Omenapiirakkaa ja muita syksyisiä juttuja

Toissayönä, kun en saanut unta, jäin kuuntelemaan yöllisiä ääniä.

Seinäkellon raksutuksen, jääkaapin hurinan

ja muiden tuttujen kodin äänien takaa kuului ulinaa,

sellaista vaikerrusta, joka ei missään tapauksessa kuulunut perinteiseen

syyskuun yön äänimaisemaan.

Tai niin ainakin luulin.

Ulina oli sen verran voimakasta,

että oli pakko nousta sängystä ylös ja raottaa ikkunaverhoa,

jotta näkisin ja kuulisin paremmin. 

Ikkunan takana täydellisen kirkas kuu ja tummalla yötaivaalla tuikkivat tähdet 

valaisivat tienoon kauniisti.

Sitten se kuului taas, tuo samainen vaikerrus.

Niin lohduttomalta se kuulosti,

että ihan rintaa puristi.

Aamulla saattaessani lapsia koulutaksille,

jäin "jutustelemaan" toviksi laitumella käyskenteleville lehmille.
Osa lehmistä työnsi turpansa aidan yli aivan liki, kuin huomiota hakien.
Minusta näytti siltä,
että lehmien kanssa laiduntavia vasikoita oli vähemmän kuin aiemmin.

Silloin ymmärsin nuo yölliset äänet.

Joitakin päiviä aiemmin olin nimittäin vaihtanut ajatuksia naapurin nuoren emännän kanssa ja hän kertoi tuolloin,
että kohta on taas se aika, kun keväällä syntyneet vasikat vieroitetaan emoistaan ja luovutetaan uusiin koteihinsa.
Ja että sitten se taas alkaa,
vaikerrus, kun lehmä-äidit itkevät pienokaistensa perään.

Hän sanoi, että tuota vaikerrusta kestää yleensä kolme vuorokautta

kunnes ne ymmärtävät, että vasikat eivät tule enää takaisin,

vaikka niitä miten paljon kutsuisi.

Elämä on julmaa, ajattelin.

Mutta sellaista elämä on meillä ihmisilläkin.

Huoli omasta on aina läsnä, kun lapsi kokeilee siipiensä kantokykyä.

Irroittautuu pienin askelin tuosta viereltä, 

lähtee kulkemaan omia teitään.

Niin syvä on äidin rakkaus.

Niin syvälle äidin sydämeen he piirtävät lähtemättömän jäljen, nuo rakkaat, jotka kannoimme sydäntemme alla.

Heidän askeltensa matkassa me äidit ja toki isätkin tiiviisti kuljemme.

Talutamme, ohjaamme, neuvomme.

Pakkaamme heidän reppuihinsa elämän eväitä.

Lähtemisen tuska repii sisintä aina.

Kunnes luotamme, että elämä kantaa heitäkin.

Näissä ajatuksissa palasin kotiin ja aloitin vapaapäiväni vieton.

Koska yö oli ollut kylmä ja tuuli tuntui puhaltelevan läpi ikkunoiden ja ovien,

päätin ensitöiksi sytyttää tulet leivinuuniin ja käpertyä sen kylkeen lämmittelemään.

Siinä leivinuunin kylkeä vasten, pehmeää lämmön loimotusta katsellen,

kolea syyssää oli hetken päästä enää muisto vain.

Koti täyttyi korviahivelevästä tulen rätinästä ja sen myötä suloisesta lämmöstä,

jota leivinuuni huokuu vielä tänäänkin.

Aina syksyisin, omenoiden aikaan, mieli tekee leipoa omenapiirakkaa.

Muutaman perinteisen piirakan lisäksi kokeilen usein jotain uuttakin reseptiä,

sellaista, jota ei ole tullut aiemmin leivottua.

Tällä kertaa kokeilin somessa paljon kehuttua omenapiirakkaa,

joka on saanut suuren suosion saavuttamana lempinimen somenapiirakka.

Ohje piirakkaan löytyy täältä.

Piirakka oli kyllä hyvää juuri tuollaisenaan,

mutta koska tykkään soveltaa,

sovelsin tälläkin kertaa hieman ja tein piirakasta oman versioni.

Naputtelen ohjeen tähän alle.

Omenapiirakka

Pohja:

200 g voita tai margariinia

2 1/2 dl sokeria

2 kananmunaa

1 1/2 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

3 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

Päälle:

ohut kerros omenahilloa

n. 5 kpl kotimaisia omenoita ohuiksi viipaleiksi leikattuna

1 rkl sokeria

1 tl kanelia

Vaahdota voi ja sokeri.

Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita tasaiseksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja 

lisää ne muutamassa erässä taikinan joukkoon nopeasti sekoittaen.

Levitä taikina halkaisijaltaan n. 30 cm vuokaan.

