Hauska ohje Runebergin torttuihin

Helmikuu on oikea herkuttelu kuukausi.

Kaikkia yksittäisiä juhlapäiviä ei toki tarvitsisi juhlistaa herkkujen muodossa, 

mutta ajattelen, että herkut kuuluvat juhlaan ja niiden kautta jälkipolvillekin 

juhlapäivien merkityksellisyys korostuu ja on helpommin selitettävissä. 

Se myös jättää selkeän muistijäljen siitä, että juhlapäivä ei ole vain päivä muiden joukossa vaan niiden taustalla on aina jokin merkitys ja sisältö, jota on tärkeä juhlistaa ja muistaa.

Viikonlopulla keskustelimme vanhimpien lasteni kanssa siitä, 

miksi vietämme Runebergin päivää ja miten tuo juhlapäivälle ominainen herkku, 

Runebergin torttu, liittyy sen päivän juhlintaan.

Lapset muistivat, että olemme puhuneet tästä aiheesta aiemminkin ja 

siitä oli ollut vasta koulussakin puhetta. 

Runebergiähän pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden ja runouden merkkihenkilönä ja 

siksi ansaitseekin arvokkaasta työstään oman juhla- ja liputuspäivänsä. 

Muistuttelin lapsia, että Runeberg on sanoittanut esimerkiksi Maamme-laulun,

joka on ihan maailmanlaajuisesti tunnettu laulu, sillä se on meidän kansallislaulumme.

Juttelimme myös Vänrikki Stoolista ja häneen liittyvistä tarinoista, 

jotka Runeberg on kirjoittanut ja joista hänet erityisesti tunnetaan.

Jutustelutuokion päätteeksi ryhdyimme leivontapuuhiin.

Leivoimme yhdessä tälle päivälle ominaisia herkkuja, 

joiden reseptin uskotaan alunperin olleen Runebergin vaimon, Fredrikan, kehittelemä.

Me leivoimme Runebergin tortut tänä vuonna seuraavanlaisen, hauskan ohjeen mukaisesti.

Teimme taikinan kolminkertaisena, jotta torttuja säästyi pakasteeseen laitettavaksikin.

Runebergin tortut

Sata grammaa voita ja sokeria desin

vaahdoksi vatkasin.

Sekaan kananmunan rikoin,

maustoin karvasmantelitipoin.

Vehnä- ja korppujauhot sekoitin,

kumpaakin desin mitaten,

leivinjauhetta teelusikallisen.

Mantelirouhetta lisäsin vähän.

Ei leivonta vielä loppunut tähän!

Taikinan laitoin leivosvuokiin,

sittenpä 200-asteiseen uuniin.

Kun kymmenen minuuttia kului,

torttuset kauniin ruskeiksi paistui.

Tortun päälle koristeeksi tein

vadelmahillon sokerikuorruttein.

Sitten herkuttelin kera teen,

suurta runoilijaa miettien.

-Hannele Roivanen-

Tämän mukavan, runomuotoon kirjoitetun ohjeen mukaan leipominen sujui aivan leikiten.

Kokeile sinäkin!

Mukavaa Runebergin päivää Sinulle!

-Kaaru-

Vauvalahjoja, osa 1

"Oman lapsen, pienen linnun, 

kannoin alla sydämen.

Nyt on onni täydellinen, 

syliini saan ottaa sen.

Tunnen käden pienen, hennon, 

tunnen posken pehmeän.

Voisko olla kauniimpaa, 

kuin alku uuden elämän."

"Nyytti pieni syliimme annettiin, 

se vauvalta tuoksuu, 

on lämmin niin.

Se itsekin varmasti tietää sen, 

että sulattaa jokaisen sydämen.

Hiustupsusta pieniin varpaisiin, 

se on ihana, ihana niin!"

"Sinä elämä, annoit minulle tämän tehtävän

enkä rohjennut siitä kieltäytyä.

Hiukset ovat vielä kosteat, käsi haroo tyhjää.

Minun tehtäväni on tarttua tähän käteen

ja taluttaa koko alkumatka.

Pieneksi tunnen minä itseni,

vielä pienemmäksi, kuin tämä vastasyntynyt."

💜💙💜

Näiden saaterunojen kera olen viimekuukausina ottanut vastaan iloisia uutisia 

ystäviltä ja sukulaisilta heidän perheidensä täydentyessä uudella pienokaisella.

Uusi elämä on aina yhtä suuri ihme, se saa sanattomaksi.

