Ajatukset joulussa

Taas on vierähtänyt tovi, jos toinenkin edellisestä postauksesta.

Vaikka mitäpä sitä erikseen mainitsemaan, sillä näistä pitkistä postausväleistä on tullut itselleni enemmän sääntö kuin poikkeus.

Silloin joskus pari vuotta sitten, kun vakavissani mietin blogini lopettamista

syy siihen oli se, että blogin päivittämisestä oli tullut taakka. 

Se otti aina enemmän kuin antoi takaisin.

Silloin päätin, että jos vielä joskus jatkan päivittelen blogiani omaan tahtiin

enkä enää koskaan ota paineita siitä niin, että viimeinenkin ilonhippunen koko 

ihanasta harrastuksesta katoaa.

Aina ei ole voimavaroja kulkea niitä polkuja joita haluaisi. 

Elämänpolku on toisinaan hyvinkin mutkikas ja silloin, jos milloin on pysähdyttävä useammin kuin vain tienhaarojen kohdalla kuulostelemaan omaa jaksamisen tasoaan, punnittava tosissaan, 

mikä milloinkin on järkevää ja voimaannuttavaa. 

Sieltä jostain se sitten taas kumpuaa ikävä menneen äärelle,

sillä vaikka mieli kadottaisi elämän mutkissa suunnan, sydän muistaa mistä ilo syntyy.

Menneessä kesässä ja syksyssä on ollut paljon ihania asioita, sellaisia, 

joita ilolla ja kaiholla muistelemme varmasti vielä vuosienkin päästä. 

Oli lämmin ja melko sateeton kesä, metsä täynnä marjoja

 ja luonto syksyllä niin värikylläinen, että laajinkin värikartta olisi 

sen rinnalla kokenut jäävänsä varjoon. 

Syksyn lämpöä on riittänyt tänne marraskuun lopulle saakka, 

tosin eilinen Liisa-myrsky taisi olla käänteentekevä tähän hetkeen. 

Ilma viileni niin, että taitaa syksy viimein antautua talvelle.

Sitä olen oikeastaan jo odottanutkin, että harmaat, matalalla roikkuvat pilvet 

jättäisivät jonain päivänä jälkeensä unenpehmeän, valkoisen lumiharson, 

jonka suojiin viluinen luonto voisi kääriytyä ja

joka toisi meille ihmisille kaivattua valoa. 

Vaikka talvi ei ole vielä tullut, ajatukset ovat kääntyneet katselemaan kohti joulua ja sen tunnelmaa. Menneellä viikolla tein naisten käsityöillassa tämän herkän mustikanvarpukranssin, joka taiteltiin sydämen muotoon metallihengarista ja kieputeltiin sen ympärille limittäin ohuita mustikanvarpunippuja. 

Alkuperäinen ajatus oli spreijata kranssin pintaan valkoista maalia, mutta kotiin tultuani ajatukset muuttuivat niin, että päätin jättää kranssin sittenkin vihreäksi. Myöhemmin viikolla tein toisen samanlaisen kranssin ja ripustin kranssit tupakeittiön ikkunoihin talvista tunnelmaa tuomaan. Miten ihanalta ne tuoksuvatkaan! Kuin henkäys juhannusta ja samalla niin vahva aistimus joulua.

 

Muitakin jouluisia asioita on tullut jo tehtyä sekä tunnelmoitua joulua monin eri tavoin.

Lokakuun lopulla sain idean tehdä joulukortteihin enkelikoristeen, 

jonka kortin saaja voisi myöhemmin ripustaa joulukuuseen tai muualle kotiinsa.

Näin kuvan vastaavasta enkelistä jossain lehdessä (en vain enää muista missä) ja sinne se piirtyi muistin sopukoihin, josta sen sitten nappasin ryhtyessäni taittelemaan rautalankaa enkelin muotoon.

Ajattelin tehdä tuon enkelin vääntelystä ohjeet tänne blogiin myöhemmin,

sillä pelkkä sanallinen ohje tuntuu haastavalta kirjoittaa niin, että siitä hahmottuisivat eri työvaiheet.

 

Tein enkeleitä sen verran paljon, 

että saan ripustaa niitä sitten omaan joulukuuseenkin lähempänä joulua.

Sillä, 

enkeleitä, onhan heitä.

Suojaamassa, kantamassa, lohduttamassa ja rinnalla kulkemassa elämän eri vaiheissa ja tilanteissa.

