Virkattu teeastiasto

Elokuun lopulla katsellessani tupakeittiömme ikkunasta

pehmeän pastellisiin sävyihin maalautunutta iltataivasta,
muistin puuvillalankakorin, jonka olin alkukesästä täyttänyt
heleän värisillä langoilla ja asetellut nojatuolin viereen
odottelemaan hiljaisten kesäiltojen virkkuuhetkiä.

Samaisella viikolla olin löytänyt kirpparilta
houkuttelevan näköisen käsityökirjan,
jonka nimi, Kotileikki,
kutsui tarttumaan kirjaan lähemmin ja
nostamaan sen ostoskorin kyytiin.


Pastellisen kaunista iltataivasta katsellessani muistin paitsi langat,
myös tuon kirjan ja päätin kurkistaa sen sisälle ajan kanssa.

Kirjasta löytyi viehättävä ohje lasten virkattuun teeastiastoon,
jonka virkkaamisen päätin siltä istumalta aloittaa.

Kuten käsityöt aina, tämäkin virkkuutyö vei mukanaan.
Innostus vain kasvoi sen mukana, kun uusia kerroksia syntyi.

Työ alkoi saada muotonsa.

Koska koko kesä oli mennyt tekemättä juurikaan käsitöitä,
lapsetkin kiinnostuivat siitä, mitä äidillä oli tällä kertaa mielessä.
Kun kerroin virkkaavani heidän leikkeihinsä lisukkeita,
eivät he meinanneet malttaa odottaa niiden valmistumista,
vaan kävivät tämän tästä kyselemässä valmistuvasta työstä.

Ja, voi sitä silmien tuiketta ja riemua,
kun he sitten saivat valmiin teepannun hyppysiinsä hypisteltäväksi!

Miten ihana sitä iloa olikaan katsella!
Lasten ilo on niin aitoa, sydämestä nousevaa.
Eivät he näe virheitä,
joihin oma silmä meinaa takertua.
He näkevät kokonaisuuden,
näkevät hetkeen ja osaavat elää siinä.

Siitä minullakin olisi opittavaa.

Teeastiaston valmistuttua,
kovetin sen vesi-erikeeperseoksella,
veden ja liiman suhteen ollessa 1:2.
Ohjeessa kovettamiseen oli käytetty decoupige-lakkaa,
jolla astiastosta olisi saanut varmasti vielä
kovemman kuin vesi-liimaseoksella,
mutta koska minulla ei tuota lakkaa ollut,
tyydyin tuohon perinteisempään tyyliin.

Astiastosta tuli jämäkkä, muttei kova.
Saapa nähdä kuinka se kestää leikin tiimellyksessä. ;)
Täytyy varmaan käsitellä se uudestaan tuolla lakallakin, ellei se kestä.

Nyt mennään kuitenkin näin
ja nautitaan leikin ilosta!

Koska teehetkessä tarjoillaan usein jotain herkkuakin,
virkkasin astiaston kaveriksi muutamia uusia
domino-keksejä sekä unelmatortun palasia.

Lapset innostuivat tekemään bränkkejä eli kepposia
sujauttamalla virkatun domino-keksin oikeiden keksien sekaan
ja tarjoilemalla niitä sitten toisilleen ja meille aikuisille.
Täydestä se meni ensimmäisellä kerralla,
mutta ei ehkä enää seuraavalla. ;)

Vaikka syksy alkaa ottaa luonnossa vallan,

monet luonnonkukat sekä keväällä kylvämäni yksivuotiset kesäkukat

jaksavat edelleen ilahduttaa runsaalla kukinnallaan.

Ojanvarsilta keräsin näiden kuvien somisteeksi puna-apiloita

ja kukkapenkistä kesämalvikkia sekä olki- ja kosmoskukkia.

Nappasin kukkien kylkeen myös pienen pätkän kukkalaatikon
reunan yli pursuavasta hopeaputouksesta,

joka on tänä kesänä kasvanut niin valtaisana ilman lannoitteita, 

etteivät monet ole uskoneet sen olevan mahdollistakaan.