Pieni lapsi puhtaudellaan ja viattomuudellaan puhuttelee syvästi.

Sydän täyttyy suurista, pakahduttavista tunteista.

Päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus siitä, että kaikki meni hyvin.

Uusia, ihania pieniä ihmistaimia ja heidän vanhempiaan ajatellessani ryhdyin virkkaamaan.

Jossain syvällä mielen sopukoissa siinsi ajatus unilelusta.

Sellainen on ollut meidänkin lapsilla kaikilla ja kovin tärkeä on ollutkin.

Se kainalossa on ollut turvallista nukahtaa päivä- ja yölevolle,

se on tuonut tukea ja lohtua harmia tuottaneissa tilanteissa.

Se on ollut elintärkeä elämän ensimmäisinä vuosina.

Nettiä selatessani löysin suloistakin suloisemman ohjeen unipupujen virkkaamiseen.

Ohje löytyi Marin ihanasta ja inspiroivasta blogista.

Selkeät ohjeet innoittivat virkkaamaan pupusia kerralla useamman.

Yksi näistä pupusista pääsee jo ihan pian uuteen kotiin pienokaisen unien turvaksi ja 

kahdelle muullekin on jo koti tiedossa.

Ajattelin laittaa puput matkaan seuraavan runon saattelemana.

Runon, jonka sain itsekin silloin, kun nuorimmaisemme syntyi ja joka 

herkistää vieläkin syvälle sieluun yltävällä sanomallaan.

"Sinä olet taivaasta tullut, siksi on siunaus myötä.

Siksi kasvosi pienet, valaisevat elämän yötä.

Kun olen uupunut matkaan, jotenkin autat sinä pieni.

Muutama kukkanen puhkee, viereen louhikkotieni.

Taivas ja enkelten loisto, silmies sinessä hohtaa.

Jotain herkkää ja pyhää, sieluni sinussa kohtaa.

Olet vain avuton lapsi, siksi on lähellä taivas.

Tyyniä vesiä pitkin, käyköön elämän laivas."

-Liisa Ylönen-

Innostuin näistä vauvalahjoista nyt niin paljon, 

että virkkasin samoilla vauhdeilla jotain muutakin.

Niistäpä juttua tuota tuonnempana.

Blogiini ovat löytäneet tiensä muutamat uudetkin lukijat.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan pienen lintukodon touhuja!

💜💜💜

Valonsäteiden täyttämää alkavaa helmikuuta Sinulle!

-Kaaru-

Talvipäivänä

Tänään olen katsellut talvista maisemaa ja ihastellut sen mykistävää kauneutta.

Puiden takaa heijastelevat auringonsäteet kertovat siitä, 

että kuljemme kevättä kohti.

Jokainen valjennut aamu tuo mukanaan enemmän valoa.

Keli on vielä kylmä, pakkaskelitkin vasta edessäpäin, mutta sydän tuntee jo kevään.

Kevyet, hyväilevät, puiden oksilta alas leijailevat lumihiutaleet sulavat poskipäille, 

huuhtovat kasvoja kuin kevään ensimmäinen raikas sade.

Katselen pikkulintujen kevyttä kirmailua talvisessa kelissä. 

Siinä ne hyörivät höyhenet pörhällään rakentamani talviruokintapaikan ympärillä. 

Nauttivat auringonsäteiden lämmöstä ja valosta sekä tuoreesta ruoasta.

Eivät huomisesta huokaa, vaikka varmasti aihetta olisi.

Luottavaisesti tyytyvät osaansa.
Elävät hetken kerrallaan.

Näen linnuissa paljon samaa kuin lapsissa.

Avaralla, luottavaisella katseella he opettavat meitä aikuisia näkemään asioita toisin. 

Näkemään elämän herkän puolen.

Helposti me aikuiset riennämme kiireisesti päivästä toiseen 

pysähtymättä välillä kuulostelemaan ja katselemaan ympärillämme tapahtuvia asioita.

Lapsi pysähtyy, katsoo lähelle.

Näkee sen, mikä meiltä aikuisilta jää usein huomaamatta.

Me aikuiset tahdomme katsella liian kauas.

Tähyillä taivaanrannasta kiintopistettä, jota kohti kulkea, 

kun riittäisi, että katsoisimme lähelle. 

Etsisimme kiintopistettä sieltä, missä voimme sen kirkkaasti ja selkeästi nähdä.

Niin linnutkin tekevät.

Me tarvitsemme lapsia, me tarvitsemme lintuja, jotta oppisimme näkemään lähelle.

