Valkosuklaa-mustikka muffineita

Elokuu on ollut monenlaisten touhujen kuukausi.

Päivät ovat täyttyneet pihahommista,

kotimetsän raivauksesta ja siistimisestä,

puutarhan sadonkorjuusta 

sekä kaikista niistä sellaisista touhuista,

joita näin syyskesäisin tulee usein tehtyä,

kun ajatukset siirtyvät kukkapenkeistä

muunlaisiin juttuihin.

Olen tehnyt myös muutamia marjareissuja lähimetsään

ja pellontakaiselle vaaralle, joiden suojissa metsämarjat ovat kypsyneet hissukseen ja aivan huomaamatta pois kerättäviksi. 

Marjoista suurimman osan olen säilönyt talven varalle, mutta aina pienen osan käyttänyt heti tuoreeltaan päiväkahvihetkien leivonnaisiin tai kattanut niitä aamu- ja iltapalapöydän lisukkeeksi.

Olen aina tykännyt sellaisista leivonnaisista,

jotka valmistuvat toisinaan niin kiireisen arjen keskellä nopeasti ja helposti.

Niinpä sovelsin tällä kertaa eräästä hyväksi todetusta, 

vuosia sitten jostain lehdestä talteen leikkaamastani

mustikkapiirakan ohjeesta helpon ohjeen valkosuklaa-mustikka muffineihin.

Naputtelen ohjeen tänne blogiin, sillä täällä, jos missä, se säilyy tallessa myöhempiäkin leivontahetkiä varten.

Ehkäpä siitä on iloa Sinullekin!

Valkosuklaa-mustikkamuffinit 

(n. 24 kpl suurehkoa muffinia)

Taikina:

7 dl vehnäjauhoja

4 dl sokeria

3 tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa

2 tl vaniljasokeria

200 g valkosuklaahippuja

200 g sulatettua voita

3 dl maustamatonta jogurttia

4 kananmunaa

4 dl mustikoita 

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Sulata voi.

Sekoita jäähtynyt voi, jogurtti ja kananmunat keskenään.

Yhdistä nestemäinen seos kuiviin aineisiin ja sekoita ainekset nopeasti sekaisin.

Älä vaivaa, ettei taikina sitkisty.

Kääntele taikinan joukkoon lopuksi mustikat.

Paista muffineita uunin keskitasolla n. 30 minuuttia.

Jäähdytä ja koristele muffinit sulatetulla valkosuklaalla ja mustikoilla.

Herkullisia ovat!

Ohje toimii yhtä hyvin gluteenittomana korvaamalla vehnäjauhot gluteenittomilla jauhoilla.

Ja toki maidottomanakin, mikäli korvaa voin maidottomalla margariinilla ja jogurtin esimerkiksi

jollakin kauravalmisteella.

Elokuu on suonut sateiden muodossa helpotusta janoisille, 

keväällä kylvämilleni yksivuotisille kesäkukille, 

jotka ovat kasvaneet oman onnensa nojassa koko kesän, 

kun en ole ehtinyt niitä juurikaan hoitamaan.

Toki ne ovat kukkineet läpi kesän,

mutta kukinta on ollut selvästi vähäisempää kuin aiempina vuosina.

Mutta nyt ne kukkivat runsaana ja ilahduttavan värikkäänä mattona!

Siitä kukkamatosta nappasin mukaani muutaman ruiskaunokin, olkikukan, 

kesäharson, ja orvokin, jotka yhdistin mustikan- ja puolukanvarpujen sekä mataran kukintojen kanssa pieneksi kimpuksi päiväkahvipöytään.

Elokuu on tunnelmaltaan aina yhtä ihana.

Vaikka se on kuukausi,

jonka aikana kokee hetkittäin iloa auringon kypsyttämästä kesästä,

ja sitten taas toisena haikeutta sen päättymisestä,

se on samalla kuukausi, 

jossa kesä ja syksy kulkevat samalla tavoin rintarinnan 

kuin kaksi toisilleen tärkeää ihmistä.

Tummenevien iltojen ja kynttilänvalon tuiketta elokuun lopun päiviisi

Sinulle, joka täällä piipahdat!

-Kaaru-

Pakkaspäivien kuulumisia

Niin saapui pakkaskeli. Kovasti se on paukkunutkin viime päivinä vaikka melkeinpä se on jäänyt meiltä huomaamatta, sillä päivät ovat menneet sisällä kotia laitellen. 

