Pieniahon joulu

Tämänvuotinen joulu omassa pienessä kodissamme, Pieniahon torpassa,
oli tunnelmaltaan ainutlaatuinen, herkkä ja kaunis, sellainen kuin joulu usein on.
Suuren leivinuunin lämmössä, riisipuuron hautuessa hellalla, ajatukseni karkasivat tuon tuostakin vuosien takaisiin jouluihin, ei vain niihin, joiden osana olen itsekin saanut kulkea
vaan myös jouluihin, joita tässä meidän pian satavuotiaassa kodissamme
on vuosikymmenten saatossa vietetty. 

Erilaisia jouluja ne ovat olleet. 

Niissä jouluissa on varmasti ollut läsnä ilon ja rauhan lisäksi monenlaiset muutkin tunteet, 

sellaiset, jotka ovat heijastuneet ihmisten mieliin kunkin aikakauden 

vallitsevasta yhteiskunnallisesta tilanteesta.

On ollut rauhan ja sodan vuosia, 

puutetta ja yltäkylläisyyttä,

iloa ja surua.

Mutta joulu on silti aina tullut,

niin kuin se tulee yhäkin.

Vaikka joulut ovat silloin kauan sitten olleet erilaisia kuin nyt, 

jotain ikiaikaista rauhaa me olemme kokeneet täällä vanhojen, rosoisten, 

elämää nähneiden hirsiseinien suojissa. 

Tuo ikiaikaisuus on tuntunut ennen muuta särkymättömänä joulun tunnelmana, 

sellaisena tunteena, joka säilyy aina yhtä tuoreena ja muuttumattomana joulusta jouluun.

Samalla tavoin kuin tallin tapahtumat silloin kauan sitten Betlehemissä.

Tämä joulu oli siitä poikkeuksellinen, etten valmistellut sitä juurikaan etukäteen. 

Ajattelin, että mikäli vain osaan, keskityn kiireen tunnun, hössötyksen ja 

ylenpalttisen valmistelun sijaan saapuvan joulun tunnelmaan ja tuoksuihin. 

Makaan puusohvalla jalat kohti kattoa, luen peitonmutkassa lapsille joulusatuja, niitä perinteisiä jokajouluisia ja kuuntelen joululauluja kuumaa glögiä hörppien isosta, 

vanhasta emalimukista, yhdestä lempimukeistani.

Ja tiedättekö, 

joulu tuli omalla painollaan. 

Tuli ja toi mukanaan sen ihmeellisen rauhan, 

josta tuolla edellä jo kerroin. Sen ikiaikaisen, ihanan ja herkistävän.

Niin kuin jouluna usein

myös tässä joulussa kulkivat ajatuksissamme mukana hekin,

jotka ovat täältä jo lähteneet. 

Ne rakkaat, joiden muisto kulkee erityisesti juhlahetkinä mukanamme tavalla tai toisella, 

joiden muisto tuo juhlapäivien iloon haikean mielen ja kaipauksen tunnun.

Noissa kaipauksen tunnelmissa tulin kuunnelleeksi joululaulua, 

jonka sanat olivat kuin siihen hetkeen tarkoitetut ja jotka sopivat lohduksi kaikille heille, 

jotka viettivät tätä joulua ehkä ensimmäisen kerran ilman rakasta läheistä:

"...älä huoliisi jää, nosta pystyyn taas pää, joka hetki sun kanssasi käyn..

..sinä huomata saat, surun laaksot ja maat, voivat peittyä kirkkauteen."

Joulun ilosta, rauhasta, herkästä tunnelmasta,
sen tuoksuista ja tarinoista siirrymme hiljalleen kohti uutta vuotta, uutta vuosikymmentä.
Vaikka huomiseen ja tulevaan on mahdoton nähdä, ajatuksemme
kulkevat kuitenkin jo kohti kevättä, kohti valoa, kohti uudenlaisia vaiheita.

Tuosta valosta viesti vahvasti toissapäiväinen aurinko, jonka säteiden kulkua ja heijastumia leivinuunin kylkeen ja muualle kotiimme seurasin ihastellen.

Tuosta ne pyyhkäisivät läpi kodin ja pysähtyivät hetkeksi leivinuunin kylkeen, 

jossa loimotti pakkaspäivän tulet.

Päivä on pidentynyt joulunpyhistä jo kymmenellä minuutilla. 

