Virkattu teeastiasto

Elokuun lopulla katsellessani tupakeittiömme ikkunasta

pehmeän pastellisiin sävyihin maalautunutta iltataivasta,
muistin puuvillalankakorin, jonka olin alkukesästä täyttänyt
heleän värisillä langoilla ja asetellut nojatuolin viereen
odottelemaan hiljaisten kesäiltojen virkkuuhetkiä.

Samaisella viikolla olin löytänyt kirpparilta
houkuttelevan näköisen käsityökirjan,
jonka nimi, Kotileikki,
kutsui tarttumaan kirjaan lähemmin ja
nostamaan sen ostoskorin kyytiin.


Pastellisen kaunista iltataivasta katsellessani muistin paitsi langat,
myös tuon kirjan ja päätin kurkistaa sen sisälle ajan kanssa.

Kirjasta löytyi viehättävä ohje lasten virkattuun teeastiastoon,
jonka virkkaamisen päätin siltä istumalta aloittaa.

Kuten käsityöt aina, tämäkin virkkuutyö vei mukanaan.
Innostus vain kasvoi sen mukana, kun uusia kerroksia syntyi.

Työ alkoi saada muotonsa.

Koska koko kesä oli mennyt tekemättä juurikaan käsitöitä,
lapsetkin kiinnostuivat siitä, mitä äidillä oli tällä kertaa mielessä.
Kun kerroin virkkaavani heidän leikkeihinsä lisukkeita,
eivät he meinanneet malttaa odottaa niiden valmistumista,
vaan kävivät tämän tästä kyselemässä valmistuvasta työstä.

Ja, voi sitä silmien tuiketta ja riemua,
kun he sitten saivat valmiin teepannun hyppysiinsä hypisteltäväksi!

Miten ihana sitä iloa olikaan katsella!
Lasten ilo on niin aitoa, sydämestä nousevaa.
Eivät he näe virheitä,
joihin oma silmä meinaa takertua.
He näkevät kokonaisuuden,
näkevät hetkeen ja osaavat elää siinä.

Siitä minullakin olisi opittavaa.

Teeastiaston valmistuttua,
kovetin sen vesi-erikeeperseoksella,
veden ja liiman suhteen ollessa 1:2.
Ohjeessa kovettamiseen oli käytetty decoupige-lakkaa,
jolla astiastosta olisi saanut varmasti vielä
kovemman kuin vesi-liimaseoksella,
mutta koska minulla ei tuota lakkaa ollut,
tyydyin tuohon perinteisempään tyyliin.

Astiastosta tuli jämäkkä, muttei kova.
Saapa nähdä kuinka se kestää leikin tiimellyksessä. ;)
Täytyy varmaan käsitellä se uudestaan tuolla lakallakin, ellei se kestä.

Nyt mennään kuitenkin näin
ja nautitaan leikin ilosta!

Koska teehetkessä tarjoillaan usein jotain herkkuakin,
virkkasin astiaston kaveriksi muutamia uusia
domino-keksejä sekä unelmatortun palasia.

Lapset innostuivat tekemään bränkkejä eli kepposia
sujauttamalla virkatun domino-keksin oikeiden keksien sekaan
ja tarjoilemalla niitä sitten toisilleen ja meille aikuisille.
Täydestä se meni ensimmäisellä kerralla,
mutta ei ehkä enää seuraavalla. ;)

Vaikka syksy alkaa ottaa luonnossa vallan,

monet luonnonkukat sekä keväällä kylvämäni yksivuotiset kesäkukat

jaksavat edelleen ilahduttaa runsaalla kukinnallaan.

Ojanvarsilta keräsin näiden kuvien somisteeksi puna-apiloita

ja kukkapenkistä kesämalvikkia sekä olki- ja kosmoskukkia.