Näitä ajatuksia tänne kirjoittaessani mieleeni nousee Christer Khilmanin kirjoittama
herkkä runo linnuista.
Sen runon sanomassa on paljon opittavaa, paljon sellaisia elementtejä,
joita me ihmisetkin tarvitsemme
kyetäksemme olemaan ihmisiä toisille ihmisille.

"Linnut lentävät, nyt nousevat linnut.
Katso, niiden siivet kantavat!
Ne nousevat suolta, ne nousevat kotinevoiltaan, lentävät yhdessä.
Eilen sinä johdit lentoamme, sillä sinä olit voimakkain.
Tänään lennän minä edellä, vahvimpana.
Lintujen tavoin lentäkäämme yhdessä huolehtien,
että kaikkien siivet kantavat."

Pihamaan linnut vaikuttivat olevan nälissään ja kylmissään pakkasen kiristyttyä näillä kulmilla,

joten päätin tehdä heille ruokaa, jotta selviäisivät näiden pakkaspäivien yli.

Ostin kaupasta linnuille tarkoitettua siemensekoitusta pienen pussillisen sekä puolen kilon paketin kookosrasvaa. Täytin vanhat emalimukit siemensekoituksella ja kaadoin päälle sulatettua kookosrasvaa. Helposti ja nopeasti valmistui ruokaa lintuystäville.

Ja siitä toki iloitsen, että linnut löysivät heti tiensä ruokintapaikalle.

Ilo niiden touhuja on seurata!

Pakkaspäivien tunnelmia Sinulle!

-Kaaru-

p.s yhtään lintua en saanut kuviin vangittua, vaikka sormet kohmeisina yritin niiden ruokailua puiden ja pensaiden suojissa valokuvata. Aina ne aavistivat läsnäoloni ja lehahtivat lentoon.

Täytyy kokeilla, josko pidemmällä putkella onnistuisi.

Oli vaan niin valokuvauksellisen näköistä, 

kun punarintaiset punatulkut istahtivat mukin reunalle ja nokkivat siemeniä suihinsa. 

On se upean värinen lintu!

Harras joulu on täällä

"Taas on joulu, laulu enkelten,

kaikuu takaa vuosituhanten.

Jumalalle soi se kunniaa,

joulurauhaa jälleen julistaa.

Joulunlapsi luokses tulla saan,

seimen ihmettä nyt katsomaan.

Mielen täyttää ilo paimenten,

sua lapsenmielin rukoilen."

Joulua odotellessa olen kuunnellut useat ihanat joululevyt läpi yhä uudelleen ja uudelleen. 

Monien perinteisten joululaulujen myötä mieli on asteittain tavoittanut 

joulun tunnelman ja tuonut kodin seinien sisälle ihmeellisen rauhan.

Laulujen sanoma on saanut koskettaa sydäntä jälleen ja

viedä ajatukset tuhansien vuosien takaisiin tallin tapahtumiin 

ja ikiaikaiseen jouluun.

On ihmeellistä, kuinka tarina seimenlapsesta on elänyt vuosituhansia samanlaisena. 

Se ei muutu, vaikka maailma ympärillämme muuttuu alati kiihtyvällä vauhdilla.

Toivon ja rakkauden viesti syntyvästä joulunlapsesta tuo joka joulu myös lohdun näköalaa 

tuleviin päiviin.

Joulu ei ole aina ilon ja valon juhla, vaikka sellaisena sen soisi jokaiseen kotiin saapuvan.
Tänäkin jouluna monen ihmisen jouluun on läheisen kuolema, taloudelliset huolet,
yksinäisyys tai muut elämän murheet luoneet synkeät varjonsa.

Ajatukseni viivähtävät heidän luonaan.

Sydämestäni toivon,
että jouluenkeli saisi vierailla heilläkin
ja joulunvalo koskettaa ja lämmittää heidän särkyneitä sisimpiään.
Ja tuoda kaivattua lohtua ja rauhaa.

"Joulun Herra, lähelleni jää,
usein tunnen koti-ikävää.
Kylmyys maailman kun uuvuttaa,
näytä taivas, matkan määränpää.
Joulunlapsi, lähde rakkauden,
omin voimin täällä jaksa en.
Anna voimaa tielläs kulkemaan,
kunnes saavun jouluun oikeaan."

-M.Vannas-

Joulun valoa, iloa ja rauhaa jokaiselle blogini lukijalle!

-Kaaru

Kun kevät väsyttää

"Miten sitä välistä

huolestuu.

