keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Samettisen pehmeä gluteeniton mustikkajuustokakku




Meillä kävi vieraita. Miten se piristääkin arkea!
Päätin leipoa iltapalapöytään mustikkaisen juustokakun. 
Gluteenittomana, jotta sitä pystyisivät kaikki syömään. 
Onnistui kyllä yli odotusten <3



Samettisen pehmeä gluteeniton mustikkajuustokakku

Pohja:

Gluteenittomia suklaatäytekeksejä 175g

Sulatettua voita n.50g


Täyte:

2,5 dl flora vispiä tai flora vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

200g tuorejuustoa (philadelphia tms.)

1,5 dl soseutettua mustikkaa

1 tl vaniljasokeria

3/4 dl sokeria (puoli desiäkin riittää vallan mainiosti)

tilkka sitruunamehua



5 liivatelehteä

2 rkl vettä


Murskaa keksit hienoksi muruksi ja sekoita joukkoon sulatettu voi. 
Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Painele seos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. 

Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään täytteen tekemisen ajaksi. 
Vaahdota flora vispi tai flora vaniljakastike tukevaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon tuorejuusto, soseutettu mustikka, sokerit ja sitruunamehu. Sekoita tasaiseksi. 

Kiehauta kaksi ruokalusikallista vettä pienessä kattilassa. Sekoita liivatelehdet yksitellen kuumaan veteen. Kaada kuuma liivateliemi ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan sekoittaen. 

Kaada täyte vuokaan ja levitä tasaiseksi. Nosta kakku jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi.

Kesäisen hento koristelu syntyi tällä kertaa pakastemustikoista sekä tuoreista mustikanvarvuista. Kesän yksi ihanimpia puolia onkin juuri se, että tuoreita kakun koristeita on metsä ja pihapiiri täynnä <3



Nimensä veroisesti juustokakku maistuu todellakin samettisen pehmeältä. Maku on myöskin mukavan kesäinen ja ihanan raikas! Sokeriakin on juuri sopivasti, niin ettei kakku ole myöskään liian makea. 

Suosittelen kokeilemaan!

-Kaaru-

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Pitsilakanoita


Viime viikonlopulla kiersimme ystävieni kanssa muutamia kirpputoreja läpi. Enpä tiennytkään, että Hirvaskankaan ABC:n takanakin on kirpputori. Vieläpä valtavan iso! Jos vain olisimme peräkärryn kanssa olleet liikenteessä, olisipa saattanut mukaan lähteä muuan vanha huonekalukin. Kaikkea kaunista sieltä olisi saanut. Verrattain edullisestikin.



Mukaan tarttui pärekori ja pari vanhaa pitsilakanaa. Käsinvirkattuja, käsinommeltuja. Niin kauniita, niin monikäyttöisiä <3 Pitkäänpä näitäkin sai etsiä, että sopuhinnalla tuli vastaan. Jotenkin vaan kaiken vanhan tavaran hinnat tuntuvat nousseen viimeisten viiden vuoden aikana. Enää ei niitä todellisia löytöjä ihan joka kirpparilta teekään. Onni onkin sitä suurempi sitten, kun jotain vanhaa ja kaunista löytyy edullisesti.


Nämä ovat kyllä niin huolella ja siististi tehtyjä, etten oikein enää niin varma olekaan haluanko näitä ruveta pätkimään pienemmiksi. Olin ajatellut tehdä näistä verhot kodinhoitohuoneen ja pienen vessan ikkunoihin. Taidanpa sittenkin muuttaa suunnitelmia ja säästää nämä sellaisina kuin ovat. Ihanat, ihanat pitsilakanat <3

-Kaaru-

torstai 19. toukokuuta 2016

Tuomen tuoksua



Tuomi kukkii parhaillaan. Tuo ihastuttava tuomi! Minä niin rakastan sen tuoksua <3
Se tuo mukanaan ihania tuoksumuistoja lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisuudestakin. 
Tuoksun taakse kätkeytyy monta ihanaa hetkeä ja tilannetta. Rakkaita muistoja.
Siksi niitä on aina saatava maljakkoonkin kimppu tai kaksi. 
Kesän tuoksua tupaan tuomaan.


Keräsin kimpun Arabian vanhaan kannuun (joka löytyi kirpparilta viikonloppuna), mutta heti kohta sen jälkeen huomasin oksien olevan täynnä kirvoja! Poishan ne oli heitettävä.
Yhdessä ainoassa oksassa niitä ei ollut, joten sen jätin vielä maljakkoon. 
Suloista tuoksuaan levittämään torpan joka nurkkaan.