Nappasin kukkien kylkeen myös pienen pätkän kukkalaatikon
reunan yli pursuavasta hopeaputouksesta,

joka on tänä kesänä kasvanut niin valtaisana ilman lannoitteita, 

etteivät monet ole uskoneet sen olevan mahdollistakaan.

Mutta totta se on, minä en ole ehtinyt kukkiani tänä kesänä juuri hoitamaan

joten lannoitukset ovat jääneet pariin alkukesäiseen kertaan.

Villisti ja vapaasti ovat saaneet kukat rehottaa,
liekö siinä syynsä sille, että niin rönsyävät runsaina. ;)

Syksyisiä, kauniita päiviä, Sinulle!

-Kaaru-


p.s Ohje teeastiaston virkkaamiseen ja moniin muihin suloisiin käsitöihin löytyy
 Pauliina Salmisen kirjoittamasta ja Annika Liinangin kuvittamasta kirjasta
 Kotileikki - lastenhuoneen neljä vuodenaikaa.

Virkatut pöytäluutut

Vuosia sitten, kun kaikki lapseni olivat alle kouluikäisiä ja pienet, 

eloisat kyynärpäät eivät millään malttaneet pysyä aloillaan, 

lensi maitomuki nurin monta kertaa päivässä. 

Maitolammikoita lattioilta pois pyyhkiessäni tulin miettineeksi, 

mahtaako olla olemassa sellaisia luutuja, joihin haju ei pinttyisi. 

Eipä mennyt kauan, kun jostakin luin, että bambu materiaalina on juuri senkaltainen:

luonnostaan antibakteerinen, miellyttävän tuntuinen, imukykyinen, nopeasti kuivuva 

ja mikä parasta, siivousluutuna myös hajuton! 

Niinpä virkkasin meidänkin talouteen muutamia bambuisia pöytä- ja lattialuutuja,

ihan vain kokeillakseni, olivatko nuo kaikki bambun ominaisuudet totisinta totta.

Ja tiedättekö, ne luutut, 

musta ja valkoinen,

kestivät käytössä monta monituista vuotta.

Eivät alkaneet haista ainakaan niin nopeasti kuin kaupasta kotiin kannetut luutuserkkunsa,

olivat pehmeitä, imukykyisiä ja niin kestäviä, 

että vasta viime vuoden loppupuolella toinen niistä hiutui niin ohueksi, 

että kului lopulta pesukoneessa puhki.

Niitä luutuja pesin 60 asteessa kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja

ja jokaisen pesukerran jälkeen ne olivat uudenraikkaita, 

entistä ehompia ja entistä imukykyisempiä.

Niitä paremmiksi luutuiksi koin ainoastaan mikrokuituiset siivousliinat.

Vaikka maitomukit kaatuvat enää harvoin

eikä muitakaan sotkuja siinä määrin synny kuin silloin,

kun lapset olivat ihan pieniä,

päätin kaikesta huolimatta virkata puhkikuluneiden luutujen tilalle uudet luutut.

Olisihan ihan kelpo luutuja toki kaupastakin saanut, mutta itsetehty on aina itsetehty ja 

toki kestoluutu vaihtoehtona aina ekologisempi.

Keväisen väriset puuvilla-bambulangat (50/50) tilasin Adlibrikseltä, 

kun jostain sattui silmiini mainos kevättalvisesta lanka-alesta.

Muistelen, että materiaalisuhde noissa aiemmin virkkaamissani olisi ollut 20/80 bambun voitoksi, mutten enää mistään löytänyt sellaisia lankoja. 

Voinee toki olla, että muistelen väärin.

Näistä luutuista sydänkuvioiset päätyvät kodin siivousluutuiksi 

ja kaksi pitsikuvioista pöytäluutuiksi keittiöön.

Miksi näin?

Siksi, 

että päivittäisessä käytössä tuollaiset pitsikuvioiset kuivuvat nopeammin 

kuin tiiviimmin virkatut.

Toivottavasti näistä luutuista on yhtä pitkä ilo kuin edeltäjistään.