Mutta totta se on, minä en ole ehtinyt kukkiani tänä kesänä juuri hoitamaan

joten lannoitukset ovat jääneet pariin alkukesäiseen kertaan.

Villisti ja vapaasti ovat saaneet kukat rehottaa,
liekö siinä syynsä sille, että niin rönsyävät runsaina. ;)

Syksyisiä, kauniita päiviä, Sinulle!

-Kaaru-


p.s Ohje teeastiaston virkkaamiseen ja moniin muihin suloisiin käsitöihin löytyy
 Pauliina Salmisen kirjoittamasta ja Annika Liinangin kuvittamasta kirjasta
 Kotileikki - lastenhuoneen neljä vuodenaikaa.

Pakkaspäivien touhuja

Viime joulun alla kaipailin vuosi sitten virkkaamaani latvatähteä joulukuusen kruunuksi.

Sitä ei kuitenkaan löytynyt mistään,

vaikka tuntui, että käänsin koko talon ylösalaisin.

Asia jäi vaivaamaan siinä määrin mieltä, että päätin virkata tilalle uuden tähden kunhan 

sen virkkaamiseen liikenee muilta touhuilta aikaa.

Tällä viikolla päätin sen sitten virkata, 

kun pakkanen kiristi ulkona otettaan niin paljon, 

ettei sinne ollut juuri menemistä.

Saatuani tähden valmiiksi, kovetin sen erikeeper-vesiseoksella (1:2) 

ja säilöin tähden samantien joulukoristelaatikkoon, 

jotta se löytyy ensi jouluna takuuvarmasti.

Idea tähän kauniiseen tähteen löytyi blogiystäväni Eerikan ihastuttavasta blogista, 

josta löytyy myös linkki tähden virkkausohjeisiin.

.

Samoilla vauhdeilla virkkasin muutamia lumihiutaleitakin lisää,

jotka pääsevät koristamaan seuraavaa joulukuustamme yhdessä latvatähden

sekä aiemmin virkkaamieni lumihiutaleiden kanssa.

Virkkasin tähdet 100 virkattua lumihiutaletta- kirjan ohjeiden mukaan.

Ko. kirjassa on niin monta kaunista ohjetta, 

että tekisi melkein mieli virkata niistä jokainen!

Talviloma alkaa olla meillä lopuillaan.

Nopeasti on taas viikko vierähtänyt,

kuten kaikki viikot vuoden alusta tähän saakka.

Joskus on tuntunutkin, että aina ollaan perjantaiehtoossa

viikonloppua vastaanottamassa.

Monenlaisia kotoisia puuhia ehdimme kuitenkin viikon aikana tehdä, 

vaikka tänään tuntuukin, että viikko hujahti nopeasti ohitse.

On ollut jälleen ihana huomata, etteivät lapset niin kovin ihmeellisiä juttuja tarvitse lomallakaan.

Retket lähimetsään, hiihto, luistelu, mäenlasku ja ystävien kanssa oleminen 

ovat olleet tällä viikolla suosiossa.

Lapset, kuten me aikuisetkin, olemme nauttineet kaikkein eniten siitä, 

että olemme voineet kiireettömästi puuhastella kaikenlaista pientä tässä kotosalla, 

voimaantua yhdessäolosta vailla minuuttiaikatauluja, jotka meinaavat välillä arjessa uuvuttaa.

Kaikki edellä mainittu on tuonut riittävästi vaihtelua arkiseen aherrukseen ja olo on sopivasti voimaantunut. Ladatuin akuin on mukava tähyillä tulevaan viikkoon.

Maaliskuisten päivien ihania hetkiä Sinulle!

-Kaaru-

Vauvalahjoja, osa 1

"Oman lapsen, pienen linnun, 

kannoin alla sydämen.

Nyt on onni täydellinen, 

syliini saan ottaa sen.

Tunnen käden pienen, hennon, 

tunnen posken pehmeän.

Voisko olla kauniimpaa, 

kuin alku uuden elämän."

"Nyytti pieni syliimme annettiin, 

se vauvalta tuoksuu, 

on lämmin niin.

