Kevään iloa ja valoa sydäntäsärkevän uutistulvan keskellä

Edellisestä postauksestani on kulunut aikaa.

Jollakin mittapuulla mitattuna monta monituista viikkoa, pieni ikuisuus ihan,

kun taas toisen mukaan vain lyhyt henkäys.

Ajanmääre ja sen kulku ovat muuttaneet jollakin tapaa muotoaan ja merkitystään

viimepäivien ja -viikkojen aikana maailmalta kuuluneiden koronavirus-uutisten myötä.

Jokin, joka tuntui hetki sitten vielä kaukaiselta ja epätodellisen tuntuiselta,

onkin juuri nyt arkipäivää täälläkin kotimaassa.

Uutistulvassa mieli kadottaa helposti kaiken tässä hetkessä olevan,

ja alkaa tähytä viikkojen, jopa kuukausien päähän kuin helpompia aikoja etsien.

Murheelliset uutiset vievät helposti kaikki voimat ja puhaltavat epävakauden tunteen

syvälle sieluun saakka.

 Elämän hidastaessa askeleita ja elinpiirin kaventuessa kotiin 

ja vain pakollisiin kodin ulkopuolisiin menoihin koen, että omasta 

henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen on tässä hetkessä tärkeää.

Niin paljon on merkitystä sillä, miten me tämän ajan koemme,

millä tavoin me vallitsevaan tilanteeseen suhtaudumme.

Yhtälailla kuin jokainen uusi päivä voi tuntua kotioloissa turhauttavalta ja tylsältä,

elämä harmaalta ja ilottomalta, yhtälailla jokainen päivä on mahdollisuus johonkin uuteen

tai vaikka ihan vain senkin vanhan ja hyvän säilyttämiseen,

sillä se polku, jota eniten poljemme, siitä tulee lopulta tie.

Ne ajatukset, joita ruokimme, kasvavat ja paisuvat,
niin hyvässä kuin pahassakin.

Paljon olen pohtinut oman työni kannaltakin sitä, 

kuinka tärkeää on säilyttää mielen tyyneys.

Niin kuin puut myrskyssä saattavat näyttää siltä, 

kuin tuuli heittäisi ne hetkenä minä hyvänsä kumoon,

laajalle ja syvälle maahan työntyneet juuret pitävät ne pystyssä.

Sama juurevuus on tärkeää ihmiselämässäkin. 

Kun juuret ovat tukevasti maassa, jaksaa nähdä kaiken hyvän ja kauniin pelkojen,

surujen ja elämän huolienkin keskellä.

Viimeisten viikkojen aikana olen lähtenyt milloin yksin, 

milloin perheeni kanssa luontoon.

Välillä olemme kävelleet metsäpoluilla perätysten hipihiljaa,

kuunnelleet ja ihmetelleet kevään etenemistä,

kirkkaansinistä taivasta ja auringonlämmön voimaa,

ja taas välillä hyppineet kuin villivarsat yli sammalmättäiden ja kaatuneiden puunrunkojen.

Uuden elämän kasvun ja luonnon moninaisen kauneuden ja jylhyyden äärellä 

moni maallinen asia unohtuu ja murheet saavat uudenlaiset mittasuhteet.

Eikä siihen välttämättä tarvita kuin valoa kohti kurkotteleva, 

turpea lehtisilmu, jonka kasvunvoimaa ja -iloa eivät minkään maailmanluokan asiat hidasta.

Elämä on opettanut, että onnelliseen ja tasapainoiseen elämään ei tarvita suuria asioita.

Päivittäiset pienet ihmeet ovat niitä kaikkein suurimpia ihmeitä,

juuri niitä, jotka tekevät ihmismielen onnelliseksi.
Kun mieli on onnellinen, on se myös tasapainoinen.
Siksi omat ajatuksensa kannattaa suunnata iloa lisääviin asioihin.

Kevät, uusi kasvunkausi ja siitä syntyvä uusi elämä luo aina toivoa tulevasta,

ja siitäkin, että kaikista koettelemuksista vielä selvitään.

