Virkattu teeastiasto

Elokuun lopulla katsellessani tupakeittiömme ikkunasta

pehmeän pastellisiin sävyihin maalautunutta iltataivasta,
muistin puuvillalankakorin, jonka olin alkukesästä täyttänyt
heleän värisillä langoilla ja asetellut nojatuolin viereen
odottelemaan hiljaisten kesäiltojen virkkuuhetkiä.

Samaisella viikolla olin löytänyt kirpparilta
houkuttelevan näköisen käsityökirjan,
jonka nimi, Kotileikki,
kutsui tarttumaan kirjaan lähemmin ja
nostamaan sen ostoskorin kyytiin.


Pastellisen kaunista iltataivasta katsellessani muistin paitsi langat,
myös tuon kirjan ja päätin kurkistaa sen sisälle ajan kanssa.

Kirjasta löytyi viehättävä ohje lasten virkattuun teeastiastoon,
jonka virkkaamisen päätin siltä istumalta aloittaa.

Kuten käsityöt aina, tämäkin virkkuutyö vei mukanaan.
Innostus vain kasvoi sen mukana, kun uusia kerroksia syntyi.

Työ alkoi saada muotonsa.

Koska koko kesä oli mennyt tekemättä juurikaan käsitöitä,
lapsetkin kiinnostuivat siitä, mitä äidillä oli tällä kertaa mielessä.
Kun kerroin virkkaavani heidän leikkeihinsä lisukkeita,
eivät he meinanneet malttaa odottaa niiden valmistumista,
vaan kävivät tämän tästä kyselemässä valmistuvasta työstä.

Ja, voi sitä silmien tuiketta ja riemua,
kun he sitten saivat valmiin teepannun hyppysiinsä hypisteltäväksi!

Miten ihana sitä iloa olikaan katsella!
Lasten ilo on niin aitoa, sydämestä nousevaa.
Eivät he näe virheitä,
joihin oma silmä meinaa takertua.
He näkevät kokonaisuuden,
näkevät hetkeen ja osaavat elää siinä.

Siitä minullakin olisi opittavaa.

Teeastiaston valmistuttua,
kovetin sen vesi-erikeeperseoksella,
veden ja liiman suhteen ollessa 1:2.
Ohjeessa kovettamiseen oli käytetty decoupige-lakkaa,
jolla astiastosta olisi saanut varmasti vielä
kovemman kuin vesi-liimaseoksella,
mutta koska minulla ei tuota lakkaa ollut,
tyydyin tuohon perinteisempään tyyliin.

Astiastosta tuli jämäkkä, muttei kova.
Saapa nähdä kuinka se kestää leikin tiimellyksessä. ;)
Täytyy varmaan käsitellä se uudestaan tuolla lakallakin, ellei se kestä.

Nyt mennään kuitenkin näin
ja nautitaan leikin ilosta!

Koska teehetkessä tarjoillaan usein jotain herkkuakin,
virkkasin astiaston kaveriksi muutamia uusia
domino-keksejä sekä unelmatortun palasia.

Lapset innostuivat tekemään bränkkejä eli kepposia
sujauttamalla virkatun domino-keksin oikeiden keksien sekaan
ja tarjoilemalla niitä sitten toisilleen ja meille aikuisille.
Täydestä se meni ensimmäisellä kerralla,
mutta ei ehkä enää seuraavalla. ;)

Vaikka syksy alkaa ottaa luonnossa vallan,

monet luonnonkukat sekä keväällä kylvämäni yksivuotiset kesäkukat

jaksavat edelleen ilahduttaa runsaalla kukinnallaan.

Ojanvarsilta keräsin näiden kuvien somisteeksi puna-apiloita

ja kukkapenkistä kesämalvikkia sekä olki- ja kosmoskukkia.

Nappasin kukkien kylkeen myös pienen pätkän kukkalaatikon
reunan yli pursuavasta hopeaputouksesta,

joka on tänä kesänä kasvanut niin valtaisana ilman lannoitteita, 

etteivät monet ole uskoneet sen olevan mahdollistakaan.

Mutta totta se on, minä en ole ehtinyt kukkiani tänä kesänä juuri hoitamaan

joten lannoitukset ovat jääneet pariin alkukesäiseen kertaan.

Villisti ja vapaasti ovat saaneet kukat rehottaa,
liekö siinä syynsä sille, että niin rönsyävät runsaina. ;)

Syksyisiä, kauniita päiviä, Sinulle!

-Kaaru-


p.s Ohje teeastiaston virkkaamiseen ja moniin muihin suloisiin käsitöihin löytyy
 Pauliina Salmisen kirjoittamasta ja Annika Liinangin kuvittamasta kirjasta
 Kotileikki - lastenhuoneen neljä vuodenaikaa.

Nukkeleikkejä

Lasten leikit kulkeutuvat usein olohuoneeseen tai keittiöön.

Monesti sinne, missä äitikin. :)

Siinä sitä sitten touhutaan rintarinnan,

lapset leikeissään ja minä omissa askareissani.

Olen antanut lelujen ja leikkien kulkeutua ja vaihtaa paikkaa.

Minusta on ihana, että leikkivät,

sillä leikkihän on lapsen päätyö.

