Pieniahon joulu

Tämänvuotinen joulu omassa pienessä kodissamme, Pieniahon torpassa,
oli tunnelmaltaan ainutlaatuinen, herkkä ja kaunis, sellainen kuin joulu usein on.
Suuren leivinuunin lämmössä, riisipuuron hautuessa hellalla, ajatukseni karkasivat tuon tuostakin vuosien takaisiin jouluihin, ei vain niihin, joiden osana olen itsekin saanut kulkea
vaan myös jouluihin, joita tässä meidän pian satavuotiaassa kodissamme
on vuosikymmenten saatossa vietetty. 

Erilaisia jouluja ne ovat olleet. 

Niissä jouluissa on varmasti ollut läsnä ilon ja rauhan lisäksi monenlaiset muutkin tunteet, 

sellaiset, jotka ovat heijastuneet ihmisten mieliin kunkin aikakauden 

vallitsevasta yhteiskunnallisesta tilanteesta.

On ollut rauhan ja sodan vuosia, 

puutetta ja yltäkylläisyyttä,

iloa ja surua.

Mutta joulu on silti aina tullut,

niin kuin se tulee yhäkin.

Vaikka joulut ovat silloin kauan sitten olleet erilaisia kuin nyt, 

jotain ikiaikaista rauhaa me olemme kokeneet täällä vanhojen, rosoisten, 

elämää nähneiden hirsiseinien suojissa. 

Tuo ikiaikaisuus on tuntunut ennen muuta särkymättömänä joulun tunnelmana, 

sellaisena tunteena, joka säilyy aina yhtä tuoreena ja muuttumattomana joulusta jouluun.

Samalla tavoin kuin tallin tapahtumat silloin kauan sitten Betlehemissä.

Tämä joulu oli siitä poikkeuksellinen, etten valmistellut sitä juurikaan etukäteen. 

Ajattelin, että mikäli vain osaan, keskityn kiireen tunnun, hössötyksen ja 

ylenpalttisen valmistelun sijaan saapuvan joulun tunnelmaan ja tuoksuihin. 

Makaan puusohvalla jalat kohti kattoa, luen peitonmutkassa lapsille joulusatuja, niitä perinteisiä jokajouluisia ja kuuntelen joululauluja kuumaa glögiä hörppien isosta, 

vanhasta emalimukista, yhdestä lempimukeistani.

Ja tiedättekö, 

joulu tuli omalla painollaan. 

Tuli ja toi mukanaan sen ihmeellisen rauhan, 

josta tuolla edellä jo kerroin. Sen ikiaikaisen, ihanan ja herkistävän.

Niin kuin jouluna usein

myös tässä joulussa kulkivat ajatuksissamme mukana hekin,

jotka ovat täältä jo lähteneet. 

Ne rakkaat, joiden muisto kulkee erityisesti juhlahetkinä mukanamme tavalla tai toisella, 

joiden muisto tuo juhlapäivien iloon haikean mielen ja kaipauksen tunnun.

Noissa kaipauksen tunnelmissa tulin kuunnelleeksi joululaulua, 

jonka sanat olivat kuin siihen hetkeen tarkoitetut ja jotka sopivat lohduksi kaikille heille, 

jotka viettivät tätä joulua ehkä ensimmäisen kerran ilman rakasta läheistä:

"...älä huoliisi jää, nosta pystyyn taas pää, joka hetki sun kanssasi käyn..

..sinä huomata saat, surun laaksot ja maat, voivat peittyä kirkkauteen."

Joulun ilosta, rauhasta, herkästä tunnelmasta,
sen tuoksuista ja tarinoista siirrymme hiljalleen kohti uutta vuotta, uutta vuosikymmentä.
Vaikka huomiseen ja tulevaan on mahdoton nähdä, ajatuksemme
kulkevat kuitenkin jo kohti kevättä, kohti valoa, kohti uudenlaisia vaiheita.

Tuosta valosta viesti vahvasti toissapäiväinen aurinko, jonka säteiden kulkua ja heijastumia leivinuunin kylkeen ja muualle kotiimme seurasin ihastellen.

Tuosta ne pyyhkäisivät läpi kodin ja pysähtyivät hetkeksi leivinuunin kylkeen, 

jossa loimotti pakkaspäivän tulet.

Päivä on pidentynyt joulunpyhistä jo kymmenellä minuutilla. 

Kymmenen päivän päästä päivä on jo reilun puoli tuntia pidempi kuin nyt.

Pimeyden valta taittuu hiljalleen ja se tuo valtavasti iloa.

Toivoa siitä, että valo voittaa pian pimeyden.

Lopuksi haluan toivotella kaikille blogini lukijoille mukavaa kohta alkavaa 

uutta vuotta ja uutta vuosikymmentä.

Toivottavasti se on juuri sinun kohdallasi edeltäjäänsä parempi ja onnellisempi.

Kiitos, että olette kulkeneet mukana blogini tämänvuotisella taipaleella. 

