torstai 28. marraskuuta 2013

Projektina Huvikummun leikkimökki




Huvikummussa riittää tekemistä. Tai ehkä sitä tekemistä kehitellään kokoajan lisää, kun ei joutenkaan osata olla. Viime keväänä aloitimme leikkimökin rakentamisen ja nyt se on melkein valmis. Ikkunoista puuttuu vielä ristikot ja sisustustyöt on vielä vähän kesken. Siinä se nyt kuitenkin nököttää, melkein valmiina. Paistattelee päivää marraskuisen keskipäivän auringossa. Pieni mökki. Vaikka eihän se mikään pieni edes ole. Kokoa tällä mökillä on n. 2,3x3,3 metriä+umpikuisti ja korkeuttakin lähes 3 metriä. Kyllä siinä kelpaa leikkiä. Keitellä käpysoppaa, tarjoilla hiekkakakkuja, syödä puunlehtisalaattia ja sen sellaista. 

Rakennusmateriaaliksi hyödynsimme talomme remontista jääneet laudat ja rimat. Jotain uuttakin piti toki ostaa. Ovi on vanha, se palveli ennen kellarin ovena. Kellari kuitenkin purettiin kokonaan pois, joten oveakaan ei enää tarvittu. Yhden peilin verran sitä lyhennettiin, jotta siitä saatiin sopivan mittainen. Lopuksi öljysimme sen terassin öljyämisestä yli jääneellä tummanruskealla terassiöljyllä. Siitä tuli hienompi kuin osasimme kuvitellakaan! Ikkunat jäivät tyhjänpantiksi ystävämme taloremontista, joten niistä saimme oivat ikkunat tähän projektiin. Alunperin etsin vanhoja ruutuikkunoita, muttei sellaisia ihan pieneen hintaan löytynyt tai jos löytyi olivat väärän kokoisia. Ikkunat jotka saimme ovat kaksinkertaiset ja jokainen niistä on vieläpä aukeava ikkuna, joten parempi oikeastaan näin. Saapahan mökkiin kesäkuumalla viilennystä. Ensi keväänä projekti jatkuu. Silloin sisustamme mökin. Postaan sitten kuvia sisäpuoleltakin. Nyt annetaan mökin uinua suloista untaan talven yli.

Lomareissun kirpparilöytöjä




Kotona jälleen. Reissusta virkistyneenä ja yhtäaikaa kovin väsyneenä, rähjääntyneenä. Antoisa ja oikeasti virkistävä koko perheen loma se oli, kylpylässä. Mutta onpas mukava olla taas kotona. Määränsä sitä jaksaa tuotakin lomailua. Ainainen loma ei minunlaiselleni kotihiirelle sopisi. On hyvä, että elo on kuitenkin suurimmaksi osaksi tavallista arkea, arjen iloineen ja suruineen. Hyvine ja huonoine päivineen, kaikkineen. Lomalle täytyy osata lähteä sopivassa tilanteessa. Silloin siitä on oikeasti hyötyä. Silloin kun tulee tunne, että kaipaa vaihtelua. Nyt oli sellainen tunne ja siksi se varmasti olikin niin virkistävää. Vaihtaa maisemia, unohtaa arkiaskareet ja nauttia valmiista ruoista, siististä hotellihuoneesta, kaikesta. Nyt, virkistynein mielin on mukava suunnata aatoksensa kohti lähestyvää Joulua. Aloitella hiljalleen jouluvalmistelut. Piparitaikinan teolla se meillä usein alkaa. Sitten värkätään koristeita, paketoidaan lahjoja ja kirjoitellaan kortteja. Kohtahan on ensimmäinen adventtikin. Täytyypä kaivaa adventtikynttelikkö esiin.

Pitihän sitä muutama kirpparikin lomallaan kiertää. Enhän minä malta niiltä pois pysyä, jos sopiva kirppari sattuu kohdalle. Löytyipä tuollaiset somat tarjottimet ja niin kaunis jalallinen lasimalja, johon laitoin heti kotiin päästyämme kynttilän ja käpysiä. Toinen samantyylinen meillä on jo ennestään. Siinä olen tähän asti pitänyt samalla tapaa kynttilää kera vuodenaikojen mukaan vaihtuvien somisteiden. Nytpä saankin sen joulukarkkimaljaksi. Sopivan isokin siihen tarkoitukseen. Lasimaljan takana näkyvät aitasta löytyneet kynttilänjalat, jotka maalasin kuin maalasinkin valkoiseksi. Kaipaavat kylläkin vielä toisenkin kerroksen maalia pintaansa, että väristä tulee tasaisempi. 