Muutosta on kulunut nyt tasan viikko aikaa. Tavarat alkavat hiljalleen löytää kukin omille paikoilleen täällä "uudessa" kodissa ja elämä tasoittua sen myötä. Koti (tämäkin vuokrakoti) alkaa hiljalleen tuntua kodilta. Kummasti ne omat huonekalut ja muut tavarat luovat taloon kuin taloon kodin tunnelman ja hengen vaikkei puitteet ihan sellaiset omannäköiset olisikaan. Tässä kodissa meillä on hyvä elellä nyt ja aloitella elämää uudella paikkakunnalla. 

Paljon olen viime päivinä pohtinut blogini jatkoa. Että mistä kirjoittaa, mitä aiheita täällä käsitellä. Jossain vaiheessa tuntui, etten osaa tässä kodissa blogia enää kirjoittaa. Tiedättekö, tuli tunne, että blogilta hävisi pohja tuon muuton myötä. Se pohja, jolle blogi nimenomaan silloin pari vuotta sitten rakentui - vanhan talon tarinaan. 

Blogin lopettaminenkaan ei ole kuitenkaan tuntunut missään vaiheessa ratkaisulta, sillä niin paljon olen näiden parin vuoden aikana tästä bloggaamisesta saanut. Tämä on ollut sellainen henkireikä ja on sitä jatkossakin. Tämän myötä olen tutustunut moniin ihaniin ihmisiinkin ja saanut ideoita ja inspiraatiota vaikka moneksi leikekirjaksi saakka :) Niinpä ajattelinkin, että jatkossa osa blogini postauksista tulee sisältämään haaveita ja unelmia omasta kodista. Joko vanhan talon remontoinnista tai kokonaan uuden kodin rakentamisesta. Haaveita, joista kaikki eivät varmastikaan koskaan toteudu, mutta joita ilman elämä olisi paljon köyhempää.

Vähän on vielä keskeneräisen näköistä. Taulut odottavat seinille ripustamista ja muutamia pahvilaatikoita nököttää nurkissa. Tästä se kuitenkin hiljalleen rakentuu - meidän tämänhetkinen kotimme. Tykkään niin tuosta keskipäivän auringon aikaansaamasta valon ja varjon leikistä olohuoneen seinällä. Suuret, etelään päin avautuvat ikkunat mahdollistavat päivänvalon esteettömän kulun sisätiloihin. Tällaiset hetket synnyttävät valtavan ilon. Täällä, meillä on hyvä asua. 

-Kaaru-

Joulutunnelmia

Joulunpyhien jälkimainingeissa, maha pullollansa jouluherkkuja, on aikaa hetkeksi istahtaa tähän ruudun ääreen ja kirjoittaa ylös muistoja meidän joulusta. Ainutkertaiseksihan tämän joulun teki se, että tulevina vuosina emme tule viettämään sitä enää tässä kodissa. Ehkä siitä syystä kuviakin tuli räpsittyä enemmän kuin aiempina vuosina. Muutamia niistä on mukava tallettaa tänne blogiinkin muistoksi.

Meidän joulu on tiettyjen perinteiden sekoitus mieheni ja minun lapsuudenkodeista. Sen jälkeen kun aloimme viettää joulua omassa kodissa, siitä on muodostunut meidän näköinen. Tykkään, että perinteitä vaalitaan. On mukavaa, että jo ehkä useiden sukupolvien ajan jatkuneet perinteet kulkevat mukana omienkin lastemme jouluihin sitten aikanaan.

Joulunpyhinä on mukava kattaa pöytä normaalista arjesta poiketen tuvan pirtinpöydän ääreen. Asetella kauniita somisteita pöydälle ja sytyttää kynttilöihin tulet. Nähdä vähän enemmän vaivaa ruoan esillepanoon ja tarjoiluihin. Istua ja nauttia, kiireettä. Tosin kuten lapsiperheessä usein, aaton jouluateria tahtoo jäädä joulupukin odottamisen varjoon. Ainakin meillä. Eiväthän nuo pienimmät jaksaisi siinä vaiheessa enää millään pukkia odottaa. Malttamattomina kurkistelevat ikkunoista pihalle, josko pukki tulisi :) Niinhän se taisi omassa lapsuudessakin olla. Joten sekään asia ei ole muuttunut sitten omien lapsuusvuosien ;)