Sydänkuvioisen tiskirätin ohje löytyy täältä, klik!

Ja pitsikuvioisen tiskirätin ohjeen kirjoitin tuonne alas kommentteihin.

💚💛💛💛💜

Tänä aamuna yöpakkasen kovettamaa pellonreunaa pitkin 

kävellessäni sydämessäni läikähti lämpimästi.

Aurinko paistoi, terva tuoksui ja edessäni taivaan syvää sineä vasten lensi lintuaura.

Ne ihanat ovat palanneet muuttomatkaltaan takaisin kotiin -

kevät on täällä!

Keväisen raikkaita, ihania aurinkopäiviä juuri Sinulle!

Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat,

iloitsen teistä jokaisesta.

💛

-Kaaru-

Pakkaspäivien touhuja

Viime joulun alla kaipailin vuosi sitten virkkaamaani latvatähteä joulukuusen kruunuksi.

Sitä ei kuitenkaan löytynyt mistään,

vaikka tuntui, että käänsin koko talon ylösalaisin.

Asia jäi vaivaamaan siinä määrin mieltä, että päätin virkata tilalle uuden tähden kunhan 

sen virkkaamiseen liikenee muilta touhuilta aikaa.

Tällä viikolla päätin sen sitten virkata, 

kun pakkanen kiristi ulkona otettaan niin paljon, 

ettei sinne ollut juuri menemistä.

Saatuani tähden valmiiksi, kovetin sen erikeeper-vesiseoksella (1:2) 

ja säilöin tähden samantien joulukoristelaatikkoon, 

jotta se löytyy ensi jouluna takuuvarmasti.

Idea tähän kauniiseen tähteen löytyi blogiystäväni Eerikan ihastuttavasta blogista, 

josta löytyy myös linkki tähden virkkausohjeisiin.

.

Samoilla vauhdeilla virkkasin muutamia lumihiutaleitakin lisää,

jotka pääsevät koristamaan seuraavaa joulukuustamme yhdessä latvatähden

sekä aiemmin virkkaamieni lumihiutaleiden kanssa.

Virkkasin tähdet 100 virkattua lumihiutaletta- kirjan ohjeiden mukaan.

Ko. kirjassa on niin monta kaunista ohjetta, 

että tekisi melkein mieli virkata niistä jokainen!

Talviloma alkaa olla meillä lopuillaan.

Nopeasti on taas viikko vierähtänyt,

kuten kaikki viikot vuoden alusta tähän saakka.

Joskus on tuntunutkin, että aina ollaan perjantaiehtoossa

viikonloppua vastaanottamassa.

Monenlaisia kotoisia puuhia ehdimme kuitenkin viikon aikana tehdä, 

vaikka tänään tuntuukin, että viikko hujahti nopeasti ohitse.

On ollut jälleen ihana huomata, etteivät lapset niin kovin ihmeellisiä juttuja tarvitse lomallakaan.

Retket lähimetsään, hiihto, luistelu, mäenlasku ja ystävien kanssa oleminen 

ovat olleet tällä viikolla suosiossa.

Lapset, kuten me aikuisetkin, olemme nauttineet kaikkein eniten siitä, 

että olemme voineet kiireettömästi puuhastella kaikenlaista pientä tässä kotosalla, 

voimaantua yhdessäolosta vailla minuuttiaikatauluja, jotka meinaavat välillä arjessa uuvuttaa.

Kaikki edellä mainittu on tuonut riittävästi vaihtelua arkiseen aherrukseen ja olo on sopivasti voimaantunut. Ladatuin akuin on mukava tähyillä tulevaan viikkoon.

Maaliskuisten päivien ihania hetkiä Sinulle!

-Kaaru-

Vauvalahjoja, osa 1

"Oman lapsen, pienen linnun, 

kannoin alla sydämen.

Nyt on onni täydellinen, 

syliini saan ottaa sen.