Se itsekin varmasti tietää sen, 

että sulattaa jokaisen sydämen.

Hiustupsusta pieniin varpaisiin, 

se on ihana, ihana niin!"

"Sinä elämä, annoit minulle tämän tehtävän

enkä rohjennut siitä kieltäytyä.

Hiukset ovat vielä kosteat, käsi haroo tyhjää.

Minun tehtäväni on tarttua tähän käteen

ja taluttaa koko alkumatka.

Pieneksi tunnen minä itseni,

vielä pienemmäksi, kuin tämä vastasyntynyt."

💜💙💜

Näiden saaterunojen kera olen viimekuukausina ottanut vastaan iloisia uutisia 

ystäviltä ja sukulaisilta heidän perheidensä täydentyessä uudella pienokaisella.

Uusi elämä on aina yhtä suuri ihme, se saa sanattomaksi.

Pieni lapsi puhtaudellaan ja viattomuudellaan puhuttelee syvästi.

Sydän täyttyy suurista, pakahduttavista tunteista.

Päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus siitä, että kaikki meni hyvin.

Uusia, ihania pieniä ihmistaimia ja heidän vanhempiaan ajatellessani ryhdyin virkkaamaan.

Jossain syvällä mielen sopukoissa siinsi ajatus unilelusta.

Sellainen on ollut meidänkin lapsilla kaikilla ja kovin tärkeä on ollutkin.

Se kainalossa on ollut turvallista nukahtaa päivä- ja yölevolle,

se on tuonut tukea ja lohtua harmia tuottaneissa tilanteissa.

Se on ollut elintärkeä elämän ensimmäisinä vuosina.

Nettiä selatessani löysin suloistakin suloisemman ohjeen unipupujen virkkaamiseen.

Ohje löytyi Marin ihanasta ja inspiroivasta blogista.

Selkeät ohjeet innoittivat virkkaamaan pupusia kerralla useamman.

Yksi näistä pupusista pääsee jo ihan pian uuteen kotiin pienokaisen unien turvaksi ja 

kahdelle muullekin on jo koti tiedossa.

Ajattelin laittaa puput matkaan seuraavan runon saattelemana.

Runon, jonka sain itsekin silloin, kun nuorimmaisemme syntyi ja joka 

herkistää vieläkin syvälle sieluun yltävällä sanomallaan.

"Sinä olet taivaasta tullut, siksi on siunaus myötä.

Siksi kasvosi pienet, valaisevat elämän yötä.

Kun olen uupunut matkaan, jotenkin autat sinä pieni.

Muutama kukkanen puhkee, viereen louhikkotieni.

Taivas ja enkelten loisto, silmies sinessä hohtaa.

Jotain herkkää ja pyhää, sieluni sinussa kohtaa.

Olet vain avuton lapsi, siksi on lähellä taivas.

Tyyniä vesiä pitkin, käyköön elämän laivas."

-Liisa Ylönen-

Innostuin näistä vauvalahjoista nyt niin paljon, 

että virkkasin samoilla vauhdeilla jotain muutakin.

Niistäpä juttua tuota tuonnempana.

Blogiini ovat löytäneet tiensä muutamat uudetkin lukijat.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan pienen lintukodon touhuja!

💜💜💜

Valonsäteiden täyttämää alkavaa helmikuuta Sinulle!

-Kaaru-

Joulukorttipaja

Marraskuun viimeisellä viikolla vietimme yhden arki-illan 

kylällämme järjestetyssä jouluisessa perhepajassa. 

Illan aikana saimme tehdä itse kuusenkoristeita, joulukortteja, suomenlippu-nauhoja, joulukasseja ja

 -sukkia, olkitähtiä ja monia muita ihania jouluisia juttuja.

Perhepajan teemana oli ajatus: 

vanhasta uutta.

❤

Sieltä löytyi idea myös tämänvuotisiin joulukortteihin, 

joita askartelin ensin nipun siellä ja toisen nipun kotona sukulaisille ja 

ystäville joulutervehdyksiksi.