Pienistä, turhista asioista

tulee levottomaksi

ja mieli läikehtii

kuin tuulen keinuttama

vedenpinta.

Miten sitä joskus

haluaa lukita

ovet ja ikkunat

ja olla vain.

Olla rauhassa

itsensä kanssa kahden.

Kysyä itseltään

mitä oikeasti kuuluu.

Odottaa vastausta pitkään,

kuunnella syvältä."

-M.Leinonen-

Kevään riemuun kätkeytyy ripaus kaipausta. 

Jonnekin tai jostakin.

Jollain tapaa se on samanlaista kuin syksyn harmaudessa koettu.
Ehkä se johtuu viherkaipuusta, josta luin hiljattain jutun sanomalehdestä.
Tai sitten tästä kaameasta väsymyksestä, joka on tänä keväänä yllättänyt.

Tai niistä molemmista.

*** *** ***

Välivaihe talven ja kevään välillä on kovin uuvuttava.
Kun ei ole vielä kevät, mutta ei enää talvikaan.

Mieli on sinnitellyt yli pitkän talven ja nyt luovuttanut, kun ei enää tarvitsekaan pimeyden kanssa kilpaa juosta.
Väsymys on suorastaan lamaannuttavaa ja saa jokaisen jäsenen tuntumaan äärettömän raskaalta.

Huomaan kaipaavani kevään herkkää vihreyttä,

värikkäiden kukkien loistoa, uuden ruohon pehmeyttä,
tuoksuja, lämpöä, autereisia iltoja. 

Kaikkea keväästä.

Viherkaipuussani olen kylvänyt pääsiäisruohot, katkonut pihakoivun oksia maljakkoon, kylvänyt kevään kukkia maitopurkkeihin, ostanut ruukkunarsisseja ja helmililjoja kaipuutani helpottamaan.

Kärsimättömyyteen taipuvainen mieleni ei malttaisi millään odottaa, vaikka tiedänkin,
ettei kevään loistoon ole enää pitkästi matkaa.

Kevät on monella tapaa uusien alkujen aikaa.
Jospa minäkin uudelleenheräisin yhdessä luomakunnan kanssa ja saisin lisää virtaa kasvunihmeen seuraamisesta.

 Nyt tekisi mieli hypätä yli tämän hermoja raastavan rapakauden,
kun eteinen on täynnä jos jonkin sorttista vaatetta ja kenkää,
ja hiekanjyviä kulkeutuneena sänkyihin asti.
Voisin melkein vaipua horrokseen ja herätä sitten, kun hiirenkorvakoivikko laulaa keväästä.

Näissä ajatuksissa täällä tänään.

-Kaaru-

Uudet asusteet

Viime viikolla viimeistelin muutamia kauan keskeneräisinä lojuneita käsitöitä
ja nyt alkuviikosta aloitin jotain ihan uuttakin.

Koululaiset esittivät toiveen kevyemmistä päähineistä, sillä pakkaskeleille neulotut villamyssyt alkoivat kuumottaa päitä jo liiaksi näillä keleillä.
Niinpä tartuin hetimiten tuumasta toimeen.

Tämän talven ihastuksestani -
neulekirjasta Klompelompe sain jälleen inspiraation.
Päätin neuloa tytöille keväiset pannat.

Ihastuin kirjassa olleeseen pitsiseen pantamalliin,
mutta aikani mietittyäni poimin pantoihin sittenkin vähän erilaisen neulemallin.
Pitsineuleiset olisivat olleet aivan ihanat ja olisivat sopineet oikein hyvin satunnaiseen käyttöön, mutta ehkä näille tuulisille kevättalven keleille ne olisivat olleet hieman epäkäytännölliset.
Varsinkin jokapäiväisessä käytössä.

Pikkusiskollekin, joka tässä toimii mallina, on tulossa omansa. Hänen pantansa on tässä vaiheessa vielä puikoilla.

Siispä päädyin yllä näkyvään helppoon neulemalliin, jossa oikeat ja nurjat silmukat vuorottelevat.
Ihanan helppoa ja nopeaa neulottavaksi ja aikaansaatu neulepinta varsin kaunista.
Ja sokerina pinnalla nuo virkatut kukat,
joihin tytöt erityisesti ihastuivat.
💜

 Uskoisin, että pannat ovat oikein sopivat jokapäiväiseen käyttöön
koulutyttöjen korvien lämmikkeeksi.

Vielä pursuaa käsityökoppa muutamista keskeneräisistä töistä.