Kymmenen päivän päästä päivä on jo reilun puoli tuntia pidempi kuin nyt.

Pimeyden valta taittuu hiljalleen ja se tuo valtavasti iloa.

Toivoa siitä, että valo voittaa pian pimeyden.

Lopuksi haluan toivotella kaikille blogini lukijoille mukavaa kohta alkavaa 

uutta vuotta ja uutta vuosikymmentä.

Toivottavasti se on juuri sinun kohdallasi edeltäjäänsä parempi ja onnellisempi.

Kiitos, että olette kulkeneet mukana blogini tämänvuotisella taipaleella. 

Kiitos myös mukavista vuoropuheluista blogini kommenttikentässä.

Ihan jokainen pienikin kommentti on lämmittänyt sydäntä valtavasti

 ja tehnyt tästä blogin kirjoittamisesta mielekkään. 

Jatketaan taas ensi vuonna! 

-Kaaru-

Joulupäivien tunnelmia

Joulun levolliset päivät ovat jälleen takanapäin.

Välipäiviä vietellään ja eletään joulun tunnelmissa vielä hetki.

Meidän joulu koostui kiireettömästä yhdessäolosta, herkuttelusta ja levähtämisestä.

Joulu alkoi perinteisesti joulurauhan julistuksesta.

Se on jotenkin aina niin juhlava hetki.

Sen myötä mieliin laskeutuu viimeistään joulun rauha ja hyvä mieli.

Tänä vuonna joulupukki kävi aiemmista vuosista poiketen heti puolenpäivän jälkeen jouluaattona.

Se oli hyvä ratkaisu. Rauha laskeutui kotiin heti varhaisesta iltapäivästä saakka.

Lapset viihtyivät sulassa sovussa saamiensa lahjojen parissa ja minä 

sain kaikessa rauhassa valmistaa ja kattaa pöytään jouluaterian.

Joulupäivänä ja tapaninpäivänä katoin päivällispöydän 

viime vuodesta poiketen olohuoneen pöydän ääreen. 

Hieman se on pieni, mutta sopu sijaa antoi tälläkin kerralla.

Valkoinen liina ja pellavaiset lautasliinat toivat ruokailuhetkiin juhlan tunnun.

Arki kiireineen unohtui. Oli aikaa vain olla ja nauttia joulun ihanasta tunnelmasta.

Nautin jokaisesta hetkestä.

Jouluna on aina niin ainutkertainen ja herkkä tunnelma.

Kiitollinen olen tästäkin joulusta.

Että saimme sen yhdessä viettää.

Mukavia välipäiviä Sinulle!

-Kaaru-

Harras joulu on täällä

"Taas on joulu, laulu enkelten,

kaikuu takaa vuosituhanten.

Jumalalle soi se kunniaa,

joulurauhaa jälleen julistaa.

Joulunlapsi luokses tulla saan,

seimen ihmettä nyt katsomaan.

Mielen täyttää ilo paimenten,

sua lapsenmielin rukoilen."

Joulua odotellessa olen kuunnellut useat ihanat joululevyt läpi yhä uudelleen ja uudelleen. 

Monien perinteisten joululaulujen myötä mieli on asteittain tavoittanut 

joulun tunnelman ja tuonut kodin seinien sisälle ihmeellisen rauhan.

Laulujen sanoma on saanut koskettaa sydäntä jälleen ja

viedä ajatukset tuhansien vuosien takaisiin tallin tapahtumiin 

ja ikiaikaiseen jouluun.

On ihmeellistä, kuinka tarina seimenlapsesta on elänyt vuosituhansia samanlaisena. 

Se ei muutu, vaikka maailma ympärillämme muuttuu alati kiihtyvällä vauhdilla.

Toivon ja rakkauden viesti syntyvästä joulunlapsesta tuo joka joulu myös lohdun näköalaa 

tuleviin päiviin.

Joulu ei ole aina ilon ja valon juhla, vaikka sellaisena sen soisi jokaiseen kotiin saapuvan.
Tänäkin jouluna monen ihmisen jouluun on läheisen kuolema, taloudelliset huolet,
yksinäisyys tai muut elämän murheet luoneet synkeät varjonsa.

Ajatukseni viivähtävät heidän luonaan.

