sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Arvonnan voittaja



Pahoittelut heti alkuun, etten ehtinyt jo aiemmin viikolla ilmoitella täällä blogissani ystävänpäiväarvonnan voittajaa, vaikka arvoinkin voittajan jo heti tuolloin ystävänpäiväiltana. 
Meille rantautui ikävä vatsapöpö, joka on pitänyt meitä otteessaan koko tämän viikon. 
Tympeä tauti, mutta lapsiperheessä jotenkin hirveän tavallinen vieras. 
Jospa tämä tästä pian helpottaisi!

❤ ❤ ❤

Ystävänpäiväarvonnassa arpaonni suosi tällä kertaa sinua, 

MARIKA'S

PARHAIMMAT ONNITTELUT!

Laitan sinulle pikimmiten viestiä voitostasi, niin saadaan kaunis Greengaten lattemuki matkaan.




Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! 
Ja sydänlämmin kiitos kaikista ihanista ajatuksistanne, joita olitte jättäneet kommenttienne yhteyteen. Kauniita, herkkiä ajatuksia ystävyydestä, yhdestä elämän suurimmista voimavaroista. ❤ 

❤ ❤ ❤

Tänään sunnuntaina on ystävänpäiväviikon viimeinen päivä.
Koko viikon olen ihastellut helmikuisia päiviä, joiden kauneus on saanut monta kertaa huokaamaan ihastuksesta. Päivät ovat olleet kuin luotuja ystävänpäiväviikon päiviksi.
Aamut ovat valjenneet heleinä, keväisinä
ja illalla taivas on ruskottanut ystävänpäivänvärisenä
punaisen eri sävyissä.

Luonto alkaa pienin askelin herätä talviuniltaan, olemme menossa kohti kevättä!


"Kuukausia apeana murjottanut taivas
luovuttaa lopulta
muistaa pitkästä aikaa
että ilokin on olemassa
riisuu harmaat laahuksensa
pukeutuu heleimpään sineensä
kuningatarviittaan.
Antaa auringolle
täyden vallan hymyillä
säteillä
rakastaa palelevaa maata
ilahduttaa
iltaruskonsa koko kauneudella.
Ja vielä yöllä kaikki tähdet
ilosta vilkuttavat."

-M.Leinonen-

Uusi viikko on kohta alkamassa uudenlaisine näköaloineen.
Toivon sinulle, blogini lukija, aurinkoista uutta viikkoa
ja iloa jokaiseen päivääsi!

-Kaaru-

tiistai 14. helmikuuta 2017

Ajatuksia ja runoja ystävyydestä



Helmikuun 14.päivä. Ystävänpäivä.

Aamupäivän hiljaisuudessa ajatukseni lentävät ystävien luokse.
Tänään erityisesti heitä kaikkia ajattelen. Tänään on aikaa ajatuksille ystävyydestä.
Rinnallani, elämän eri vaiheissa, on kulkenut pieni joukko ystäviä,
joiden kanssa olen saanut kokea aitoa ja vilpitöntä välittämistä
sekä mutkatonta kanssakäymistä.
 Heidät, elämän antaja, on suonut minulle lahjaksi.
Heistä kaikista olen äärettömän kiitollinen.
Heidän luonaan ajatukseni viivähtävät muulloinkin kuin tänään,
sillä jokainen päivä on ystävänpäivä.
Aina toisinaan kaipaan heitä teekupposen äärelle
jakamaan arjen iloja ja suruja, tuomaan
arjen harmauteen tuulahduksen valoa!
Mieltäni lämmittää kuitenkin tietoisuus 
siitä, että he ovat olemassa,
vaikkakin aikojen ja matkojen päässä,
mutta silti lähellä.
Sydämessä.
💜




Mistä tuntee ystävän?