Sivele ohut kerros omenahilloa taikinan päälle.

Leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi.

Lado viipaleet tiiviisti taikinan päälle painellen niitä hieman taikinan sisään.

Ripottele sokeri ja kaneli omenaviipaleiden päälle.

Paista 200 asteessa uunin keskitasolla n. 30 minuuttia tai kunnes pinta ruskettuu kevyesti.

Omenahillo tekee piirakan pinnasta mukavan kostean

ja perunajauho taikinasta kuohkean toisin kuin tuossa varsinaisessa ohjeessa,

jossa piirakan pohja on enemmänkin karamellinen, vähän niin kuin wilhelmiina-kekseissä.

Molemmat piirakat ovat omalla ihanalla tavallaan todella maukkaita,

suosittelen kokeilemaan!

Syyskuu alkaa kääntyä loppupuolelleen.

On ollut jo sen verran koleaa,

että uuninlämmityksen lisäksi olen kaivanut 

jo syksyisemmät tekstiilit kesäteloilta esille.

Villasukat jalassa, leivinuunin lämmössä on mukava 

toivottaa syksy tervetulleeksi.

Ihana on tämäkin vuodenaika!

Syyskuun lopun ja syksyn ihania päiviä juuri sinulle!

-Kaaru-

Sydämelliset laskiaispullat

Tänä vuonna laskiainen ja ystävänpäivä 

sattuvat kalenterissa peräkkäisiksi päiviksi.

Näiden päivien teemoja yhdistääkseni leivoin 

sydämellisiä laskiaispullia.

Minulla on tapana leipoa pullat äitini perinteisen pullataikinaohjeen mukaan. 

Samalla tulen siirtäneeksi perinteitä sukupolvien ketjussa eteenpäin.

Vielä eivät omat tyttäreni ole pullia leiponeet, 

mutta pian varmasti koittaa sekin aika.

Kaikenlaista muuta he kyllä leipovat ja ovat innokkaita kokeilemaan uusia juttuja.

Olen antanut leipoa etten tule sammuttaneeksi orastavaa intoa ja iloa.

Ihana, että touhuavat, pienet emännät!

Sydämelliset laskiaispullat

Pullataikina perus puolenlitran pullataikinaohjeella

Pullien päälle tuleva sydäntaikina

seuraavan ohjeen mukaan:

100g  voita

1 1/2 dl tomusokeria

1 kananmuna

1/2 dl kermaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

3 1/2 dl vehnäjauhoja

Vatkaa pehmeä voi ja tomusokeri vaahdoksi.

Lisää joukkoon kananmuna, jonka jälkeen kuivat aineet ja kerma.

Nosta taikina jääkaappiin kovettumaan.

Valmista tämän jälkeen pullataikina.

Kauli sydäntaikina ohueksi levyksi

ja painele levystä sydänmuotilla pikkuleipiä.

Nostele pikkuleivät kohonneiden ja voideltujen pullien päälle.

Paista 225-asteisessa uunissa n.10 minuuttia.

Jäähdytä, halkaise ja laita väliin hilloa ja kermavaahtoa.

Siivilöi päälle tomusokerihuntu.

Laskiaistiistain mukavia tunnelmia Sinulle!

-Kaaru-

Ensilumi

 

Toissayönä satoi ensilumi. Hento lumihuntu peitti armollisesti alleen pihamaalle jääneet lehtiroskat. Nyt on maisema puhtaan valkoinen. Ihan vähän oli laitettava jo jouluista tunnelmaa pihallekin kynttilöiden ja valosarjojen muodossa. Havukranssit ovat vielä työn alla. Nekin ripustan piharakennusten oviin heti kun ne valmistuvat. Olen niin mahdoton jouluhöperö, että haluaisin asetella kynttelikötkin ikkunoille, ripustaa joulutähdet ikkunaan ja levitellä jouluisia havuasetelmia talon jokaiseen huoneeseen. Maltan kuitenkin vielä hetken vaikka tiukkaa se tekee! 

Viime postauksesta onkin kulunut aikaa. Viime viikolla vietimme syyslomaa kotiseudullani itäisessä Suomessa. Ajoimme poikkisuunnassa lähes läpi Suomen. Makustelimme, miltä tuntuisi asua täältä pohjoisen näkövinkkelistä katsottuna etelässä. Ihastelimme auton ikkunasta ohikiitäviä järviä, kumpuilevia vaaramaisemia, peltoaukeita ja luonnon vehmautta. Ajatuksiimme piirtyi kuva punaisesta tuvasta ja perunamaasta järvinäkymällä. Untako vain vai totta, tarua ihmeellisempää. Sekä että :)