Aattoiltana pukin tulon jälkeen tupaan laskeutuu levollinen tunnelma. Kaikki keskittyvät omissa oloissaan uusien pelien, lelujen ja kirjojen pariin. Silloin on aikaa sytytellä takkaan tuli, köllähtää lampaantaljan päälle ja katsella tulen loimotusta. Omien lasten onnesta hehkuvia kasvoja ja silmien tuiketta katsellessa ajatukset palaavat usein niihin lapsuuden jouluihin, joita omien vanhempieni ja sisarusteni kanssa vietimme. Rakkaita muistoja. Meidän joulumme tässä nyt, osana sitä sukupolvien ja sukujen ketjua, joka jo kauan ennen minua, miestäni ja lapsiani on ollut. Meidän lapsemme nyt tuoreimpina jäseninä siinä ketjussa.

Joulunpyhinä on mukava kutsua vieraita kylään. Saunoa pihasaunan lempeissä, kosteissa löylyissä havuntuoksu seuranaan. Jutella ja nauraa. Puhua syvällisiäkin. Joulun aikaan on mukava myös kyläillä ystävien ja sukulaisten luona. Tänään olemmekin menossa paikkaan, jossa savusaunan tunnelma odottaa. Ikäänkuin jäähyväiset joululle niiden löylyjen myötä. Meidän joulu loppuu nimittäin tänä vuonna tähän päivään. Huomenna pakkaamme tavarat muuttoauton kyytiin ja suuntaamme kulkumme kohti uusia asuinseutuja. Useita satoja kilometrejä etelämpänä alkaa uusi elämänvaihe. 

Joidenkin päivien päästä, ehkä vasta ensi vuoden puolella, kirjoittelen kuulumisiamme seuraavan kerran tänne blogin puolelle.

Nyt toivottelen kaikille mukavia välipäiviä ja onnellista, ihanaa uutta vuotta!

-Kaaru-

Kuusen kotiin tuoda saimme!

 

 

Joulukuusi kaadettiin mökin metsästä. Kaunis, tasainen pieni kuusi.

Sulatettiin ja kannettiin tupaan. Suloinen tuoksu täytti kodin jokaisen sopen. 

Kuusessa lämmin, syvä vihreys ja kynttilöiden tuike oksilla.

 Koristeiden painosta notkuvat hentoiset oksat. 

Alimmat oksat koristeista vapaat. Näin tänä vuonna. 

Talon pienen miehen toimesta olisivat tyhjentyneet joka tapauksessa :) 

Hän ei joulusta vielä ymmärrä. Isompien sisarusten perässä kulkee ja mukana riemuitsee kiljuen. Pieni mies!

Amaryllis availee ensimmäisen kukkavartensa nuppujaan. 

Toinen varsi puskee päätään läpi mullan. Venähtivät taas mokomat. Vaikka kastelin vähän. 

 Hyasintti luo yhtä niin lähtemättömästi jouluun kuuluvaa tuoksuaan nuput avattuaan. Huumaava tuoksu!

Tuvassa tuoksuu kaneli, tuoksuu siirappi, rusinat ja pähkinät.

Jouluvalmistelut kaikki tehtyinä yritämme rauhoittua viimeisiksi odotuksen päiviksi. 

Pakasteessa ihanat jouluherkut. 

Kutkuttava jännitys ja odotus: Tule joulu suloisin!

"Tule joulu, tuo pehmeää lunta, puiden oksiin hauraisiin.

Joulun rauhaa, kuin suloista unta, tuo mieliimme kiireisiin.

Jouluillan hämärässä, kynttilä on syttymässä.

Lämmin liekki toivottaa, joulunaikaa rauhaisaa!"

Suloisia joulun odotuksen viimeisiä päiviä kaikille täällä piipahtaville!

Enää kolme yötä jouluun <3

-Kaaru-

3.adventtisunnuntai

"Kolmas liekki puhuu näin:

Jo joulu hiipii tänne päin.

Kun valoani katselette,

sen tulosta jo iloitsette.

Pian viikko ohi vilistää,

jäljelle vain yksi jää."

Kolmannen adventtisunnuntain tunnelmia Pienestä lintukodosta. 

Päiväkahvihetkessä tarjolla pipareita ja glögiä.

Piparmintun maku suussa karkkikepin jäljiltä. 

Kokkakepeiksi niitä lapsena kutsuimme.