Ehkäpä nekin valmistuvat vielä ennen kesää.
Ja jos eivät, onhan uusi syksy käsitöineen taas edessäpäin.

Kevättalvi on kyllä pistänyt parastaan näillä leveyksillä.
Aurinko on paistanut kevyen pilviharson takaa jo monena päivänä perätysten.

Miten sillä onkaan niin ihmeitä tekevä vaikutus mieleen.
Mieleen, joka on monta kuukautta kestäneen pimeyden
ja kylmyyden väsyttämä.

Ilon ja valon tuoja -
ihana aurinko!

Ihan kohta on taas aika, 

jolloin pihakoivun oksat täyttyvät muuttomatkoiltaan palanneista kevään sirkuttajista
ja piha on täynnä laulua aamusta iltaan.

Silloin tietää selvinneensä taas yhdestä talvesta.

Yksi vuodenkierto tulee jälleen täyteen.

Alkaa uusi kevät!

***

Kevät on iloinen asia siksi,
että se on kevät.
Ettei se ole syksy.
Että kaukana syys-loka-marras.
Ja kaikki puhdasta, raikasta,
tuoksuvaa uutta,
ja laulua täynnä.
Kuin luomisen aamuna.

Odotan toukokuuta,
metsän vihreää laulua
humisemaan
silmieni,
korvieni iloksi.

-M. Leinonen-

***

Auringonvalon iloa ja lämpöä jokaiselle täällä piipahtavalle!

-Kaaru-

Arvonnan voittaja

Pahoittelut heti alkuun, etten ehtinyt jo aiemmin viikolla ilmoitella täällä blogissani ystävänpäiväarvonnan voittajaa, vaikka arvoinkin voittajan jo heti tuolloin ystävänpäiväiltana. 

Meille rantautui ikävä vatsapöpö, joka on pitänyt meitä otteessaan koko tämän viikon. 

Tympeä tauti, mutta lapsiperheessä jotenkin hirveän tavallinen vieras. 

Jospa tämä tästä pian helpottaisi!

❤ ❤ ❤

Ystävänpäiväarvonnassa arpaonni suosi tällä kertaa sinua, 

MARIKA'S

PARHAIMMAT ONNITTELUT!

❤

Laitan sinulle pikimmiten viestiä voitostasi, niin saadaan kaunis Greengaten lattemuki matkaan.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! 

Ja sydänlämmin kiitos kaikista ihanista ajatuksistanne, joita olitte jättäneet kommenttienne yhteyteen. Kauniita, herkkiä ajatuksia ystävyydestä, yhdestä elämän suurimmista voimavaroista. ❤ 

❤ ❤ ❤

Tänään sunnuntaina on ystävänpäiväviikon viimeinen päivä.

Koko viikon olen ihastellut helmikuisia päiviä, joiden kauneus on saanut monta kertaa huokaamaan ihastuksesta. Päivät ovat olleet kuin luotuja ystävänpäiväviikon päiviksi.

Aamut ovat valjenneet heleinä, keväisinä

ja illalla taivas on ruskottanut ystävänpäivänvärisenä

punaisen eri sävyissä.

Luonto alkaa pienin askelin herätä talviuniltaan, olemme menossa kohti kevättä!

"Kuukausia apeana murjottanut taivas

luovuttaa lopulta

muistaa pitkästä aikaa

että ilokin on olemassa

riisuu harmaat laahuksensa

pukeutuu heleimpään sineensä

kuningatarviittaan.

Antaa auringolle

täyden vallan hymyillä

säteillä

rakastaa palelevaa maata

ilahduttaa

iltaruskonsa koko kauneudella.

Ja vielä yöllä kaikki tähdet

ilosta vilkuttavat."

-M.Leinonen-

Uusi viikko on kohta alkamassa uudenlaisine näköaloineen.

Toivon sinulle, blogini lukija, aurinkoista uutta viikkoa

ja iloa jokaiseen päivääsi!

-Kaaru-

Ajatuksia ja runoja ystävyydestä

Helmikuun 14.päivä. Ystävänpäivä.

Aamupäivän hiljaisuudessa ajatukseni lentävät ystävien luokse.
Tänään erityisesti heitä kaikkia ajattelen. Tänään on aikaa ajatuksille ystävyydestä.

Rinnallani, elämän eri vaiheissa, on kulkenut pieni joukko ystäviä,
joiden kanssa olen saanut kokea aitoa ja vilpitöntä välittämistä
sekä mutkatonta kanssakäymistä.
 Heidät, elämän antaja, on suonut minulle lahjaksi.
Heistä kaikista olen äärettömän kiitollinen.