Tässä koronakoettelemuksessa minua on suuresti liikuttanut se,
kuinka ihmiset ovat tulleet henkisesti lähemmäksi toisiaan ja
 kuinka lähimmäisistä pidetään huolta.

Whatsapin sekä muiden pikaviestisovellusten kautta maailman ääristäkin on tullut viestejä ja videoklippejä, joissa sanoista suurimpana ihmisten puheissa on ollut luottamus ja toivo tulevasta. Eräänkin laulun sanat, jota eri kielillä lauletaan ovat kuin tähän hetkeen luodut.

"Ei surustamme turvaa meillä, ei auta murhe, vaikerrus, jos aamu alkaa kyynelillä ja päivän päättää huokaus. Vaan raskaammaksi kuorma käy, jos murheelle ei määrää näy."

Samainen laulu päättyy sanoihin:
".. on aika täällä vaihtuva, myös murhepäivä loppuva. "
Ennemmin tai myöhemmin tämäkin koettelemus on ohi.
Yhteisen asian äärellä tässä ollaan koko maailma ja yhdessä me tästäkin selvitään.

Maaliskuisen sunnuntain ja alkavan kevään pulppuilevaa iloa juuri Sinulle!

-Kaaru-

Uusi kevät, uusi alku

Varhain tänä aamuna heräsin siihen, 

kun aamuaurinko loi säteensä sisälle  makuukammarin ikkunasta

ja linnut lauloivat ihanasti seinän takana.

Auringonvalon ja lintujen laulun herättämänä ei voinut kuin hymyillen todeta,

että olipa ihana herätys!

Tuli mieleeni lapsuuteni lempilaulu,

jossa pienet linnut laulavat aamusta iltaan

murehtimatta ennalta huomista tai tulevaisuutta.

Miten kiitollisina nuo pienet ja vähän suuremmatkin linnut aloittavat aina päivänsä.

Eivät ne eilisen murheita enää muista ja huomisen huoliakaan ei tarvitse ennalta miettiä,

sillä tässä hetkessä on kaikki se, mitä he tarvitsevat.

Siinä sängyllä loikoillessani ja jäseniäni oikoessani tulin ajatelleeksi sitä,

miten paljon meillä ihmisilläkin, minulla ja sinulla, 

olisi aihetta kiitokseen.

Vaikka elämässä on niitäkin ajanjaksoja,

jolloin mieli on maassa ja siipirikkoisena elämä tuntuu kokoaikaiselta

 selviytymiseltä päivästä toiseen,

silti jokainen päivä sisältää kiitoksen aiheita, 

suurempia ja pienempiä.

  Olen yrittänyt muistuttaa itseäni tässä yltäkylläisessä maailmassa eläessä

ja tämän blogitauon aikana siitä, 

että vähempikin on kylliksi. 

Että iloa tuovien asioiden ei tarvitse olla aina aineellisia.

Elämä ja ympäröivä luonto itsessään sisältävät kaikessa kauneudessaan 

ja yksinkertaisuudessaan paljon sellaisia asioita,

 jotka viestivät vahvasti ilosta, toivosta 

ja uuden elämän alusta.

Sellainen asia on tämä uusi kevätkin,

josta olen onnistunut nauttimaan tänä vuonna ehkä aiempia vuosia enemmän.

On kerta toisensa jälkeen hämmästyttävää nähdä,

kuinka ruskea nurmi muuttuu vihreäksi,

kuinka pellot ja niityt puskevat monenlaisia kukkia

ja kuinka turpeista lehtisilmuista avautuu hennonvihreä viitta puiden ja pensaiden ylle. 

Elämä on täynnä hetkiä, kauniita, arvokkaita, ohikiitäviä.

Niiden sisällä piilee se ilo, joka välillä katoaa arjen tohinan ja touhun keskelle.

🌸🍃🌸🍃🌸🍃🌸

Näissä ajatuksissa aloittelen uutta blogitaivalta tutun ja turvallisen blogin nimen ja ulkoasun alla.

Lopuksi toivottelen kaikille blogini lukijoille

oikein mukavaa uutta kevättä ja kesää!

Muistakaa tarttua hetkiin,

niihin pieniin, ohikiitäviin.

