Syksyisiä villasukkia

Lasten aloitettua elokuun alkupuolella koulun,

 jäin minä vielä reiluksi kolmeksi viikoksi kotiin lomailemaan nuorimmaisemme kanssa.
Touhuntäyteisen kesän jälkeen oli viimeinkin aikaa tarttua sukkapuikkoihin
ja virkkuukoukkuun, kaivaa kauniin väriset langat kesäteloilta
ja ryhtyä päivittämään villasukkakorin sisältöä tähän hetkeen sopivaksi.

Siinä villasukkakorin äärellä vierähti tovi jos toinenkin,
sillä jäin hypistelemään pieneksi jääneitä villasukkia käsissäni
ja kulkemaan niiden nostattamien muistojen poluilla.

Mietin pitkään, mitä kummaa tekisin pieneksi jääneille villasukille,
varsinkin niille, joista luopuminen tuntui syystä tai toisesta kovin vaikealta.
Aikani mietittyäni päätin säästää jokaiselle lapselleni yhdet itsetehdyt sukat
muistoksi lapsuuden vuosista, palaseksi heidän muistojen polkuaan.
Loput pieneksi jääneet sukat ladoin pahvilaatikkoon odottamaan kierrätykseen vientiä.
Ehkäpä sukat löytävät jossain kaukana tai lähellä uudet omistajansa,
uudet pienet jalat, joiden lämmikkeeksi ryhtyä.

Siistittyäni villasukkakorin sisällön,
puuttuviksi palasiksi jäivät sukat kahdelle vanhimmalle tyttärelle,
joiden jalat ovat vuoden sisällä venähtäneet pituutta niin paljon,
että ovat menneet jo ohi omien jalkaterieni pituudesta
sekä sukat nuorimmaisellemme,
viisivuotiaalle pojalle,
jolle harvoin löytyy mieleisen värisiä sukkia neljän siskonsa jäljiltä.

Tyttöjen sukkiin valikoitui sävyt heidän omien lempiväriensä mukaan.
Toiselle oljenkeltaista ja toiselle kanervanpunaista.
Syksyiset kauniit sävyt,
jotka pehmeän murrettuina sointuvat kauniisti ympäröivään
syyskesän maisemaan.
Joiden sävyt toistuvat viljapellon laihossa,
auringon polttamassa heinikossa,
kanervankukissa,
mustikan ruskalehdissä ja
kuivahtaneissa havunneuloissa.

Neuloin sukat Novitan seiskaveikasta,
niitä kun tuli ostettua viime kevään alennuksesta monta kerällistä
useissa eri sävyissä.
Villasukkiin se onkin oikein hyvä ja vahva lankavalinta,
kun taas pipoihin ja lapasiin käytän mieluummin merinovillaa,
sillä paljasta ihoa vasten se on mukavan pehmeä eikä kutita samalla tavoin
kuin tavallisesta villasta kehrätty lanka.

Sukkien neulemalli löytyy täältä.
Sen pitsikuvioinen neulepinta on yksi suosikeistani,
sillä sukat valmistuvat nopeasti ja ne istuvat jalkaan jotenkin äärimmäisen hyvin.

Aivan kuten venhä ja ohra palmikoivat tähkiään kotiamme ympäröivillä pelloilla,
palmikoin minä näihin sukkiin muistoja menneeltä kesältä.
Siellä palmikoiden lomassa muistot kulkevat tallessa
tulevaisuuden päiviin ja hetkiin.
Kantavat ja kannattelevat.
Nostavat suupielet hymyyn.


Alkaneen syyskuun iloa ja kauneutta Sinulle,
blogini lukija!

-Kaaru-

p.s pienen pojan sukat ovat vielä puikoilla, 
niistä tarinaa tuota tuonnempana.

Vauvalahjoja, osa 2 ja arjen juhlahetkiä

Viimeaikojen käsityöt ovat olleet pääasiassa pieniä, suhteellisen nopeasti valmistuvia juttuja,

joita olen neulonut ja virkannut usein silloin, kun olen istunut luennoilla. 

Siinä oppimistuokion lomassa olen saanut iloita tärkeästä harrastuksestani 

ja voinut oppimisen sivutuotteena saada aikaan monenlaisia sellaisia juttuja, 

joiden tekemiseen ei ehkä muutoin olisi arjen tiimellyksessä ollut aikaa. 