Joulujuhlaan lähtöä valmistellaan. 

Yhtä juhlaa tämä joulunalus!

Vain reilu viikko enää jouluaattoon aikaa.

 Nopeasti ovat viikot vierineet.

Tunnelmallista 3.adventtisunnuntain iltaa <3

-Kaaru-

Paperienkeleitä

Joka joulu joulukuusestamme on löytynyt joitakin itsetehtyjä koristeita. Jonakin jouluna vähemmän, toisena enemmän. Tänä vuonna ajattelin koristella joulukuusen lähes yksinomaan itsetehdyillä koristeilla, sillä aiempina vuosina palvelleista ostokoristeista alkaa olla pidikkeet tippuneet ja osa palloista sun muista koristeista jo tyystin rikkoontuneet. Ja onhan se niinkin, että vaihtelu virkistää tässäkin asiassa.

 

Ompelusoppeani siivotessani käsiini osui vanha englanninkielinen kirja, jonka kannet olivat repeytyneet irti ja sidonta muutoinkin jo hyvin hauras. Koska kirjalla ei ollut kuin korkeintaan tunnearvoa, päätin uhrata sen näiden enkeleiden askartelemiseen. Kellastuneet, vähän jo haperotkin kirjansivut sopivatkin tällaisiin askarteluihin tosi hyvin. Tuovat sellaista mukavaa vanhanajan tunnelmaa, josta tykkään tosi paljon.

Joitakin vuosia sitten näin vastaavia enkeleitä myynnissä kotiseutuni käsityökorttelissa. Aikomuksenani oli jo tuolloin tehdä niitä itse, mutta kuinka ollakaan kaikessa kiireessä se unohtuikin!
Tuon vanhan kirjan löytymisen myötä muistuivat mieleeni nämä enkelit, joten niinpä ryhdyin heti tuumasta toimeen.
Siinä askarrellessani mieleeni nousi muistoja jo edesmenneestä mummistani sekä muista poisnukkuneista läheisistämme ja niinpä päätin tehdä enkeleitä niin monta kuin meillä on niitä läheisiä, joista aika on jo jättänyt.
Siellä ne sitten lentelevät joulukuusemme oksilla ja muistuttavat samalla heistä,
joiden muistot elävät mielissämme tavalla tai toisella.

 Käsityökorttelissa näkemilläni enkeleillä oli päänä puinen helmi. Itse halusin näihin kuitenkin hieman romanttisempaa ja herkempää ilmettä, joten laitoin päiksi valkoisia helmiäispintaisia helmiä. Ripustusnauhana on juuttinarua.
Enkelin malli lienee hyvinkin vanha. Muistan kuinka oma äitini teki vastaavia enkeleitä joulukoristeiksi sekä punarintaisia lintuja, joilla oli samaan tapaan taitellut siivet kuin näillä enkeleilläkin. Muistojen tulva mielessäni näitä tehdessä <3

Jouluvalmistelut alkavat olla täällä meillä jo hyvällä mallilla. Enpä muista milloin viimeksi olisin jo tähän aikaan kuusta postittanut kaikki joulukortit, ostanut ja paketoinut joululahjat, leiponut piparit sun muut jouluun kuuluvat herkut, niin suolaiset kuin makeatkin ja tehnyt niin paljon kaikenlaisia jouluaskarteluita ja muita valmisteluita kuin tänä vuonna. Ehkä se on tuo lähestyvä muutto, joka on saanut vipinää kinttuihin ;) Mutta ihana näin. Vaikka en ole koskaan joulusta mitään erityistä stressiä ottanutkaan, onhan se mukava, ettei ole enää mitään "pakollista" tehtävää ennen joulua. Nyt on aikaa keskittyä joulun tunnelmointiin ja joululaulujen kuunteluun. 

Muutamia joulukukkia ajattelin vielä ostaa. Niitä en olekaan vielä ostanut kuin tuon yhden joulutähden verran, sillä jollain ihmeen ilveellä saan nitistettyä ne hengiltä jos liian aikaisin ennen joulua niitä ostelen :D

Tunnelmallista loppuviikkoa kaikille!

