Elonkorjuuta ja säilöntäpuuhia

Tänä aamuna kotipihan pihlajassa istui lintuparvi.

Hiljaisessa aamussa niiden laulu kajahteli kaikuna vaaran takaa.

Jäin kuuntelemaan hetkeksi tuota laulantaa, sen sanomaa ja säveliä.

Minusta tuntui ihan siltä,

että siinä puunoksalla istuessaan ne lauloivat aurinkopäivän iloa.

Iloa uudesta, ihanasta elokuun aamusta.

Niiden onnelliseen lauluun oli helppo yhtyä,

sillä yön varjojen raotettua tummia viittojaan

uusi aamu valkeni lämpimänä ja aurinkoisena.

Niin kesäisenä.

Aamukasteinen maa helmeili tuhansina pieninä timantteina

auringonsäteiden pyyhkäistessä pihamaan yli.

Tuoksui kesä ja tuoksui syksy.

Tuoksui elokuu.

Ja elonkorjuu.

Elonkorjuu on saanut täällä maalla asuessa uudenlaisen merkityksen.

Kun ennen elonkorjuu on ollut itselle lähinnä marjojen ja puutarhan antimien 

keräämistä ja säilömistä talvea varten, on se tänä vuonna merkinnyt paljon muutakin.

Kotimme ikkunasta olen saanut läheltä seurata pihapiiriämme ympäröivien 

peltotöiden vaiheita aina varhaisesta keväästä

elonkorjuun hetkiin saakka.

Olen nähnyt, kuinka pelto muokataan ja

siemenet kylvetään maahan. 

Olen nähnyt aina yhtä ihmeellisen itämisvaiheen, 

viljanoraiden varttumisen ja sen, 

kuinka kesän mittaan auringon lämpö 

ja viljapeltoa hyväilevä tuuli ovat kypsyttäneet viljan korjuukuntoiseksi.

Leipäviljavainioiden äärellä ei voi kuin tuntea syvää kiitollisuutta siitä työstä,

jota maanviljelijät meidän kaikkien eteen tekevät. 

He pitävät huolen siitä, 

että kotimaisista viljoista leivottua leipää ja jauhoja

on taas ensi talvenakin meidän kaikkien saatavilla.

Oman, pienen, puutarhasta keräämäni punaviinimarjasadon
keitin hilloksi ja säilöin sen lasipurkkeihin talvea odottamaan.
Tämä hillo on yksi niistä harvoista,
joka maistuu meidän perheessä kaikille.
Se on ihana lisä liharuoan kylkeen
sekä monikäyttöinen marja hillonakin leivonnaisissa,
jälkiruoissa ja kiisselin jatkeena.

Hillo on tehty hillosokeripussin kylkeen painetulla ohjeella,
joka on oikein oiva, helppo ohje moniin marja- ja hedelmähilloihin.

Elokuu ja elonkorjuun aika on riemukasta, 

iloista aikaa venetsialaisineen ja elojuhlineen,

mutta myös aikaa, joka nostattaa mieliin haikeutta väistyvästä kesästä, 

lämmöstä ja täyteläisestä luonnosta.

Luonto on antanut satonsa ja korjaa nyt omansa pois.

Vaikka ruskan värit eivät ole vielä juurikaan näkyvissä, lehtivihreä alkaa hiljalleen

vetäytyä puunrunkojen ja varpujen suojiin

ja vapauttaa tilalle sateenkaaren värien koko kirjon.

Siellä lehtivihreän suojissa nuo kaikki kauniit sävyt ovat uinuneet odottaen omaa aikaansa,

omaa vuoroaan tulla nähdyksi.

Kesä kaartelee loppuaan kohti, mutta vielä tänään nautin ihoa hyväilevästä lämmöstä,

hohtavan sinisestä kesätaivaasta ja ojanvarren heiniä heiluttelevasta lempeästä tuulesta,

joka tuoksuu vielä enemmän kesälle kuin syksylle.

Ja, kun sitten syyskuu ja syksy saapuvat, 

tuovat ne tullessaan omanlaisensa ihanat asiat:

syysruskan väriloiston, kynttilätunnelman, pimeät, kuulaat illat ja hohtavan tähtitaivaan.

Eivät kai nekään huonoja vaihtoehtoja ole.

♡

Tunnelmallisia elokuun lopun viimeisiä päiviä, Sinulle!

-Kaaru-

Syyskranssi ja muita syksyisiä puuhia

Tällä viikolla olen taas ihmetellyt ajan kulkua.

Tuntuu, että ihan äsken istuin puutarhassamme tämän samaisen pöydän ääressä

ja ihastelin valtavalla voimalla jokapuolelle puskevaa keväistä vihreyttä.

Nopeasti vaihtui taas kevät kesäksi ja kesä syksyksi.

Ruskankirjava, ympäröivä luonto hehkuu syyskuun lopun iloa ja valoa.

Syysasuun pukeutuneet puut loistavat kuin katulyhdyt hämärtyvinä iltoina.