Kiitos myös mukavista vuoropuheluista blogini kommenttikentässä.

Ihan jokainen pienikin kommentti on lämmittänyt sydäntä valtavasti

 ja tehnyt tästä blogin kirjoittamisesta mielekkään. 

Jatketaan taas ensi vuonna! 

-Kaaru-

Hauska ohje Runebergin torttuihin

Helmikuu on oikea herkuttelu kuukausi.

Kaikkia yksittäisiä juhlapäiviä ei toki tarvitsisi juhlistaa herkkujen muodossa, 

mutta ajattelen, että herkut kuuluvat juhlaan ja niiden kautta jälkipolvillekin 

juhlapäivien merkityksellisyys korostuu ja on helpommin selitettävissä. 

Se myös jättää selkeän muistijäljen siitä, että juhlapäivä ei ole vain päivä muiden joukossa vaan niiden taustalla on aina jokin merkitys ja sisältö, jota on tärkeä juhlistaa ja muistaa.

Viikonlopulla keskustelimme vanhimpien lasteni kanssa siitä, 

miksi vietämme Runebergin päivää ja miten tuo juhlapäivälle ominainen herkku, 

Runebergin torttu, liittyy sen päivän juhlintaan.

Lapset muistivat, että olemme puhuneet tästä aiheesta aiemminkin ja 

siitä oli ollut vasta koulussakin puhetta. 

Runebergiähän pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden ja runouden merkkihenkilönä ja 

siksi ansaitseekin arvokkaasta työstään oman juhla- ja liputuspäivänsä. 

Muistuttelin lapsia, että Runeberg on sanoittanut esimerkiksi Maamme-laulun,

joka on ihan maailmanlaajuisesti tunnettu laulu, sillä se on meidän kansallislaulumme.

Juttelimme myös Vänrikki Stoolista ja häneen liittyvistä tarinoista, 

jotka Runeberg on kirjoittanut ja joista hänet erityisesti tunnetaan.

Jutustelutuokion päätteeksi ryhdyimme leivontapuuhiin.

Leivoimme yhdessä tälle päivälle ominaisia herkkuja, 

joiden reseptin uskotaan alunperin olleen Runebergin vaimon, Fredrikan, kehittelemä.

Me leivoimme Runebergin tortut tänä vuonna seuraavanlaisen, hauskan ohjeen mukaisesti.

Teimme taikinan kolminkertaisena, jotta torttuja säästyi pakasteeseen laitettavaksikin.

Runebergin tortut

Sata grammaa voita ja sokeria desin

vaahdoksi vatkasin.

Sekaan kananmunan rikoin,

maustoin karvasmantelitipoin.

Vehnä- ja korppujauhot sekoitin,

kumpaakin desin mitaten,

leivinjauhetta teelusikallisen.

Mantelirouhetta lisäsin vähän.

Ei leivonta vielä loppunut tähän!

Taikinan laitoin leivosvuokiin,

sittenpä 200-asteiseen uuniin.

Kun kymmenen minuuttia kului,

torttuset kauniin ruskeiksi paistui.

Tortun päälle koristeeksi tein

vadelmahillon sokerikuorruttein.

Sitten herkuttelin kera teen,

suurta runoilijaa miettien.

-Hannele Roivanen-

Tämän mukavan, runomuotoon kirjoitetun ohjeen mukaan leipominen sujui aivan leikiten.

Kokeile sinäkin!

Mukavaa Runebergin päivää Sinulle!

-Kaaru-

Joulupäivien tunnelmia

Joulun levolliset päivät ovat jälleen takanapäin.

Välipäiviä vietellään ja eletään joulun tunnelmissa vielä hetki.

Meidän joulu koostui kiireettömästä yhdessäolosta, herkuttelusta ja levähtämisestä.

Joulu alkoi perinteisesti joulurauhan julistuksesta.

Se on jotenkin aina niin juhlava hetki.

Sen myötä mieliin laskeutuu viimeistään joulun rauha ja hyvä mieli.

Tänä vuonna joulupukki kävi aiemmista vuosista poiketen heti puolenpäivän jälkeen jouluaattona.

Se oli hyvä ratkaisu. Rauha laskeutui kotiin heti varhaisesta iltapäivästä saakka.

Lapset viihtyivät sulassa sovussa saamiensa lahjojen parissa ja minä 

sain kaikessa rauhassa valmistaa ja kattaa pöytään jouluaterian.

Joulupäivänä ja tapaninpäivänä katoin päivällispöydän 

viime vuodesta poiketen olohuoneen pöydän ääreen. 

Hieman se on pieni, mutta sopu sijaa antoi tälläkin kerralla.

Valkoinen liina ja pellavaiset lautasliinat toivat ruokailuhetkiin juhlan tunnun.

Arki kiireineen unohtui. Oli aikaa vain olla ja nauttia joulun ihanasta tunnelmasta.