-Kaaru-

Kaunista puolukanvarvuista

 Pakkauspuuhien lomassa askartelin eilen puolukanvarpukransseja tuvan ikkunan ja pariovien kaunistukseksi. Vähän hassultahan se tietenkin tuntuu askarrella kaikenlaista ja ripustella niitä vielä esillekin, vaikka muutto tulee ajankohtaiseksi ihan kohta. Toisaalta, mukavampi on viettää viimeistä tämän kodin joulua niin, että tavarat ovat ainakin tuvassa paikoillaan siihen saakka, kunnes ne kannetaan muuttoauton kyytiin. Muualla talossa pahvilaatikkotornit alkavatkin kiertää jo seinän vierustoja ja kaapit tyhjentyä. Paljon on tavaraa kertynyt vuosien varrella. Paljon sitä on kannettu kierrätykseenkin ja myyty eteenpäin. 

Aika hassua, että eilen vasta tuli ensimmäisen kerran vähän haikea mieli. En minä tätä kotia kaipaamaan jää, pihapiiriä ehkä vähän, sillä onhan vanhassa pihapiirissä aivan oma erityinen viehätyksensä. Luulen kuitenkin, että suurimmaksi osaksi haikeuteni kumpuaa siitä isosta muutoksesta, jonka muutto väistämättä tuo mukanaan, vaikka ihan mahdottoman iloinen ja onnellinen asia se samalla kertaa onkin. Isoja asioita ne on, paikkakunnan vaihdokset. Ihminen kun on niin mukavuudenhaluinen ja helposti kaavoihin kangistuva. Tutusta ja turvallisesta elämästä luopuminen ja kaiken uudelleen rakentaminen ei käy sormia napsauttamalla. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin ihan varma, että uudella paikkakunnalla elämä asettuu ennen pitkää uomiinsa ja arki tasoittuu. Alkuunhan se on pitkälti palloilua suuntaan ja toiseen, palveluiden etsimistä, verkostojen luomista, uutuuden viehätystäkin. Tulevaisuus edessä kuin avoin kirja, jonka sivuille alkaa pikku hiljaa rakentua meidän uusi elämä :)

Mutta nyt itse asiaan, noihin kransseihin siis. Idea tuohon ikkunassa roikkuvaan kranssiin löytyi mistäs muualtakaan kuin Pinterestistä. Sieltä löytynyt kranssi oli punottu havuista, mutta itse tein sen puolukanvarvuista, kun olin niitä kerännyt talteen kokonaisen muovikassillisen :) Pohjina näissä on  askartelutarvikeliikkeestä ostetut valkoiset metalliset kranssipohjat. Taisivat maksaa euron, kaksi kappale.

 Parioviin olin katsonut valmiiksi eräästä nettikaupasta puksipuukranssit. Jäin vaan pähkäilemään miten ne kestävät jouluun saakka hyvinä, jos nyt jo ostan ne. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun olisin ollut viimein valmis ostamaan ne, niitä ei enää ollutkaan. Niinpä päädyin tekemään kranssit itse samaisista puolukanvarvuista kuin tuon isommankin kranssin. Ja lopputulos on varsin mieluinen! Tykkään aivan erityisesti näiden kranssien vähäeleisestä, kevyestä ilmeestä. En halunnut murtaa sitä liian erottuvalla nauhallakaan, joten näihin valikoitui hyvin yksinkertaiset, lumenvalkoiset satiininauhat.

Tykästyin tuohon kynttiläideaan niin paljon, että ihan pakko oli kokeilla miltä ne näyttäisivät noissa pariovessa roikkuvissa kransseissa. Ihanaltahan ne näyttävät, kuten aavistelinkin. Eihän niitä noissa kuitenkaan uskalla poltella, sillä puinen ovi on siellä taustalla. Tuossakaan ikkunassa roikkuvassa en uskalla tulta pitää kuin vain valvotusti. Mutta kaunis se on tuota lumista maisemaa vasten ilman kynttilässä palavaa tultakin.

Mukavaa lauantaipäivän jatkoa kaikille!

-Kaaru-

Käpykransseja ja arvonnan voittaja!

Menneenä syksynä ajattelin monta kertaa kerääväni käpyjä talteen ennen lumen tuloa. 

Kuinkas sitten kävikään..ensilumi arvatenkin ehti maahan ennen kuin ehdin käpyjä keräämään. Onneksi lunta ei puiden juurilla ja lähimetsässä niin kamalasti tuolloin ollut, joten käpyjen kerääminen kävi ihan nopeasti lumesta huolimatta. Asettelin ne (kävyt) sitten isoon laakeaan koriin ja nostin keittiön kaapin päälle kuivumaan ajatuksenani kokeilla tehdä niistä kransseja. Vasta viime viikolla muistin koko käpyjen olemassaolon :O Että ihminen voikin unohtaa asioita näin! 