perjantai 22. marraskuuta 2013

Puuvajan korjaustyöt vol.1 sekä herttaiset tinavuoat



Viime yönä satoi lunta! Nyt on maa somasti valkoinen. Olo muuttui entistä enemmän jouluisemmaksi. Poishan nämä lumet vielä sulaa, kuten on monta kertaa jo tähän mennessä käynyt. Näyttää lämpötila nousevan jälleen nollan yläpuolelle lähipäivien aikana. Jospa kuitenkin kuukauden päästä, Jouluna, olisi lunta ja se pysyisi maassakin vähän kauemmin. Leutoa talvea kun on ennustettu. 

Tällä viikolla (vai oliko se sittenkin jo viime viikolla) aloitimme viimeinkin puuliiterin/vajan pienimuotoiset remonttihommat. Vai olisivatko ne sittenkin vain korjaustöitä. Vanhaa kunnioittaen, vanhaa säästäen. Puuvaja on tuon kuvassa näkyvän pitkän piharakennuksen keskellä. Ensimmäinen ovi kätkee sisäänsä pihasaunan pukeutumistiloineen ja viimeinen aitan. Taustalla näkyy ulkohuussi- ja verstasrakennus. Vajassa on siis maalattia, jolle on vuosikymmenten saatossa kerääntynyt aikamoisen paksu kerros sahanpurua ja muuta puumoskaa. Sitä on sieltä nyt lapioitu jätesäkkeihin talteen. Kompostin kuivikkeeksi ajattelimme sen jatkossa hyödyntää. Kaiken moskan ja romun alta löytyi tuollainen herttainen vanha taikinakorvo! Onhan se hieman huonoon kuntoon päässyt, joten tuskinpa siitä enää taikinakorvoksi on, mutta johonkin muuhun käyttöön pienellä entrauksella sen kyllä saa. Niin söpö! Puuvajaan on tarkoitus tehdä harvalaudoitettu puulattia. Sittenhän se palvelee puuvajana taas seuraavat 60 vuotta, kuten tähänkin mennessä on jo tehnyt.

Mitä herttaista kerran löysinkään kolutessani läpi ne monen monet kotiseutuni kirpparit, jotka kierrän läpi aina sielläpäin käydessäni. Tinavuokia, herttaisia kerrassaan! Soikeat ja pienet pyöreät ovat oikeasti vanhoja. Ne ovat jämäkkää tekoa. Isot pyöreät ovat uudempaa tuotantoa, ovat selvästi ohuempia, mutta niin herttaisia nekin etten voinut olla ostamatta niitäkin. Pitkään pohdin ostanko kaikki, nimittäin noita isoja jäi sinne vielä kaksi kymmenen vuoan nippua. Järki kuitenkin kehotti olla ostamatta ja hyvä niin. Onhan joka paikka jo entuudestaan täynnä kaikenlaista tavaraa. Ja näitäkin nyt sitten huimat 30 kappaletta. Käyttöön ovat päässeet ja esillä ovat silloinkin kun eivät oikeassa käyttötarkoituksessa olekaan. Niin kauniita sisustuselementtejä sellaisenaan!



torstai 21. marraskuuta 2013

Pullanleivontaa, merinovilloja ja lapaset




Tänään leivoimme pullaa. Tuoretta pullaa kylmän maidon kanssa ei voita kyllä mikään! Parempiin suihin yksi toisensa perään ne katosivatkin, vaikka tällä kertaa teinkin taikinaa yhden litran edestä. Saivatpahan lapsetkin leipoa kyllästymiseen saakka ja syödä mahansa kylläisiksi asti. Koska taikinaa oli runsaasti, tein yhden pellillisen myös mustikkapiirakkaa. Se, se vasta ihanaa onkin! Ja vei kielen mennessään. Mustikkapiirakkaa syödessäni palautui makumuistoja ja muitakin mukavia muistoja lapsuudesta. Niin ne vaan vuodet on vierineet. Nyt leivon pullaa omien lasteni kanssa, vaikka ihan vasta (ainakin siltä se tuntuu) leivoin pullaa omien sisarusteni ja äitini kanssa. Mutta, niinhän sen kuuluukin mennä, vaikka joskus olisikin mukava pysäyttää ajanjuoksu hetkeksi tai ainakin vähän hidastaa sen kulkua :)