Sydämestäni toivon,
että jouluenkeli saisi vierailla heilläkin
ja joulunvalo koskettaa ja lämmittää heidän särkyneitä sisimpiään.
Ja tuoda kaivattua lohtua ja rauhaa.

"Joulun Herra, lähelleni jää,
usein tunnen koti-ikävää.
Kylmyys maailman kun uuvuttaa,
näytä taivas, matkan määränpää.
Joulunlapsi, lähde rakkauden,
omin voimin täällä jaksa en.
Anna voimaa tielläs kulkemaan,
kunnes saavun jouluun oikeaan."

-M.Vannas-

Joulun valoa, iloa ja rauhaa jokaiselle blogini lukijalle!

-Kaaru

Reseptivihkoset

Jouluviikko on edennyt jo keskiviikkoon asti.

Monenlaisten joulupuuhien äärellä olemme viettäneet aikaa viime päivinä,

kuten tähän aikaan vuodesta niin monessa muussakin kodissa.

Kaikki alkaa olla valmista vuoden odotetuimpaa juhlaa varten.

Joululeivonnaisia leipoessani ja usein jo aiemminkin rähjääntynyttä reseptivihkosta selatessani on käynyt mielessä ajatus, että pitäisipä ottaa joskus asiaksi koota vihkosesta parhaimmat ja käytetyimmät joulunajan leivonnaisten reseptit uuteen vihkoon, josta ne löytyisivät helposti.

Tänään sen päätin tehdä.

Ensin oli pino punaisia kankaita, 

kaksi kovin tylsännäköistä sinistä vihkoa, sakset ja liimapuikko.

Vihkojen päällystäminen kävi vähän samaan tapaan kuin minkä tahansa kirjan kontaktimuovilla päällystäminen.

Vihko asetettiin kankaan päälle, josta leikattiin 

muutaman sentin kääntövaroilla sopivan kokoinen palanen.

Liima levitettiin vuorotellen vihkon etu- ja takakansille, 

jonka jälkeen  kangas paineltiin vihkon kansiin kiinni tasaisesti. 

Ja lopuksi kääntövarat taitettiin vihkon kansien sisäpuolelle. 

Yhteen vihkoseen painelin leimasimilla tekstin RESEPTIT.

Päällystin vihkoja yhteensä kolme kappaletta, joista suurimpaan ajattelin koota jouluisten, 

makeiden leivonnaisten reseptit sekä kahteen pienempään suolaisten leivonnaisten sekä jouluruokien ja -salaattien reseptit. 

Ehkäpä jouluiset reseptit löytyvät ensi vuonna näppärästi yksien ja samojen kansien välistä eikä ripoteltuina mikä minkäkin vihkosen väliin. :)

Koti alkaa olla jouluasussaan.

Joulukuusi kannettiin perinteisesti tupaan kolmannen adventin tietämissä

ja sohvien sekä nojatuolien tyynynpäälliset vaihdettiin puna- ja harmaasävyisiin.

Joulukukat tuoksuvat ja tunnelma on jo suloisen jouluinen.

"On hyvä, lämmin, hellä, mieli jokaisen" ja sydämessä ilo saapuvasta joulusta,

vuoden herkimmästä juhlasta.

Jouluviikon iloa myös Sinulle!

-Kaaru-

Helpot ja herkulliset täytetyt piparikupit

Marraskuun toiseksi viimeinen päivä alkaa kääntyä ehtoopuolelleen. 

Ensimmäinen adventti on aivan nurkan takana.

Voi miten nämä päivät vierivätkään niin nopeasti!

Talvinen maisema on ilahduttanut meitä täällä 

ja tuonut kaivattua valoa yhä vain syvenevään pimeyteen.

Tänään aurinkokin pilkahti hetkeksi esiin pilviverhon takaa 

ja pyyhkäisi säteensä yli talvisen tienoon.

Vain lyhyt, pieni hetki ja ilo syttyi sydämeen.

💛

Tämänpäiväiseen päiväkahvihetkeen tein helppoja ja herkullisia piparikuppeja,

joiden pohjat, nuo perinteisen piparkakun malliset, 

painelin taikinasta lauantaisen piparinleivonnan yhteydessä. 

Nämä ovat siitä ihania, etteivät vaadi kovinkaan suuria ponnistuksia tullakseen valmiiksi.