Noo, olivatpa ainakin kuivuneet niin, että ritisivät ja ratisivat niitä käsitellessä. Siltä istumalta kaivoin kuumaliimapistoolin ja kranssipohjat esille ja ryhdyin töihin. Isomman kranssin pohjana on askarteluliikkeestä ostettu muhkea styrox-pohja, jonka päälle olikin oikein helppo käpyjä liimailla kaarevan muodon ansiosta. Tällaisia taidan tehdä enemmänkin. Tosin siinä tapauksessa niitä käpyjä pitäisi kerätä enemmän. Tuollaiseen isompaan kranssiin niitä uppoaakin melkoinen läjä!

 Pienempään kranssiin leikkasin pohjan ihan pahvista, jonka vahvistin rautalangalla. Suomujen sisäosan maalasin akryylimaalilla valkoiseksi. Idean maalaamiseen löysin vanhoja sisustuslehtiä selaillessani, joten kokeiltavahan sitä tietenkin heti oli. Kaunishan siitä tulikin. Sellainen ihanan talvinen. Pieni kranssi on juuri sen kokoinen, että ajattelin pitää sitä ihan pöydällä kynttilän ympärillä. Nyt kuvausta varten nostin sen tuohon ikkunaan, johon se kyllä myöskin sopisi kivasti.

Sittenpä siirrytäänkin asioissa eteenpäin. 

Nimittäin taitaisi olla aika julkistaa jouluisen synttäriarvonnan voittaja :) 

Arvontaan osallistuikin tällä kertaa aivan huikea määrä lukijoita ja satunnaisia kävijöitä. Kiitos kaikille osallistuneille!

Suoritimme arvonnan lasten kanssa tänään ja arpaonni suosi tällä kertaa sinua:

EMPPU / Iloa & Unelmaa

ONNEKSI OLKOON!

Laitan voittajalle piakkoin s-postia tulemaan, niin saadaan paketti matkaan vielä ennen joulua :)

Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille!

-Kaaru-

Joulukalenteri // DIY

 

Juuri sopivasti joulukuun alkuun se sitten valmistui tämänvuotinenkin joulukalenteri. 

Idea tähän joulukuusen malliseen joulukalenteriin sai alkunsa Pinterestiä selaillessani ja askarteluvinkkejä lasten kanssa askarteluun etsiessäni. Löytyi tämäntyylinen kalenteri, johon ihastuin. Koska en kuitenkaan ihan samanlaista halunnut tehdä, kehittelin siitä omanlaiseni kuusenmallisen version :) Useissa Pinterestistä löytämissäni joulukalentereissa oli hyödynnetty luonnonmateriaaleja. Luonto on kyllä aivan ehtymätön materiaalipankki, josta löytyy kaikenlaista ihanaa askarteluun ja somistukseen. Ja mikä kaikkein parasta, ihan ilmaiseksi!

Kalenterin kehys valmistui tosi nopeasti. Kaadoin lähimetsästä ohuen, nuoren koivun, jonka rungon sahasin sopivan mittaisiksi pätkiksi. Hieman juuttinarua, jolla sidoin palaset yhteen ja siinäpä se! Suurin työ tämän kalenterin toteutuksessa olikin sitten nuo pienet lahjakääröt, joiden tekemiseen meni tunti jos toinenkin. Nyt sitten jännityksellä odotetaan joulukuun ensimmäisen päivän aamua, jolloin ensimmäinen saa oman pienen käärönsä avata. Lapset ovatkin hypistelleet malttamattomina lahjakääröjä ja arvuutelleet mitähän kussakin paketissa mahtaa olla :) On tämä joulun odotus jännää aikaa!

Kuvissa näkyvät ihastuttavat, virkatut enkelinsiivet voitin Leipoen ja neuloen- blogin arvonnasta tässä hiljattain. Ihastuin niihin niin ikihyviksi, että ripustin ne tuohon aitiopaikalle, ikkunanpokapeiliin, josta voin niitä aina ohimennessäni ihastella. Kiitos vielä Raisa näistä, ovat kyllä niin kauniit ja taidolla tehdyt!
Käykäähän tekin tutustumassa Raisan blogiin, jos se ei ole jo entuudestaan tuttu. Sieltä löytyy herkullisia reseptejä leipomuksiin ja kauniita käsitöitä, joita valmistuu sellaista vauhtia, että ihan henkeä salpaa! Ihastuttava, lämminhenkinen blogi kaikkinensa.