Viimeisimmäksi valmistui muutamia myssyjä 

Dropsin extra fine merinovillalangasta.

Tuo lanka on yksi suosikeistani juuri sen vuoksi, että se on niin pehmeää,

ettei sitä villaksi äkkiseltään edes uskoisi!

Se tuntuu ihoa vasten aivan unelman pehmeältä.

💛

Ohje näihin myssyihin (Kuopus-hilkka) löytyy yhdestä lempikirjoistani:

Klompelompe - neuleita koko perheelle.

Jo vuosien ajan minulla on ollut käytössä vauvalahjalaatikko, 

jonne olen säilönyt valmistuneita pieniä käsitöitä:

myssyjä, virkattuja leluja ja sen sellaista.

Siellä ne ovat odotelleet mikä minkäkin mittaisen ajanjakson, 

kunnes ovat päätyneet yksi toisensa perään vauvamuistamisiksi 

tai kastelahjoiksi uunituoreille pienokaisille ja heidän vanhemmilleen.

Siihen samaiseen laatikkoon päätyivät nyt nämäkin myssyt,

sillä tällä hetkellä näille ei ole vielä tulevaa käyttäjää tiedossa.

Mutta sitten kun taas on, on mukava kaivella laatikosta jotain pientä itsetehtyä 

ja toivottaa sillä tavoin uusi pieni tervetulleeksi tähän maailmaan.

💛

Lauantaipäivä alkaa kääntyä kohti iltapuolta.

Kuluneeseen viikkoon on mahtunut monenlaisia mukavia tilanteita ja tunnelmia, 

ohikiitäviä hetkiä, jotka ovat tuoneet kaikki yhdessä ja erikseen arjen keskelle juhlahetkiä.

On ollut naistenpäivätunnelmaa, arkisia hetkiä oman perheen kanssa,

yhteenhiileen puhaltamisen tunnetta ja iloa luonnosta, ystävistä sekä perheestä.

Eilen istuimme iltaa ystäväni kanssa ja juttelimme ääneen, 

miten tärkeitä nekin hetket ovat arkisen aherruksen keskellä.

Että miten tärkeää on hetkeksi pysähtyä, kuulostella mitä toiselle kuuluu, 

miten toinen jaksaa, millaisia tunteita ja ajatuksia on elämään kokonaisuudessaan sisältynyt.

Sillä jakamalla ja puhumalla ajatuksiaan sekä tunteitaan ääneen tulee samalla jäsentäneeksi ajatuksiaan/tunnetilojaan ja oppii ymmärtämään monia sellaisia asioita, jotka jäisivät ehkä muutoin epäselviksi tai mielen päälle kaihertamaan.
Jakaminen myös moninkertaistaa ilon ja puolittaa surut.

Onnea on vastavuoroinen ystävyys.

