torstai 19. syyskuuta 2019

Omenapiirakkaa ja muita syksyisiä juttuja

Toissayönä, kun en saanut unta, jäin kuuntelemaan yöllisiä ääniä.
Seinäkellon raksutuksen, jääkaapin hurinan
ja muiden tuttujen kodin äänien takaa kuului ulinaa,
sellaista vaikerrusta, joka ei missään tapauksessa kuulunut perinteiseen
syyskuun yön äänimaisemaan.

Tai niin ainakin luulin.

Ulina oli sen verran voimakasta,
että oli pakko nousta sängystä ylös ja raottaa ikkunaverhoa,
jotta näkisin ja kuulisin paremmin. 
Ikkunan takana täydellisen kirkas kuu ja tummalla yötaivaalla tuikkivat tähdet 
valaisivat tienoon kauniisti.

Sitten se kuului taas, tuo samainen vaikerrus.
Niin lohduttomalta se kuulosti,
että ihan rintaa puristi.


Aamulla saattaessani lapsia koulutaksille,
jäin "jutustelemaan" toviksi laitumella käyskenteleville lehmille.
Osa lehmistä työnsi turpansa aidan yli aivan liki, kuin huomiota hakien.
Minusta näytti siltä,
että lehmien kanssa laiduntavia vasikoita oli vähemmän kuin aiemmin.

Silloin ymmärsin nuo yölliset äänet.

Joitakin päiviä aiemmin olin nimittäin vaihtanut ajatuksia naapurin nuoren emännän kanssa ja hän kertoi tuolloin,
että kohta on taas se aika, kun keväällä syntyneet vasikat vieroitetaan emoistaan ja luovutetaan uusiin koteihinsa.
Ja että sitten se taas alkaa,
vaikerrus, kun lehmä-äidit itkevät pienokaistensa perään.

Hän sanoi, että tuota vaikerrusta kestää yleensä kolme vuorokautta
kunnes ne ymmärtävät, että vasikat eivät tule enää takaisin,
vaikka niitä miten paljon kutsuisi.

Elämä on julmaa, ajattelin.
Mutta sellaista elämä on meillä ihmisilläkin.
Huoli omasta on aina läsnä, kun lapsi kokeilee siipiensä kantokykyä.
Irroittautuu pienin askelin tuosta viereltä, 
lähtee kulkemaan omia teitään.

Niin syvä on äidin rakkaus.
Niin syvälle äidin sydämeen he piirtävät lähtemättömän jäljen, nuo rakkaat, jotka kannoimme sydäntemme alla.
Heidän askeltensa matkassa me äidit ja toki isätkin tiiviisti kuljemme.
Talutamme, ohjaamme, neuvomme.
Pakkaamme heidän reppuihinsa elämän eväitä.

Lähtemisen tuska repii sisintä aina.
Kunnes luotamme, että elämä kantaa heitäkin.



Näissä ajatuksissa palasin kotiin ja aloitin vapaapäiväni vieton.
Koska yö oli ollut kylmä ja tuuli tuntui puhaltelevan läpi ikkunoiden ja ovien,
päätin ensitöiksi sytyttää tulet leivinuuniin ja käpertyä sen kylkeen lämmittelemään.

Siinä leivinuunin kylkeä vasten, pehmeää lämmön loimotusta katsellen,
kolea syyssää oli hetken päästä enää muisto vain.
Koti täyttyi korviahivelevästä tulen rätinästä ja sen myötä suloisesta lämmöstä,
jota leivinuuni huokuu vielä tänäänkin.


Aina syksyisin, omenoiden aikaan, mieli tekee leipoa omenapiirakkaa.
Muutaman perinteisen piirakan lisäksi kokeilen usein jotain uuttakin reseptiä,
sellaista, jota ei ole tullut aiemmin leivottua.

Tällä kertaa kokeilin somessa paljon kehuttua omenapiirakkaa,
joka on saanut suuren suosion saavuttamana lempinimen somenapiirakka.
Ohje piirakkaan löytyy täältä.

Piirakka oli kyllä hyvää juuri tuollaisenaan,
mutta koska tykkään soveltaa,
sovelsin tälläkin kertaa hieman ja tein piirakasta oman versioni.

Naputtelen ohjeen tähän alle.


