Joulupäivien tunnelmia

Joulun levolliset päivät ovat jälleen takanapäin.

Välipäiviä vietellään ja eletään joulun tunnelmissa vielä hetki.

Meidän joulu koostui kiireettömästä yhdessäolosta, herkuttelusta ja levähtämisestä.

Joulu alkoi perinteisesti joulurauhan julistuksesta.

Se on jotenkin aina niin juhlava hetki.

Sen myötä mieliin laskeutuu viimeistään joulun rauha ja hyvä mieli.

Tänä vuonna joulupukki kävi aiemmista vuosista poiketen heti puolenpäivän jälkeen jouluaattona.

Se oli hyvä ratkaisu. Rauha laskeutui kotiin heti varhaisesta iltapäivästä saakka.

Lapset viihtyivät sulassa sovussa saamiensa lahjojen parissa ja minä 

sain kaikessa rauhassa valmistaa ja kattaa pöytään jouluaterian.

Joulupäivänä ja tapaninpäivänä katoin päivällispöydän 

viime vuodesta poiketen olohuoneen pöydän ääreen. 

Hieman se on pieni, mutta sopu sijaa antoi tälläkin kerralla.

Valkoinen liina ja pellavaiset lautasliinat toivat ruokailuhetkiin juhlan tunnun.

Arki kiireineen unohtui. Oli aikaa vain olla ja nauttia joulun ihanasta tunnelmasta.

Nautin jokaisesta hetkestä.

Jouluna on aina niin ainutkertainen ja herkkä tunnelma.

Kiitollinen olen tästäkin joulusta.

Että saimme sen yhdessä viettää.

Mukavia välipäiviä Sinulle!

-Kaaru-

Harras joulu on täällä

"Taas on joulu, laulu enkelten,

kaikuu takaa vuosituhanten.

Jumalalle soi se kunniaa,

joulurauhaa jälleen julistaa.

Joulunlapsi luokses tulla saan,

seimen ihmettä nyt katsomaan.

Mielen täyttää ilo paimenten,

sua lapsenmielin rukoilen."

Joulua odotellessa olen kuunnellut useat ihanat joululevyt läpi yhä uudelleen ja uudelleen. 

Monien perinteisten joululaulujen myötä mieli on asteittain tavoittanut 

joulun tunnelman ja tuonut kodin seinien sisälle ihmeellisen rauhan.

Laulujen sanoma on saanut koskettaa sydäntä jälleen ja

viedä ajatukset tuhansien vuosien takaisiin tallin tapahtumiin 

ja ikiaikaiseen jouluun.

On ihmeellistä, kuinka tarina seimenlapsesta on elänyt vuosituhansia samanlaisena. 

Se ei muutu, vaikka maailma ympärillämme muuttuu alati kiihtyvällä vauhdilla.

Toivon ja rakkauden viesti syntyvästä joulunlapsesta tuo joka joulu myös lohdun näköalaa 

tuleviin päiviin.

Joulu ei ole aina ilon ja valon juhla, vaikka sellaisena sen soisi jokaiseen kotiin saapuvan.
Tänäkin jouluna monen ihmisen jouluun on läheisen kuolema, taloudelliset huolet,
yksinäisyys tai muut elämän murheet luoneet synkeät varjonsa.

Ajatukseni viivähtävät heidän luonaan.

Sydämestäni toivon,
että jouluenkeli saisi vierailla heilläkin
ja joulunvalo koskettaa ja lämmittää heidän särkyneitä sisimpiään.
Ja tuoda kaivattua lohtua ja rauhaa.

"Joulun Herra, lähelleni jää,
usein tunnen koti-ikävää.
Kylmyys maailman kun uuvuttaa,
näytä taivas, matkan määränpää.
Joulunlapsi, lähde rakkauden,
omin voimin täällä jaksa en.
Anna voimaa tielläs kulkemaan,
kunnes saavun jouluun oikeaan."

-M.Vannas-

Joulun valoa, iloa ja rauhaa jokaiselle blogini lukijalle!

-Kaaru

Kultainen joulu

Niin tuli joulu. 

Tuli sydämiin ja mieliin.

 Asettui taloksi ja toi tullessaan joulun suloisen ja hartaan tunnelman. 

Toi kotiimme perinteet ja muistot. 

Kauniit tavat. 

Sukupolvelta toiselle kulkeutuneet, rakkaudella vaalitut.

Joulumme oli jälleen iloa ja riemua, onnea yhdessäolosta.

Ja silti hieman kaihoisa, kuten joulu usein.

Kultainen, muistojen joulu.
 ❤

Vuodet vierivät ja joulut seuraavat toisiaan, perinteiksi muodostuneet asiat eivät kuitenkaan vanhene. Niissä muistoissa ja tavoissa on koko joulun kauneus, haikeuskin. 

