Joskus on mukava juoda päiväkahvit tai
-teet tavanomaisesta poikkeavassa paikassa. Kuten nyt vaikkapa yläkerran
aulassa. Kaivaa kahvipöytään pakasteesta jotain hyvää ja asetella
kauniisti esille. Istahtaa alas ja juoda kaikessa rauhassa kahvinsa kera
makean leivoksen tai piirakanpalasen. Siellä, kaikessa hiljaisuudessa
on mukava haaveilla. Vaipua pumpulin pehmeisiin haaveiden pilvilinnoihin
oikein kunnolla :) Yläkerran aula sopiikin haaveiluun niin hyvin. Se on
asteen verran romanttisempi paikka kuin yksikään toinen huone meidän
talossa. Ja mikäs muu kuin romanttisuus tuo ajatuksiin ne suloiset
unelmien hattarapilvet, joita ilman elämä olisi aika tylsä elettäväksi.
Minä kun olen sellainen, parantumaton haaveilija :)
Mutta
pimeää siellä on, aulassa, kesät talvet. Siinä kai syy siihen, miksi
siellä tulee niin harvoin heiluttua kameran kanssa. Luonnonvalo ei yllä
aulan molemmin puolin olevista makuukamareista sen jokaiseen kolkkaan.
Ja hehkulampun valossa kaikki näyttää niin ruman keltaiselta. Niin kuin
nytkin näissä kuvissa siitäkin huolimatta, vaikka kuvien valkotasapainoa
muokkasinkin inhimillisempään suuntaan kuvankäsittelyohjelmalla. Harmi.
Varmaan tuonne takaseinään pitäisi puhkaista aukko pienelle ikkunalle.
Miten se sitten istuisi talon ulkomuotoon onkin toinen seikka. Siksi kai
siellä ei sitä ikkunaa ole koskaan ollutkaan.
Äitienpäivälahjaksi sain omalta äidiltäni tuon valtavan suuren hortensian. Niin kaunis kukka! Siihen sen laitoin, pikkuruisen mutta sitäkin pippurisemman kamiinan päälle. Uloshan se on tarkoitus viedä sitten, kunhan yöpakkasten aika on ohi. Kesäkuussa. Sitä odotellen. Kesää.
Iloista lauantaita kaikille! Meilläkin paistaa tänään pitkästä aikaa aurinko :)
-Kaaru-
