Pikkupojan nurkkauksen uusi matto

Pienen poikasemme nurkkaus on ollut vailla mattoa jo kauan. Tila on pieni, joten kysymykseen eivät ole tulleet suuret matot, vaikka monia kauniita sellaisia on vastaan tullutkin. 

Niinpä ilahduin valtavasti, kun sain kevättalvella kauniita käsintehtyjä mattoja valmistavalta Sukhimatoilta yhteydenoton, jossa he ehdottivat blogiyhteistyötä.

 Aivan erityisesti ihastuin Sukhimattojen ideologiaan, joka on ihanan lämminhenkinen: 

"Toivomme pystyvämme tarjoamaan vaihtoehdon massatuotannolle eli valmistamaan kauniita mattoja, jotka tulevat suoraan käsityöläisiltä ja joille puolestaan tarjoamme mahdollisuuden työskennellä kotona joustavasti muun elinkeinon ohella." 

Sukhimatot ovat oikeita hyvänmielen mattoja!  

Sukhimattojen valikoimaa selatessani ihastuin kahteen erilaiseen mattotyyppiin, marokkolaisiin Beni Ouarain- mattoihin sekä nepalilaisiin huopapallomattoihin. Molemmat ovat vaaleita, pehmeitä ja kauniita. Juuri sellaisia, jotka sopivat skandinaaviseen tyyliin paremmin kuin hyvin.

Olin jo aiemmin etsinyt tähän nurkkaukseen pyöreää mattoa, joten kun näin suloiset, yksittäisistä huopapalloista kootut matot Sukhimattojen valikoimassa, valintani oli sillä selvä: juuri tuollainen sopisi pikkupojan sängyn ja pöydän väliin jäävään tilaan ja toisi sekä pyöreällä muodollaan että villan pehmeydellään tilaan omaa ihanaa tunnelmaansa ja lämpöä jalkojen alle.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin kauniin harmaaseen Aspru-mattoon,

sillä ajattelin sen sopivan hyvin nurkkauksen värimaailmaan.

Niinpä matto laitettiin tilaukseen ja minä jäin odottelemaan mattoa saapuvaksi. 

Mattoa odotellessani tutustuin Sukhimattojen sivuihin ja ideologiaan lähemmin ja kirjoittelin siitä innostuneena yhteistyöpostaukseni asian tiimoilta. :)

Kun sitten sain sähköpostiini vahvistuksen, että matto on saatu valmiiksi ja lähetetty kaukaa Nepalista kohti koti-Suomea, samaisessa sähköpostissa oli tervehdys myös maton valmistajalta, naiselta nimeltä Rita Sharma. Mukana oli myös hänen hymyilevä kuvansa. 

Miten sydäntälämmittävää olikaan saada tietää, kuka maton on juuri meille ilolla ja ammattitaidolla valmistanut!

Täytyy kyllä sanoa, että nyt kun matto on ehtinyt olla jo jonkin aikaa käytössä, se vastaa odotuksiani aivan täydellisesti. Pysyy liukkaallakin lattialla ihmeen hyvin paikoillaan, on yllättävän kevyt, vaikka villaa onkin, helppo puhdistaa ja mikä ihaninta, on aivan ihastuttavan pehmeä jalkojen alla.

Matto sopii paikalleen paremmin kuin hyvin. Siihen tykästyi myös sen jokapäiväinen käyttäjä, pieni poikasemme, jonka söpö hyppivä pupunen pääsi näiden kuvien päätähdeksi.

💙

Jos kiinnostuit matoista enemmän, käyhän tutustumassa Sukhimattoihin heidän sivuillaan. 

Matot tilataan suoraa tekijältä, eikä varastoja tai ylimääräisiä välikäsiä tarvita. Näin saadaan alusta loppuun saakka käsityönä valmistetuille matoille hintakin ystävällisemmäksi ostajalle.

Suuret kiitokset vielä Sukhimatoille inspiroivasta ja ihanasta yhteistyöstä sekä Ritalle taidokkaasti tehdystä matosta!