Tunnen käden pienen, hennon, 

tunnen posken pehmeän.

Voisko olla kauniimpaa, 

kuin alku uuden elämän."

"Nyytti pieni syliimme annettiin, 

se vauvalta tuoksuu, 

on lämmin niin.

Se itsekin varmasti tietää sen, 

että sulattaa jokaisen sydämen.

Hiustupsusta pieniin varpaisiin, 

se on ihana, ihana niin!"

"Sinä elämä, annoit minulle tämän tehtävän

enkä rohjennut siitä kieltäytyä.

Hiukset ovat vielä kosteat, käsi haroo tyhjää.

Minun tehtäväni on tarttua tähän käteen

ja taluttaa koko alkumatka.

Pieneksi tunnen minä itseni,

vielä pienemmäksi, kuin tämä vastasyntynyt."

💜💙💜

Näiden saaterunojen kera olen viimekuukausina ottanut vastaan iloisia uutisia 

ystäviltä ja sukulaisilta heidän perheidensä täydentyessä uudella pienokaisella.

Uusi elämä on aina yhtä suuri ihme, se saa sanattomaksi.

Pieni lapsi puhtaudellaan ja viattomuudellaan puhuttelee syvästi.

Sydän täyttyy suurista, pakahduttavista tunteista.

Päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus siitä, että kaikki meni hyvin.

Uusia, ihania pieniä ihmistaimia ja heidän vanhempiaan ajatellessani ryhdyin virkkaamaan.

Jossain syvällä mielen sopukoissa siinsi ajatus unilelusta.

Sellainen on ollut meidänkin lapsilla kaikilla ja kovin tärkeä on ollutkin.

Se kainalossa on ollut turvallista nukahtaa päivä- ja yölevolle,

se on tuonut tukea ja lohtua harmia tuottaneissa tilanteissa.

Se on ollut elintärkeä elämän ensimmäisinä vuosina.

Nettiä selatessani löysin suloistakin suloisemman ohjeen unipupujen virkkaamiseen.

Ohje löytyi Marin ihanasta ja inspiroivasta blogista.

Selkeät ohjeet innoittivat virkkaamaan pupusia kerralla useamman.

Yksi näistä pupusista pääsee jo ihan pian uuteen kotiin pienokaisen unien turvaksi ja 

kahdelle muullekin on jo koti tiedossa.

Ajattelin laittaa puput matkaan seuraavan runon saattelemana.

Runon, jonka sain itsekin silloin, kun nuorimmaisemme syntyi ja joka 

herkistää vieläkin syvälle sieluun yltävällä sanomallaan.

"Sinä olet taivaasta tullut, siksi on siunaus myötä.

Siksi kasvosi pienet, valaisevat elämän yötä.

Kun olen uupunut matkaan, jotenkin autat sinä pieni.

Muutama kukkanen puhkee, viereen louhikkotieni.

Taivas ja enkelten loisto, silmies sinessä hohtaa.

Jotain herkkää ja pyhää, sieluni sinussa kohtaa.

Olet vain avuton lapsi, siksi on lähellä taivas.

Tyyniä vesiä pitkin, käyköön elämän laivas."

-Liisa Ylönen-

Innostuin näistä vauvalahjoista nyt niin paljon, 

että virkkasin samoilla vauhdeilla jotain muutakin.

Niistäpä juttua tuota tuonnempana.

Blogiini ovat löytäneet tiensä muutamat uudetkin lukijat.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan pienen lintukodon touhuja!

💜💜💜

Valonsäteiden täyttämää alkavaa helmikuuta Sinulle!

-Kaaru-

Nukkeleikkejä

Lasten leikit kulkeutuvat usein olohuoneeseen tai keittiöön.

Monesti sinne, missä äitikin. :)

Siinä sitä sitten touhutaan rintarinnan,

lapset leikeissään ja minä omissa askareissani.

Olen antanut lelujen ja leikkien kulkeutua ja vaihtaa paikkaa.