💜

~~~~~~

Arkisten ilojen äärellä täällä tänään
ja mukavaa viikonlopputunnelmaa sinulle toivottelemassa,

-Kaaru-

Lokakuisia ajatuksia sekä neulotut tyynynpäälliset

Lokakuu on ollut sateinen ja harmaa.

Monta päivää olen odotellut pilvien väistymistä auringon tieltä, 

valoa ja poutapäiviä.

Ihan on ollut jo ikävä syksyistä taivaansineä ja

 kuulaiden syyspäivien mahdollistamia touhuja pihalla. 

Niin paljon olisi vielä kaikenlaista tehtävää ennen kuin talvi ottaa huomaansa 

syksyn riisuman pihamaan.

Toisaalta syksyn hämärät päivät, 

pimenevät illat ja lämmin kynttilätunnelma ovat luoneet ihanat,

tarpeelliset puitteet kiireen hidastamiselle. 

Sateiset päivät ovat suorastaan pakottaneet istahtamaan alas, 

katselemaan ympärilleen ja kuuntelemaan itseään. 

Se on ollut hyvä muistutus itselleni siitä, 

ettei aina tarvitse olla tehokas ja aikaansaava. 

Välillä on ihan tarpeellista hidastaa tahtia. 

Pysähtyä olennaisen äärelle. 

Silloin kykenee voimaantumaan paremmin niistä asioista, 

jotka tuottavat itselle mielihyvää.

Sellaiset käsityöt, 

joiden tekemiseen ja valmistumiseen ei ole sisältynyt paineita tai odotuksia, 

ovat tuottaneet itselleni aina suurta iloa.

Sellaisia käsitöitä ovat olleet nämäkin tyynynpäälliset, 

joiden valmistumiselle en asettanut takarajaa silloin, kun ne aikanaan aloitin.

Niitä on neulottu hellyydellä ja hartaudella kerros tai kaksi kerrallaan aina silloin, 

kun se on tuntunut mukavalta ja ajankohta sopivalta.

Miltei huomaamatta ne sitten valmistuivat näinä lokakuisina sadeiltoina,

kun oli aikaa neuloa, oli aikaa antaa tilaa käsitöille.

Niistä tuli lämpöiset ja muhkeat.

Sellaiset, joiden suloiseen pehmeyteen on turvallista päänsä painaa.

💜

Lopullista sijoituspaikkaa tyynyille miettiessäni, 

sommittelin samalla asetelmaa syyskukista, 

jollainen on ollut ajatuksissa rakentaa porraspieleen syys-talvikaudeksi.

Kaivelin kaappien kätköistä esille lyhtyjä ja kynttilöitä ja 

kävin ulkoa sisälle kohta kolme viikkoa sitten sitomani calluna-tammenlehtikranssin. 

Hieman ovat tammenlehdet päivien kuluessa nahistuneet, 

mutta muutoin kranssi on säilynyt ihmeen hyvänä.

Ehkäpä tästä asetelmasta löytyy elementtejä porraspieleen koottavaan asetelmaankin.

💜💜💜

Loppuviikon ja edessä häämöttävän viikonlopun iloa

sekä mukavaa ja rentouttavaa syyslomaviikkoa sinulle, jolla loma pian alkaa.

💛

-Kaaru-

p.s Valkoinen tyyny neulottu oman ohjeen mukaan pidennetyllä helmineuleena, koko n.40x40cm.

Harmaan tyynyyn ohje löytyy puolestaan kirjasta: 

Tyynykirja, virkkaa, kirjo ja neulo 68 hurmaavaa ja hauskaa tyynyä.

Sen koko on n.40x55cm

Lankoina käytetty Novitan vaaleanharmaata sekä valkoista merinovillaa.

Uudet asusteet

Viime viikolla viimeistelin muutamia kauan keskeneräisinä lojuneita käsitöitä
ja nyt alkuviikosta aloitin jotain ihan uuttakin.

Koululaiset esittivät toiveen kevyemmistä päähineistä, sillä pakkaskeleille neulotut villamyssyt alkoivat kuumottaa päitä jo liiaksi näillä keleillä.
Niinpä tartuin hetimiten tuumasta toimeen.

Tämän talven ihastuksestani -
neulekirjasta Klompelompe sain jälleen inspiraation.
Päätin neuloa tytöille keväiset pannat.

Ihastuin kirjassa olleeseen pitsiseen pantamalliin,
mutta aikani mietittyäni poimin pantoihin sittenkin vähän erilaisen neulemallin.