Tuomassa toivoa ja valoa silloinkin, kun tuntuu ettei niitä ei ole näkyvissä.

Enkelit symboloivat niin vahvasti myös joulua ja sen herkkää, muuttumatonta sanomaa.

Enkelit, niin kauniita, hentoja olentoja. 

Ihmisten ystäviä.

Marraskuisen illan tunnelmaa Sinulle, blogini lukija!

-Kaaru-

Reseptivihkoset

Jouluviikko on edennyt jo keskiviikkoon asti.

Monenlaisten joulupuuhien äärellä olemme viettäneet aikaa viime päivinä,

kuten tähän aikaan vuodesta niin monessa muussakin kodissa.

Kaikki alkaa olla valmista vuoden odotetuimpaa juhlaa varten.

Joululeivonnaisia leipoessani ja usein jo aiemminkin rähjääntynyttä reseptivihkosta selatessani on käynyt mielessä ajatus, että pitäisipä ottaa joskus asiaksi koota vihkosesta parhaimmat ja käytetyimmät joulunajan leivonnaisten reseptit uuteen vihkoon, josta ne löytyisivät helposti.

Tänään sen päätin tehdä.

Ensin oli pino punaisia kankaita, 

kaksi kovin tylsännäköistä sinistä vihkoa, sakset ja liimapuikko.

Vihkojen päällystäminen kävi vähän samaan tapaan kuin minkä tahansa kirjan kontaktimuovilla päällystäminen.

Vihko asetettiin kankaan päälle, josta leikattiin 

muutaman sentin kääntövaroilla sopivan kokoinen palanen.

Liima levitettiin vuorotellen vihkon etu- ja takakansille, 

jonka jälkeen  kangas paineltiin vihkon kansiin kiinni tasaisesti. 

Ja lopuksi kääntövarat taitettiin vihkon kansien sisäpuolelle. 

Yhteen vihkoseen painelin leimasimilla tekstin RESEPTIT.

Päällystin vihkoja yhteensä kolme kappaletta, joista suurimpaan ajattelin koota jouluisten, 

makeiden leivonnaisten reseptit sekä kahteen pienempään suolaisten leivonnaisten sekä jouluruokien ja -salaattien reseptit. 

Ehkäpä jouluiset reseptit löytyvät ensi vuonna näppärästi yksien ja samojen kansien välistä eikä ripoteltuina mikä minkäkin vihkosen väliin. :)

Koti alkaa olla jouluasussaan.

Joulukuusi kannettiin perinteisesti tupaan kolmannen adventin tietämissä

ja sohvien sekä nojatuolien tyynynpäälliset vaihdettiin puna- ja harmaasävyisiin.

Joulukukat tuoksuvat ja tunnelma on jo suloisen jouluinen.

"On hyvä, lämmin, hellä, mieli jokaisen" ja sydämessä ilo saapuvasta joulusta,

vuoden herkimmästä juhlasta.

Jouluviikon iloa myös Sinulle!

-Kaaru-

Joulukorttipaja

Marraskuun viimeisellä viikolla vietimme yhden arki-illan 

kylällämme järjestetyssä jouluisessa perhepajassa. 

Illan aikana saimme tehdä itse kuusenkoristeita, joulukortteja, suomenlippu-nauhoja, joulukasseja ja

 -sukkia, olkitähtiä ja monia muita ihania jouluisia juttuja.

Perhepajan teemana oli ajatus: 

vanhasta uutta.

❤

Sieltä löytyi idea myös tämänvuotisiin joulukortteihin, 

joita askartelin ensin nipun siellä ja toisen nipun kotona sukulaisille ja 

ystäville joulutervehdyksiksi.

Ihastuin materiaalien luonnonläheisiin ja perinteisiin väreihin.

Vaaleanruskean ja punaisen yhdistelmä tuo mieleen vuosikymmenten takaiset maalaisjoulut,

jolloin pirttien jouluissa näkyivät vahvasti emäntien ja lasten askartelemat ja itsevalmistamat joulukoristeet. Tuota pirttien tunnelmaa halusin näihinkin kortteihin. 

Siksi korttien väreiksi valikoituivat nämä kaksi, vaikka tarjolla olikin koko värien kirjo.

Itsetehty kortti on aina uniikkikappale.

Täysin samanlaisia niistä ei tekemälläkään saa tehtyä.

Eikä se ole tarkoituskaan.