 Huomenna onkin jo ensimmäinen adventti, jonka jälkeen joulun odotus ihan tosissaan alkaa. Siispä toivottelenkin tämän postauksen myötä kaikille ihanaa ja tunnelmallista ensimmäistä adventtia!

-Kaaru-

Kunnostettu senkki

Siinä se nyt on: vanha senkki, jonka toukokuussa ostin torista ja kävin sadan kilometrin päästä hakemassa. Uskomatonta, että saatiin se viimeinkin tupaa kaunistamaan. Meinasi nimittäin käydä niin, että jää koko senkki kunnostamatta. Vanha maali olikin niin tiukasti siinä kiinni, ettei siihen oikein siklillä rapsuttelemalla enää pystynyt. Sitten muistin lukeneeni jostain, että kuumailmapuhallin on maalinpoistossa oikein oivallinen apuväline. No, eihän meiltä moista kapistusta löytynyt, mutta saatiin sellainen lopulta lainaan tuttavalta. Ilman kuumailmapuhallinta olisi maalinpoistourakka varmasti edelleen kesken. Monella varmasti on paljonkin kokemusta sellaisen käytöstä, mutta minä kun olen tällainen hitaanpuoleinen lämpenemään näille kaikille uusille jutuille, niin ei ole tullut aiemmin kokeiltua. Eipä silti, tähän mennessä  maali on irronnut ihan siklillä kaikista aiemmin kunnostamistamme huonekaluista. 

Innostuin (tämänkin kanssa tullaan tooosi paljon jälkijunassa muihin nähden) askartelemaan mustista pilleistä tuollaisen soman tähden, jonka ohjeen löysin Heinin blogista, täältä. Minua eivät ole jostain syystä kuin vasta tänä syksynä ruvenneet kiinnostamaan nuo useissa blogeissakin näkyneet pillihimmelit ja muut pilliaskartelut. Mutta minä olenkin tällainen jälkijunassa tulija monessakin suhteessa. En innostu kamalan helposti uusisti tuulista sisustuksenkaan saralla, mutta sitten kun innostun, innostun ihan täysillä. Jossain vaiheessa ajattelin askartelevani ihan tavallisen olkihimmelin, mutta siihen hätään en löytänyt olkia mistään.
Loppukesästä törmäsin Heinin blogia selatessani tuohon pillitähden ohjeeseen ja ihastuin niin kovasti, että oli ihan pakko tilata yksi sadan kappaleen paketti mustia pillejä Paaposta ja askarrella tuo suloinen tähti omaakin kotia kaunistamaan. Kauniin yksinkertainen ja sellainen, joka sopii tosi monentyyliseen kotiin ja käytettäväksi sisustuselementtinä vaikka ympäri vuoden. Ja kun kerran pilliaskartelun makuun pääsin, olikin ryhdyttävä heti tekemään omalla ohjeella samanlaista pienempää tähteä tuolle isolle kaveriksi. Aika koukuttavaa puuhaa tämäkin :)

Marraskuun alku on ollut täällä meilläpäin aivan yllättävän kaunis. Aurinko on raotellut unisia silmiään pilviverhon takaa ja ilma on ollut kaikinpuolin ihana! Ei tunnu vieläkään oikein siltä, että joulu on ihan oikeasti jo ihan kohta. Vaikka kaunista on ollutkin, pimeä hiipii iltapäivästä jo hyvin varhain. Senpä takia ei olisi ollenkaan pahitteeksi vaikka vähän lunta sataisikin. Ihan vain sen verran, että maa juuri ja juuri peittyisi ohuen lumivaipan alle. Toisihan se mukanaan niin paljon valoa. Koska lunta ei kahden viikon ennusteen mukaan ole tulossa, päätin ripustaa tänäkin vuonna pyhäinpäiväviikonlopun aikaan valokranssit ikkunaan ja asetella ikkunanväleihin kyntteliköt. Taidan ollakin tämän naapuruston ensimmäinen, joka virittelen valosarjat uloskin jo lokakuussa ja viimeinen, joka raivaan ne kevättalvella pois ;) Ihmeen paljon ne tuovat uloskin lisävaloa!