Minusta on ihana, että leikkivät,

sillä leikkihän on lapsen päätyö.

❤

Ja sitäpaitsi, 

aika mukava niitä leikkejä on sivusta seurata. :D

Tämänpäiväisiin kahvilaleikkeihin lapset saivat viimeinkin uudenuutukaiset teepussit 

suojapusseineen, jotka ompelin viime viikolla ompeluinnostuksissani. 

Mintun- ja ruusunmakuisia teelajikkeita pusseista tuntui ainakin paljastuvan. 😉

**** **** ****

Viimeviikkoinen ompeluinnostus sai alkunsa toiveesta ommella nukeille uusia mekkoja. 

Kankaat valittiin yhdessä ja niiden valmistumista jäätiin innolla odottelemaan.

Jotain niistä jäi silti puuttumaan, sillä kovin suuria ylistyssanoja ne eivät valmistuttuaan ilmoille kirvoittaneet. 

Olivat ne silti "ihan kivat." 

😊

Nuket saivat ylleen uudet essumekkonsa ja sopiviksikin ne todettiin.

Sitten kuului suloinen toive:

"Äiti, voisitko ommella niihin nuken ruokalappuihin sellaisia hörpylöitä...

...sellaisia prinsessavauvojen ruokalappuja?" 

P R I N S E S S A V A U V O J E N   R U O K A L A P P U J A. 

Sydän melkein suli siitä! 😍

Ruokalaput saivat hörpylänsä, vaikka hetken aikaa piti miettiäkin, mihin sellaisia ompelisin.

Ja pikkuäidit olivat aivan haltioissaan: "Nämä on just sellaisia, kuin haluttiinkin!"

Mitäpä ei äiti tyttärilleen tekisi.

❤

Kahvipöytään oltiin aseteltu tarjolle herkullisten muffinsien ja leivonnaisten lisäksi myöskin terveellisempi vaihtoehto: hedelmäsiivuja.

Näitä virkkailin viime syksynä täydentäessäni lasten leikkiruokavarastoja. 

Niistäpä muistuikin mieleeni virkkaamani unelmatortut ja muut herkut, 

mutta jonnekin piiloon olivat sujahtaneet, sillä en niitä tähän hätään mistään löytänyt. 

Tosin eipä olisi tainnut herkkuja notkuva pöytä jaksaa sellaisia enää kantaakaan. 😉

Täytynee tehdä niistä joskus kokonaan oma postauksensa.

Mekkokangastilkuista innostuin värkkäämään ruusukkeita niin mekon koristeeksi kuin hiuspannoiksikin. Kyllä näillä mekoilla kelpaa kahvilassa istua!

Pitkän kahvilapäivän päätteeksi nukkevauvat peiteltiin nukkumaan ompelemieni tilkkutäkkien alle puisen kehdon suojiin, jonka hiljainen keinunta tuuditti vauvat unenmaahan matkaamaan. 

Niin päättyi kahvilaleikki tältä päivältä ja lapset riensivät ulos laskiaismäkeen.

Taidanpa tekaista laskiaispullat ja lämpimät teet ulkoilijoita odottamaan.

❤

Mukavaa laskiaistiistai-iltaa kaikille täällä piipahtaville!

-Kaaru-

Kaavat nuken mekkoihin, ruokalappuihin ja teepusseihin löytyvät kirjasta: Mekkotehdas.
Hedelmäsiivujen ohjeet taisin napata mukaani Prinsessajuttu-blogista, klik!
Ruusukkeet ja tilkkutäkki omaa käsialaani.

Kohti joulua

Joulukuun ensimmäinen päivä alkaa kääntyä kohti ehtoopuolta.

Tämä päivä on vierähtänyt kotosalla paikkoja järjestellen.

Päivällä, lasten ollessa koulussa, sain viimein tehtyä monta sellaista hommaa, 

jotka ovat jo kauan odottaneet tekijäänsä. 