Siinä se nyt nököttää, puusohvan edustalla, johon edelleenkin haaveilen jonain päivänä löytäväni sopivankokoisen ja -näköisen sohvapöydän. 
Vuosien haave, joka nostaa päätään aina välillä.
Ehkä minä sen joskus löydän.
Sitten kun sitä vähiten osaan etsiä :)


Menneenä viikonloppuna vietimme ystävieni kanssa mieliinpainuvan mökkiloman luonnonkauniissa maaseutumaisemassa Keski-Suomen sydämessä. 
Hajamielisyyksissäni unohdin kameran kotiin ja sekös harmitti niin! 
Mutta kaikki näkemämme ja kokemamme talletettiin visusti mielen sopukoihin.
 Niihin muistoihin on mukava palata sitten joskus, kun ikävä ystäviä tulee.
Seuraavina vuosina muistan sen loman varmasti tuomen tuoksustakin.
Se kun sopivasti puhkesi kukkaan juuri tuolloin.


Mä metsän polkua kuljen
kesä-illalla aatteissain
ja riemusta rintani paisuu
ja ma laulelen, laulelen vain.
Tuoll’ lehdossa vaaran alla
oli kummia äskettäin,
niin vienoa, ihmeellistä
all’ lehvien vehreäin.
Mä miekkonen vain sen tiedän,
minä vain sekä muuan muu
ja lehdon lempivä kerttu
ja tuoksuva tuomipuu.”
Eino Leino, Laulun lahja

Kesäisiä päiviä kaikille!
Ja lämpimästi tervetuloa uudet lukijat <3

-Kaaru-

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äitienpäivänä



"Kaiken se näkee, 
kaiken se kuulee,
kaiken se arvaa ja todeksi luulee:
vaan ei se kaikkea tiedä, 
ei se kaikkea usko, ei siedä.
Ei mankumista, ei petkutusta,
ei vinkumista, ei metkutusta.
Sen toimissa on vipinää,
sen puheissa on kipinää.
Sen silmissä hehkuu tulta,
se on meidän ÄITIKULTA!"

Hyvää äitienpäivää rakas äiti!


Näin kirjoitti vanhin tyttäremme äitienpäiväkortissaan, jonka tänä aamuna sain laulun saattelemana aamupalapöytään :) Ihaninta äitienpäivässä lieneekin nämä lasten lahjat. Ajatuksella ja rakkaudella tehdyt ja piilossa pidetyt. Vihjailua tehdyistä lahjoista sain jo menneellä viikolla, eihän sitä ihan täysin salassa maltettu pitää, että minulle oltiin jotain koulussa tehty :)


Kaikki äidistäni:

Äitini on 33 vuotta vanha.
Hänen tekemänsä paras ruoka on kalakeitto.
Kun olen koulussa, äitini tekee ruuan.
Usein leivotaan yhdessä.
Äitini on erityinen, koska
hän on rakas.
Äitini näyttää kauniilta, kun
hänellä on ponnari.

Hyvää äitienpäivää! 


Näin toivotteli puolestaan ekaluokkalainen tyttäreni kera tekemiensä lahjojen. 
Voi tätä onnen määrää!


Ihastuttavaa ja onnellista äitienpäivää!

-Kaaru-

lauantai 7. toukokuuta 2016

Perennapenkki - oikea aarre!

Sinivuokkojakin on muutamia! Toivotaan, että ne levittäytyvät laajemmalle alueelle.

Tänä keväänä siistiessämme villiintynyttä vuokrakotimme pihapiiriä, tein valtavan ihanan löydön. Pitkäksi kasvaneen heinän, kuivuneiden lehtien ja oksien alta paljastui suuri perennapenkki! Kukkapenkki on puolikkaan kananmunan mallinen,
n.10 metriä pitkä ja leveimmältä kohdaltaan reilu kaksimetrinen.
Siis minun silmissäni valtava!
Eipä ihme, että lajikkeitakin on jo tunnistettavasti pitkälle toistakymmentä
ja lisää löytyy kasvun myötä.

Kukkapenkki on jo vuosia vanha, paikoitellen rikkaruohonkin valtaama,
mutta siitä huolimatta täynnä kasvunihmettä <3

Olin ajatellut aiemmin kevättalvella, että omaksi silmäniloksi kaivan tämänkin vuokrakodin pihapiiriin kukkapenkin. Ilo olikin suuri, kun ei siihen hommaan tarvinnutkaan ryhtyä. Tässäpä on päivät ja viikot vierähtäneet nyt tuota perennapenkkiä siistiessä ja uteliaana seuratessa mitä kaikkea sieltä nouseekaan! Mukavaa puuhaa, josta saa niin paljon voimaa ja niin paljon iloa!

Tässäpä muutamia niistä monista lajikkeista, jotka tunnistin äitini avustuksella tässä vaiheessa kasvua.


Kevään kukkijoista ihastuin tähän lumikelloon niin kovin. 
Valkoinen kellomainen kukka hennon varren päässä.
Niin kaunis!


Krookuksia puski maasta keltaisina, valkoisina ja liiloina.
Kukintansa jo aikalailla nyt kukkineet.
Muutamia sinnikkäästi kukkivia löytyi kuitenkin kuvattavaksi vielä :)


Idänsinililjat kukkivat parhaillaan suurena sinisenä merenä.
Näitä on paljon!
Aivan ihana tuoksu <3


Tämä lienee jokin esikko. Kenties se perinteinen vaaleankeltainen kevätesikko,
jota meillä kasvoi entisen kotimme kukkapenkissäkin.
Tätäkin on verrattain laajalla alueella.
Kaunis kukkiessaan tämäkin.