Jokainen kortti on oma yksilönsä.

Ne ovat ajatuksella ja lämmöllä valmistettuja.

Ja vievät toivottavasti mukanaan samoja sydämellisiä, joulunpunaisia ajatuksia,

joita kortteja tehdessä tunsin.

💛

Tällaisia niistä lopulta tuli.

Jouluisia.

Sydämellisiä.

❤

Joulukuun toisen viikon iloa Sinulle!

-Kaaru-

Joulukoristeita soodataikinasta

Marraskuu alkaa olla lopuillaan. Lumivalkoinen maisema ilahduttaa jälleen meitä reilun viikon kestäneen lumettomuuden jälkeen. Joulu on hiipinyt jo meidän kotiin. Hiljaa, hissukseen. Pienin palasin kerrallaan. Täyttänyt kodin tuoksuillaan ja väreillään ja saanut mielen täyteen onnellista ja vähän kärsimätöntäkin odotusta. Tasan kuukausi aikaa jouluun. 💝

Pari viikkoa sitten kokeilimme lasten kanssa, millaista olisi "leipoa" soodataikinaa.

Tein taikinan, jäähdytin ja ryhdyttiin tuumasta toimeen. Olin ladannut aika suuret odotukset koristeiden tekemisen suhteen, mutta kaikki ei mennytkään ihan odotusten mukaan. Voi sitä pettymyksen määrää! En ymmärtänyt olla riittävän kärsivällinen. Lapset kyllä tekivät omista paloistaan koristeita, ja nauttivat yhteisestä hetkestä. Minä murisin ääneti omaa osaamattomuuttani. Niinpä kaikessa hiljaisuudessa oma osuuteni taikinasta päätyi roskapönttöön.

Miksi?

 Taikinaa oli yllättävän vaikea työstää. Se tarttui kaulimeen, pöytään ja sormiin enkä lopulta saanut koristeita siirrettyä ehjinä uunipellille kuivumaan. 

Tuli uusi aamu, jonka myötä lupaus paremmasta onnesta.

Lapset lähtivät kouluun ja kerhoon. Jäin nuorimmaisen kanssa kahden kotiin. Tein uuden taikinan, uhkarohkeasti kolminkertaisena! Ajattelin, että jos en heti onnistu, onpahan mistä ottaa taikinaa uuteen kokeiluun. 😄

Ja onnistuin!

Ymmärsin, että taikinan kaulimiseen täytyi käyttää rutkasti maissijauhoja, jotta se ei takerru joka paikkaan kiinni. Niinpä kaulin ja painelin, kaulin ja painelin..voitte kuvitella, että sitä touhua riitti ihan mukavaksi toviksi. Taikinaa kun oli kolminkertainen määrä! Kokeilin jos jonkinlaisia muotteja ja koristeluja. Koristeita tuli ihan V A L T A V A määrä.

Vaikka koristeita onkin nyt niin paljon, että voisin jakaa niitä kylillä ja kujilla, ne ovat myös äärettömän kauniita ❤ 

Näillä me koristelemme tämänvuotisen joulukuusen. Loput laitamme pakettikoristeiksi, kun käärimme salaisuudet pian paketteihin odottamaan jouluaattoa.

Nyt kun tämän taikinahomman osaan, taidan kirjata sen tännekin muistiin. Vastaisuuden varalle ja teille kaikille kokeiltavaksi.

SOODATAIKINA

1 dl maissijauhoja

2 dl ruokasoodaa

1,25 dl vettä

Taikina-ainekset laitetaan kattilaan ja lämmitetään miedolla lämmöllä kokoajan sekoittaen niin kauan, että taikinasta tulee puuromainen. Liian kiinteäksi taikinan ei kannata antaa kiehua, sillä silloin se murenee työstövaiheessa tosi herkästi. Siis puuromainen koostumus riittää vallan mainiosti, sillä taikina jähmettyy jäähtyessään. 

Tässä vaiheessa taikina kaadetaan kulhoon, joka peitetään kostealla liinalla. 

 Kun taikina on jäähtynyt sen verran, että sitä kärsii koskea, se on valmis työstettäväksi. 

Työstövaiheessa taikinan alle ja päälle kannattaa laittaa reilusti maissijauhoja, jotta se ei tartu pöytään ja kaulimeen kiinni. 