Me kaikki tarvitsemme ystäviä. Rinnallakulkijoita, joiden kanssa voimme kokea syvää ykseyttä.
Ystävyys on molemminpuolista hyvän tahtomista, joka perustuu luottamukseen.
Hyvä tahto välittyy yhdessä olemisessa, toisen pyyteettömässä huomioimisessa, ajatuksissa ja teoissa. Hyvä ystävä kulkee rinnalla elämän kaikissa vaiheissa, niin iloissa kuin suruissakin.
 Hän on iloinen ja onnellinen, sydämestään saakka, toisen saavutuksista ja onnesta. Hän on aidosti kiinnostunut toisen asioista, mielipiteistä ja elämästä kaikkinensa. Hän ei kavahda elämän murheita, vaan nostaa ja kantaa niiden yli ja auttaa löytämään ratkaisun elämän solmukohtiin.
Ja kun ystävän kanssa taas tavataan, pitkänkin erossaolon jälkeen,
palataan istumaan saman ystävyyden nuotion äärelle,
jolta kuukausia tai vuosia sitten lähdettiin.
Ja on kuin erossaoloa ei olisi ollutkaan.
💜

 "Ystävyytesi on maa allani, taivas ylläni.
Se on polku, joka vie lähteen luo.
Se saa varjotkin sädehtimään valoa."




Viimevuosien aikana olen saanut elämääni sellaisia ihmisiä,
joiden kanssa on ollut heti tavattoman helppo olla.
Se on suuri ihme ja kiitoksen aihe, sillä ajattelin usein, etten kykene elämän haavoittamana luomaan enää uusia ystävyyssuhteita. Elämä oli muutamien pettymysten vuoksi tehnyt varovaiseksi.
Aikuisuudessa ei ole muutenkaan enää niin helppoa luoda uusia ihmissuhteita
kuin joskus nuorempana.

Siksi olenkin monta kertaa kyynelsilmin ihmetellyt, miten elämänpolut saattoivatkin kulkea niin,
että sen varrella kaikesta koetusta huolimatta kohtasin ihmisen,
 kaukaa tuntemattoman, mutta läheltä niin tutun.
Sielunystävän.




Maaria Leinosen runot ovat sanoittaneet tunteitani usein,
kun olen elämän ja ystävyyden ihmeen äärellä ollut.
Hänen runoissaan sanat soljuvat kauniisti,
niissä on paljon tunnetta.

Tähän loppuun,

sinulle,

Ystäväni,

kirjoitan niistä muutamia kauneimpia



"Missä maassa
millä tähdellä kohtasimme
missä metsässä huojuimme
millä niityllä kasvoimme kukkina rinnakkain.
Kulkivatko sielumme
samojen usvien läpi
saman ikävän kantamina

ja nyt
tällä tähdellä
tällä polulla kohdatessamme
sielumme samaa sukua
löysivät levon toisissaan."

***  ***  ***

"Ajattelen sinua tänään.
lämmöllä ajattelen
ja ilolla.
Vaikka kaukana -
mutta ajatus ei mittaa matkaa
ei myrskyä pelkää.

Ei esteet erota
ei vuodet vieroita
kun ystävä ainutkertainen
ajatuksenkantaman päässä.

Ajattelen sinua tänään
juhlassa ja arjessa ajattelen
ilossa ja täyttymyksessä
surussa ja pettymyksessä.
Ajattelen sinua tänään
lämmöllä ajattelen

ja ilolla!

***  ***  ***

Ystävä:
ystävä on hän,
jonka kanssa voi vaieta pitkään,
kuunnella hiljaisuutta,
lintuja,
tuulta,
myrskyn raivoamista oudossa metsässä
katsoa kynttilänliekkiä,
auringonlaskua,
pimeää yötä.

Ystävä on hän,
jonka kanssa saa kulkea omaan tahtiin
eikä toinen sano:
nopeammin, nopeammin
astu jälkiini, olemme pikemmin perillä!

Ystävän kanssa,
taival,
matkanteko,
viivähtäminen,
yhtä tärkeää kuin perillepääsy.
Tai tärkeämpää.

***  ***  ***

Olen tässä lähelläsi.
Tänään. Nyt.
Tähän jään, viivähdän.
Odotan, että sinäkin.
Että pysähdyt -
vaikka ilman sanoja.
Tunnemme vain läheisyyden.
Ja että kohtaamme.

***  ***  ***

Kaiken päivää ajattelin sinua tiiviisti.
Vahvasti.
Hellyydellä.