-Kaaru-

Tuomenkukkien aikaan

Edellisestä postauksesta on kulunut miltei kolme viikkoa.

Kolmeen viikkoon on mahtunut valtavasti iloa.

Toukokuu on ollut aivan uskomattoman kaunis ja lämmin!

Pellot ja niityt ovat lykänneet vihreää sellaisella vauhdilla, ettei perässä ole pysynyt.

Ensin tulivat krookukset, sini- ja valkovuokot, idänsinililjat ja muut kevään kukkijat.

Ja viimein, lähes kaksi viikkoa sitten kauan kaivatut hiirenkorvat lehtipuihin,

jotka kasvoivat muutamassa päivässä täyteen lehtimittaansa.

Aurinko ja lämpö ovat saaneet luonnon puhkeamaan täyteen loistoonsa. 

Kesä on tullut!

💛

Viikko sitten tilanne koivuissa oli yllä olevien kuvien kaltainen.
Arkaillen pienet vihreät hiirenkorvat kasvoivat suuremmiksi
kuin tunnustellen, onko vallitseva lämpö vain ohimenevää vai pysyvämpää.

Kevään ensivihreydestä huumaantuneena toin muutamia oksia sisälle maljakkoon.
Siinä ne toivat kevään iloa ja väriä sisällekin.

Maanantaina järven rannalla istuessani tuuli kuljetti mukanaan hennon henkäyksen tuomen tuoksua.

Mietin siinä istuessani, joko sekin voisi jo kukkia vai oliko tuoksu harhaa vain.

Kotiin tullessani tähyilin metsän puita ja etsin katseellani valkoista kukkamerta.

Ja siellähän niitä oli - tuomipuita, joiden valkoiset kukat loistivat taivaan sinisyyttä vasten. 

Niin äkkiä muuttuivat kevään hennot, enteilevät tuoksut vahvaksi kesän aromiksi. 

On jollakin tavalla vähän haikeaakin,
että kaikki kaunis ja odotettu menee ohi niin äkkiä.

Keväänkukkijat lakastuvat, metsän vihreys syvenee
eikä ole kuin vasta toukokuu.

Toivottavasti lämpöä ja aurinkoa riittää myös tuleville kesäkuukausille.

Kaikesta haikeudesta huolimatta tämä vaihe on juuri se kaikkein kaunein.

Aina kun yksi lajike lakastuu, tilalle puhkeaa uutta.

Kun tuomi lopettaa kukintansa, syreeni aloittaa sen.

Kesä jatkaa kulkuaan ja me etsimme sen jokaisesta päivästä uusia,
ihania asioita. Niitä sellaisia, joista tiedämme, että kesä jatkuu vielä pitkään.

Meidän pihan kevätperennat ovat olleet tänä vuonna parhaimmillaan.

Luulen, että talvikuukausien paksulla lumipeitteellä on osansa asiaan.

Siellä suojassa lumen alla kukkien juuret ja mukulat saivat rauhassa uinua talviuntaan

ja kerätä voimia uuteen kasvukauteen.

Jotenkin aika ihastuttavia nuokin kirjopikarililjat, 

kun siinä niin söpösti nuokkuvat vierivieressä toukokuun seisahtuneessa helteessä.

Ja entäpä nuo sinistäkin sinisemmät lemmikit!

Nuo entisaikojen kukat, jotka palauttavat aina mieleen lapsuuden kesien ihanat muistot:

lehmihaat, mummin maitoportin, kuumat kesäpäivät heinäpellon laidassa 

ja mansikkamaalla, kristallisena kimmeltävän järvenselän, tuohilipin ja lähteen, kotileikit navetan ylisillä ja leikkimökissä,

käpylehmät ja muut rakennelmat 

sekä kesän huolettomuuden ja vapauden.

***   ***   ***

Kauaksi ovat jääneet lapsuuden kesät,

mutta muistoissa ne elävät yhä kuin eilinen päivä. 

💙

Jokainen hetki rakennamme muistoja tulevaan.

Ne ovat tärkeitä elämän kannattelijoita.

Toukokuisten aurinkopäivien iloa Sinullekin!

-Kaaru-

Keväisiä puuhia

Kuluneella viikolla on ollut useita auringonvalon täyteisiä ja lämpimiä päiviä.