Viikkasin ja järjestelin vailla paikkaa olleet vanhat pitsilakanat, 

tyynyliinat, liinat ja pitsiliinat makuuhuoneemme vanhan lipaston laatikoihin, 

jonka ostin paikalliselta kirpputorilta muutaman kympin hintaan, tässä syksyllä.

Arkisten askareiden lomassa hyräilin joululauluja, sytyttelin kynttilöihin tulet ja tunnelmoin lähestyvää joulua.

Siinä viikatessani katsahdin ulos ikkunasta.

Kevyt pakkassää oli yön aikana kietonut lähitienoon huurrehuntuun.

Taivaalta leijaili alas lumihiutaleita, pehmeästi ja kevyesti.

Maa sai hiljalleen ylleen pumpulinpehmeän, valkoisen ja puhtaan lumilakanan.

Tartuin tilaisuuteen ja lähdin iltapäivän hämärässä pienelle kävelylenkille ihan tuohon kodin lähistölle. Useiden talojen ikkunoista loisti ulos lämmin valo ja tunnelma.

Vanhat talot ja mökit pihapiireineen näyttivät valtavan kutsuvilta siinä lumisen maiseman syleilyssä. 

Niistä huokui lähimaastoon saapuvan joulun tunnelma. 

Se näkyi valoina ja kynttilälyhtyinä porraspielissä ja pihapuissa.

Se tuoksui jouluisina leivonnaisina ilmassa. 

Se tuntui pakahduttavana ilona sydänalassa!

Öiden laskeminen jouluun, tuohon talven kaivattuun juhlaan, alkoi tänään. ❤

Mieli alkaa virittäytyä pienin askelin joulun tunnelmaan ja hiljentyä joulun suloisen sanoman äärelle.

Vuodet vierivät ja joulut seuraavat toisiaan. Jotkut perinteet säilyvät muuttumattomina vuodesta toiseen, toiset elävät elämäntilanteiden mukaan. Jokaista joulua ennen ajatukset täyttyvät samoista aatoksista, toiveista ja odotuksista. 

Joulun kaipuusta. 

Vielä on kuitenkin monta mukavaa hetkeä kokematta 

ja elämättä ennen kuin joulun ihana tunnelma on totta.

Yksi niistä on lahjojen tekeminen. 

Päätin, että ne muistamiset, jotka lähtevät muille kuin perheenjäsenille, 

ovat tänä vuonna itsetehtyjä pieniä muistamisia.

Vaikkei lahjat joulussa tärkeintä olekaan, on mukava muistaa kaukana asuvaa sukulaista tai ystävää.

Pieni lahja saa aikaan hyvän mielen niin saajassa kuin antajassakin. ❤

Täksi jouluksi tein lahjan myös itselleni. Elämässä tuli yllättäen vastaan mutkia,  joiden takaa avautui odottamaton maisema. Mielen kapinoidessa vastaan, rupesin virkkaamaan. Ensin valmistui yksi kukka, sitten toinen ja kolmas. Kohta kukkia oli pitkälle toistakymmentä. Mietin, mitähän niistä tekisin. Syntyi ajatus tyynynpäällisestä.

Löysin sopivan ohjeenkin tyynynpäällisen kokoamiseen, mutta lopulta sovelsin ohjetta niin paljon, että siitä tulikin aivan omannäköinen. Ei se täydellinen ole, mutta eihän elämäkään sellaista aina ole. Siinä näkyy kolhut ja virheet, kuten elämässäkin.