Ja jos paistaa kuppipohjia valmiiksi yhdellä kertaa isomman määrän,

ei tarvitse kahvihetken koittaessa kuin sekoittaa sisälle tulevat ainekset keskenään,

pursottaa seos kupin sisälle ja koristella nonparelleilla.

Helppoja ja nopeita joulunajan suupaloja vaikkapa pikkujouluihin tai nopeaksi vierasvaraksi.

Täytetyt piparikupit

Piparikupit syntyvät helposti kotitekoisesta tai kaupan valmiista taikinasta.

Piparkakut painellaan taikinasta piparimuotilla ja asetellaan nurinpäin käännettyjen muffinsivuokien päälle uunipellille, jonka jälkeen ne paistetaan uunin keskitasolla 200 asteessa n.8-10 minuuttia.

Täytteeksi sopivat erilaiset rahka- tai moussetäytteet.

Täyte pursotetaan kupin sisälle ja lopuksi koristellaan nonparelleilla, 

piparimuruilla, karkeilla tai marjoilla. 

Itse täytin kupit tällä kertaa luumurahka-kermavaahtoseoksella, 

joka sopii oikein oivaksi makupariksi piparkakulle. 

Mikseipä kuppien täytteeksi voisi laittaa jotain suolaistakin!

Kannattaa kokeilla, ovat vähän liiankin hyviä!

💛

Marraskuun viimeisten päivien iloa Sinulle, joka täällä piipahdat!

-Kaaru-

Jouluinen synttäriarvonta

Loppuvuosi on monenlaisten juhlien aikaa.

Pyhäinpäivän ja isänpäivän jälkeen ajatukset alkavat kääntyä päivä päivältä lähestyvään joulukuuhun,

sen mukanaan tuomiin juhliin ja tunnelmiin. 

Joulun satumainen tunnelma ja lämpö ovat kuukauden päästä totta.

Sen ihaniin odotuksen hetkiin vie 

Ilona Pietiläisen kirjoittama ja kuvittama kirja:

Satumainen joulu

Marraskuisten blogini synttäreiden kunniaksi ajattelin nyt arpoa tämän kirjan yhdelle onnekkaalle blogini lukijalle ja samalla kiittää teitä kaikkia mieltälämmittävistä ajatuksistanne ja 

kannustuksen sanoistanne kaikkien näiden neljän vuoden aikana, 

jonka ajan te olette kulkeneet blogini mukana kuka minkäkin mittaisen matkan.

Sydänlämmin kiitos juuri Sinulle!

💛

Ilonan kirja vie ajatukset arkisten kiireiden keskeltä joulun suloiseen maailmaan.

Se pitää sisällään toinen toistaan kauniimpia kuvia, 

jouluisia askartelu- ja leivontaohjeita 

sekä tarinaa joulun herkistä, ainutkertaisista hetkistä.

Tämän kirjan tunnelmat ruokkivat kauneutta kaipaavaa mieltä.

Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tätä postausta ja 

kertomalla halutessasi mistä syntyy sinun joulumieli?

Yhden arvan saat olemalla blogini
kirjautunut lukija.

Lukijaksi voit kirjautua myös arvonnan aikana.

Toisen arvan saat vinkkaamalla tästä arvonnasta omassa blogissasi, 

facebookissa tai instagramissa.

Ilmoita kommenttisi yhteydessä monellako arvalla olet mukana arvonnassa.

Arvonta alkaa nyt ja kestää joulukuun ensimmäiseen päivään saakka.

Arvon voittajan 1.12, jonka jälkeen jossain vaiheessa julkaisen voittajan täällä blogissani

ja olen häneen yhteydessä sähköpostitse.

Jätäthän myös sähköpostiosoitteesi kommenttisi yhteyteen!

ONNEA ARVONTAAN!

-Kaaru-

Kultainen joulu

Niin tuli joulu. 

Tuli sydämiin ja mieliin.

 Asettui taloksi ja toi tullessaan joulun suloisen ja hartaan tunnelman. 

Toi kotiimme perinteet ja muistot. 

Kauniit tavat. 

Sukupolvelta toiselle kulkeutuneet, rakkaudella vaalitut.

Joulumme oli jälleen iloa ja riemua, onnea yhdessäolosta.

Ja silti hieman kaihoisa, kuten joulu usein.