 Pitkäaikainen muuttohaave on viimein käymässä toteen. Joulun jälkeen pakkaamme kotimme irtaimiston muuttoauton kyytiin ja matkaamme monta sataa kilometriä etelämmäksi nykyisiltä asuinsijoiltamme. Kutkuttava riemu sykkii rinnassa, jännittääkin toki miten kaikki sujuu. Toivottavasti hyvin. Punainen tupa ja perunamaa pysyy vielä haaveissamme. Nähtäväksi jää toteutuuko se vai odottaako meitä sittenkin aivan toisenlainen koti. Oman kodin hankinta ei kuitenkaan ole haavelistan kärkipäässä nyt. Moni muu arkinen toive täyttää mielen tällä hetkellä ja vielä pitkään muuton jälkeenkin. Toivon nimittäin, että viihdymme uudella asuinpaikkakunnallamme, työpaikka ja työyhteisö ovat mukavia ja lapset sopeutuvat uuteen kouluun. Sitten jos ne asiat ovat hyvin, siirrymme haavelistassamme eteenpäin :)

Muutto tuo luonnollisesti jonkinlaisia muutoksia myös tähän bloggaamiseen. Joka tapauksessa rakas harrastus pysyy pystyssä vielä muutonkin jälkeen. En minä tätä blogia osaisi lopettaakaan. On tämä vaan sellainen henkireikä. Kiitos siitä kaikille teille ihanille lukijoille, jotka olette jaksaneet kommenteillanne piristää päivää eräänkin kerran <3 

Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!

Näissä ajatuksissa täällä tänään:

-Kaaru-

Uusi hylly keittiöön / DIY

Joitakin päiviä sitten mietin täällä uuden pienen hyllyn rakentamista keittiöön. Siispä ryhdyttiin tuumasta toimeen ja eilen valmistui  hylly vanhoista sorvatuista kynttilänjaloista ja kahdesta laudanpätkästä. Tai oikeastaan nuo ovat keittiön vetolaatikoiden etupaneeleita, jotka ostin muutama vuosi sitten Ikean poistopisteestä euron kappalehintaan. Niistä oli alkujaan suunnitelmissa tehdä leikkimökin keittiönurkkaukseen avohyllyt, mutta koska olivat juuri sopivan levyisiä tähän tarkoitukseen, päätinkin käyttää ne tähän. Lisäksi hyllyn kasaamiseen tarvittiin hieman puuliimaa sekä pari ruuvia. Aika pienellä vaivalla syntyi kiva hylly noille kirppareilta keräämilleni purnukoille ja muille pienille esineille. Kynttilänjalat olisivat tarvinneet ylleen vielä yhden tai kaksi spray-maalikerrosta, mutta mieheni oli ehtinyt nikkaroida hyllyn kasaan sillä aikaa, kun olin eilisiltana kylän ompelumuorien kanssa ompelemassa :) Joten olkoon nyt noin. Pikkuisen tuo epätasainen väri häiritsee vaikka toisaalta eihän pieni rosoisuus haitaksi ole :) 

Aurinkoinen ja lämmin sää on hellinyt täällä pohjoisessa edelleen. Ihana on ollut hiihtää tuolla lähisuolla menemään, kun hanki kantaa! Toivottavasti lumet sulaisi pian, nimittäin pikkuisen tekisi jo mieli kuopsuttaa pihamaata ja laitella kasvihuoneeseen yhtä ja toista kivaa kasvamaan syksyn sadonkorjuuta silmällä pitäen. No, vielä ne täältäkin sulaa nuo lumet, vaikka ihan vain pikkuisen kateellinen olenkin eteläsuomalaisille, jotka rapsuttelevat pihamaitaan jo kevätkuntoon ;) 

Aurinkoa tähänkin viikkoon kaikille!

-Kaaru-

Loma alkoi!

 

Uuden viikon myötä meillä alkoi loma, joten pitihän sitä loman alkamisen kunniaksi leipoa jotain :) Päädyin kokeilemaan Kinuskikissan innoittamana suklaista mikrokakkua, joka on kummitellut mielessä jo hyvän tovin. Kakkutaikina on erittäin helppo tehdä, hoituu käsivispilällä eikä kypsennysaikakaan päätä huimaa: hurjat 5 minuuttia! On muuten helppo tehdä vaikkapa yllätysvieraille, jos sellaisia sattuu joskus kylään tulemaan :) Helppoa, nopeaa ja vieläpä maukasta! Ohje kakkuun löytyy täältä.

Meillä ei ole mitään suurempia lomasuunnitelmia tiedossa. Ehkä piipahdetaan päiväkahviseuraksi ystävien luokse, jos meidät kylään huolitaan ;) Muutoinpa taitaa viikko vierähtää ihan tässä kotosalla ulkoillen ja oleskellen. Toivottavasti aurinkokin uskaltautuisi esille. Kovin on ollut harmaata ja märkää nyt. 