Illalla soitit:
Miten hyvä päivä!
Kipu ja ahdistuskin loitolla.
Ihan kuin olisit koko ajan kulkenut kanssani.
Käsikädessä.

***

Lämmin halaus sinulle,
Ystäväni ❤

Lämmin kiitos ystävälleni S:lle suklaisesta ystävänpäiväkakusta ❤
Se oli herkullista!


Hyvää ystävänpäivää kaikille ystävilleni, blogiystävilleni ja blogini lukijoille!

-Kaaru-

p.s Vielä tänään on aikaa osallistua edellisen postauksen ystävänpäiväarvontaan, klik!

tiistai 7. helmikuuta 2017

Ystävänpäiväarvonta




Ystävänpäivän lähestyessä ajatukseni ovat kulkeutuneet ystäviin ja ystävyyteen.
Minusta on valtavan ihanaa, että yksi päivä vuodesta on omistettu ystävyydelle. 

❤ ❤ ❤



Täällä blogimaailmassa on teitä ihania blogiystäviä, tuttuja ja tuntemattomia, 
jotka olette kulkeneet rinnallani erimittaisen ajanjakson ja
jakaneet kanssani elämän iloja ja suruja. 

Teidän kanssanne on ollut mukava käydä ajatuksia herättelevää ja voimaannuttavaa vuoropuhelua. 
Teidän rohkaisevia, kannustavia ja ihania kommenttejanne olen ilolla lukenut! 
Teistä on tullut vuosien saatossa senkaltaisia blogiystäviä, joiden kuulumisia usein odottelee, 
vaikkei läheskään kaikkien kanssa olla oikeassa elämässä koskaan tavattukaan. 
Ehkäpä välillämme vallitsee kuitenkin jonkinlainen sielujen yhteys, 
sillä aina toisinaan havahdun mietteistäni ja huomaan ajatelleeni jotakuta teistä. ❤

Kaikkien matkanvarrella saamieni ihanien kommenttien lisäksi mieltäni lämmittää myöskin se,
että tiedän teidän lukevan postauksiani.
Niin mukava, ettei täällä tarvitse yksinään höpistä! 😉


❤ ❤ ❤

Lämmin kiitos kaikille rohkaisevista kommenteistanne edelliseen postaukseen liittyen.
Minä päätin, elämän täyteläisyydestä ja ruuhkavuosien pyörityksestä huolimatta,
jatkaa tätä blogin kirjoittelua vielä ainakin tämän vuoden. 
 Vuosista sen jälkeen en vielä tiedä,
mutta elämäähän eletäänkin päivä ja hetki kerrallaan.




Ystävänpäivänä on mukava muistaa ystäviä lähellä ja kaukana.

Minäkin haluan muistaa teitä kaikkia aktiivisia ja satunnaisia blogini lukijoita,
joten päätin järjestää täällä blogissani

YSTÄVÄNPÄIVÄARVONNAN


Teitä ja tätä arvontaa ajatellen ostin arvottavaksi kaksi mukia,
joista arvonnan voittanut saa valita itselleen mieluisemman.

Mukin lisäksi voittajalle lähtee pieni itsetehty ystävänpäiväyllätys. 💛


Vaihtoehtoiset arpavoitot ovat:


 Greengate:n kukkakuvioinen Shirley lattemuki


TAI

Iittalan Sarjaton lettimuki, vanhan roosan värisenä



Arvonta alkaa tänään tiistaina 7.2.2017 ja päättyy ystävänpäivän iltana 14.2.2017.

💗

Arvonta on tarkoitettu kaikille blogini lukijoille.
Jättämällä kommenttikenttään jonkin kauniin ajatuksen ystävyydestä ja kertomalla,
 kummasta mukista tykkäiset enemmän, olet mukana arvonnassa.

Anonyymit kommentoijat: jättäkää yhteystietonne kommenttinne yhteyteen!


ONNEA MATKAAN!




"Sydäntä niin lämmittää, käynti ystävän,
jättää arjen harmauteen
muiston lämpimän."


-Kaaru-

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Anonyymeille kommentoijille



Ikävä aloittaa uuden vuoden turinat tällaisella postauksella, mutten näe tilanteessa enää muita vaihtoehtoja. On pakko tarttua härkää sarvista.

