2 rkl vehnäjauhoja

1 rkl maitoa

Sulata voi ja sokeri kattilassa.

Kaada sekaan jauhot ja mantelilastut, sekoita hyvin.

Lisää lopuksi maito.

Levitä lämmin toscaseos tasaisesti kakun päälle ja paista uunissa vielä n.10 minuuttia.

Tässä kakussa leivinjauhe ei ole välttämätöntä, mutta itse laitoin sitä ripauksen turvaamaan tasaisen paistumisen. Meidän uunivanhus kun ei oikein aina jaksa paistaa kovin tasaisesti. 

Kakku onnistuu myös gluteenittomista jauhoista tehtynä oikein hyvin.

Piirakan nimi lupaa paljon,

mutta jos tykkää toscapiirakasta ja omenapiirakasta, 

ei kai silloin tästäkään kakusta voi olla tykkäämättä.

Niin taivaallisen ihania nämä kaikki raaka-aineet ovat yhdistettynä.

Uunituoreena pehmeää ja maukasta, niin suunmyötäistä, että takuulla ihastuu!

Eikä tämä pahaa ole päivänkään päästä.

💛

Eräs heikkouteni, vanhat astiat, saivat jälleen täydennystä, 

kun kirpparilla tuli vastaan muutamalla eurolla tämä sinikuvioinen kannu.

Niin kaunis kuviointi ja viehättävä muoto.

Voiko vanhoihin astioihin koskaan kyllästyä.

Tuota vanhaa ovea vasten sen kauneus ja arvokkuus vain korostuvat.

 Ovi puolestaan on palanen uusinta projektiamme.

Sen ympärille kietoutuvasta tarinasta kertoilen enemmän tuota tuonnempana.

💛

Tämäkin viikko alkaa kääntyä loppupuolelleen.

Nopeasti päivät vierivät ja viikot seuraavat toisiaan.

Elämä on täyttä, mutta tällä hetkellä onnellista ja hyvää.

Toivottavasti syksy tuo mukanaan sinullekin onnea ja iloa!

💛

p.s Suurenmoiset kiitokset sinulle, S, näistä ihanista omenoista, joita saimme käydä teidän puutarhastanne keräämässä. ❤

-Kaaru-