Pitsineuleiset olisivat olleet aivan ihanat ja olisivat sopineet oikein hyvin satunnaiseen käyttöön, mutta ehkä näille tuulisille kevättalven keleille ne olisivat olleet hieman epäkäytännölliset.
Varsinkin jokapäiväisessä käytössä.

Pikkusiskollekin, joka tässä toimii mallina, on tulossa omansa. Hänen pantansa on tässä vaiheessa vielä puikoilla.

Siispä päädyin yllä näkyvään helppoon neulemalliin, jossa oikeat ja nurjat silmukat vuorottelevat.
Ihanan helppoa ja nopeaa neulottavaksi ja aikaansaatu neulepinta varsin kaunista.
Ja sokerina pinnalla nuo virkatut kukat,
joihin tytöt erityisesti ihastuivat.
💜

 Uskoisin, että pannat ovat oikein sopivat jokapäiväiseen käyttöön
koulutyttöjen korvien lämmikkeeksi.

Vielä pursuaa käsityökoppa muutamista keskeneräisistä töistä.

Ehkäpä nekin valmistuvat vielä ennen kesää.
Ja jos eivät, onhan uusi syksy käsitöineen taas edessäpäin.

Kevättalvi on kyllä pistänyt parastaan näillä leveyksillä.
Aurinko on paistanut kevyen pilviharson takaa jo monena päivänä perätysten.

Miten sillä onkaan niin ihmeitä tekevä vaikutus mieleen.
Mieleen, joka on monta kuukautta kestäneen pimeyden
ja kylmyyden väsyttämä.

Ilon ja valon tuoja -
ihana aurinko!

Ihan kohta on taas aika, 

jolloin pihakoivun oksat täyttyvät muuttomatkoiltaan palanneista kevään sirkuttajista
ja piha on täynnä laulua aamusta iltaan.

Silloin tietää selvinneensä taas yhdestä talvesta.

Yksi vuodenkierto tulee jälleen täyteen.

Alkaa uusi kevät!

***

Kevät on iloinen asia siksi,
että se on kevät.
Ettei se ole syksy.
Että kaukana syys-loka-marras.
Ja kaikki puhdasta, raikasta,
tuoksuvaa uutta,
ja laulua täynnä.
Kuin luomisen aamuna.

Odotan toukokuuta,
metsän vihreää laulua
humisemaan
silmieni,
korvieni iloksi.

-M. Leinonen-

***

Auringonvalon iloa ja lämpöä jokaiselle täällä piipahtavalle!

-Kaaru-

Villamyssyt

 Lokakuun lopussa maahan satoi ensilumi.

Puhtaanvalkoinen, hentoinen lumipeite peitti alleen hiekkalelut, 

kesken jääneen kukkapenkin siistimisen ja kaiken muun "sotkun". 

Lumi suli ja saimme lisäaikaa lelujen keräämiselle ja pihan siistimiselle. 

Sääennusteet lupasivat moneksi päiväksi aurinkoa ja lämpöasteita. 

Tulikin uusi lumisade, joka peitti jälleen alleen kaikki kesken jääneet pihahommat. 

Siellä ne nyt sitten ovat, talventörröttäjinä kaikki pystyyn jääneet perennat. :)

Lumisateisten päivien myötä tulivat kuitenkin myös pilvipuotaiset päivät ja pikkupakkanen.

Sellaisista päivistä ei voi kuin iloita! Kaikkialla on niin kaunista nyt. <3

Mieleen on hiipinyt joulu, joka vuodesta toiseen sykähdyttää ja koskettaa sanomallaan ja tunnelmallaan yhä vain enemmän.

 Jotain pieniä jouluisia juttuja laiteltiinkin jo kotiimme pyhäinpäiväviikonlopun yhteydessä.

Niistä kuitenkin tuota tuonnempana, kenties.

Nyt ajattelin tallettaa pitkästä aikaa tännekin blogin puolelle syksyn mittaan valmistuneita käsitöitä.

Niille on ollutkin jo käyttöä ilmojen viilenemisen myötä.

 Alkusyksystä selailin paikalliseen kirjastoon tulleita uutuuskirjoja, mistäpä muualtakaan kuin käsityökirjojen osastolta. Käteeni osui kertakaikkisen ihastuttava kirja: 

Klompelompe - ihania neuleita lapsille. 

Sen kauniit, tunnelmalliset kuvat ja ihanat (helpoiltakin tuntuvat) neuleohjeet ihastuttivat niin paljon, että kotiin tultuani tilasin samaisen kirjan itselleni syntymäpäivälahjaksi.

Posti toi kirjan parissa päivässä kotiin eikä mennyt kovin kauan siitä, 