Viimeviikkoina olen joutunut pohtimaan blogini kohtaloa monestakin eri syystä. 
Ehkä pisteenä iin päälle sen suuntaisille pohdinnoilleni ovat olleet useat (vai liekkö yksi ja sama) anonyymit kommentoijat, jotka ovat yhtäkkiä hoksanneet jättää blogini kommenttikenttään senkaltaisia kommentteja, joita en ole viitsinyt edes julkaista. Jos niitä kuitenkin jollakin tapaa haluaa kuvailla, ne ovat olleet halventavia ja menneet henkilökohtaisuuksiin.
Ehkä minä olisin osannut jättää ne paremmin omaan arvoonsa, ellei elämässäni olisi tällä hetkellä muitakin huolenaiheita.




Senpä tähden haluan sanoa sinulle, anonyymi kommentoija, muutaman sanasen:

Aloittaessani kirjoittamaan blogiani, päädyin siihen ajatukseen, että blogini olkoon hyvän mielen blogi. Alunperinkään en halunnut liiaksi avata henkilökohtaista elämääni täällä. 
Halusin pitää blogini sellaisena, jossa kerrotaan enimmäkseen kauniista, iloisista ja voimia tuottavista asioista. Ajatukseni oli, että voisin kuvien ja kirjoitusten kautta tuottaa silmäniloa ja herättää kauniita ajatuksia kenties sellaisellekin ihmiselle, joka ehkä juuri sillä hetkellä kamppailee elämänsä kipukohdissa. Että sellainenkin ihminen näkisi iloa ja kauneutta ja saisi niiden myötä voimia kohdata huomispäivän.


Sellainen oli minun toiveeni silloin.
Sellainen on minun toiveeni vieläkin.


Sinulle, haluan kertoa myöskin, ettei meidänkään elämä ole pelkkää pintaliitoa, 
vaikka se saattaa tämän blogin perusteella siltä näyttääkin. 
Meidänkin elämäämme sisältyy huolia ja murheita joskus niinkin paljon, että tuntuu, ettei niitä kykene eikä jaksa itse kantaa. Silloin, kun elämänlaivaa keikuttavat suuret aallot, pienikin ylimääräinen "päänvaiva" ja murhe tuntuu suunnattoman suurelta ja pahalta. Silloin tuntuu, että kaikkien vastoinkäymisten ja murheiden alla viimeisetkin voimat ehtyvät eikä laiva löydä enää kurssiaan. Itku tulee usein, mutta tuleehan se joka tapauksessa. Silloinkin, kun elämä tuntuu helpolta. 
Kyyneleetkin kuuluvat elämään.

Ei kenenkään meidän elämä ole pelkkiä vaaleanpunaisia hattarapilviä. 
Kaikilla meillä on oma taakkamme kannettavanamme, kaikilla huolenaiheemme. 
Me kaikki joudumme kohtaamaan elämässämme niitäkin hetkiä, 
joita emme olisi halunneet koskaan kohdata. 
Ei elämää ole tarkoitettukaan helpoksi.
Sellaiseksi, ettei siinä olisi yhtään säröä.
Mitä se olisikaan, jos vastoinkäymisiä ei koskaan olisi?
Jokaisella meillä on kuitenkin
myös keinomme selvitä elämämme kipukohdista. 
Keinomme, millä tavoin askeleemme tavoittavat jälleen kantavan maan. 
Ja jos ei ole, silloin voimme  kääntyä hädässämme auttajien puoleen.

Toivon sinulle, anonyymi kommentoija, valoisampaa huomista ja kykyä sekä voimia nähdä ikävien asioiden yli. Ihmisiä me olemme kaikki, puutteinemme ja vahvuuksinemme ja siksi inhimillisiä. Kukaan meistä ei ole toista parempi. Me olemme kaikki samalla viivalla. Me kaikki käymme samaa elämänkoulua, opimme virheistämme ja haluamme kehittyä kukin tahoillamme. Meillä kaikilla on omat vahvuutemme, niin sinulla kuin minullakin. Toisiltamme me voimme oppia. Kuljemmehan sydän avoinna. 💜



Sitten pohdintaa blogini jatkosta. 