Tästä en ollut aivan varma, joten kysyin äidiltä mikähän mahtaa olla kyseessä.
Ja voi suloisuutta, tämä on kääpiö särkynyt sydän! 
Tekee pienen vaaleanpunaisen kukan hennon vartensa päähän.
Tätäkin on laajalla alueella kukkapenkin etualalla.

Ja itseasiassa pari päivää sitten kuvanottohetkellä ei ollut vielä kukkia näkyvissä, mutta nyt jo on. Ja todentotta, samanlainen pieni kukka tässä on kuin isommassakin särkyneessä sydämessä.
Niin suloinen!


Kalliokielo, rauhoitettu laji, joka tekee valkoisen kukkavanan kaarevaan varteensa. 
Taitaa kasvaa aika korkeaksi.
Mukava yllätys tämä!



Kurjenmiekka, perinteinen perenna vuosikymmenten takaa.
Kaunis kukkiessaan!

Lisäksi perennapenkistä nousee ainakin ruskoliljoja, suikeroalpia, narsisseja, syysastereita, maksaruohoa, lemmikkejä ja maaminttua. Ruohosipuliakin näytti kasvavan useammassa eri kohdassa.

Varsin rikaskasvuinen penkki, jossa lajikkeista ei olla säästelty kukkapenkin kokoamisvaiheessa.
Silmäniloa varmasti koko kesäksi muodossa tai toisessa.
Minä niin iloitsen tästä!

Sittenpä puutarhan hyötykasveihin:

Pihasta löytyy kymmenkunta marjapensasta, joista puolet näyttäisi olevan musta-/ punaherukkapensaita ja puolet karviaismarjoja.


Tässäpä pari päivää sitten kuvattu kasvutilanne. Lehdet ovat ilmestyneet tämän lämpimän jakson aikana kuin itsestään ja kasvavat vinhaa vauhtia! 
Leikkasin mustaherukkapensaita aika ronskilla kädellä kevättalvella, 
joten voi olla etteivät satoa tänä vuonna kamalasti tuota. Vaikka näyttihän noissa kukkanuppuja olevan ihan reilusti. Kaikki riippuu nyt sitten pölyttymisestä ja muista sadon kannalta merkityksellisistä seikoista.
Aika näyttää sitten miten käy. 
Mukava kuitenkin, että pensaita pihalta löytyi. 
Saamme ainakin syöntimarjoja suoraan suuhun popsittavaksi :)


Raparperikin on työntänyt jo mukavasti lehtiään päivänvaloon 
ja ruvennut kasvattamaan meheviä varsiaan. 
Tämä on ikisuosikkini. 
Ihana saada taas raparperiakin omasta maasta 
leivonnaisiin ja pakasteeseen säilöttäväksi.

Tällaisissa tunnelmissa täällä. Mukava kun tuli lämmintä!
Puut ja pensaat ovat saaneet ylleen kauniit vihreät pukunsa. Pihassa ja pihan perällä kasvava syreeni on puskenut myöskin pulleat lehtinuppunsa päivänvaloon ja aloittelee kukintansa varmaankin kuun loppupuolella. Paljon näyttäisi olevan nuppuja,
toivotaan että kukinta onnistuu.
Kesä on tainnut tulla <3

-Kaaru-

perjantai 6. toukokuuta 2016

10 vuotta yhteistä matkaa


********

Metsäkielojen kukinta-aika,
pihasireenit nupullaan,
lämpimän sateen jälkeen
puut tuoksuvat tuoreuttaan.

Tuhat linnunlaulua puussa,
ja aurinko lehdillä sen,
hääaamuna nuorten suussa
soi laulu onnellinen.

Monta aamua ollut ennen,
monta päivää painunut pois,
tämän päivän vuosien mennen
miten kirkkaana säilyttää vois.

Hento morsiuspuvun huntu
on merkkinä puhtauden.
Oma sieluni onnentuntu
kiittää Luojaa taivaiden."

********


********

Viikko sitten, 29.4 vietimme 10-vuotishääpäiväämme, jota posliinihääpäiväksikin sanotaan. 
Sitä minä vaan, että joko siitä on kymmenen vuotta?
Ei tässä muuta osaa kuin ihmetellä, miten aika on juossut.
Ottanut valtavan harppauksen eteenpäin.
Kun silloin joskus, kymmenen vuotta
tuntui valtavan pitkältä ajalta.
Se oli kuin ikuisuus.

********


********

Käsi on pysynyt kädessä,
kaikki nämä vuodet.
Lupaus rakastaa
on kantanut kuin vene
läpi aallokoidenkin.
Eivät nämä vuodet ole 
yhtä pitkää juhlaa olleet.
Matkalle on mahtunut iloa ja surua,
aallokkoa ja tyventä.
Yhdessä on kaikesta selvitty.
Toinen toistamme tukien ja rohkaisten.
Tähän päivään asti.

********

    -Kaaru-