Kultainen, muistojen joulu.
 ❤

Vuodet vierivät ja joulut seuraavat toisiaan, perinteiksi muodostuneet asiat eivät kuitenkaan vanhene. Niissä muistoissa ja tavoissa on koko joulun kauneus, haikeuskin. 

Vanhojen perinteiden rinnalle tulee uusia perinteitä.

Jäävät osaksi joulujamme.

Joka vuosi.

❤

Pyhien jälkeen tulee arki, vaikka joulun lämmön soisi jatkuvan pitempäänkin. 

Ja silti, samalla kertaa, arki on ihan tervetullut. 

Joulun lämmöstä ja yhdessäolosta ammennetuin voimin arjen jaksaa taas kohdata. 

Joulun muistot sydämen sopukoihin tallennettuina. 

Juhlasta voimaantuneena.

❤

Vaikka joulu on jo ohi, sen suloinen tunnelma säilyy kodissamme loppiaiseen saakka. 

On aikaa nuuhkia joulukukkien tuoksua. 

Kiertää lasten nukahdettua huoneesta toiseen, hiljaisessa kodissa.

Viipyillä vielä hetki ohikiitäneen joulunajan muistoissa.
On aikaa itselle ja puolisolle. On aikaa istahtaa iltateelle. Yhdessä.
Muistella mennyttä vuotta ja suunnata ajatuksensa luottavaisesti kohti tulevaa.

Menneisyys ja tulevaisuus käsikädessä pienen hetken. 

Sydämessa nöyrä kiitollisuus tästä joulusta.
Ja kuluneesta vuodesta.

❤

Kaunista joulukuun viimeistä viikkoa täällä piipahtaville!

-Kaaru-

Joulurauhaa

Joulun valoa sinulle, 

joka nyt olet yksinäinen.

Joulun lämpöä sinulle,

jonka yli käy viima jäinen.

Joulun valoa sinulle,

joka et tunne joulumieltä.

Tulla saat seimen äärelle.

Sinä löytää voit joulun sieltä.

Joulun valoa sinulle,

jonka suru on tänään suuri.

Kuuletko laulua enkelin?

Siinä viesti on sinulle juuri.

Joulun valoa sinulle,

tänään tapahtuu jotakin uutta.

Seimen lapsi on luonasi

täynnä rakkauden salaisuutta. 

-Anna-Mari Kaskinen-

Tämän runon sanojen myötä tahdon toivottaa 

Sinulle, blogini lukija, kaunista ja muistojen täyteistä joulua.
Pidetään toisistamme huolta ❤

-Kaaru-

DIY tontut

Yksi joulun lähestymisen varma merkki on se, että ompelukone surisee aamusta iltaan valmistaen lahjoja kaikille rakkaille. Ystäville, sukulaisille, kummilapsille, perheenjäsenille sekä itsellekin. 

On valmistunut kaikenlaisia salaisuuksia paketteihin käärittäviksi, postipojan mukaan lähteviksi. Saapuvan joulun alla sain lahjaompelusten lisäksi tehtyä jotain sellaistakin, josta olen jo vuosia haaveillut.

Meille muutti tonttupariskunta. 

Tyttö ja poika. 

Mailegin nisseistä ajatus lähti. 

Jo vuosien ajan noita söpöjä tonttuja olen ihastellen katsellut 

ja monta kertaa ajatellut, että olisipa ihana jos meilläkin olisi sellaisia.

 Kovin ovat kalliita, joten haaveeksi ovat jääneet. 

Niinpä päätin kokeilla, onnistuisiko niitä ommella itse. 

Suurena innoittajana toimi Valkoisen talon Eerika. Hän oli ommellut aivan ihastuttavan kalenteritontun lapsilleen muutamia vuosia sitten, josta vilahti kuva tämänkin joulun alla hänen blogissaan.

Kiitos inspiraatiosta, Eerika! ❤

Ensin valmistui tyttö. Kovin oli yksinäinen, kaipasi kaveria. 

 Niinpä ompelin seuraksi pojan. 

Ajattelin, että nyt on hyvä, sillä:

Kaksin aina kaunihimpi ❤

Ei se kuitenkaan siihen jäänyt. Ompelin vielä kaksi lisää.

Siinähän kävi nimittäin niin, että...

..neljävuotiaani ihastui tonttuihin niin kovin, 

että on leikkinyt niillä päivittäin siitä lähtien kun ne valmistuivat. 