-Kaaru-

-Yhteistyössä Sukhimatot-

Tähtityynyjä ja lapsuusmuistoja

Tein kesällä uuden viirinauhan kahden nuorimman tyttären huoneeseen. 

Hempeän, vaaleanpunavoittoisen. Se on kuin perhonen kukan terälehdellä. 

Kesäisen ihana. 

Samaan sarjaan ajattelin ompelevani myös uudet tyynynpäälliset, 

mutta sopivan erilaista mallia ei löytynyt. 

Tuli syksy ja kaikki kiireet sen myötä. Unohtui tyynynpäällisten ompelu. 

Kuukaudet kuluivat, ajatus pysyi. 

Ihan huomaamatta oltiinkin jo joulukuussa, 

jonka myötä tulivat kaikki ihanat, inspiroivat joulukalenterit. 

jollaisia useat blogiystäväni olivat suunnitelleet tekevänsä lukijoidensa iloksi. ❤

 Sieltä se sitten löytyi, Punaisen tuvan Pikku akan ihanasta, käsityöpainoitteisesta joulukalenterista.

Joulukuun yhdeksännen päivän luukusta paljastui herttaiset tähtityynyt, 

punaisen ja harmaan sävyissä. Silloin tiesin, millaiset tyynyt ompelen.

Sydänlämpöinen kiitos Pikku akka tästä ihanasta ideasta! ❤

Nyt meilläkin on kaksi ihanaa tähtityynyä, väreiltään tyttärien huoneeseen sopivat. 

Ai että tykkään ja lapsetkin tykkää!

Keräilin lapsena kiiltokuvia. Sellaisia ihania kimaltavia ja kohokuviollisia. 

Lähikaupan joulukoristehyllyssä silmiini osuivat tutunnäköiset enkelit, 

massasta tehdyt, jotka olivat kuin lapsuuteni kiiltokuvat. 

Pysähdyin hypistelemään ihania, vanhaa aikaa henkiviä kuusenkoristeita,

 jotka olivat ilokseni päätyneet jo alennukseen. 

Ne veivät lapsuuden muistoihin. 

Niistä kiiltokuvista äitini teki kuusenkoristeita,

 haitarihelmaisia enkeleitä: valkoisia, vaaleanpunaisia ja -sinisiä. 

Ne olivat rakkaita koristeita, jotka ripustettiin joulukuuseen vuodesta toiseen vielä silloinkin, 

kun niiden helmat olivat ajansaatossa haurastuneet ja repeilleet. 

En voinut vastustaa noita muistojen enkeleitä lähikaupan hyllyssä, joten mukaani tarttui pari pakettia. Ripustin osan niistä pieneen kuuseen, samaisten tytärten huoneeseen, 

jonne tähtityynytkin ompelin. 

Kunhan lapset palaavat koulusta, kerron enkelien tarinan heillekin. ❤

Jouluisia tähtihetkiä Sinulle!

-Kaaru-

Tyttöjen huoneessa

Mummolalomalta palattu arkisen aherruksen pariin. 400 kilometrin matka kotiseudulleni on joka kerran 100 kilometriä liian pitkä lapsille. Siinä vaiheessa se viimeistään aina alkaa, se hermoja raastava kitinä ja kätinä, joka loppuu usein vasta mummolan pihassa. Silti sinne on aina päästävä, kotiseudulle. Ja kyllähän se oleminen siellä on kuitenkin aina yhtä mukavaa! Kodin tuoksuja ammensin taas sieluni joka sopukan täyteen. Eiköhän sitä kesään saakka sen voimin selviä. Jos ei nyt sitten ennen kesää siellä käydä. Saapa nähdä. 

Kotiseutulomaan kuuluvat aika olennaisesti kirpparikierrokset, rentoutuminen, ylensyönti, mukava yhdessä oleminen ja kiireettömyys. Joitakin kivoja kirpparilöytöjä tein, vaikka aika hiljaista oli kirppareilla sielläkin, näköjään. Se on tämä alkuvuosi usein sellaista.