Niin lämpimiä, että keväisiä pihahommia on voinut tehdä t-paitasillaan.

Auringonvalosta ja lämmöstä hullaantuneena askeleeni kulkivat puutarhalle, 

josta lähti mukaani multasäkkien ja lannoitteiden lisäksi laatikollinen orvokkeja.

Siellä valtaisan kukkameren, värien ja tuoksujen keskellä koin suurta kiitollisuutta 

kevään suurimmasta ihmeestä, uudesta kasvusta.

Se kertoo siitä, että yksi vuodenkierto on tullut jälleen päätökseensä ja uusi alkanut.

Kasvun ihmeen äärellä sielu ja mieli ammentavat uutta voimaa ja

valo pyyhkii pois viimeisetkin talviset väsymykset ja huolet. 

Miten terapeuttiselta se aina tuntuukaan, 

kun saa pitkän talven jälkeen kaivaa pihavajasta esille kaikki ruukut ja kipot, 

työntää sormensa pehmeään multaan 

ja tuntea nenässään tuoreen mullan tuoksun.

Orvokkeja istuttaessani läsnä oli monenlaiset keväiset, jopa kesäiset elementit.

Kärpäset pörräsivät lämpimällä seinustalla, 

perhonen liihotteli kevätkukasta kukkaan

ja tuuli toi mukanaan lämpimiä henkäyksiä, 

joihin oli sekoittunut monenlaisia tuttuja, kaivattuja tuoksuja.

Keväisten pihapuuhien lomassa olen seuraillut lintujen kevättouhuja 

ja oppinut siinä samalla tunnistamaan monien eri lintulajien ääntelyä ja laulua. 

Yhtenä alkuviikon iltana, kun aurinko oli laskemassa ja elämä ympäriltä hiljentynyt,

kuljin pihamaalla tavanomaiseen tapaani ja kuulin kuinka jokin lintu lauloi koivikossa.

Tunnistin linnun punarinnaksi ja ihan ääneen siinä puhelin, 

miten mieletön konserttimestari tuo pieni lintu onkaan. 

Pysähtykääpä joskus kuuntelemaan! 

Konsertoinnin voi kuulla erityisesti keväisinä iltoina, 

kun ympäristö on aivan hiljainen.

Sääennusteet ovat luvanneet hyvää ja lämmintä säätä myös lähiviikoille,

joten ehkäpä minä uskallan tänään istuttaa siemenperunat maahan

ja tehdä muitakin mukavia puutarhahommia.

Pihamaan ruoho on alkanut jo vihertää ja puissa sekä pensaissa on isot, pulleat silmut.

Jos sää jatkuu yhtä lämpimänä, ei mene kauan, kun hento vihreys täyttää koko luomakunnan.

Tämä kevät on aina niin sydäntä sykähdyttää aikaa!

💛💚💛

Kevään iloa Sinullekin!

-Kaaru-

Virkatut pöytäluutut

Vuosia sitten, kun kaikki lapseni olivat alle kouluikäisiä ja pienet, 

eloisat kyynärpäät eivät millään malttaneet pysyä aloillaan, 

lensi maitomuki nurin monta kertaa päivässä. 

Maitolammikoita lattioilta pois pyyhkiessäni tulin miettineeksi, 

mahtaako olla olemassa sellaisia luutuja, joihin haju ei pinttyisi. 

Eipä mennyt kauan, kun jostakin luin, että bambu materiaalina on juuri senkaltainen:

luonnostaan antibakteerinen, miellyttävän tuntuinen, imukykyinen, nopeasti kuivuva 

ja mikä parasta, siivousluutuna myös hajuton! 

Niinpä virkkasin meidänkin talouteen muutamia bambuisia pöytä- ja lattialuutuja,

ihan vain kokeillakseni, olivatko nuo kaikki bambun ominaisuudet totisinta totta.

Ja tiedättekö, ne luutut, 

musta ja valkoinen,

kestivät käytössä monta monituista vuotta.