Vanhojen perinteiden rinnalle tulee uusia perinteitä.

Jäävät osaksi joulujamme.

Joka vuosi.

❤

Pyhien jälkeen tulee arki, vaikka joulun lämmön soisi jatkuvan pitempäänkin. 

Ja silti, samalla kertaa, arki on ihan tervetullut. 

Joulun lämmöstä ja yhdessäolosta ammennetuin voimin arjen jaksaa taas kohdata. 

Joulun muistot sydämen sopukoihin tallennettuina. 

Juhlasta voimaantuneena.

❤

Vaikka joulu on jo ohi, sen suloinen tunnelma säilyy kodissamme loppiaiseen saakka. 

On aikaa nuuhkia joulukukkien tuoksua. 

Kiertää lasten nukahdettua huoneesta toiseen, hiljaisessa kodissa.

Viipyillä vielä hetki ohikiitäneen joulunajan muistoissa.
On aikaa itselle ja puolisolle. On aikaa istahtaa iltateelle. Yhdessä.
Muistella mennyttä vuotta ja suunnata ajatuksensa luottavaisesti kohti tulevaa.

Menneisyys ja tulevaisuus käsikädessä pienen hetken. 

Sydämessa nöyrä kiitollisuus tästä joulusta.
Ja kuluneesta vuodesta.

❤

Kaunista joulukuun viimeistä viikkoa täällä piipahtaville!

-Kaaru-

DIY kuusenkoristeet

Tänään kävin laittamassa pihasaunan pukuhuoneeseen jouluisempaa ilmettä. Aamutuimaan kävin lähimetsästä katkaisemassa pikkuruisen männyn, meidän metsässä kun ei niitä kuusia juuri kasva. Ihan somahan se on tuollainen joulumäntykin. Ripustelin oksille koristeita, joihin löytyi vinkki uusimmasta Suuri Käsityö-lehdestä. Varsin somia kuusenkoristeitahan noista tyhjistä tuikkuhylsyistä tulikin :) Ihastuin näihin, sillä ne jotenkin etäisesti muistuttavat entisaikaisia olkitähtiä, joita taisi ennen muinoin joka kodin joulukuusesta löytyä. Meiltä ei kovin monta olkikoristetta löydy, sillä en ole niitä oikein mistään löytänyt. Nämä ajakoon tänä vuonna olkikoristeiden asian vaikka eivät yhtä somia olekaan :)

-Kaaru-

Joulukuusen koristelu ja piparitalon rakennus

Tänään onkin jo 4.adventti. Enää kaksi yötä Jouluun. Lapset laskevat öitä. Hienoista jännitystä alkaa olla ilmassa. On pitänyt keksiä kaikenlaista tekemistä lapsille, jotta aika ei kävisi turhan pitkäksi. Viime viikolla toimme joulukuusen sisälle ja koristelimme sen. Tänä vuonna kuusessamme onkin paljon omatekoisia koristeita. Teimme myös piparitalon, jonka kokosimme samantien. Koristeluun käytin ensimmäistä kertaa pikeeriä (royal icing) tavanomaisen vesi-tomusokerikuorrutteen sijaan. Pursotukset onnistuivatkin pikeerillä paljon paremmin nyt kuin aikaisempina vuosina. Mikä parasta, ollessaan oikean paksuista, pikeeri ei valu ja sillä pystyy tekemään hyvinkin yksityiskohtaisia pursotuksia. Tästä talosta tulikin oikea Hannun ja Kertun talo! Voisipa se olla jopa pienoismalli meidänkin talosta, vaikkei ihan täysin samanlainen olekaan.

Piparitalon kokoaminen onkin sitten toinen juttu. Miten ihmeessä sen onnistuisi tekemään niin, ettei talo näyttäisi siltä, kuin se olisi notkollaan johonkin suuntaan. Pitäisi varmaan useammin tehdä näitäkin taloja, jotta siihen harjaantuisi. Ensi vuonna taidan kokoamiseen käyttää kuumaa marenkia, jonka ohjeen sain serkultani viime vuonna, mutta unohdin kokeilla sitä nyt. Ensinnäkin se näyttää paljon paremmalta kuin tuo tavanomainen sulatettu sokerikiinnitys ja maistuu erittäin hyvälle.

Karkitkin tätä projektia tehdessä loppuivat kesken, joten kuistin räystäs jäi ilman koristeita, mutta nehän ehtii siihen vielä laittamaan, jos jaksaa :) Ohjeet sekä kuumaan marenkiin että pikeeriin laitan tänne blogiinkin joskus kunhan ehdin.