Eilen saapui postipojan mukana myös hellyyttävät merinovillaneulokset. Ai, ai miten suloisen pehmeitä ne ovatkaan! Hetimiten oli jotain niistä ommeltava. Ottobre:sta löysin lapasten kaavan, jota hieman muokkailin omaan käteen sopivammaksi. Lehden esimerkkilapaset oli ommeltu huopakankaasta suippokärkisiksi. Pyöristin siis kärjen ja lyhensin ranteen kohdalta kaavaa ja lisäsin siihen jatkeeksi resorin. Musta resori oli harmikseni päässyt loppumaan, joten käytin musta-valkoraidallista, joka sekin sopii ihan hyvin tuohon. Vuoreksi laitoin samaista mikrofleeceä, jota käytin vauvantumppuihinkin. Kaava löytyy siis Ottobre:sta 6/2012. Vieläkin tuota kaavaa saa kyllä hieman muokata, tuli nimittäin edelleen hieman suurehkot vaikka reilusti kaventelinkin jo kaavaa piirtäessäni ja sitten vielä ommellessa. Täytyypä jatkaa kaavan muokkaamista. Lapasista tuli nimittäin niin ihanat ja lämpimät, että ajattelin ommella näitäkin pukinkonttiin. Tosin hys, hys, ollaanpa hiljaa siitä vielä :) Merinovillaneulokset on tilattu Pehemiältä ja Ikasyriltä.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Tumpputehtailua sekä ihanat puuvillaneulokset



Voi, voi tätä valon määrän jatkuvaa vähenemistä! Alkaa olla aikamoisen haastavaa tuo kuvaaminen tällä valon määrällä. Salamaakaan kun en haluaisi käyttää. No mutta kuitenkin, asiaan. Täällä on tehtailtu vauvan tumppuja. Tässä kuvattuna ensimmäinen erä, joita olen viime päivinä ommellutkin oikein urakalla. Suurin osa näistä menee joululahjoiksi/vauvalahjoiksi sukulaisille, tuttaville ja ystäville, joille on hiljattain syntynyt vauva. Osan vien kenties myyjäisiinkin. Päällikankaiksi hyödynsin tilkkulaatikosta joustofroteiset tilkut, joita olikin kerääntynyt taas aikamoinen läjä. Ompelin tumppuihin mikrofleecevuoren, joten ovat varmasti lämpimät pienissä käsissä vähän kylmemmälläkin ilmalla. Kaavan piirsin vapaalla kädellä itse, hyvin yksinkertainenhan tuollainen on piirtääkin. Tumppujen froteekankaat on tilattu suurimmaksi osaksi kuluneen vuoden aikana Metsolasta ja Verson Puodista. Muutama niistä jo aiemmin. Sisäpuolen luonnonvalkoinen mikrofleece on ostettu Eurokankaasta.

Ja sitten, voi  mitä ihanaa postipoika eilen toikaan! Siis aivan kertakaikkisen ihania puuvillaneuloksia. Ajattelin ommella niistä lapasia ja muuta mukavaa mitä ikinä keksinkään. Taitaisi tulla aika söpöt leggingsitkin. Neulokset tilasin jälleen Majapuulta, josta onkin tullut yksi nettikangaskauppasuosikeistani. (kauhea sanahirmu, onkohan tuo edes yhdyssana? :) )


lauantai 16. marraskuuta 2013

Kuppikaunokaisia, tasseja ja teekannuja





Vanhat, ajanpatinoimat astiat viehättävät aina vaan. Eikä niissä tarvitse sitä patinaakaan olla, viehättävät ne silti. Pesin muutamia astioita tarkoituksenani ottaa ne käyttöön. Siinä ne nyt kuivuvat somasti vierekkäin kuivaustelineen päällä. Arabiat, made in Chinat ja kiloposliinit sulassa sovussa. Näitä olen vuosien saatossa kerännyt kaapit täyteen. Osa on löytöjä kirppareilta, osa aitan kätköistä. Joitakin olen saanut sukulaisilta ja ystäviltä. Esillehän ne olis saatava, avohyllyyn tai vastaavaan. Kun vain sellaisen jostain löytäisin. Ehkä täytyy ruveta nikkaroimaan sellainen itse. Kaksi teekannua on ollut käytössä joidenkin vuosien ajan. Tai varsinaisestihan tuo ruskeakuvioinen on maitokannu, mutta palvellut meillä kahvi- ja teekannuna. Tunnearvoa niillä on valtavasti. Molemmat ovat perintöä jo edesmenneiltä mummeiltani. Sinikuvioinen äidinäidiltä ja ruskeakuvioinen isänäidiltä. Herttaisia molemmat. Kahvikupeista etenkin tuo pallokuvioinen on minun mieleeni. Muodoltansa niin suloinen! 