❤

Ja sitäpaitsi, 

aika mukava niitä leikkejä on sivusta seurata. :D

Tämänpäiväisiin kahvilaleikkeihin lapset saivat viimeinkin uudenuutukaiset teepussit 

suojapusseineen, jotka ompelin viime viikolla ompeluinnostuksissani. 

Mintun- ja ruusunmakuisia teelajikkeita pusseista tuntui ainakin paljastuvan. 😉

**** **** ****

Viimeviikkoinen ompeluinnostus sai alkunsa toiveesta ommella nukeille uusia mekkoja. 

Kankaat valittiin yhdessä ja niiden valmistumista jäätiin innolla odottelemaan.

Jotain niistä jäi silti puuttumaan, sillä kovin suuria ylistyssanoja ne eivät valmistuttuaan ilmoille kirvoittaneet. 

Olivat ne silti "ihan kivat." 

😊

Nuket saivat ylleen uudet essumekkonsa ja sopiviksikin ne todettiin.

Sitten kuului suloinen toive:

"Äiti, voisitko ommella niihin nuken ruokalappuihin sellaisia hörpylöitä...

...sellaisia prinsessavauvojen ruokalappuja?" 

P R I N S E S S A V A U V O J E N   R U O K A L A P P U J A. 

Sydän melkein suli siitä! 😍

Ruokalaput saivat hörpylänsä, vaikka hetken aikaa piti miettiäkin, mihin sellaisia ompelisin.

Ja pikkuäidit olivat aivan haltioissaan: "Nämä on just sellaisia, kuin haluttiinkin!"

Mitäpä ei äiti tyttärilleen tekisi.

❤

Kahvipöytään oltiin aseteltu tarjolle herkullisten muffinsien ja leivonnaisten lisäksi myöskin terveellisempi vaihtoehto: hedelmäsiivuja.

Näitä virkkailin viime syksynä täydentäessäni lasten leikkiruokavarastoja. 

Niistäpä muistuikin mieleeni virkkaamani unelmatortut ja muut herkut, 

mutta jonnekin piiloon olivat sujahtaneet, sillä en niitä tähän hätään mistään löytänyt. 

Tosin eipä olisi tainnut herkkuja notkuva pöytä jaksaa sellaisia enää kantaakaan. 😉

Täytynee tehdä niistä joskus kokonaan oma postauksensa.

Mekkokangastilkuista innostuin värkkäämään ruusukkeita niin mekon koristeeksi kuin hiuspannoiksikin. Kyllä näillä mekoilla kelpaa kahvilassa istua!

Pitkän kahvilapäivän päätteeksi nukkevauvat peiteltiin nukkumaan ompelemieni tilkkutäkkien alle puisen kehdon suojiin, jonka hiljainen keinunta tuuditti vauvat unenmaahan matkaamaan. 

Niin päättyi kahvilaleikki tältä päivältä ja lapset riensivät ulos laskiaismäkeen.

Taidanpa tekaista laskiaispullat ja lämpimät teet ulkoilijoita odottamaan.

❤

Mukavaa laskiaistiistai-iltaa kaikille täällä piipahtaville!

-Kaaru-

Kaavat nuken mekkoihin, ruokalappuihin ja teepusseihin löytyvät kirjasta: Mekkotehdas.
Hedelmäsiivujen ohjeet taisin napata mukaani Prinsessajuttu-blogista, klik!
Ruusukkeet ja tilkkutäkki omaa käsialaani.

Virkatut kananmunat

Pääsiäisen koristeisiin kuuluvat aivan olennaisena osana kananmunanmalliset koristeet ja syötävät. Meillä, kuten varmasti monessa muussakin kodissa, suklaamunat ovat pääsiäisen ehdoton hittituote. Ne maistuvat sellaisenaan ja ovat kauniita koristeita pääsiäisen ajan leivonnaisissa. Niitä on mukava sujauttaa myöskin pääsiäisruohon sekaan koristeiksi. Usein ne vain ovat aika riemunkirjavia väritykseltään, samoin kuin kaupoista löytyvät muunlaiset pääsiäiskoristeetkin. Kaipasin niiden rinnalle jotain vaaleaa. Niinpä ei tarvinnut kauan miettiä, millaisia munanmallisia koristeita teen, kun näin miten ihastuttavia munia Valkoinen talo tarinoi- blogin Eerika oli virkannut lastensa leikkeihin. Vielä kun Hanna Mi- blogin Hanna oli laatinut blogiinsa aivan ihanan helpot ja selkeät ohjeet kananmunien virkkaamiseen, ryhdyin samantien tuumasta toimeen. Kiitos vain inspiraatiosta Eerikalle ja helposta ohjeesta Hannalle :)

Lapsethan ihastuivat kananmuniin niin kovin, että omivat ensimmäisen valmistuneen erän omiin leikkeihinsä. Niinpä virkkasin vielä toisenkin erän, jotta sain niitä itsellekin pääsiäiskoristeiksi. Muutaman niistä laitoin suuren pääsiäisruoholautasen reunalle ja loput päätyivät koristamaan vanhaa kahvimyllyä kera tipusten. 

Ihania ja rauhallisia pääsiäisen pyhiä kaikille <3

-Kaaru-