Esinnäkin, lämmin kiitos kaikille ihanille lukijoille ja kommentoijille kaikesta tähänastisesta. 
Paljon olen blogini kohtaloa miettinyt. Yrittänyt nähdä vaakakupeissa niin plussat kuin miinukset ja saada selvyyttä ajatuksilleni. Niin rakas kuin tämä harrastus on aina ollutkin, tuntuu, ettei tälle löydy aikaa enää siinä määrin kuin haluaisin. Jutun juurikin on tuntunut olevan ihan hakoteillä koko tämän alkuvuoden.

Olisi ihana päivittää blogiin kaikki ihanat hetket, joita elämä kaikessa armollisuudessaan eteen heittää. Tallettaa ne tänne ja jakaa ne teidän kanssa. Sillä onhan jaettu ilo aina moninkertainen. Kuitenkin tällä hetkellä elämämme on niin kovin täyttä, ettei aika millään riitä kaikkeen. 
Lapset tarvitsevat äitiään, äiti lapsiaan ja puolisoaan. Riittämättömyyden tunteesta on tullut pysyvä asukas. Elämme paljon puhutuissa ruuhkavuosissa, jonka myötä arkemme on arkea isolla A:lla. Asioita on hyvä aina toisinaan laittaa tärkeysjärjestykseen, että voisimme vielä joskus kohdata helpomman huomisen. Siksipä ajattelinkin, että pidän tästä blogin kirjoittelusta jonkinmoisen hengähdystauon. 
Mietin vielä hetken aikaa, mitkä ovat blogini tulevaisuuden näkymät. Toivottavasti sen matkan päässä olen asian suhteen viisaampi ja kykenen tekemään ratkaisuni. Verkkaiseen tahtiin siis mennään vielä toistaiseksi.


Auringonvaloa ja iloa jokaiseen päivääsi, Sinulle, joka täällä piipahdat.
Kiitos, että kuljet tätä matkaa kanssani ❤

-Kaaru-

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Kultainen joulu









Niin tuli joulu. 
Tuli sydämiin ja mieliin.
 Asettui taloksi ja toi tullessaan joulun suloisen ja hartaan tunnelman. 
Toi kotiimme perinteet ja muistot. 
Kauniit tavat. 
Sukupolvelta toiselle kulkeutuneet, rakkaudella vaalitut.
Joulumme oli jälleen iloa ja riemua, onnea yhdessäolosta.
Ja silti hieman kaihoisa, kuten joulu usein.
Kultainen, muistojen joulu.
 ❤







Vuodet vierivät ja joulut seuraavat toisiaan, perinteiksi muodostuneet asiat eivät kuitenkaan vanhene. Niissä muistoissa ja tavoissa on koko joulun kauneus, haikeuskin. 
Vanhojen perinteiden rinnalle tulee uusia perinteitä.
Jäävät osaksi joulujamme.
Joka vuosi.



Pyhien jälkeen tulee arki, vaikka joulun lämmön soisi jatkuvan pitempäänkin. 
Ja silti, samalla kertaa, arki on ihan tervetullut. 
Joulun lämmöstä ja yhdessäolosta ammennetuin voimin arjen jaksaa taas kohdata. 
Joulun muistot sydämen sopukoihin tallennettuina. 
Juhlasta voimaantuneena.





Vaikka joulu on jo ohi, sen suloinen tunnelma säilyy kodissamme loppiaiseen saakka. 
On aikaa nuuhkia joulukukkien tuoksua. 
Kiertää lasten nukahdettua huoneesta toiseen, hiljaisessa kodissa.
Viipyillä vielä hetki ohikiitäneen joulunajan muistoissa.
On aikaa itselle ja puolisolle. On aikaa istahtaa iltateelle. Yhdessä.
Muistella mennyttä vuotta ja suunnata ajatuksensa luottavaisesti kohti tulevaa.
Menneisyys ja tulevaisuus käsikädessä pienen hetken. 
Sydämessa nöyrä kiitollisuus tästä joulusta.
Ja kuluneesta vuodesta.


Kaunista joulukuun viimeistä viikkoa täällä piipahtaville!