Ettei nyt ihan turhaksi löpinäksi menisi koko juttu, täytyy tunnustaa, että täällä ollaan jo kovastikin touhuttu jouluisten askareiden parissa. Jouluhöperöksi tunnustaudun. Ei siinä mitään salattavaa olekaan. On ihana laittaa kotia joulukuntoon, leipoa ja juoda glögiä. Tehdä koristeita ja lahjoja. Niiden parissa tässä on muutama päivä häärittykin. Niistä juttua enemmän tässä joku päivä.

Auringonpaisteinen pakkasaamu






Eilen satoi vettä. Tänään on pakkaspäivä. Sitä se on ollut, marraskuu. Plus- ja miinusmerkkisten lämpötilojen vuoristorataa. Yhtenä aamuna on maa herätessämme ollut lumihuurteisen vaipan alla, toisena aamuna on sade kopsutellut ikkunapeltejä ja kattoa. Riepotellut yhdessä tuulipuhurin kanssa pihan koivuja. Tänään paistaa aurinko ja ilma on sees. Pihapuut heittävät varjojaan piharakennusten seinille. Tänään täytyi ihan rynnätä ulos heti aamutuimaan, että ehtii nauttia tuosta ihanasta auringonpaisteesta mahdollisimman paljon. Lyhyt on marraskuun puolivälin päivä. Ei aurinko-poloinen jaksa kovin korkealle enää tähän aikaan vuodesta nousta. Aamun kuluksi koristelin hieman pihaa ja piharakennuksia. Keräsin lähimetsästä mustikan ja puolukan varpuja. Asettelin niitä sitten kanervien ja katajanoksien sekaan. Vieläpä löytyi puolukoitakin jokunen. Puuverstaan ja aitan ovet tuntuivat niin alastomilta tässä hetkessä, joten ripustin niihin havukranssit punaisine rusetteineen. Nyt ne ovat vähän puetumman näköiset. Pallokuosinen nauha on tilattu taannoin Sinellistä. Vielä sitä löytyi pätkä, kun aikani kaappeja tongin. Ja onhan se soma!

tiistai 12. marraskuuta 2013

  Miljoonasydänmekko ja hiuspompuloita



Eilen paistoi pitkästä aikaa aurinko. Ihanan kirkkaan valon innoittamana ommella surautin pitkästä aikaa puuvillaisen mekon koossa 80cm. Kaavan tähän mekkoseen olen joskus piirtänyt eräästä tunikasta. Punainen Tampellan sydänpuuvilla, jota tähän mekkoon käytin, löytyi verhon muodossa kirpparilta. Niinpä vain sekin verhonriekale sai uuden elämän uudessa muodossa :) Eihän meidän lapsoset enää mekkoja tarvitsisi, ennestäänkin kaapit pursuavat jos jonkinlaisia mekkoja. Niitä on vaan niin mukava ommella, valmistuvatkin tuota pikaa.

Pompulavaraston laita oli toinen. Se ammotti tyhjyyttään. Kummasti nekin yksi toisensa jälkeen katoavat niille varatusta rasiasta eivätkä löydä sinne koskaan enää takaisin. Niinpä väkersin kasan uusia renksuja tyttösille. Nappiaihiot, renksut ja työkalun nappien päällystämiseen ostin viime syksynä Nappikauppa Punahilkasta. Ihana pikku puoti, josta löytyy kaikkea somaa askarteluun.



sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Väriloistoa 







Minä rakastan värejä. Pieni vinokattoinen ompelusoppeni pursuaa värejä. Suloisessa sekamelskassa näyttää kangashyllyni tällä hetkellä olevan. Sieltä on vedelty kankaita alas sitä mukaa kun niiden värit ja kuosit ovat inspiroineet luomaan uutta. Huonosti osaan vain värejä käyttää. Ihailen sisustuslehtien värikylläisiä koteja, joissa väreillä on leikitelty. Meidän kodissa vallitsee ruskean, beigen, valkoisen, mustan ja harmaan eri sävyt. Klassista, monet sanovat, kotoisaakin kyllä, mutta välillä kamalan tylsää. Olen yrittänyt opetella värien maailmaa. Lastenhuoneessa vallitsee suloinen värien kirjo. Siitä nautin! Pienin askelin ajattelin muidenkin huoneiden sisustukseen lisätä värejä, hiljalleen, huomaamatta. 