Eivät alkaneet haista ainakaan niin nopeasti kuin kaupasta kotiin kannetut luutuserkkunsa,

olivat pehmeitä, imukykyisiä ja niin kestäviä, 

että vasta viime vuoden loppupuolella toinen niistä hiutui niin ohueksi, 

että kului lopulta pesukoneessa puhki.

Niitä luutuja pesin 60 asteessa kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja

ja jokaisen pesukerran jälkeen ne olivat uudenraikkaita, 

entistä ehompia ja entistä imukykyisempiä.

Niitä paremmiksi luutuiksi koin ainoastaan mikrokuituiset siivousliinat.

Vaikka maitomukit kaatuvat enää harvoin

eikä muitakaan sotkuja siinä määrin synny kuin silloin,

kun lapset olivat ihan pieniä,

päätin kaikesta huolimatta virkata puhkikuluneiden luutujen tilalle uudet luutut.

Olisihan ihan kelpo luutuja toki kaupastakin saanut, mutta itsetehty on aina itsetehty ja 

toki kestoluutu vaihtoehtona aina ekologisempi.

Keväisen väriset puuvilla-bambulangat (50/50) tilasin Adlibrikseltä, 

kun jostain sattui silmiini mainos kevättalvisesta lanka-alesta.

Muistelen, että materiaalisuhde noissa aiemmin virkkaamissani olisi ollut 20/80 bambun voitoksi, mutten enää mistään löytänyt sellaisia lankoja. 

Voinee toki olla, että muistelen väärin.

Näistä luutuista sydänkuvioiset päätyvät kodin siivousluutuiksi 

ja kaksi pitsikuvioista pöytäluutuiksi keittiöön.

Miksi näin?

Siksi, 

että päivittäisessä käytössä tuollaiset pitsikuvioiset kuivuvat nopeammin 

kuin tiiviimmin virkatut.

Toivottavasti näistä luutuista on yhtä pitkä ilo kuin edeltäjistään.

Sydänkuvioisen tiskirätin ohje löytyy täältä, klik!

Ja pitsikuvioisen tiskirätin ohjeen kirjoitin tuonne alas kommentteihin.

💚💛💛💛💜

Tänä aamuna yöpakkasen kovettamaa pellonreunaa pitkin 

kävellessäni sydämessäni läikähti lämpimästi.

Aurinko paistoi, terva tuoksui ja edessäni taivaan syvää sineä vasten lensi lintuaura.

Ne ihanat ovat palanneet muuttomatkaltaan takaisin kotiin -

kevät on täällä!

Keväisen raikkaita, ihania aurinkopäiviä juuri Sinulle!

Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat,

iloitsen teistä jokaisesta.

💛

-Kaaru-

Ajatuksia onnellisuudesta

Koleat kevätpäivät ovat seuranneet toisiaan.

Kevät ei tänä vuonna kiirehdi.

Silti kaikki valmistuu ajallaan.

Kiirehtimättä. 

Kuten nuo pienet puutarhan sulostuttajat:

idän sinililjat, helmililjat, narsissit, krookukset ja kohta tulppaanitkin.

Sieltä ne työntyvät ylös maasta kylmää keliä uhmaten.

Eivät kavahda lumisateisia päiviä, 

koleaa tuulta eikä pakkasöitä, 

kuten me ihmiset.

Vaan avaavat nuppusiaan yksi toisensa perään elämän voimaan luottaen ja 

levittäytyvät sinisenä, keltaisena ja valkoisena mattona pitkin pihaa ja kukkapenkkejä.

Tuovat tullessaan ilon ja toivon kevään lämmöstä.

💛

Viimeaikoina olen pohtinut onnellisuutta.

Joskus onnen löytymiseen tarvitaan enemmän ponnisteluja, joskus riittää vähemmän.

Aina matka ei kulje omien suunnitelmien mukaan.

Tie saattaa olla mutkainen ja kuoppainen. 

Mäennyppylän takaa avautuu odottamaton maisema.

Aurinkokin vetäytyy pilveen.

Elämän varjoissa värit himmenevät.
Sumu estää näkemästä kauas.

 Silloin onnea täytyy etsiä läheltä.

 

Onni löytyy, vaikka taivas olisi pilvessä ja pilvet itkisivät elämän murheita.