Ihastuin materiaalien luonnonläheisiin ja perinteisiin väreihin.

Vaaleanruskean ja punaisen yhdistelmä tuo mieleen vuosikymmenten takaiset maalaisjoulut,

jolloin pirttien jouluissa näkyivät vahvasti emäntien ja lasten askartelemat ja itsevalmistamat joulukoristeet. Tuota pirttien tunnelmaa halusin näihinkin kortteihin. 

Siksi korttien väreiksi valikoituivat nämä kaksi, vaikka tarjolla olikin koko värien kirjo.

Itsetehty kortti on aina uniikkikappale.

Täysin samanlaisia niistä ei tekemälläkään saa tehtyä.

Eikä se ole tarkoituskaan.

Jokainen kortti on oma yksilönsä.

Ne ovat ajatuksella ja lämmöllä valmistettuja.

Ja vievät toivottavasti mukanaan samoja sydämellisiä, joulunpunaisia ajatuksia,

joita kortteja tehdessä tunsin.

💛

Tällaisia niistä lopulta tuli.

Jouluisia.

Sydämellisiä.

❤

Joulukuun toisen viikon iloa Sinulle!

-Kaaru-

Pallovalosarjoja (DIY)

Meidän kylällä alkoi tänä syksynä Pellavasta betoniin- käsityöpiiri.

Ryhmä on tarkoitettu kaikenikäisille naisille eikä mukaan 

pääsemiseksi tarvinnut olla erityisen kokenut käsitöiden tekijä. 

Käsityöpiirin ideana on kokeilla erilaisten pehmeiden ja kovien materiaalien työstämistä 

ja tehdä jokaisella kerralla jotain pientä kaunista kotiin tuomisiksi tai lahjaksi annettavaksi.

Tykkään niin paljon tuollaisesta matalan kynnyksen harrastuksesta, jossa yhdessä tekeminen sekä ajatusten ja ideoiden vaihtaminen ovat tärkeämmässä roolissa kuin työ itse.

Erityisen mukavaa on päästä kokeilemaan monia sellaisia pieniä käsitöitä, 

joiden tekemiseen ei täällä kotona ole aikaa tai mahdollisuutta.

Parilla viimeisimmällä kerralla olemme tehneet syksyn tunnelmaan ihanasti sopivia pallovaloja ja valokransseja. Usein on ollut näitäkin ajatus tehdä täällä kotona, mutta pienten apukäsien ja työn sotkevuuden vuoksi olen luopunut ajatuksesta melko pian.

Ensimmäiset pallot tein paperinarusta, joiden tekemiseen ei kauan mennyt.

Kieputin puhallettujen vesi-ilmapallojen ympärille liima-vesiseoksessa (1:2) uitettua paperinarua sikin sokin pari-kolme kerrosta, jonka jälkeen nostelin pallot tasaiselle alustalle kuivumaan.

Yhden yön yli kuivuttuaan pallot olivat kovettuneet, joten sisällä olevat ilmapallot sai puhkaista.

Tämän työvaiheen tein kotona lasten kanssa, ja voi sitä ilon ja riemun määrää, kun pääsivät vuorotellen palloja poksauttelemaan! :D

Tämän jälkeen pallot olivat valmiit ripustettavaksi valosarjaan, 

jonka nappasin eurolla mukaan Tokmannilta.

Lopputulos on edullinen ja kaunis.

Toisen pallovalosarjan tekemiseen meni aika paljon enemmän aikaa kuin ensimmäisen,

sillä nämä söpöt pienet pallot syntyivät virkkaamalla. 

Kaikkein eniten päänvaivaa näiden työstämisessä tuotti ohut, merseroitu lanka, 

joka osoittautui kovin liukkaaksi ja meinasi karkailla sormien välistä tämän tästä.

Kaikesta huolimatta pallot valmistuivat, jotka kovetin samalla tavoin kuin paperisetkin pallot.

Erittäin selkeä, kuvallinen ja sanallinen ohje näihin pallovaloihin löytyy 

Prinsessajuttu-blogista. 

