Heinäkuiset päivät eivät ole helteillä hellineet,
mutta viileämmissä ja osittain sateisissakin päivissä on ollut omat hyvät puolensa.
On tullut pitkästä aikaa kaivettua ompelukone ulos kaapin kätköistä
ja ommeltua monenlaista pientä ja vähän suurempaakin tykötarvetta kotiin.
Siinä kankaita sommitellessa,
leikatessa ja ompelukoneen tasaista hurinaa kuunnellessa ajatus on polveillut kesäisillä teillä.
Kuin huomaamatta vuosia sitten ostamani monen metrin mittainen pellavakangas
on taipunut jos jonkinlaiseen muotoon.
Tupakeittiön ikkunat saivat suojakseen laskosverhot.
Ne toimivat perinteisellä laskosverhomekanismilla
ja ovat tarkoituksella ikkunoita hieman suuremmat,
jotta voin sitten aikanaan siirtää ne rakentuvan kotimme ikkunoihin.
Pellavaisen kankaan säikeet valoa vasten ovat kuin
pilviverhon takaa alas maahan laskeutuvat auringonsäteet
ja sen pehmeä sävy kuin kesäinen hiekkaranta.
Niin rauhoittavaa katseltavaa.
♡
♡
Kuten kaikki ompelutyöt, myös verhojen ompelu jätti jälkeensä pieniä kangassoiroja.
Meinasin heittää ne ensin tilkkukoriin odottelemaan parempia aikoja,
mutta hetken mielijohteesta päädyinkin taittelemaan niistä rusetteja, jotka ompelin lopulta rusettiponnareiksi.
Pienelle,
kauneutta rakastavalle tyttärelleni ne ovat kuin tehtyjä.
Ja tuon valkoisen pitsimekon kanssa ne sopivat yhteen mitä parhaiten.
kauneutta rakastavalle tyttärelleni ne ovat kuin tehtyjä.
Ja tuon valkoisen pitsimekon kanssa ne sopivat yhteen mitä parhaiten.
Toinen ponnareista päätyi heti hänen hiuksiinsa
ja toisen niistä hän kietaisi nallepojan kaulaa komistamaan.
♡
♡
Muutamia muitakin ompeluksia sain tuosta samaisesta kankaasta tehtyä, jotka päätyivät wc/kodinhoitotilaan.
Niistäpä kertoilen sitten,
kunhan saamme remontin viimeistelytyöt siellä tehtyä.
Heinäkuu on kasvattanut pellonreunamat ja ojanvarret täyteen
päivänkakkaroita ja peltosaunioita.
Olen keräillyt niitä isot kimput maljakoihin niin ulkopöydälle kuin sisällekin.
Päivänkakkara on yksi monista lempikukistani
ja siksi annan niiden vapaasti kasvaa pihapiirissä ja kukkapenkissä,
juuri siellä minne niitä on itsestään kylväytynyt,
sillä jokin niiden yksinkertaisessa kauneudessa yltää syvälle sieluun saakka.
Miten joku kukka voikaan olla kaikessa yksinkertaisuudessaan niin valtavan kaunis ja herkkä
ja niin iloa tuova kuin pieni aurinko.
♡
Kimpullinen näiden herkkien kukkien tuomaa iloa Sinullekin,
blogini lukija!
-Kaaru-
blogini lukija!
-Kaaru-