Mukavaa viikkoa kaikille!

-Kaaru-

Pyhäinpäivä

Eivät katoa he,

jotka sydämissämme elävät.

Halki varjojen, unien, vuosien

he hiljaa säilyvät meissä.

Me emme itke niitä päiviä, 

jotka ovat myötäsi menneet, 

vaan olemme onnellisia, 

että ne päivät ovat olleet.

Me olemme viettäneet pyhäinpäivää oman perheen kesken, kodin lämmössä. Kynttilöitä on sytytetty rakkaiden poisnukkuneiden muistoksi, takassa palaa hiljainen tuli. Ulkona hämärtää jo. Varkain se tulee tähän vuodenaikaan, pimeä. Satelee räntääkin. Alkuviikolla maahan leijaillut ensilumi on sulanut melkein pois. Sisällä pirtissä on kuitenkin ihanan lämmin. 

Tänään on mieliimme piirtynyt kuva rakkaista läheisistämme, 

jotka eivät ole enää täällä. Vaikka suru ja kaipaus kulkevat yhä mukana, 

aika on tasoittanut pahimman ikävän. Surusta on kummunnut jotain kaunistakin.

Tilalle on tullut ilo!

Rauhallista pyhäinpäivän iltaa <3

-Kaaru-

Ensilumi

 

Toissayönä satoi ensilumi. Hento lumihuntu peitti armollisesti alleen pihamaalle jääneet lehtiroskat. Nyt on maisema puhtaan valkoinen. Ihan vähän oli laitettava jo jouluista tunnelmaa pihallekin kynttilöiden ja valosarjojen muodossa. Havukranssit ovat vielä työn alla. Nekin ripustan piharakennusten oviin heti kun ne valmistuvat. Olen niin mahdoton jouluhöperö, että haluaisin asetella kynttelikötkin ikkunoille, ripustaa joulutähdet ikkunaan ja levitellä jouluisia havuasetelmia talon jokaiseen huoneeseen. Maltan kuitenkin vielä hetken vaikka tiukkaa se tekee! 

Viime postauksesta onkin kulunut aikaa. Viime viikolla vietimme syyslomaa kotiseudullani itäisessä Suomessa. Ajoimme poikkisuunnassa lähes läpi Suomen. Makustelimme, miltä tuntuisi asua täältä pohjoisen näkövinkkelistä katsottuna etelässä. Ihastelimme auton ikkunasta ohikiitäviä järviä, kumpuilevia vaaramaisemia, peltoaukeita ja luonnon vehmautta. Ajatuksiimme piirtyi kuva punaisesta tuvasta ja perunamaasta järvinäkymällä. Untako vain vai totta, tarua ihmeellisempää. Sekä että :)

 Pitkäaikainen muuttohaave on viimein käymässä toteen. Joulun jälkeen pakkaamme kotimme irtaimiston muuttoauton kyytiin ja matkaamme monta sataa kilometriä etelämmäksi nykyisiltä asuinsijoiltamme. Kutkuttava riemu sykkii rinnassa, jännittääkin toki miten kaikki sujuu. Toivottavasti hyvin. Punainen tupa ja perunamaa pysyy vielä haaveissamme. Nähtäväksi jää toteutuuko se vai odottaako meitä sittenkin aivan toisenlainen koti. Oman kodin hankinta ei kuitenkaan ole haavelistan kärkipäässä nyt. Moni muu arkinen toive täyttää mielen tällä hetkellä ja vielä pitkään muuton jälkeenkin. Toivon nimittäin, että viihdymme uudella asuinpaikkakunnallamme, työpaikka ja työyhteisö ovat mukavia ja lapset sopeutuvat uuteen kouluun. Sitten jos ne asiat ovat hyvin, siirrymme haavelistassamme eteenpäin :)

Muutto tuo luonnollisesti jonkinlaisia muutoksia myös tähän bloggaamiseen. Joka tapauksessa rakas harrastus pysyy pystyssä vielä muutonkin jälkeen. En minä tätä blogia osaisi lopettaakaan. On tämä vaan sellainen henkireikä. Kiitos siitä kaikille teille ihanille lukijoille, jotka olette jaksaneet kommenteillanne piristää päivää eräänkin kerran <3 

Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!

Näissä ajatuksissa täällä tänään:

-Kaaru-