Ylimmän kuvan peltiset kahvipurkit, tuo värikäs ja valkoinen, ovat tämän talon edellisten omistajien jäämistöä. Irtaimistoineen tämän talon piharakennuksineen, kaikkineen ostimme. Mitään ei täältä kukaan halunnut pois viedä, joten säilöimme kaiken käyttökelpoisen tuonne aitan kätköihin silloin kun tähän remonttiurakkaan ryhdyimme. Sieltä olen näitä aarteita sittemmin penkonut. Yksi toisensa jälkeen ne ovat löytäneet paikkansa meidän torpasta. Samaisessa hyllyssä olevat helmitaulut ovat kirpparilöytöjä joidenkin vuosien takaa. Punaiset, kankaiset maatuskat olen ommellut muutama vuosi takaperin. Kaava niihin löytyy Tildan talossa- käsityökirjasta. Ja tuo herttainen kärpässienijakkara! Se löytyi viime syksynä eräältä kotipaikkakuntani kirpparilta. Ahkerassa käytössä se on ollutkin, monissa lasten leikeissä ja menoissa mukana. Kärpässieni.

 Isäinpäivä 



Tänään on juhlittu isiä. Sydänten täyteinen päivä. Lasten kanssa teimme eilen isäinpäiväksi peltileipää ja valkosulkaa-vadelmajuustokakun. Ihania lahjoja olivat lapset kerhossa ja koulussa tehneet. Niin herttaisia. Olisivat jo viikolla halunneet korttinsa ja lahjansa ojentaa isälle moneen otteeseen. Pitkä oli odotus isäinpäivään, niin pitkä, että lahjat ja kortit meinasivat unohtua reppujen kätköihin tänä aamuna. Rakkaat pienet. Monesti se on todettu ennenkin, mutta sanonpa sen kuitenkin. Lapset tekevät juhlasta kuin juhlasta todellisen juhlan vilpittömyydellään, aitoudellaan. 

perjantai 8. marraskuuta 2013

Aamun hämärä


Kaamos. Kellojen siirtämisen myötä siitä on saatu jo esimakua. Aamulla ylösnoustessa on pimeää, illalla kotiin tullessa pimeää. Miten ikinä siihen taas tottuu?! Onneksi on noita jouluvaloja tai siis tunnelmavaloja keksitty. Enhän minä malttanut olla laittamatta niitä kodin ikkunoille kanervien ja katajanoksien sekaan jo lokakuun puolella. Ihanasti ne tuovatkin suloista, lämmintä valoa! 


Lupasin joku aika sitten kertoilla tarinaa tästä kaapista. Tämän iki-ihanan vanhan astiakaapin löysin joitakin viikkoja sitten aivan sattumalta eräältä tämän alueen facebook-kirpparilta. Eikä hintakaan ollut päätähuimaava, kuten monesti vastaavanlaisissa kaapeissa on. Ja miten hyväkuntoinen! Ainoa pieni juttu mikä tässä häiritsee, on tuo kuvassakin esiin ponnahtava rako, joka jää tuohon alakaappien ylle. Siinä lienee ollut alunperin esiinvedettävä puinen leivonta-alusta tai leikkuulauta. Mutta tuon raonhan saa piiloon vaikkapa peiterimalla. Tämä kaappi pääsi komistamaan pirttiämme, jonka tunnelmaan se istuu niin hyvin. 

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Uusia keittiöpyyhkeitä ja pulleat kynttilänjalat


Maanantaisin kokoonnumme tämän kylän ompelumuorien kanssa ompelemaan yhdessä. Ne on mukavia iltoja ne. Ommellaan koko pitkä ilta, rupatellaan, kahvitellaan. Ja mikä parasta, siellä jaetaan ompelu- ja askarteluvinkkejä, opitaan uutta. Viimeksi ompelin pitkästä aikaa uusia keittiöpyyhkeitä. Alkoivatkin entiset olla niin kulahtaneita ja pinttyneitä. Tuon iki-ihanan vanhaa aikaa henkivän kankaan ostin jokin aika sitten Ellokselta. Äkkiäpä valmistui kasa uusia pyyhkeitä!