Tyttöjen huoneeseen ostin H&M Home:sta söpöt pupuaiheiset tyynyliinat sekä vaaleanpunaisen pilkullisen lelujen säilytyskorin. Nyt on paikka lattialla lojuville pehmoeläimille ja muille sekalaisille leluille. Vielä pitäisi ostaa tai nikkaroida itse seinille hyllyjä. Sittenpä olisi kahden koululaistyttäremme huone sisustettu. Heidän huoneensa siirtyi meidän entiseen makkariin samassa yhteydessä, kun me muutimme alakerran kammariin. Hiljaa hyvä tulee, niinhän se menee. Tapetitkin tekisi mieli vaihtaa, mutta ei me sitä jakseta nyt tehdä. Ehkä joskus tulevaisuudessa sitten :)

-Kaaru-

Viirinauha ja muita ompeluksia

Tänään oli pitkästä aikaa aivan ihana aurinkoinen pakkaspäivä. Niin kaunis, että ihan harmitti kun päivä hurahti sisällä viikkosiivousta tehdessä. Lapset kävivät kylläkin ulkona, joten sillä aikaa olikin oivallinen hetki kuvailla siistiä lastenhuonetta. Ompelin eilen kasaan tuon kuvassa näkyvän viirinauhan. Sen tekeminen on olllut jo pitkään tee-se-listalla, mutta jotenkin sitä ei vaan ole saanut aikaiseksi aiemmin ommella. Mutta nyt aion tehdä kyllä heti perään toisenkin. Eihän sen tekemiseen loppujen lopuksi mennyt kovinkaan kauan, yhtäjaksoisesti kun sain tehdä. 

Meidän neitokaisten yksi lempileikeistä on keiju-ja prinsessaleikki. Olenpa melko varma, että niin on varmasti monessa muussakin taloudessa, jossa asustaa sopivasti sen ikäisiä pieniä tyttöjä :) Synttärilahjaksi saadut keijuasut ovat olleet kovassa käytössä paketin aukaisusta lähtien, joten ovathan nuo jo osittain vähän rispaantuneet. Mutta pääasiahan on, että niillä on leikitty ja leikitään edelleen. :) 

        

Meidän lastenhuone on suloisen värikäs. Kolme seinää on tapetoitu vaaleapohjaisella Sandbergin satukaupunki- paperitapetilla ja yksi seinä on maalattu Uulan sisämaalilla, jossa värisävynä rentukankeltainen. Nimenomaan se yksi maalattu seinä tekee huoneesta niin valoisan, että monesti näin talven pimeinä aikoinakin tuntuu kuin aurinko paistaisi huoneessa aina vaan. 

Vaaleanpunaiseksi maalatun puisen nukenkehdon ostin vuosi sitten paikalliselta facebook-kirpparilta. Ja kylläpä vain kehdosta on ollut iloa! Ensin ajattelin, että maalaan kehdon valkoiseksi, mutta koska maali on kehdossa edelleen erittäin siistissä kunnossa, en jaksanut ruveta sitä maalaamaan uudelleen. Ja oikeastaan olen ruvennut pitämään vaaleanpunaisesta väristä yhä enemmän, vaikka jossain vaiheessa se olikin yksi inhokkiväreistäni. Niin ne maut muuttuu :) Ja mikä tärkeintä, pienet tytöt tykkäävät siitä.

Kaikin tavoin piristävän luonnonvalon innoittamana kuvasin tänne vielä muutaman otoksen jo aiemmin valmistuneista lastenvaatteista. Tässä ne "kuivuvat" narulla ;) Kaksi vasemmanpuoleista salsahametta olen tehnyt viime kesäksi. Ne ovat kokoa 104cm. Kaavan piirsin itse, kun en löytänyt mistään tuonkaltaisen hameen ohjetta. Keltainen pallohame puolestaan piti valmistua myös viime kesäksi, mutta valmistuikin vasta viime viikolla. Se on kokoa 122cm. Oranssi valkopilkullinen froteepusero on ommeltu Ottobre-lehden  (4/2012) "pupunen" paitakaavalla. Sekin on kokoa 122cm.