Heidän luonaan ajatukseni viivähtävät muulloinkin kuin tänään,
sillä jokainen päivä on ystävänpäivä.
Aina toisinaan kaipaan heitä teekupposen äärelle
jakamaan arjen iloja ja suruja, tuomaan
arjen harmauteen tuulahduksen valoa!

Mieltäni lämmittää kuitenkin tietoisuus 

siitä, että he ovat olemassa,
vaikkakin aikojen ja matkojen päässä,

mutta silti lähellä.

Sydämessä.

💜

Mistä tuntee ystävän?

Me kaikki tarvitsemme ystäviä. Rinnallakulkijoita, joiden kanssa voimme kokea syvää ykseyttä.
Ystävyys on molemminpuolista hyvän tahtomista, joka perustuu luottamukseen.
Hyvä tahto välittyy yhdessä olemisessa, toisen pyyteettömässä huomioimisessa, ajatuksissa ja teoissa. Hyvä ystävä kulkee rinnalla elämän kaikissa vaiheissa, niin iloissa kuin suruissakin.
 Hän on iloinen ja onnellinen, sydämestään saakka, toisen saavutuksista ja onnesta. Hän on aidosti kiinnostunut toisen asioista, mielipiteistä ja elämästä kaikkinensa. Hän ei kavahda elämän murheita, vaan nostaa ja kantaa niiden yli ja auttaa löytämään ratkaisun elämän solmukohtiin.
Ja kun ystävän kanssa taas tavataan, pitkänkin erossaolon jälkeen,
palataan istumaan saman ystävyyden nuotion äärelle,
jolta kuukausia tai vuosia sitten lähdettiin.
Ja on kuin erossaoloa ei olisi ollutkaan.
💜

 "Ystävyytesi on maa allani, taivas ylläni.
Se on polku, joka vie lähteen luo.
Se saa varjotkin sädehtimään valoa."

Viimevuosien aikana olen saanut elämääni sellaisia ihmisiä,
joiden kanssa on ollut heti tavattoman helppo olla.
Se on suuri ihme ja kiitoksen aihe, sillä ajattelin usein, etten kykene elämän haavoittamana luomaan enää uusia ystävyyssuhteita. Elämä oli muutamien pettymysten vuoksi tehnyt varovaiseksi.
Aikuisuudessa ei ole muutenkaan enää niin helppoa luoda uusia ihmissuhteita
kuin joskus nuorempana.

Siksi olenkin monta kertaa kyynelsilmin ihmetellyt, miten elämänpolut saattoivatkin kulkea niin,
että sen varrella kaikesta koetusta huolimatta kohtasin ihmisen,
 kaukaa tuntemattoman, mutta läheltä niin tutun.
Sielunystävän.

Maaria Leinosen runot ovat sanoittaneet tunteitani usein,
kun olen elämän ja ystävyyden ihmeen äärellä ollut.
Hänen runoissaan sanat soljuvat kauniisti,
niissä on paljon tunnetta.

Tähän loppuun,

sinulle,

Ystäväni,

kirjoitan niistä muutamia kauneimpia
❤


"Missä maassa
millä tähdellä kohtasimme
missä metsässä huojuimme
millä niityllä kasvoimme kukkina rinnakkain.
Kulkivatko sielumme
samojen usvien läpi
saman ikävän kantamina

ja nyt
tällä tähdellä
tällä polulla kohdatessamme
sielumme samaa sukua
löysivät levon toisissaan."

***  ***  ***

"Ajattelen sinua tänään.
lämmöllä ajattelen
ja ilolla.
Vaikka kaukana -
mutta ajatus ei mittaa matkaa
ei myrskyä pelkää.

Ei esteet erota
ei vuodet vieroita
kun ystävä ainutkertainen
ajatuksenkantaman päässä.

Ajattelen sinua tänään
juhlassa ja arjessa ajattelen
ilossa ja täyttymyksessä
surussa ja pettymyksessä.
Ajattelen sinua tänään
lämmöllä ajattelen

ja ilolla!

***  ***  ***

Ystävä:
ystävä on hän,
jonka kanssa voi vaieta pitkään,
kuunnella hiljaisuutta,
lintuja,
tuulta,
myrskyn raivoamista oudossa metsässä
katsoa kynttilänliekkiä,
auringonlaskua,
pimeää yötä.