Aittaa kävin jälleen penkomassa. Loputon tuntuu olevan aarteiden anti. Nyt löytyi tuollaiset ihanan pulleajalkaiset puiset kynttilänjalat. Niin paljon tykkään! Siihen ne seisahtuivat lipaston päälle ja siinä ne saavat ollakin siihen asti, kunnes keksin minkä väriseksi ne maalaan. Keltainen olis aika symppis, musta niin ylväs, punainenkin soma. Ehkä kuitenkin maalaan ne valkoiseksi (kuinkas muutenkaan) ja laitan niihin aina kuhunkin vuodenaikaan sopivan väriset kynttilät. Niin minä taidan tehdä. Olishan nuo toisaalta somat noinkin, jotenkin en vain osaa nähdä niitä tuon värisenä meillä.

Näkymiä


Tällaista tänään, siistiä. Useimmiten koko pieni lintukotomme on hyrskynmyrskyn. Leluja ja vaatteita siellä ja täällä, villakoiria lemmikkeinä ja sen sellaista. Mutta saahan elämä näkyä. Sen tuleekin näkyä. Eihän koti ole muuten koti, jos ei siellä elämisen jälkiä näy. Mutta joskus, joskus, on mukavaa kun on siistiä. Puhtaat lattiat ja ovenpielet, joihin niin monesti pienet ja vähän suuremmatkin tahmaiset tassut tekevät jälkiänsä. 

Ylemmän kuvan peilin kautta näkyy kaistale keittiötä. Tarkoitukseni oli kuitenkin kuvata ikkunankehyksistä tekemääni peiliä, ei niinkään keittiötä, mutta samallahan tuo tuossa tuli kuvattua, peilinäkymän kautta. Pikkuisen kotipesämme vielä pikkuisempi keittiö. Ikkunankehykset on pengottu aitan ylisiltä. Lienee tuokin ikkuna ollut taannoin navetan ikkunana. Navetta on pihapiiristämme joskus purettu, varmaankin päässyt menemään sen verran huonoon kuntoon, että on nähty paremmaksi purkaa pois. Harmi sinänsä. Tunnelmallisia ovat vanhat navetat tuoksuineen, kaikkineen.

 Alakerran lattiasta haaveilen edelleen helmenharmaata, niin kuin usein vanhoissa taloissa on, mutta kunhan tämä nykyinen lankkulattia kuluu tarpeeksi huonon näköiseksi, maalaamme sen sitten. Lattia on käsitelty Liberonin tumma tammi lattiavahalla ja lakattu kevyesti päälle Uula-tuotteiden hengittävällä lakalla, tuomaan hieman lisää lujuutta pintaan. Todellisuudessa lattia on vaalempi, huono valaistus saa näyttämään sen todellista tummemmalta.


Paperiviirinauhoja ja maatuskaesiliinoja


Teimme lasten kanssa paperiviirinauhoja, ihan vaan huvikseen, ajankuluksi. Materiaali niihin löytyi kätevästi vanhoista korteista ja aikakausilehdistä. Yhden niistä laitoimme samantien koristamaan vanhaa söpöä ikkunaa, jonka nostin aitan ylisiltä yläkerran porrasaukon vierustalle taulunkehyksen virkaa toimittamaan. Kovin kesäisen värinenhän tuosta tuli, mutta ei kai väriä koskaan liene liikaa tämän synkän syksyn keskellä. Lapset tuumivat, että meidän talo muuttui viirinauhojen myötä prinsessalinnaksi. Saahan se sellainen vaikka ollakin :)

Sain haasteen, ja päätin ottaa haasteen vastaan. Lupasin ommella joulumyyjäisiin jotain käsitöitä myytäväksi yhdessä muiden tämän kylän ompelemisesta innostuneiden "marttojen" kanssa. Myyjäisiin menevien käsitöiden ei tarvitse olla jouluisiakaan, joten ajattelin, että ompelen sinne askartelu/leivontaessuja ja teen jotain sisustusjuttuja myös, vaikkapa kankaisia joulukalentereja, jos vain suinkin löydän materiaalin niihin omista kangasvarastoistani. Alkajaisiksi ompelin omien lasteni nukeille esiliinat, joista yllä kuva. Kaavan piirsin vapaalla kädellä ja totesin sen niin hyväksi, että päätin tehdä samaisella kaavalla ne myyjäisiin menevät essutkin. Mustapohjainen maatuskavahakangas on ostettu Jyskistä ja vinokanttinauhat paikallisesta kangasputiikista.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Tytöt&nukenvaunut velourmekko