Onneen ei loppujen lopuksi tarvita kovin suuria asioita.

Onni rakentuu pienistä palasista.

Joskus onneen riittää se, kun istuu sinitaivaan alla hetken ja

katselee kumpupilvien lipumista taivaankannella.

Joskus onni löytyy omasta puutarhasta:

kukista, linnuista, mullan tuoksusta.

Joskus onneen riittää tuulen hiljainen kuiske.

Ja kaikki on taas hyvin.

Minä löysin pienen onnenhippusen tästä kauniista, vanhasta kupista, 

joka tarttui mukaan kirpputorikierrokselta.

Pienestä, somasta kupista olen hörppinyt maitokahvia ja pohtinut elämää.

Ajatella, kahvia!

Minä, jonka ei koskaan pitänyt oppia juomaan tuota nautintojen juomaa.
Tuskinpa minä sen ylimmäksi ystäväksi koskaan tulen,

mutta tuollaisena pienenä tilkkana,

 pienestä posliinikupista juotuna, se on ihan hyvää. 

 Kupin takana vilahtaa valkoinen, pitkulainen tyyny.

Iltojen valoisuus on saanut aikaan sen, että kotiin tekee mieli laitella kesäisempiä juttuja. Niinpä, kun kevään kiireet hetkeksi hellittivät, päätin harrastaa ompeluterapiaa. Sain ommeltua muutamia uusia tyynynpäällisiä.

Valkoinen, pellavainen on yksi niistä.

Tykästyin.

Tuli hyvä mieli onnistumisesta.

Huomenna on äitienpäivä.

Kaikille äideille ja mummoille, jo oleville ja tuleville,

haluan toivottaa onnellista juhlapäivää!

Toivotaan, että kevätaurinko alkaa viimein lämmittää ja tuo kesän tullessaan.

💛

Lauantai-illan lempeyttä kaikille blogini lukijoille!

-Kaaru-

Pääsiäistunnelmia

Meillä oli levollinen pääsiäinen.
Keväinen juhla katkaisi sopivasti arjen ja antoi mahdollisuuden vain olla ja hengähtää hetken.

Pitkästä aikaa miehellenikin sattui pääsiäisen ajalle kaksi vapaapäivää. 

Iloitsin siitä, että saimme viettää pyhät yhdessä. 

Kokea pääsiäisen kauneuden koko perheen voimin,
se kun on meille niin harvinaista.

Ihana oli yhdessä valmistaa kullekin pyhäpäivälle

 hieman tavallista juhlavammat ateriat 

ja pukea koti juhla-asuun. 

Pääsiäispäiviä varten silitin pöydille valkoiset pellavaliinat ja 

katoin pöytään parhaan posliiniastiaston ja pöytähopeat.

 Kokosin pöydille maljakoihin leikkokukista kimput juhlan tuntua lisäämään.

Letitin aamuisin tyttöjen hiukset ja puimme yllemme nätit vaatteet.

Kauniiden asioiden esille laittaminen ja pukeutuminen joskus vähän juhlavammin tuo kiireisen elämänvaiheen keskelle valtavasti iloa ja voimaa.

Kaikki sellainen korostaa itselleni juhlavuutta ja erottaa pyhän arjesta.

Pääsiäisenä pysähdyimme monenlaisten iloa tuottavien asioiden äärelle. 

Nautimme päivien kiireettömyydestä ja yhdessäolosta.

Koleasta säästä huolimatta aurinko houkutteli ulkoilemaan. 

Kuuntelemaan ja katselemaan läheltä kevään etenemistä. 

Pikkulintujen laulussa soi aurinkopäivien ja kevään iloinen sävel. 

Vesi solisi puroissa, jotka juoksivat kohti rannoiltaan vapautunutta järveä. 

Vapaan veden suloinen liplatus kertoi talven vallan taittumisesta. 

Kevät soi kaikkialla - tuntui, että minussakin!

💛

Pääsiäisestä uuden elämän odotus viimeistään alkaa. 

Aurinko lämmittää ja sulattaa kylmänkohmeista maata. 

Roudan alta nousee vihreää - elämän ja ilon väriä. 