Lopputulokseen olen kuitenkin oikein tyytyväinen. ❤

❤ Ihanaa joulun odotuksen aikaa, Sinulle ❤

-Kaaru-

Virkatut kananmunat

Pääsiäisen koristeisiin kuuluvat aivan olennaisena osana kananmunanmalliset koristeet ja syötävät. Meillä, kuten varmasti monessa muussakin kodissa, suklaamunat ovat pääsiäisen ehdoton hittituote. Ne maistuvat sellaisenaan ja ovat kauniita koristeita pääsiäisen ajan leivonnaisissa. Niitä on mukava sujauttaa myöskin pääsiäisruohon sekaan koristeiksi. Usein ne vain ovat aika riemunkirjavia väritykseltään, samoin kuin kaupoista löytyvät muunlaiset pääsiäiskoristeetkin. Kaipasin niiden rinnalle jotain vaaleaa. Niinpä ei tarvinnut kauan miettiä, millaisia munanmallisia koristeita teen, kun näin miten ihastuttavia munia Valkoinen talo tarinoi- blogin Eerika oli virkannut lastensa leikkeihin. Vielä kun Hanna Mi- blogin Hanna oli laatinut blogiinsa aivan ihanan helpot ja selkeät ohjeet kananmunien virkkaamiseen, ryhdyin samantien tuumasta toimeen. Kiitos vain inspiraatiosta Eerikalle ja helposta ohjeesta Hannalle :)

Lapsethan ihastuivat kananmuniin niin kovin, että omivat ensimmäisen valmistuneen erän omiin leikkeihinsä. Niinpä virkkasin vielä toisenkin erän, jotta sain niitä itsellekin pääsiäiskoristeiksi. Muutaman niistä laitoin suuren pääsiäisruoholautasen reunalle ja loput päätyivät koristamaan vanhaa kahvimyllyä kera tipusten. 

Ihania ja rauhallisia pääsiäisen pyhiä kaikille <3

-Kaaru-

Virkatut lumihiutaleet

Talven ensimmäiset pakkaspäivät takana täällä pohjoisessa. Pakkasta luvassa tuleviinkin päiviin. Ensi yöksi jopa -20 astetta. Varpaissa ja sormissa hienoinen kylmyyden tunne, poskipäillä mukava kihelmöinti. Kirpakka ulkoilukeli :) Revontulten loimotusta ihailtiin eilisellä iltataivaalla. Tähdenlentojakin näkyi! 

Sisällä talossa touhuttu taas kaikenlaista. Viimeisimpänä tärkätty vesi-sokeriseoksella syksyn mittaan virkkaamiani lumihiutaleita. Ne olisi tarkoitus ripustaa joulukuusta koristamaan yhdessä askartelemieni kirjansivuista taiteltujen enkeleiden kanssa. Ehkäpä jo huomenna saamme kuusen tupaa kaunistamaan :)

Ulkona niin kaunista, niin jouluista. Oikea talven ihmemaa. Vaikka joulukuinen aurinko ei nouse kuin hädin tuskin puidenlatvojen korkeudelle, kaukana horisontissa se kuitenkin siintää. Herkkä valo kultaa maiseman muutamiksi tunneiksi keskipäivisin. Sitten se vaipuukin jo takaisin omille mailleen. Lyhyitä ovat joulukuun päivät. Mutta heti kohta joulun jälkeen on päivä jo himpun verran pidempi.

Ohjeet näihin virkkaamiini lumihiutaleiseen löysin täältä ja täältä. Lankana käytin puuvilla-bambulankaa, tosin jos olisi ollut käytettävissä ohuempaa lankaa, olisin ehdottomasti käyttänyt sitä. Ohuemmasta langasta virkkaamalla lumihiutaleiden pitsikuviot olisivat erottuneet paljon paremmin. Nyt ne ovat vähän supussa prässäämisestä huolimatta. Virkkuukoukun koko taisi olla 3.

Tämän kylän puodeista ei kuitenkaan kovin ohutta lankaa löytynyt, joten tyytyminen oli niihin lankoihin, mitä omasta takaa sattui löytymään. Ihan kivoja näistä kuitenkin tuli. 

Tänä iltana virittäydymme joulutunnelmaan koululaisten joulujuhlan myötä. 

Enää 8 yötä jouluun :)

-Kaaru-