Viimeisenä kuva ennen Joulua valmistuneesta Ottobre-lehden (4/2013) "Circus Horse"- kaavalla ommellusta raglanhihaisesta trikoomekosta, joka on sekin kokoa 122cm. Hameiden punasävyiset puuvillakankaat on ostettu Marimekosta ja huuto.netistä. Oranssi valkopilkullinen froteekangas on Metsolasta ja trikoomekon puna-valkoraidallinen elastaanitrikookangas Kestovaippakaupasta.

Kirpputorilta kotiin kannettu

Tänään kävin jälleen penkomassa aittaa. Näin nimittäin eräällä kotiseutuni kirpparilla samantyylisiä laseja myynnissä ja siitäpä muistuikin mieleeni, että ennen talomme remonttiin ryhtymistä (tyhjentäessämme taloa entisen asukkaan jäljiltä), pakkasin samankaltaisia laseja pahvilaatikkoon pois remontin tieltä. Nyt kävin penkomassa ne esille käyttöastioiksi. 

Tykkään ihan hirmuisesti kaikista, mutta aivan erityisesti noista värillisistä. Miten ihanasti luonnonvalo siivilöityykään niiden lävitse! Kauniita ovat myös kohokuvioiset värittömät lasitkin. Niitä on yhteensä seitsemän kappaletta, joista kaksi on tuollaisia "atomi"kuviollisia, neljä pilkullista ja yksi pinnaltaan utuinen lasi. Kaksi somaa limenvihreää iittalan kartiolasin mallista löytyi myös. Kovin tarkkaan en tiedä lasien alkuperää tai valmistusvuotta, mutta lienevät kai 60- tai 70-luvulla valmistettuja. Tuttuja ovat jo lapsuudestani. Samanlaisia oli mummolassa.

Samaisessa pahvilaatikossa, johon olin lasit pakannut, oli myös tuollainen lasinen sitruspuserrin. Toin senkin sisälle. Tuskinpa se koskaan meillä pääsee alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa, eihän tuollaista raaski käyttää! Vitriinin kaunistukseksi se meillä päätyy :)

 Viimein löytyi tuoli meidän eskarilaisen "työnurkkaukseen". Tämä söpö valkoinen pinnatuoli osui silmiini kirpparikierroksen päätteeksi kotiseudullani. Se oli kaikinpuolin ehjä, joten nappasin sen mukaani, koskapa hintakaan ei päätä huimannut. 15e tuosta maksoin, enkä pitänyt sitä kalliina. Tuollaisista kun pyydetään monesti useita kymppejä. 

Kuvassa näkyvä pöytä on kaivettu huonokuntoisena esiin aitastamme. Viime kesänä entisöimme sitä ja maalasimme sen valkoiseksi. Nyt se palvelee työpöytänä ainakin ensimmäiset kouluvuodet, jolloin tilaa läksykirjoille ei niin hirveästi vielä tarvitse.

Tuo pieni työnurkkaus, johon pöytä tuoleineen on sijoitettu, on tehty lastenhuoneen jatkoksi entiseen vinttitilaan, jonka otimme koko talon mitalta remontin yhteydessä asuinkäyttöön. Vinttitila tapetoitiin Duron Gammalsvenska- perinnetapetilla. Vasemmassa kuvassa tapetin sävy vastaa paremmin todellisuutta kuin oikeassa kuvassa, jossa hehkulampun valo saa tapetin näyttämään kumman keltaiselta.

Myös tällaiset kertakaikkisen viehättävät ja värikkäät vanhat koulukirjat löytyivät kirpparilta. Ikäänsä nähden ovat erittäin hyväkuntoisia ja niin paljon täynnä värikylläisyyttä ja somaa tekstiä, että näitä lukiessa menisi helposti koko päivä. Tänään luettiinkin näistä muutama ensimmäinen tarina ja huomenna taas jatkamme. Hintaa näillä söpöläisillä taisi olla 0,75e/kappale. Tällaiset löydöt ilahduttavat pitkään. Siinä lieneekin syy, miksi kirppareita jaksaa aina vaan kierrellä. Koskaan kun ei voi etukäteen tietää, mitä kulloinkin mukaan tarttuu. Yhtä arvoitusta koko touhu :)