Toivo tulevasta elää vahvana ja

kantaa kiireisen ajanjakson yli.

Huomenna palaamme, kukin tahoillamme, arkisten askareiden pariin. 

Toivottavasti huhtikuinen aurinko ja heräävä luonto antavat voimaa juuri sinulle, 

joka täällä piipahdat.

Auringonvaloa ja kevään kauneutta jokaiselle!

💛

-Kaaru-

Pääsiäisen ilo

Hiljainen viikko on edennyt pitkäperjantaihin. 

Pääsiäinen, tuo ihana keväinen ilon ja valon juhla,

on alkamassa.

Useilla meistä pääsiäisen viettoon liittyy monenlaisia perinteitä. 

Pääsiäismusiikin kuunteleminen pääsiäisen alla ja 

pääsiäisenä, on itselleni yksi rakkaimmista perinteistä.

 

Eilen radiosta soi Matteus-passio, jonka kuunteleminen on

muodostunut lähtemättömäksi osaksi omaa juhlan viettoani ja siihen valmistautumista.

 Tavallisesti käyn kuuntelemassa sen lähikaupungin kirkossa, 

jolloin rauhallinen ympäristö luo ihanat puitteet sävelten soida ja kertautua kirkon holvistossa.

Bachin säveltämä pääsiäisen ajan klassinen teos herkistää mielen ja ajatukset.

Ihanien sävelten ja sanoman kautta mieli laskeutuu pyhän tuntuun.

Tänäänkin radiosta on soinut kauniita ja herkkiä säveliä.

Rauhallinen musiikki vie ajatukset kauaksi arjen kiireistä ja johdattaa pääsiäisen iloon.

On aika hiljentyä juhlan viettoon.

Kaunista ja rauhallista pääsiäisen aikaa kaikille blogini lukijoille!

 💛

-Kaaru-

Kipsisideaskartelua

Pari vuotta siihen meni, että minäkin innostuin viimein kokeilemaan.

Nimittäin näiden ihastuttavien kipsimunien valmistamista, jotka joitakin vuosia sitten nousivat suureen suosioon täällä blogimaailmassa.

Enkä voi kuin todeta, että kylläpä vaan ovatkin ihania!

Kipsimunien tekeminen oli varsin mukavaa ja melko nopeaakin puuhaa, joskin tosi sotkuista. 

Mutta rapatessahan roiskuu aina eikä se vaarallista ole! Vähemmillä sotkuilla toki selviää, jos muistaa vuorata pöydät ja penkit sekä itsensä sanomalehdillä ennen työhön ryhtymistä. 😉

Ei tullut otettua siinä työntuoksinassa yhden yhtä kuvaa, joten kirjaanpa muistiin niin itselle kuin teille muillekin muutamia kipsimunien tekemisen kannalta merkityksellisiä seikkoja.

Kipsimunien valmistamista varten tarvitaan ilmapallo/-palloja sekä kipsisidettä, jota myydään apteekissa usein viiden rullan paketeissa. Tuossa meidän lähiapteekissa viiden rullan paketti maksoi 6,90,-, joten hintaakaan näille ihanille munille ei paljoa tullut. 

Viidestä kipsisiderullasta tulee nimittäin 2-3 isoa munankuorta tai monta, monta pienempää. 

Lisäksi munankuorien valmistamiseen tarvitaan suurehko kulhollinen haaleaa vettä. tyhjä kulho, sakset sekä pari muovipussia, joilla voi suojata vesikulhon niin halutessaan.

Kipsimuna

Ihan ensimmäiseksi vuoraa pöytä ja ympäristö sanomalehdillä tai muoviliinoilla, sillä kipsimunan valmistamisessa kipsi lentelee suuntaan jos toiseen.

Ennen ilmapallon puhaltamista valuta ilmapallon sisälle suoraan hanasta hieman vettä. Tällä tavoin kipsimuna pysyy kuivumisvaiheessa paremmin pystyssä ja pohja muovautuu kuivuessaan tasaiseksi.

Asettele puhallettu ilmapallo kantapuoli alaspäin pieneen kulhoon, jotta saat kaksi kättä vapaaksi seuraavaan työvaiheeseen.