kun aloitin neulomaan sen ohjeella ensimmäistä myssyä. 

Neljän tyttären jälkeen syntyneelle, tällä hetkellä 2-vuotiaalle pikkumiehelle, 

olisi ollut varaston kätköissä vain kovin tyttömäisen värisiä myssyjä, 

joten ensimmäiseksi otin työn alle hatun neulomisen hänelle. 

Valmistui harmaa, merinovillainen vesselimyssy, jonka malliin ihastuin sen nähtyäni. 

Veikeänä yksityiskohtana tuo pieni lippa ja tamppi sen yläpuolella. 

Niin herttaisen näköinen vieläpä pikkumiehen päässä, 

että sydän muljahtaa ylösalaisin joka kerran, kun hän asettelee sen päähänsä! <3

 

Tämä sininen myssy valmistui varsin nopeasti. Neuloin yläkouluikäisenä valinnaisen käsityön tunneilla itselleni villapaidan, joka ei oikeastaan koskaan valmistumisensa jälkeen päässyt käyttöön. Paita oli mielestäni jollakin tapaa epäsopiva, vaikka muut näkivätkin sen oikein sopivana päälläni. Monta vuotta se lojui kaapin perällä käyttämättömänä, kunnes ehkä kymmenisen vuotta sitten purin sen takaisin osiin aikomuksenani purkaa koko villapaita takaisin lankakeriksi. Jostain syystä purkaminen oli jäänyt kesken, kunnes se sattui tänä syksynä silmiini lapsuudenkodissa käydessäni. Otin sen mukaani ja nyt sitten keksin mitä sillekin teen. Yhdestä hihakappaleesta ompelin reunasauman takaisin kiinnii ja leikkasin siitä pienen pojan päähän sopivan myssyn. Päälaelle keikkumaan tekaisin samanvärisen tupsun. Helppoa ja nopeaa!

Neulekuvio, puolipatenttineulos, on jostain vanhasta Novita-lehdestä 90-luvun puolivälin paikkeilta.  

Keskimmäinen tyttäreni oli kaipaillut uutta myssyä jo pitkän tovin. Neuloinhan viime syksynä nämä myssyt häntä nuoremmalle ja vanhemmalle siskolle. Siihen hätään hänellä itsellään ei ollut tarvetta uudelle myssylle, joten silloin sen neulominen jäi. Vuoden aikana päänympärys oli kuitenkin suurentunut sen verran, etteivät vanhat myssyt enää mahtuneetkaan, joten neuloin hänelle samaisesta Klompelompe-kirjasta ruttupipon, jonka etualalle virkkasin yhden kerrotun kukkasen. 

Ja saaja oli tyytyväinen :)

Näissä kuvissa vilahtaa myös valkoinen myssy, samanlainen kuin tässä kuvassa näkyvä vaaleanpunainen. Se on neulottu samaisella ohjeella kuin viimevuonna neulotut myssytkin, jonne olikin linkki jo aiemmin tässä postauksessa. 

Lankoina käytetty Dropsin merinovillaa, sävyt harmaa mix 19 ja luonnonvalkoinen uni color 02, sekä Novitan seitsemän veljestä, sävy sähkönsininen. Puikkojen koko 4,5 ja 5.

Nyt työn alla on villasukkia, parit lapaset, villahousut sekä harmaita hiuksia tuottanut kirjoneuletyynynpäällinen. Jos ja kun saan ne tässä joskus valmiiksi, teen niistä postauksen hetimiten.

Kirpakoita pakkaspäiviä kaikille!

-Kaaru-

Myssytehtailua

 

 

Tuosta valkoisesta myssystä se lähti liikkeelle - myssytehtailu. Nuorimmaisemme ollessa vauva, sain eräältä isompien lastemme kerhotädiltä vauvalahjaksi tuon kuvissakin näkyvän soman valkoisen myssyn. Syksyvauvalle se tulikin silloin tarpeeseen. Myssy on jäänyt jo aikaa sitten pieneksi, mutta tahdon välittää siitä kuitenkin vielä lämpimät kiitokset tekijälle. Kiitos, K <3 Myssy oli meillä kovassa käytössä ja on sittemmin lämmittänyt vauvanukkejen päitäkin ;)

Lahjaksi saadun myssyn innoittamana päätin vähän myssytehtailla. Ovat nimittäin aivan verrattomia vauvalahjoja annettavaksi sukulaisille, ystäville ja tuttaville. Neuloin myssyjä yhteensä viisi kappaletta, joista vaaleanharmaa sekä valkoinen ovat päässeet lämmittämään jo kahta pientä päätä. Toivottavasti hatut ovat olleet käyttäjilleen sopivia :)