Sitten eräänä päivänä kuului herttainen toive: 

Äiti, minä haluaisin kaksi tyttötonttua joululahjaksi.

Sydän sykertyi onnesta, silmä kostui kyynelestä. 

Jotain lämmintä kulki läpi kehon. Rakas lapseni! 

Tartuin suloiseen toiveeseen, vaikka olinkin jo nostellut ompelutarvikkeet 

kaapin kätköihin joulutauolle. Salassa ompelin, valmiiksi sain. 

Kiepautin tontut lahjakäärön sisään ja sujautin 

paketin pukinkonttiin odottelemaan jouluaattoiltaa. 

Enää neljä yötä jouluun, lapseni laski.

Ja minä hyrisin onnea sisimmässäni.

Pientä odottaa yllätys ❤

Siinä ne napottavat sohvan nurkassa, joulunajan kaunistukseksi ompelemani tontut. 

Nauttivat saapuvan yön hiljaisuudesta. 

Päivän leikit ovat tauonneet, lapset lähteneet matkalle unen maahan.

Saavat tontutkin huilia hetken.


Jouluviikon iloa Sinulle!

-Kaaru-

p.s Tontun kaavat löytyivät pienen etsinnän jälkeen täältä. Pienensin olemassaolevaa kaavaa hieman. Tontuista tuli näin ollen noin 52 cm pitkiä.

Vaatteiden kaavat piirsin itse.

Tähtityynyjä ja lapsuusmuistoja

Tein kesällä uuden viirinauhan kahden nuorimman tyttären huoneeseen. 

Hempeän, vaaleanpunavoittoisen. Se on kuin perhonen kukan terälehdellä. 

Kesäisen ihana. 

Samaan sarjaan ajattelin ompelevani myös uudet tyynynpäälliset, 

mutta sopivan erilaista mallia ei löytynyt. 

Tuli syksy ja kaikki kiireet sen myötä. Unohtui tyynynpäällisten ompelu. 

Kuukaudet kuluivat, ajatus pysyi. 

Ihan huomaamatta oltiinkin jo joulukuussa, 

jonka myötä tulivat kaikki ihanat, inspiroivat joulukalenterit. 

jollaisia useat blogiystäväni olivat suunnitelleet tekevänsä lukijoidensa iloksi. ❤

 Sieltä se sitten löytyi, Punaisen tuvan Pikku akan ihanasta, käsityöpainoitteisesta joulukalenterista.

Joulukuun yhdeksännen päivän luukusta paljastui herttaiset tähtityynyt, 

punaisen ja harmaan sävyissä. Silloin tiesin, millaiset tyynyt ompelen.

Sydänlämpöinen kiitos Pikku akka tästä ihanasta ideasta! ❤

Nyt meilläkin on kaksi ihanaa tähtityynyä, väreiltään tyttärien huoneeseen sopivat. 

Ai että tykkään ja lapsetkin tykkää!

Keräilin lapsena kiiltokuvia. Sellaisia ihania kimaltavia ja kohokuviollisia. 

Lähikaupan joulukoristehyllyssä silmiini osuivat tutunnäköiset enkelit, 

massasta tehdyt, jotka olivat kuin lapsuuteni kiiltokuvat. 

Pysähdyin hypistelemään ihania, vanhaa aikaa henkiviä kuusenkoristeita,

 jotka olivat ilokseni päätyneet jo alennukseen. 

Ne veivät lapsuuden muistoihin. 

Niistä kiiltokuvista äitini teki kuusenkoristeita,

 haitarihelmaisia enkeleitä: valkoisia, vaaleanpunaisia ja -sinisiä. 

Ne olivat rakkaita koristeita, jotka ripustettiin joulukuuseen vuodesta toiseen vielä silloinkin, 

kun niiden helmat olivat ajansaatossa haurastuneet ja repeilleet. 

En voinut vastustaa noita muistojen enkeleitä lähikaupan hyllyssä, joten mukaani tarttui pari pakettia. Ripustin osan niistä pieneen kuuseen, samaisten tytärten huoneeseen, 

jonne tähtityynytkin ompelin. 

Kunhan lapset palaavat koulusta, kerron enkelien tarinan heillekin. ❤

Jouluisia tähtihetkiä Sinulle!

-Kaaru-