Näistä tuli sellaiset pallovalot, joita voisi tuijottaa aina vaan.

Pienet lamput loistavat kuin tähdet pallojen sisällä 

ja lempeä valo siivilöityy verkkomaisen pinnan läpi somasti.

Lokakuun ensimmäinen viikko on tullut loppupuolelleen.

Vuodenaikaan nähden on ollut verrattain lämmintä, joskin kovin tihkusateista.

Sateista huolimatta vuoden tunnelmallisimmat kuukaudet ovat edessäpäin.

Pimenevät illat tuovat omat ihanat hetkensä tähän vuodenaikaan.

Tänään keräsin viimeisiä kukkivia kultapalloja sisälle maljakoihin valoa ja 

värienergiaa tuomaan syksyn yhä vain syveneviin ja pimeneviin iltoihin.

Pitkä on ollut ilo näistä kukkijoista.

Vielä hetken aikaa ne ilahduttavat tuossa laukun sisällä maljakossa.

jonka jälkeen niiden valon ja värin korvaavat kynttilät ja tunnelmavalot.

Sitten on aika heittää viimeiset jäähyväiset kesälle ja ryhtyä tähyilemään

vajaan kolmen kuukauden päähän, jouluun.

💕

Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!

Iloitsen teistä jokaisesta yhdessä ja erikseen.

Syysiltojen tunnelmaa Sinulle, blogini lukija.

💛

-Kaaru-

Pääsiäiskoristeita

Niin se vain on taas viikko vierähtänyt. Ja voi, miten meitä onkaan hellitty auringonvalolla. Ihanalla, leudolla kevätkelillä. Niin, että auringossa istuessa jokainen toppatumppu ja -töppönen on tuntunut liialta päällä. Joka kevät sydänalassa tuntuu sama mukava sykäys, kun linnut laulavat laulujaan ihan tauotta ja vesi tippuu räystäiltä. Lumikin sulaa ihan kohisten! Kyllä minä näitä tällaisia maaliskuisia kevätkelejä pohjoisessa asuttujen vuosien aikana kaipasinkin. Nyt on sitten nautittukin näistä ilmoista oikein monen vuoden edestä :) Istuttu vain auringossa ja ihmetelty onko tämä edes tottakaan, että täällä me nyt asustelemme haaveidemme pilvilinnoissa. No, ehkä ei ihan kuitenkaan niissä linnoissa, mutta kuitenkin paikkakunnalla, jota halkovat suuret vesistöt ja jota vehreä luonto ympäröi. Minä niin odotan jo kesää saapuvaksi vaikka nautin tästäkin keväästä ihan valtavasti!

Kotiin laittelin menneellä viikolla pääsiäiskoristeita ja vaihdoin samalla puusohvalle keväisemmät tyynynpäälliset. Kylläpä keltainen väri tuntuukin taas niin raikkaalta! 

Olohuoneen lempinurkkaukseksi on kovaa vauhtia muodostumassa tuo iki-ihana nojatuoli, josta kerroinkin edellisessä postauksessa. Puusohvan lisäksi meillä ei muita sohvia tällä hetkellä ole, joten ihmekös tuo, että nojatuoli vetää puoleensa ;) Kovasti olisi uusi sohva toiveissa, mutta tähän huusholliin sellainen ei taida mahtua, joten täytyy ruveta nyt viimeinkin ompelemaan tuohon puusohvalle patjanpäällistä, että saadaan siitäkin vähän mukavampi istuin :)

 

Lapset askartelivat tällä viikolla jälleen innokkaina virpomavitsoja tulevan palmusunnuntain virvontaa silmällä pitäen. Siinä lasten askarrellessa innostuin sitten minäkin tekemään muutamia pääsiäiskoristeita, kun tuntui, etten kaupoista löytänyt oikein sellaisia mieleisiä. Niinpä leikkelin vanhojen rähjääntyneiden kirjojen sivuista nipun kananmunanmallisia soikioita ja ompelin ne ompelukoneella keskeltä yhteen. 

Aika kivoja niistä tulikin!