Leikkaa kipsisiteestä noin 15-20 cm mittaisia palasia, kastele ne yksitellen vedessä ja sivele kiinni ilmapalloon. Aloita pallon vuoraaminen pohjastapäin ja etene pala kerrallaan eteenpäin. 

Asettele kipsisiteiden saumat reilusti päällekkäin, jotta vältyt raoilta. 

Vuoraa ilmapallo kipsisiteillä noin puoleenväliin saakka tai vähän sen yli. 

Samalla kun lisäät kipsisidekerroksia pallon päälle, sivele palloa käsin niin, että kipsisiteen harsomainen rakenne tasoittuu. Tämä työvaihe kannattaa tehdä nopeasti, sillä kipsiside kuivuu tosi nopeasti. 

Pallon päälle kannattaa laittaa kipsisidettä kaksi kerrosta, jotta koostumuksesta tulee vahvempi.

Kun kipsimunan työstäminen on valmis, asettele se kuivumaan tasaiselle alustalle.

Kuivuminen kestää kipsimunan kerroksista riippuen muutamista tunneista noin vuorokauteen.

Kun kipsimuna on kuivunut, tee ilmapalloon pieni reikä, jolloin pallo tyhjenee. 

Ja niin on kipsimuna valmis!

Työvaiheet saattavat kuulostaa monimutkaisilta, mutta sanoisin, että työ tekijäänsä neuvoo.

Siis tuumasta toimeen vain, jos yhtään jäi sellainen olo, että näitä olisi kiva kokeilla.😊

Pääsiäisen alla on mukava kokeilla kaikenlaisia itselle uusia juttuja ja virittäytyä mukavan tekemisen myötä pääsiäistunnelmaan. Muutama päivä vain ja ollaan jo palmusunnuntaissa, tuossa lasten suuresti odottamassa päivässä. Silloin he pääsevät virpomaan tuttuja ja tuntemattomia kylän asukkaita yhdessä isänsä kanssa, sillä minä olen suunnitellut lähteväni pienelle reissulle ennen pääsiäistä ja muita kevätkiireitä. Ihana lähteä. Pientä hengähdystä ja voimien keräämistä tämän täyden elämän keskellä aina välillä tarvitaankin. Että jaksaa taas iloita näistä kodin arkisista touhuista ja työntäyteisestä elämästä pienten lasten äitinä.

Linnunlaulun ja auringonvalon täyteisiä päiviä kaikille!

-Kaaru-

Kevättä makuuhuoneeseen

Koko alkuvuoden on ollut ajatuksissa ommella uudet pellavaiset tyynynpäälliset makuuhuoneemme sängyn päälle, mutta mistään en ole löytänyt etsimäni sävyistä pellavakangasta. 

Kun sitten näin facebookissa sattumalta Elloksen mainoksen roosanvärisistä pellavatyynynpäällisistä, ei tarvinnut kauan miettiä ostopäätöstä niiden osalta. 

Sävy on ihanan pastellinen, kuin kesäillan auringonlasku. 💜

Vanhan roosan sävyyn ihastuneena tein tyynynpäällisten lisäksi muutamia muitakin samansävyisiä hankintoja.

Kauppareissulla ihastuin Aarikan oksakoruihin enkä osannut päättää kummasta tykkään enemmän: valkoisesta vai roosanvärisestä, joten ostin ne molemmat 🙈

Yöpöydälle emalikannuun kävin takapihan syreenistä taittamassa muutamia oksia 

ja hämmästyin miten pulleat lehtisilmut niissä jo on!

 Oksakorujen sävyjä vasten silmujen hento vihreys korostuu kauniisti.

💚

Tulipa heti pienillä uudistuksilla raikkaan keväistä.
 💛

*** *** ***

Täällä on laiteltu kotia pienin askelin pääsiäisasuun ja askarreltu lasten kanssa virpomavitsat palmusunnuntaista virpomista odottamaan.
Eilen innostuin askartelemaan muutamia kivoja pääsiäiskoristeitakin.
 Niistäpä juttua enemmän kuvien kera tuota tuonnempana. 😊

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa jokaiselle täällä piipahtavalle!

-Kaaru-