Omenapiirakka

Pohja:

200 g voita tai margariinia
2 1/2 dl sokeria
2 kananmunaa
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja

Päälle:

ohut kerros omenahilloa
n. 5 kpl kotimaisia omenoita ohuiksi viipaleiksi leikattuna
1 rkl sokeria
1 tl kanelia

Vaahdota voi ja sokeri.
Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita tasaiseksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja 
lisää ne muutamassa erässä taikinan joukkoon nopeasti sekoittaen.

Levitä taikina halkaisijaltaan n. 30 cm vuokaan.

Sivele ohut kerros omenahilloa taikinan päälle.
Leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi.
Lado viipaleet tiiviisti taikinan päälle painellen niitä hieman taikinan sisään.
Ripottele sokeri ja kaneli omenaviipaleiden päälle.

Paista 200 asteessa uunin keskitasolla n. 30 minuuttia tai kunnes pinta ruskettuu kevyesti.


Omenahillo tekee piirakan pinnasta mukavan kostean
ja perunajauho taikinasta kuohkean toisin kuin tuossa varsinaisessa ohjeessa,
jossa piirakan pohja on enemmänkin karamellinen, vähän niin kuin wilhelmiina-kekseissä.
Molemmat piirakat ovat omalla ihanalla tavallaan todella maukkaita,
suosittelen kokeilemaan!


Syyskuu alkaa kääntyä loppupuolelleen.
On ollut jo sen verran koleaa,
että uuninlämmityksen lisäksi olen kaivanut 
jo syksyisemmät tekstiilit kesäteloilta esille.

Villasukat jalassa, leivinuunin lämmössä on mukava 
toivottaa syksy tervetulleeksi.

Ihana on tämäkin vuodenaika!


Syyskuun lopun ja syksyn ihania päiviä juuri sinulle!

-Kaaru-

7 kommenttia:

  1. Niin ihanat ja tunnelmalliset kuvat taas! 😍 Tuo piirakka on kyllä hyvää, joskus on tullut itselläkin kokeiltua sitä. Täytyy seuraavaksi kokeilla sinun versiota. 😋
    -maija

    VastaaPoista
  2. Miten osaatkin kirjoittaa tavallisista asioista aina niin kauniisti? Upea taito sinulla. Blogisi teksteistä tulee aina hyvä mieli 🙂

    VastaaPoista
  3. Kauniisti kirjoitat. ❤️ Ihanan syksyiset ja herkulliset kuvat. Omenapiirakka on yksi syksyn herkku ja minulla on ihan sama perinne, että jotakin uutta ohjetta on joka syksy kokeiltava. Tämän syksyn kokeiluni ei ollut kummoinen, en viitsinyt edes blogiin sitä tallentaa.. 😅

    VastaaPoista
  4. Ai, kun koski sydämeen asti tuo lehmä-äidin valitus. <3 Samanmoisia tunteita itsekin olen kokenut välillä, kun esikoinen siirtyi yläkouluun ja on kasvanut isoksi pojaksi. Ei vielä haluais päästää irti. <3

    Herkullisen näköinen omenapiirakka. Melkein pakko leipoa sunnuntaiksi. :)

    VastaaPoista
  5. Kaaru, sinä katselet selvästikin tätä maailmaa vähän eri vinkkelistä kuin moni muu. Se on suuri lahja, että voi kokea asioita niin syvästi ja välittää kokemansa tunnelma vieläpä kauniisti meille lukijoillekin. Ihana, että palasit takaisin ja ilahdutat kirjoituksillasi meitä.

    Kaikkea ihanaa sinun syksyysi!

    saija

    VastaaPoista
  6. Voi, minua rupesi ihan säälittämään nuo lehmä-äidit <3 Elämä on luopumista ja eläin raukat, tusnkinpa ymmärtävät miksi niiden pienokaiset vietiin. Herkullisen näköinen ja niin kaunis omppupiirakka! Ihanan tunnelmallisia kuvia taas <3

    VastaaPoista
  7. Ihanasti olet laittanut nuo omppupalat tuohon pinnalle.
    Minullakin on tämä kaikkien kehuma ohje, johon olen myös lisännyt kardemummaa. Se passaa hyvin.

    Ihanaa syksyä Kaaru! <3

    VastaaPoista