Ystävä on hän,
jonka kanssa saa kulkea omaan tahtiin
eikä toinen sano:
nopeammin, nopeammin
astu jälkiini, olemme pikemmin perillä!

Ystävän kanssa,
taival,
matkanteko,
viivähtäminen,
yhtä tärkeää kuin perillepääsy.
Tai tärkeämpää.

***  ***  ***

Olen tässä lähelläsi.
Tänään. Nyt.
Tähän jään, viivähdän.
Odotan, että sinäkin.
Että pysähdyt -
vaikka ilman sanoja.
Tunnemme vain läheisyyden.
Ja että kohtaamme.

***  ***  ***

Kaiken päivää ajattelin sinua tiiviisti.
Vahvasti.
Hellyydellä.

Illalla soitit:
Miten hyvä päivä!
Kipu ja ahdistuskin loitolla.
Ihan kuin olisit koko ajan kulkenut kanssani.
Käsikädessä.

***

Lämmin halaus sinulle,
Ystäväni ❤

Lämmin kiitos ystävälleni S:lle suklaisesta ystävänpäiväkakusta ❤
Se oli herkullista!

Hyvää ystävänpäivää kaikille ystävilleni, blogiystävilleni ja blogini lukijoille!

-Kaaru-

p.s Vielä tänään on aikaa osallistua edellisen postauksen ystävänpäiväarvontaan, klik!

Ystävänpäiväarvonta

Ystävänpäivän lähestyessä ajatukseni ovat kulkeutuneet ystäviin ja ystävyyteen.

Minusta on valtavan ihanaa, että yksi päivä vuodesta on omistettu ystävyydelle. 

❤ ❤ ❤

Täällä blogimaailmassa on teitä ihania blogiystäviä, tuttuja ja tuntemattomia, 

jotka olette kulkeneet rinnallani erimittaisen ajanjakson ja

jakaneet kanssani elämän iloja ja suruja. 

Teidän kanssanne on ollut mukava käydä ajatuksia herättelevää ja voimaannuttavaa vuoropuhelua. 

Teidän rohkaisevia, kannustavia ja ihania kommenttejanne olen ilolla lukenut! 

Teistä on tullut vuosien saatossa senkaltaisia blogiystäviä, joiden kuulumisia usein odottelee, 

vaikkei läheskään kaikkien kanssa olla oikeassa elämässä koskaan tavattukaan. 

Ehkäpä välillämme vallitsee kuitenkin jonkinlainen sielujen yhteys, 

sillä aina toisinaan havahdun mietteistäni ja huomaan ajatelleeni jotakuta teistä. ❤

Kaikkien matkanvarrella saamieni ihanien kommenttien lisäksi mieltäni lämmittää myöskin se,
että tiedän teidän lukevan postauksiani.

Niin mukava, ettei täällä tarvitse yksinään höpistä! 😉

❤ ❤ ❤

Lämmin kiitos kaikille rohkaisevista kommenteistanne edelliseen postaukseen liittyen.

Minä päätin, elämän täyteläisyydestä ja ruuhkavuosien pyörityksestä huolimatta,
jatkaa tätä blogin kirjoittelua vielä ainakin tämän vuoden. 

 Vuosista sen jälkeen en vielä tiedä,
mutta elämäähän eletäänkin päivä ja hetki kerrallaan.

Ystävänpäivänä on mukava muistaa ystäviä lähellä ja kaukana.

Minäkin haluan muistaa teitä kaikkia aktiivisia ja satunnaisia blogini lukijoita,
joten päätin järjestää täällä blogissani

YSTÄVÄNPÄIVÄARVONNAN

Teitä ja tätä arvontaa ajatellen ostin arvottavaksi kaksi mukia,
joista arvonnan voittanut saa valita itselleen mieluisemman.

Mukin lisäksi voittajalle lähtee pieni itsetehty ystävänpäiväyllätys. 💛

Vaihtoehtoiset arpavoitot ovat:

 Greengate:n kukkakuvioinen Shirley lattemuki

TAI

Iittalan Sarjaton lettimuki, vanhan roosan värisenä

Arvonta alkaa tänään tiistaina 7.2.2017 ja päättyy ystävänpäivän iltana 14.2.2017.

💗

Arvonta on tarkoitettu kaikille blogini lukijoille.
Jättämällä kommenttikenttään jonkin kauniin ajatuksen ystävyydestä ja kertomalla,
 kummasta mukista tykkäiset enemmän, olet mukana arvonnassa.

Anonyymit kommentoijat: jättäkää yhteystietonne kommenttinne yhteyteen!