Koristeet nostellaan uunipellille tai jollekin muulle tasaiselle alustalle kuivumaan. Kuivuvat huoneenlämmössä noin vuorokaudessa. Koristeet voi toki kuivattaa myös uunissa. Silloin lämpötila 75 astetta ja kuivatusaika n.2 tuntia. 

Pitsiliinoilla, kohokuvioiduilla astioilla ja leimasimilla sai kauniita kuvioita koristeisiin. Ripustuslenkin reiät puolestaan saa tehtyä helposti juomapillillä.

Kokeilemisen ja onnistumisen iloa!

-Kaaru-

Paperienkeleitä

Joka joulu joulukuusestamme on löytynyt joitakin itsetehtyjä koristeita. Jonakin jouluna vähemmän, toisena enemmän. Tänä vuonna ajattelin koristella joulukuusen lähes yksinomaan itsetehdyillä koristeilla, sillä aiempina vuosina palvelleista ostokoristeista alkaa olla pidikkeet tippuneet ja osa palloista sun muista koristeista jo tyystin rikkoontuneet. Ja onhan se niinkin, että vaihtelu virkistää tässäkin asiassa.

 

Ompelusoppeani siivotessani käsiini osui vanha englanninkielinen kirja, jonka kannet olivat repeytyneet irti ja sidonta muutoinkin jo hyvin hauras. Koska kirjalla ei ollut kuin korkeintaan tunnearvoa, päätin uhrata sen näiden enkeleiden askartelemiseen. Kellastuneet, vähän jo haperotkin kirjansivut sopivatkin tällaisiin askarteluihin tosi hyvin. Tuovat sellaista mukavaa vanhanajan tunnelmaa, josta tykkään tosi paljon.

Joitakin vuosia sitten näin vastaavia enkeleitä myynnissä kotiseutuni käsityökorttelissa. Aikomuksenani oli jo tuolloin tehdä niitä itse, mutta kuinka ollakaan kaikessa kiireessä se unohtuikin!
Tuon vanhan kirjan löytymisen myötä muistuivat mieleeni nämä enkelit, joten niinpä ryhdyin heti tuumasta toimeen.
Siinä askarrellessani mieleeni nousi muistoja jo edesmenneestä mummistani sekä muista poisnukkuneista läheisistämme ja niinpä päätin tehdä enkeleitä niin monta kuin meillä on niitä läheisiä, joista aika on jo jättänyt.
Siellä ne sitten lentelevät joulukuusemme oksilla ja muistuttavat samalla heistä,
joiden muistot elävät mielissämme tavalla tai toisella.

 Käsityökorttelissa näkemilläni enkeleillä oli päänä puinen helmi. Itse halusin näihin kuitenkin hieman romanttisempaa ja herkempää ilmettä, joten laitoin päiksi valkoisia helmiäispintaisia helmiä. Ripustusnauhana on juuttinarua.
Enkelin malli lienee hyvinkin vanha. Muistan kuinka oma äitini teki vastaavia enkeleitä joulukoristeiksi sekä punarintaisia lintuja, joilla oli samaan tapaan taitellut siivet kuin näillä enkeleilläkin. Muistojen tulva mielessäni näitä tehdessä <3

Jouluvalmistelut alkavat olla täällä meillä jo hyvällä mallilla. Enpä muista milloin viimeksi olisin jo tähän aikaan kuusta postittanut kaikki joulukortit, ostanut ja paketoinut joululahjat, leiponut piparit sun muut jouluun kuuluvat herkut, niin suolaiset kuin makeatkin ja tehnyt niin paljon kaikenlaisia jouluaskarteluita ja muita valmisteluita kuin tänä vuonna. Ehkä se on tuo lähestyvä muutto, joka on saanut vipinää kinttuihin ;) Mutta ihana näin. Vaikka en ole koskaan joulusta mitään erityistä stressiä ottanutkaan, onhan se mukava, ettei ole enää mitään "pakollista" tehtävää ennen joulua. Nyt on aikaa keskittyä joulun tunnelmointiin ja joululaulujen kuunteluun. 

Muutamia joulukukkia ajattelin vielä ostaa. Niitä en olekaan vielä ostanut kuin tuon yhden joulutähden verran, sillä jollain ihmeen ilveellä saan nitistettyä ne hengiltä jos liian aikaisin ennen joulua niitä ostelen :D

Tunnelmallista loppuviikkoa kaikille!