Muutamia valkoisia pupusiakin ompelin, kun törmäsin Pinterestissä tähän ihanaan ideaan ja olipa näitä tehnyt Allidaaliakin sekä Valkoisen kartanon elämää -blogin Hansukin. Söpöjä pupusia, jotka kylläkin hävisivät heti valmistuttuaan lasten leikkeihin ;)

Sittenpä lopuksi asiaa Instagramista :)

Niin vain minäkin pitkän aikaa jahkailtuani päätin ruveta kuvailemaan meidän kodin tunnelmia ja valmistuvia käsitöitä tuonnekin instagramin puolelle. Olen minä siellä jo jonkun aikaa ollutkin ihan vain seuraajana, mutta nyt vasta päätin aktivoitua :)

Pieni lintukoto löytyy sieltä tunnuksella @pienilintukoto. Helppo muistaa, kun blogin nimi on täsmälleen sama. Tervetuloa seurailemaan pienen lintukodon puuhia sinnekin! 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Kaaru-

Jääkukkia ja linnunruokaa

Lumimyrsky loppui ja ilma on jälleen sees. Aurinko paistoi tänään pilvettömältä taivaalta ja kultasi maiseman heleän punaiseksi. Kaunista ja kylmää. Mittari painui yöllä -20 asteen tuntumaan. Torpan nurkat natisee ja paukkuu. Takassa palaa tauotta tuli. 

Ikkunasta ulos katsellessani näin puiden oksilla parven pikkulintuja, jotka pörhistelivät höyhenpeitteitään siihen malliin, että vilu taisi raukkaparoilla olla. Pakkaskeleillä ruoan etsiminenkin on työläämpää kuin muulloin, joten päätin tehdä pikkuisille ruokaa. Vähän kokeilumielessäkin. 

Näin syksyllä jossain lehdessä ohjeen linnunruoan valmistamiseen. Jonnekin oli ohje kuitenkin kadonnut, joten kokosin kaapeista löytyviä aineksia kasaan ja tein omalla reseptillä talvisen linnunruokakranssin pikkuisille syötäväksi. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin ruokamassan koossapitävänä aineena kookosrasvaa, mutta koska meiltä ei sitä ennestään löytynyt, käytin sen tilalta vettä. Hyvin näyttää toimivan sekin :) Oma reseptini sisälsi seuraavia aineksia:

Linnunruokakranssi

• maapähkinöitä
• auringonkukansiemeniä
• puolukoita tai muita marjoja
• rusinoita

• lisäksi puolukanvarpuja

 Ladoin kakkuvuokaan vuorotellen puolukanlehtiä, marjoja sekä tekemääni rusina-pähkinä-auringonkukansiemenseosta niin, että vuoka jäi parin sentin verran vajaaksi. Lopuksi kaadoin ruokaseoksen päälle kylmää vettä sen verran, että se juuri ja juuri peittyi. Sitten vain ulos jäätymään.

Lopputuloksena muhkea linnunruokakranssi, josta riittää evästä linnuille varmasti pitkäksi aikaa.

Ihastuin Tau(v)on paikka- blogia kirjoittelevan Kaisun piparkakkumuoteilla tekemiin jääkoristeisiin, joten samalla tekemisen vaivalla innostuin jäädyttelemään meidänkin pihaa ja terassia kaunistamaan talvisia jääkoristeita. Silikoninen jääpalamuotti olikin tähän tarkoitukseen oikein sopiva - sain kerralla monta suloista jääkukkaa pihapensaisiin ripustettavaksi. 

Ajatuksena oli laittaa ripustuslenkeiksi pätkä siimaa, mutta koska siima piileksii kaiketi vielä jossain muuttolaatikon kätköissä, pätkin ripustuslenkeiksi juuttinarua. 

Asiansa ajaa sekin kyllä vaikkakin tuollaisessa herkässä, pienessä jääkoristeessa siima olisi paljon huomaamattomampi ja herkempi.

Siinä ne roikkuvat marjapensaan oksilla ja kimaltelevat kilpaa auringon kanssa :)

Aurinkoisia pakkaspäiviä kaikille!

-Kaaru-