Tätä suloista velouria jäi aiemmin ompelemieni kolmen hameen jälkeen vielä reilun kokoinen pala jäljelle, joten ompelin siitä vielä tällaisen mekon. Mekko on kokoa 80cm. Kaavat tähän mekkoon piirsin yhdestä valmiista mekosta, jonka malli miellytti. Kangas on tilattu taannoin, jo siis kuukausia sitten Majapuulta.

Kirpparilöytöjä

Kumpparit 2e

Keltaiset ja mustat puuhelmet yht.3e


Tykkään kirppareista. Sieltä tekee usein hyviä ja edullisia löytöjä. Meidän pikkukylällä ei kylläkään kovin montaa kirpparia ole, mutta naapurikaupungista niitä löytyy joka lähtöön.

Eilen oli hyvä kirpparipäivä. Löytyi kaikkea tarpeellista. Tosin, sinistä emalimukia en olisi tarvinnut mutta enhän minä tuollaisen pienen mukin vetovoimaa voi millään vastustaa! Siellä se nökötti hyllyn perimmäisessä nurkassa ja huusi mukaani. Niin ihana vanha muki. Siitä on mukava kehitellä pieni ajatusleikki. Rakentaa mukille tarina.

Alimman kuvan taustalla näkyvä vanha keittiön astiakaappikin on kirpparilöytö muutamien viikkojen takaa. Tarinoin siitä joskus myöhemmin.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Kynttilöiden loistetta


Tänä aamuna heräsin jo varhain. Uni katosi silmistä, joten hipsuttelin alakertaan ja sytyttelin Pyhäinpäivän aamun hämärään kynttilöitä joka puolelle taloa. Tykkään niin kovasti kynttilänvalon luomasta tunnelmasta. Nyt on jälleen se aika vuodesta kun tekee mieli vain tunnelmoida. Liekkö lähestyvällä Joululla osuutensa asiaan, kenties. Samalla kun sytyttelin kynttilöitä, muistelin niitä rakkaita läheisiä, joiden elämä on jo päättynyt. Illalla ajattelimme käydä koko perheen voimin hautausmaalla, vaikkei sinne olekaan ketään meidän tuttavaa tai sukulaista haudattu. Ihan muuten vaan, ihastelemassa sitä valtavaa kynttilämerta joka pimeän tullen loistaa niin ihanasti. Se on jotain äärettömän kaunista. Ja onhan se elämys lapsillekin.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Synttärikakku ja uudet matot


Tänään juhlittiin pyöreitä, kera oman perheen. Juhlan kunniaksi tein kakun 
uusimmassa Pirkka-lehdessä olleen Suklaajuustokakku-ohjeen
mukaan. Ja voi, miten ihanaa se oli!



Eilen saapuivat postiin jokin aika sitten Kodin Ykkösestä tilaamani 
uudet villamatot (2kpl). Näistä tykkään niin kovin paljon. Niiden 
päällä tekisi mieli tepastella nyt koko ilta. Niin mukavan rouhea, mutta 
kuitenkin niin pehmeä.

Ihan oma blogi!

Kauan olen tätä miettinyt. Puntaroinut ja pohtinut. Miettinyt blogin kirjoittamisen hyviä ja huonoja puolia ja nyt olen tässä, 30-vuotissyntymäpäiväni kunniaksi hyppäämässä kohti itselleni vielä kovin tuntematonta maailmaa, bloggaamista. Sydänalassa kutkuttaa, ihan kuin pienenä tyttösenä jonkin jännittävän tilanteen edessä. Miten jännää! 

Käsitöistä, sisustamisesta ja kirpputoreista innostuneena ajattelin koota blogiini talteen kuvia ja sepustusta tekemistäni käsitöistä, askarteluista sekä kaiken maailman näpertelyistä mitä matkan varrella on tullut tehtyä. Talteen itselle ja nähtäväksi sukulaisille, ystäville ja toki kaikille muillekin, joita ne kiinnostavat. Tervetuloa!