-Kaaru-

Joulu on ohi

Joulua juhlittiin meille perinteisin menoin. Rentouduttiin, nautiskeltiin, syötiin hyvää ruokaa ja paljon suklaata sekä tehtiin kaikkea sellaista, mikä kuuluu olennaisesti tähän vuodenaikaan. Ulkoilla olisi voinut enemmänkin, mutta kova pakkanen verotti innostusta sen toteuttamiseen. 

Eilen oli niin ihana saada vanhempani ja sisarukseni perheineen meille tapaninpäivän viettoon ja Joulun "rääppiäisiin". He viettivät Joulunpyhät eräällä mökillä näillä seuduilla. Pitkien välimatkojen takia emme kovin usein tapaa, joten siksi eilinen päivä kaikesta huiskeesta ja hulinasta huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi oli niin ihana! Meitä oli täällä meidän torpassamme 10 aikuista ja 11 lasta :) Mukavan tiivis ja lämmin tunnelma. Nyt on Joulu juhlittu vaikka joulukuusi meillä saa aina loppiaiseen asti tuvan nurkassa ollakin. Ja onhan noista joulukukistakin vielä pitkäksi aikaa iloa. Valkoinen amaryllis puhkesi juuri aatoksi suloiseen kukkaansa ja hyasintit tuoksuvat ympäri kotia. Vaikka Joulu kaikkinensa onkin ihanaa aikaa, oli tänään mukava syödä jo ihan tavallista arkiruokaa. Lasten toiveesta tein nimittäin sitä monen lapsen lempiruokaa, makaroonilaatikkoa ja kylläpä vain maistuikin hyvälle!

Jouluksi sain tehtyä viimeinkin tuon kuvissakin näkyvän paperikuusen, jonka tekeminen on ollut to-do-listalla jo pitkään. Oikea joulun klassikkokoriste, jonka tekeminen vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä ja aikaa. Toinen paperikuusi on vielä hieman kesken ja kolmannenkin ajattelin viimeistään ensi jouluksi saada valmiiksi. Siitä kolmannesta voisi nimittäin tehdä vähän noita kahta isomman. Olisi kiva kolmikko sitten :)

Nyt pujahdan pihasaunan lämpimiin löylyihin. Mukavia välipäiviä kaikille!

-Kaaru-

DIY kuusenkoristeet

Tänään kävin laittamassa pihasaunan pukuhuoneeseen jouluisempaa ilmettä. Aamutuimaan kävin lähimetsästä katkaisemassa pikkuruisen männyn, meidän metsässä kun ei niitä kuusia juuri kasva. Ihan somahan se on tuollainen joulumäntykin. Ripustelin oksille koristeita, joihin löytyi vinkki uusimmasta Suuri Käsityö-lehdestä. Varsin somia kuusenkoristeitahan noista tyhjistä tuikkuhylsyistä tulikin :) Ihastuin näihin, sillä ne jotenkin etäisesti muistuttavat entisaikaisia olkitähtiä, joita taisi ennen muinoin joka kodin joulukuusesta löytyä. Meiltä ei kovin monta olkikoristetta löydy, sillä en ole niitä oikein mistään löytänyt. Nämä ajakoon tänä vuonna olkikoristeiden asian vaikka eivät yhtä somia olekaan :)

-Kaaru-

Mustikanvarpukranssi

 

Punoin pirtin kaunistukseksi muutaman mustikanvarpukranssin. Kivasti tuovat väriä ja sitä ihanaa jouluista tunnelmaa! Kranssin pohjana pajuista punottu kehikko, jonka päälle paksuhkoissa nipuissa rautalangan avulla kiinnitetyt mustikanvarvut. Ripustin kranssin tuohon makkariin vievään oveen tuollaisella kapealla pitsinauhalla, kun ei talosta muutakaan siihen hätään löytynyt. Minne lie kadonneet kaikki kauniit jouluiset nauhat, joita ostin jouluisia askarteluja varten? Lienevät neitokaiset vieneet ne omiin barbie-leikkeihinsä ;)

-Kaaru-

Joulukortteja

Tällä viikolla olemme askarrelleet joulukortteja. Tänä vuonna meiltä maailmalle lähtevät joulukortit ovat pääsääntöisesti itsetehtyjä ja useimmat niistä luonnonmateriaaleista valmistettuja. Luonnosta löytyy kyllä rakennusmateriaalia vaikka minkälaiseen askarteluun. Itse tykkään ihan valtavasti tuollaisista ajansaatossa harmaantuneista ja sammaloituneista maahan pudonneista oksista, jotka ovat kiva lisä esimerkiksi jouluisiin kukka-asetelmiin tai kattauksiin. Niitä keräsinkin ennen lumen tuloa ison nipun talteen, jotta voin hyödyntää niitä sitten pitkin syksyä milloin minkäkinlaiseen tarkoitukseen :)

Tarrat ja korttipohjat ostin paikallisesta askarteluliikkeestä, Aarrearkusta, jolta löytyy myös nettikauppa täältä.