-Kaaru-

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulurauhaa


Joulun valoa sinulle, 
joka nyt olet yksinäinen.
Joulun lämpöä sinulle,
jonka yli käy viima jäinen.

Joulun valoa sinulle,
joka et tunne joulumieltä.
Tulla saat seimen äärelle.
Sinä löytää voit joulun sieltä.

Joulun valoa sinulle,
jonka suru on tänään suuri.
Kuuletko laulua enkelin?
Siinä viesti on sinulle juuri.

Joulun valoa sinulle,
tänään tapahtuu jotakin uutta.
Seimen lapsi on luonasi
täynnä rakkauden salaisuutta. 

-Anna-Mari Kaskinen-

Tämän runon sanojen myötä tahdon toivottaa 
Sinulle, blogini lukija, kaunista ja muistojen täyteistä joulua.
Pidetään toisistamme huolta ❤

-Kaaru-

tiistai 20. joulukuuta 2016

DIY tontut




Yksi joulun lähestymisen varma merkki on se, että ompelukone surisee aamusta iltaan valmistaen lahjoja kaikille rakkaille. Ystäville, sukulaisille, kummilapsille, perheenjäsenille sekä itsellekin. 
On valmistunut kaikenlaisia salaisuuksia paketteihin käärittäviksi, postipojan mukaan lähteviksi. Saapuvan joulun alla sain lahjaompelusten lisäksi tehtyä jotain sellaistakin, josta olen jo vuosia haaveillut.




Meille muutti tonttupariskunta. 
Tyttö ja poika. 




Mailegin nisseistä ajatus lähti. 
Jo vuosien ajan noita söpöjä tonttuja olen ihastellen katsellut 
ja monta kertaa ajatellut, että olisipa ihana jos meilläkin olisi sellaisia.
 Kovin ovat kalliita, joten haaveeksi ovat jääneet. 

Niinpä päätin kokeilla, onnistuisiko niitä ommella itse. 
Suurena innoittajana toimi Valkoisen talon Eerika. Hän oli ommellut aivan ihastuttavan kalenteritontun lapsilleen muutamia vuosia sitten, josta vilahti kuva tämänkin joulun alla hänen blogissaan.

Kiitos inspiraatiosta, Eerika! ❤


Ensin valmistui tyttö. Kovin oli yksinäinen, kaipasi kaveria. 
 Niinpä ompelin seuraksi pojan. 
Ajattelin, että nyt on hyvä, sillä:
Kaksin aina kaunihimpi ❤

Ei se kuitenkaan siihen jäänyt. Ompelin vielä kaksi lisää.
Siinähän kävi nimittäin niin, että...



..neljävuotiaani ihastui tonttuihin niin kovin, 
että on leikkinyt niillä päivittäin siitä lähtien kun ne valmistuivat. 

Sitten eräänä päivänä kuului herttainen toive: 
Äiti, minä haluaisin kaksi tyttötonttua joululahjaksi.
Sydän sykertyi onnesta, silmä kostui kyynelestä. 
Jotain lämmintä kulki läpi kehon. Rakas lapseni! 

Tartuin suloiseen toiveeseen, vaikka olinkin jo nostellut ompelutarvikkeet 
kaapin kätköihin joulutauolle. Salassa ompelin, valmiiksi sain. 
Kiepautin tontut lahjakäärön sisään ja sujautin 
paketin pukinkonttiin odottelemaan jouluaattoiltaa. 

Enää neljä yötä jouluun, lapseni laski.
Ja minä hyrisin onnea sisimmässäni.
Pientä odottaa yllätys ❤



Siinä ne napottavat sohvan nurkassa, joulunajan kaunistukseksi ompelemani tontut. 
Nauttivat saapuvan yön hiljaisuudesta. 
Päivän leikit ovat tauonneet, lapset lähteneet matkalle unen maahan.

Saavat tontutkin huilia hetken.


Jouluviikon iloa Sinulle!

-Kaaru-




p.s Tontun kaavat löytyivät pienen etsinnän jälkeen täältä. Pienensin olemassaolevaa kaavaa hieman. Tontuista tuli näin ollen noin 52 cm pitkiä.
Vaatteiden kaavat piirsin itse.