ONNEA MATKAAN!

"Sydäntä niin lämmittää, käynti ystävän,
jättää arjen harmauteen
muiston lämpimän."


-Kaaru-

Joulurauhaa

Joulun valoa sinulle, 

joka nyt olet yksinäinen.

Joulun lämpöä sinulle,

jonka yli käy viima jäinen.

Joulun valoa sinulle,

joka et tunne joulumieltä.

Tulla saat seimen äärelle.

Sinä löytää voit joulun sieltä.

Joulun valoa sinulle,

jonka suru on tänään suuri.

Kuuletko laulua enkelin?

Siinä viesti on sinulle juuri.

Joulun valoa sinulle,

tänään tapahtuu jotakin uutta.

Seimen lapsi on luonasi

täynnä rakkauden salaisuutta. 

-Anna-Mari Kaskinen-

Tämän runon sanojen myötä tahdon toivottaa 

Sinulle, blogini lukija, kaunista ja muistojen täyteistä joulua.
Pidetään toisistamme huolta ❤

-Kaaru-

Surua ja lohdutusta

Kuulimme surullisia uutisia. Niin murheellisia, niin synkkiä. Meitä on kohdannut suruista suurin - kuolema. Miten muistaisimmekaan, että elämä on tässä ja nyt, tänään. Kunpa muistaisimme elää niin kuin tämä päivä olisi viimeinen. Kiitollisina, onnellisina, kaikesta siitä mitä meillä jo on. Kiitollisuus kun ei maksa meille mitään. Miten muistaisimmekaan pysähtyä kuuntelemaan mitä toiselle kuuluu, elää hetkessä mukana. Elämä kun voi päättyä niin yllättäen. Mieheni nuori sisko, pienen kolmevuotiaamme rakas kummitäti on nyt poissa. Häntä ei enää ole. Vain silmänräpäys ja hän on poissa. Poissa!! Onnettomuus. Miten ihmeessä tuo sana on tuntunutkin aina niin kaukaiselta. Miten sitä onkaan ilman vakavia onnettomuuksia tähän päivään asti selvinnyt. Varjelus. Sitä se on ollut. Vaikka suru tuntuu tässä hetkessä niin musertavalta eikä kyynelvirta tunnu koskaan ehtyvän, luotan ja uskon siihen, että hän on mennyt vain hetkeksi pois. Me tapaamme vielä. Uskon maanpäällisen elämän jälkeiseen elämään. Uskon siihen, että hän on nyt enkelinä pilven reunalla ja odottaa meitä . Se lohduttaa. Se auttaa jaksamaan.

"Lähdettyäsi menetys on moninkertainen. Et ole enää siinä. Ääntäsi ei voi kuulla. Sinua ei voi koskettaa. Kanssasi ei voi enää nauraa eikä edes väitellä. En enää koskaan saa nähdä sinua tässä elämässä. Se on käsittämätöntä, kestämätöntä, sietämätöntä. Se tekee voimattomaksi. Kuulen toistavani toisten mukana: "Ainakaan hänen ei tarvinnut kärsiä. Kuolema on väistämätöntä. Se kuuluu elämään.

Mutta sisältä olen hukassa kuin kotimetsään eksynyt lapsi, jonka ympäriltä kaadetaan puu toisensa jälkeen. Mikään ei tuo sinua takaisin. Mikään ei myöskään voi viedä muistoja, joita minulla on niistä päivistä ja vuosista, jolloin elimme vielä samassa maailmassa. Sinne minne menet, en minä voi sinua seurata. Lähetän sinut matkaan, käsiin, jotka ovat omiani kestävämmät. Syliin, joka on kaikkia sylejä suurempi. Lähetän sinut ja kiitän, että elit."

-Anna-Mari Kaskinen-

 

"Olet vapaa ja mukana tuulen, saat kulkea rajalla ajattomuuden. Olet kimallus tähden, olet pilven lento, olet kasteisen aamun pisara hento. Et ole poissa vaan luoksemme saavut, mukana jokaisen nousevan aamun ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotat meille hyvää yötä."

-Eino Leino-

Tänään on haudattu myöskin rakas tätini, jota ikävöin kyynelsilmin. Hän oli kuitenkin sairas, joten hänen elämänsä päättymisen ymmärtää paremmin. Nuoren ihmisen äkillistä kuolemaa ei tahdo mieli käsittää. Mutta antaa ajan kulua ja kyynelten virrata. Nyt on surun aika. 

-Kaaru-