Muistakaahan postitella joulukortit ajallaan :)

-Kaaru-

1.joulukuuta

Myöhässä, auttamattomasti. Johan noiden ensimmäisten adventtikynttiläkuvien olisi pitänyt olla postattuna täällä jo eilen. Kiireisen sunnuntaipäivän takia en vain ehtinyt eilen koneella istumaan edes sen vertaa että olisin kuvan kynttilöistä ladannut ja toivotellut mukavaa alkanutta Joulun odotusta. Siksi tämä tulee nyt vähän paljonkin jälkikäteen. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan :)

Tänä vuonna meillä onkin nyt sitten kaksi adventtikynttiläasetelmaa. Pitihän se oma kynttiläasetelma viedä pihasaunallekin, jotta sinnekin saadaan pikkuisen jouluista tunnelmaa. Adventista se siis alkoi, Joulun odotus. Ja tänään saatiin aukaista ensimmäinen luukku joulukalenterista. Jostain löytyi tänä vuonna niin paljon ylimääräistä energiaa, että päätin tehdä lapsille yhteisen joulukalenterin, josta voivat vuoropäivin avata oman luukkunsa. Ja kyllähän siitä riemua riitti jo tänä aamuna. Kaikki jännittivät yhdessä mitä pussukasta paljastuu.

Mukavaa alkanutta joulukuuta ja Joulun odotusta kaikille!

-Kaaru-

ps. yritän blogijoulukalenterin tapaan postailla joka päivä jonkin mukavan idean lukijoiden ratoksi jos suinkin vain ehdin. Mitään sen kummempia paineita en siitä kuitenkaan ota. Jos jonain päivänä en ehdi ideoitani täällä jakaa, se päivä jääköön sitten välistä. Joten olkaapa kuulolla :)

Joulukuusen koristelu ja piparitalon rakennus

Tänään onkin jo 4.adventti. Enää kaksi yötä Jouluun. Lapset laskevat öitä. Hienoista jännitystä alkaa olla ilmassa. On pitänyt keksiä kaikenlaista tekemistä lapsille, jotta aika ei kävisi turhan pitkäksi. Viime viikolla toimme joulukuusen sisälle ja koristelimme sen. Tänä vuonna kuusessamme onkin paljon omatekoisia koristeita. Teimme myös piparitalon, jonka kokosimme samantien. Koristeluun käytin ensimmäistä kertaa pikeeriä (royal icing) tavanomaisen vesi-tomusokerikuorrutteen sijaan. Pursotukset onnistuivatkin pikeerillä paljon paremmin nyt kuin aikaisempina vuosina. Mikä parasta, ollessaan oikean paksuista, pikeeri ei valu ja sillä pystyy tekemään hyvinkin yksityiskohtaisia pursotuksia. Tästä talosta tulikin oikea Hannun ja Kertun talo! Voisipa se olla jopa pienoismalli meidänkin talosta, vaikkei ihan täysin samanlainen olekaan.

Piparitalon kokoaminen onkin sitten toinen juttu. Miten ihmeessä sen onnistuisi tekemään niin, ettei talo näyttäisi siltä, kuin se olisi notkollaan johonkin suuntaan. Pitäisi varmaan useammin tehdä näitäkin taloja, jotta siihen harjaantuisi. Ensi vuonna taidan kokoamiseen käyttää kuumaa marenkia, jonka ohjeen sain serkultani viime vuonna, mutta unohdin kokeilla sitä nyt. Ensinnäkin se näyttää paljon paremmalta kuin tuo tavanomainen sulatettu sokerikiinnitys ja maistuu erittäin hyvälle.

Karkitkin tätä projektia tehdessä loppuivat kesken, joten kuistin räystäs jäi ilman koristeita, mutta nehän ehtii siihen vielä laittamaan, jos jaksaa :) Ohjeet sekä kuumaan marenkiin että pikeeriin laitan tänne blogiinkin joskus kunhan ehdin.