Ohjeen näihin suloisiin myssyihin löysin täältä. 

Tällaisia käsitöitä on niin mukava tehdä. Pieni myssy valmistuu suhteellisen nopeasti vieläpä!

Täällä lapsoset odottelevat joulukuun alkua kuin kuuta nousevaa. Mistähän lie moinen innostus ;) No mistäköhän?! Joulukalenterista tietenkin :D Minulla on ollut tapana tehdä sellainen itse. Niin tänäkin vuonna. Suunnitelma on jo valmis, nyt pitäisi vain ruveta sitä toteuttamaan. Kiva, yksinkertainen malli löytyikin selailemalla pinterestiä ja yhdistelemällä useita eri vaihtoehtoja meille sopivaksi kokonaisuudeksi. Mutta siitäpä juttua enemmän tuota tuonnempana. 

Lämpimästi tervetuloa kaikille uusille lukijoille! Mukava, että olette löytäneet tienne tänne :)

Mukavaa viikkoa jokaiselle täällä piipahtavalle!

-Kaaru-

Neulotut myssyt

On taas niin ihanan aurinkoinen loppusyksyn päivä! Ihan piti lähteä ulos kuvaamaan nuo neulomani myssyt, jotka valmistuivat jo jonkin aikaa sitten. Kävimme samalla katsomassa, josko naapurin hevoset olisivat olleet ulkosalla. Ei näkynyt hevosia, ei. Mutta otettiinpa siinä aitauksen tuntumassa muutamat kuvat kuitenkin :)

Idean myssyihin sain etsiessäni nettikaupoista lapsille siistimpään menoon soveltuvia syys/talvikelin hattuja. Pomp de luxilta löytyi aivan ihastuttava myssy ja huivisetti, mutta koska hintaa setillä oli kahdenkymmenen euron verran, jätin ne ostamatta. Nimittäin jos olisin neljälle tyttärelle tilannut tuollaisen setin, hintaa olisi tullut 80 euroa!

 

Niinpä löysin itseni seuraavana päivänä pyöröpuikot ja kasa ostamiani sööttejä lankoja hyppysissäni tihrustamassa tietokoneen näytöltä samaista settiä aikomuksenani neuloa samanlaiset setit itse :) Kuvion yksinkertaisuus yllätti, sillä äkkiseltään pikkukuvasta katsottuna ajattelin kuvion muodostuvan jonkin sortin patenttineuloksesta. Mutta sehän olikin oikean ja nurjan neuloksen vuorottelua!

Laskeskelin, että kuvio toteutetaan neulomalla ensin neljä oikeaa silmukkaa ja sitten kaksi nurjaa silmukkaa. Tätä jatketaan rivin loppuun. Uudelle riville tultaessa tuo neljä oikein-kaksi nurin rimpsu siirtyy aina yhden silmukan verran eteenpäin, jolloin muodostuu tuo vinoraitakuvio. Tärkeää onkin, että silmukoiden yhteismäärä on pariton, jolloin tuo rimpsu siirtyy automaattisesti eteenpäin, tai taaksepäinhän tuon silmukkarimpsun olisi tietenkin pitänyt siirtyä, jotta muodostuvat vinoraidat olisivat kulkeneet vasemmalta oikealle, kuten tuossa pompin setissä. Minun neulomissani myssyissähän ne kulkevat nyt siis oikealta vasemmalle. Ajatusvirhe, jollainen ei ole ollenkaan epätavallista minulle :D

Itseasiassa vastaaviin myssyihin löysin myöhemmin ohjeen netistäkin, täältä. Kyseisessä ohjeessa myssyä kavennetaan loppua kohden, jota näissä minun neulomissani ei kuitenkaan tehdä. Nämä neulotaan samalla silmukkamäärällä yhtenä "putkena" alusta loppuun ja lopuksi vain vedetään lanka kaikkien silmukoiden läpi ja kiristetään, jolloin myssyn yläosa kuroutuu umpeen. Lopuksi tehdään suurehko tupsu päälaelle keikkumaan :)

 Käytin myssyjen neulomiseen koon 6 pyöröpuikkoa, pituudeltaan 30cm ja 40cm sekä lankoina Novitan Hile ja Isoveli- lankoja, väreinä harmaa (värikoodi 042) sekä vaaleanpunainen (värikoodi 501). 

Kuulaita lokakuun puolivälin päiviä kaikille!

-Kaaru-