Yhdessä ja samassa puussa näyttäytyvät sateenkaaren kaikki värit ja sävyt.

Se ihastuttaa ja ihmetyttää!

Kaunis on tämäkin vuodenaika.

💛

Tällä viikolla on ollut ihanan lämpimiä syyspäiviä.

Elohopea on kivunnut jopa kahdenkymmenen asteen tienoille,

aurinko paistanut kirkkaansiniseltä taivaalta 

ja linnut laulaneet kuin kesällä!

Lämpimät ilmat ovat houkutelleet pihalle puuhastelemaan.

Perennapenkkiä siistiessäni naapuri tuli ja yllätti parilla kopallisella omenoita.

Näistä makeista ja mehukkaista syyslajikkeista tein mehua ja uunihilloa.

Samalla keräsin viimeisiä syyskukkijoita kimpuiksi maljakoihin sekä kranssitarpeiksi.

Kuin jäähyväisiksi kesälle, sidoin luonnosta ja puutarhasta löytyneistä 

kukista, marjoista ja lehdistä värikkään syyskranssin.

Sidoin kranssipohjan päälle vuoroin kesän ja syksyn värejä sekä elementtejä niin, 

että sain valmiissa kranssissa näyttäytymään vuodenkierron kaikki värit 

keväästä myöhäiseen syksyyn.

Eihän tämä kranssi varmaankaan kauan kestä, 

mutta tärkeintä tässä olikin tekemisen tuoma ilo ja oma, 

rauhallinen hetki arkisten kiireiden keskellä.

Syyskuisessa, ohikiitävässä hetkessä oli läsnä monenlaiset tunteet:

haikeus ja kiitollisuus menneestä kesästä ja sen ihanista hetkistä, 

ilo tästä syksystä ja sen mukanaan tuomista monista mukavista asioista 

sekä hauras toive siitä, että talvi kulkisi jälleen kevääseen ja kesään

ilman suurempia matalapaineen aikoja.

Kranssi päätyi lopulta pihavajan oveen, 

jossa se tuokoon syysiloa niin kauan kunnes lakastuu 

ja kuihtuu pois yhdessä maahan pudonneiden syksyn lehtien kanssa.

Syyskuun lopun kuulakkaita päiviä ja elämän pieniä ilonhippusia Sinullekin!

Tartutaan hetkiin, ohikiitäviin ja kauniisiin.

💛💛💛

-Kaaru-

Sadonkorjuuta

Vuodenaikaan nähden tavallista lämpimämpi ilma on hämännyt luulemaan ettei syksy ole vielä laisinkaan saapunut. Viime viikolla havahduin kuitenkin siihen tosiasiaan, että syksyhän on oikeasti jo tosi pitkällä. Siitä kielivät lähes paljaat pihakoivut, silmiäsärkevän kirkas maaruska ja niin moni muukin syksyinen muutos luonnossa. Mutta sadonkorjuuta nekään seikat eivät silti ole vauhdittaneet. Ainakaan meillä. Eilisaamun kirpeydessä oli kuitenkin aistittavissa hienoista talven tuoksua, joten päätin kipaista kasvimaalta yrtit kuivumaan tänne sisälle. Tillit kuivatinkin jo aiemmin ja jauhoin ne pieneksi pilttipurkkeihin. Nyt oli sitten vuorossa persiljat. Niitä taisikin tulla kasvatettua vähän liiankin kanssa, sillä kuivattua persiljaa en ole ainakaan aiemmin osannut mausteena hyödyntää. Täytyypä korjata tilanne :) 

 Vielä olisi porkkanat nostamatta. Jonain päivänä täytyy nekin käydä nykimässä maasta ennen kuin lumi peittää maan (vaikka tuskinpa lunta on vielä pitkään aikaan luvassa). Sittenpä olisi syksyn sadonkorjuuhommat tehty ja aika siirtyä muihin syksyisiin pihatöihin. Toivottavasti ei käy kuten viime vuonna, että talvi pääsi yllättämään ennen kuin olin pihaa aloittanutkaan haravoimaan :O Vaikka eipä silti, koivunlehtiähän ei tarvitsisi pois haravoidakaan, sillä maatuessaan se ovat vain hyvää lannoitetta nurmikolle. Taidan minä silti pihan haravoida, sillä onhan se haravoituna paljon siistimmän näköinen :)

Eilen aloittelin viimeinkin kunnostamaan vanhaa kaappia, jonka ostin toukokuussa ja josta kerroin täällä. Se olisi tarkoitus kunnostaa ennen talven tuloa, jotta saan sen viimeinkin tänne sisälle tuvan kaunistukseksi. Olin ihan unohtanut miten mukavaa hommaa huonekalujen kunnostus onkaan! Niin mukava, kun saa näkyvää muutosta aikaan ja kaappivanhukselle lisää elinvuosia.

Aurinkoista viikkoa teille!

-Kaaru-