Nautin jokaisesta hetkestä.

Jouluna on aina niin ainutkertainen ja herkkä tunnelma.

Kiitollinen olen tästäkin joulusta.

Että saimme sen yhdessä viettää.

Mukavia välipäiviä Sinulle!

-Kaaru-

Puutarhasynttärit ja juhannusmuistoja

Menneellä viikolla vietimme puutarhajuhlia

juhannuslapsemme syntymäpäivien merkeissä.

Peltoaukean reunalta kävimme keräämässä huolettomat niittykukkakimput maljakoihin, 

 yhdessä valmistimme keksijäätelöistä, tuoreista marjoista, vadelmamarmelaadista ja kermavaahdosta kesäisen täytekakun ja puutarhan perältä taitoimme syreenin oksia kattauksen kruunuksi.

Arkinen päivä viikon keskivaiheilla muuttui juhlahetkeksi.
Vietimme puutarhan vehreyden keskellä leppoisat juhlat oman perheväen kesken.

Lasten silmissä loisti kesän ilo ja huolettomuus

eikä omassakaan olotilassa valittamista ollut.

💜💛💜

Juhlien jälkimainingeissa, puutarhan tuoksujen ja väriloiston keskellä,

 ajatukset kulkeutuivat saapuvaan juhannukseen, kesän ja valon juhlaan.

Ympärillämme luonnon täyteläinen kauneus tarjoaa parastaan, vaikka vähän koleaa onkin.

Kaikkialla tuoksuu kesä ja päivä on pisimmillään.

Lasten kanssa olemme kulkeneet kedoilla, monensävyisiä kukkia poimien. 

Siinä luonnon ihmeellisyyttä ihastellessamme olen kertoillut heille tarinoita kukista ja 

lapsuuteni juhannuksista.

 

Lapsena vietimme juhannusta usein mökillä tai sukulaisten kanssa.

Porraspieliin tuodut koivut tuoksuivat lapsen nenään juhlavilta.

Yhdessä teimme hyvää ruokaa, jota odotellessa ukki valmisti juhannusvastat, joilla vihdoimme itseämme juhannussaunassa. Uimme ja saunoimme aamusta iltaan ja 

keskiyöllä keräännyimme juhannuskokolle.

 Ennen nukkumaanmenoa, kesäyön varhaisina tunteina, keräsimme tyynyjen alle seitsemän

 erilaista kukkaa nähdäksemme suloisia unia tulevasta sulhasestamme.

Kesäinen yö oli täynnä unelmia, lempeä tuuli helli hiuksia.

Juhannuksena kiire unohtui.

💜

 

Lapsuuden muistojen siivittämänä suuntaan katseeni tähän keskikesään, tähän juhannukseen. 

Osa perinteistä kulkee mukana saapuvaan juhlaan, 

osa on muuttanut ja muuttaa vuosien saatossa muotoaan,

muokkautuu meidän perheelle sopivaksi, meidän näköiseksemme.

Toivon kuitenkin, että sama lapsuuden huolettomuus saisi olla osana tätäkin juhannusta, 

kulkea perinteenä juhannuksesta juhannukseen.

Mieliinpainuvia keskikesän hetkiä, iloa, valoa ja levollisuutta 

toivon Sinunkin juhannukseesi.

💛💜💛

-Kaaru-

Äitienpäivänä

"Kaiken se näkee, 

kaiken se kuulee,

kaiken se arvaa ja todeksi luulee:

vaan ei se kaikkea tiedä, 

ei se kaikkea usko, ei siedä.

Ei mankumista, ei petkutusta,

ei vinkumista, ei metkutusta.

Sen toimissa on vipinää,

sen puheissa on kipinää.

Sen silmissä hehkuu tulta,

se on meidän ÄITIKULTA!"

Hyvää äitienpäivää rakas äiti!

Näin kirjoitti vanhin tyttäremme äitienpäiväkortissaan, jonka tänä aamuna sain laulun saattelemana aamupalapöytään :) Ihaninta äitienpäivässä lieneekin nämä lasten lahjat. Ajatuksella ja rakkaudella tehdyt ja piilossa pidetyt. Vihjailua tehdyistä lahjoista sain jo menneellä viikolla, eihän sitä ihan täysin salassa maltettu pitää, että minulle oltiin jotain koulussa tehty :)

Kaikki äidistäni:

Äitini on 33 vuotta vanha.

Hänen tekemänsä paras ruoka on kalakeitto.

Kun olen koulussa, äitini tekee ruuan.

Usein leivotaan yhdessä.

Äitini on erityinen, koska

hän on rakas.

Äitini näyttää kauniilta, kun

hänellä on ponnari.

Hyvää äitienpäivää! 

Näin toivotteli puolestaan ekaluokkalainen tyttäreni kera tekemiensä lahjojen. 

Voi tätä onnen määrää!

Ihastuttavaa ja onnellista äitienpäivää!

-Kaaru-