Mukavaa lomaa kaikille lomalaisille ja iloista normiviikkoa kaikille muille!

-Kaaru-

Kynttiläpuu

 

Sain tänään päiväkahviseuraa, olipa mukava pitkästä aikaa porista kera ystävän ja tunnelmoida kynttilöiden loisteessa. Tällaista pitäisi harrastaa enemmänkin ettei ihan mökkiytyisi. Taidanpa ottaa uuden vuoden tavoitteeksi pyytää vieraita ja kyläillä itsekin enemmän :) Niin piristävää se on!

Pihapiirikin oli muuttunut yön aikana oikeaksi talven ihmemaaksi. Nyt on niin kaunista! Yöllä oli nimittäin satanut lunta niin, että puut ja pensaat ovat nyt somasti lumivaipassaan. On niin jouluista! Ihan piti ottaa taas kamera kouraan ja käydä kuvailemassa tuota kauneutta kera kynttilöiden. Löysin paikallisesta sekatavarakaupasta tuollaisia vanhanajan kuusenkynttilän pidikkeitä ja siitäpä syntyi ajatus laittaa niitä pihapuihin. En minä sisälle kuuseen uskalla oikeita kynttilöitä laittaa. Sen verran vilkasta tuoksinaa meillä välillä on, että saattaisi roihahtaa kuusi kokonaisuudessaan liekkeihin ;) Mutta ulkona ne ovat oikein ihania! Vaikka varovainen saa niiden kanssa sielläkin olla. Ja toki tuulisella säällä ne sammuvat. Nyt oli kuitenkin sopivan seesteinen sää, ei tuullut, joten kynttilöissäkin pysyi tuli :) Jätin pidikkeet puuhun paikoilleen, joten voin Joulun pyhien aikaan laittaa niihin jälleen kynttilät, jos sää sallii.

Nyt lähdemme kera kahden vanhimman tyttären heidän koulunsa joulujuhliin :)

-Kaaru-

Teekupponen

Olen ottanut tavaksi juoda aamulla teetä. Silloin on monesti päivän rauhallisin hetki, kun koululaiset ovat lähteneet kouluun ja nuorimmainen vielä nukkuu. Tuollaisia mustia Arabian Koko-sarjaa muistuttavia mukeja löysin kerran SPR:n kontista 50 sentillä kappale. Niistä onkin tullut  lempimukejani, vaikka eivät vetoisuudeltaan kovin suuria olekaan. Niin kauniita ja yksinkertaisia ulkomuodoltaan! Aamuisen teehetken myötä innostus maistella erilaisia teelajeja on noussut huippuunsa :)

Saimme kerran tädiltäni lahjaksi tuollaista Clipper- teetä. Se oli niin hyvää, että ajattelin maistella ne kaikki läpi. Aikani näitä pienen paikkakunnan kauppoja kierreltyäni löysin kuin löysinkin muutaman erilaisen Clipper- teepakkauksen. Päädyin lopulta ostamaan lakritsinmakuisen teen, vaihtelun vuoksi. Viehättävä ulkonäkö ei vain kerro kaikkea, valitettavasti. Tee oli niin pahaa, etten ole eläissäni sellaista juonut. Maku oli sellainen hyvin tunkkainen. Harmi. Onneksi tuon kauniin paketin voi kuitenkin hyödyntää muuhun tarkoitukseen :) Muut maistelemani Clipper-teet ovat olleet kyllä erittäin korkealaatuisia, joten voin suositella!

-Kaaru-

Lomareissun kirpparilöytöjä

Kotona jälleen. Reissusta virkistyneenä ja yhtäaikaa kovin väsyneenä, rähjääntyneenä. Antoisa ja oikeasti virkistävä koko perheen loma se oli, kylpylässä. Mutta onpas mukava olla taas kotona. Määränsä sitä jaksaa tuotakin lomailua. Ainainen loma ei minunlaiselleni kotihiirelle sopisi. On hyvä, että elo on kuitenkin suurimmaksi osaksi tavallista arkea, arjen iloineen ja suruineen. Hyvine ja huonoine päivineen, kaikkineen. Lomalle täytyy osata lähteä sopivassa tilanteessa. Silloin siitä on oikeasti hyötyä. Silloin kun tulee tunne, että kaipaa vaihtelua. Nyt oli sellainen tunne ja siksi se varmasti olikin niin virkistävää. Vaihtaa maisemia, unohtaa arkiaskareet ja nauttia valmiista ruoista, siististä hotellihuoneesta, kaikesta. Nyt, virkistynein mielin on mukava suunnata aatoksensa kohti lähestyvää Joulua. Aloitella hiljalleen jouluvalmistelut. Piparitaikinan teolla se meillä usein alkaa. Sitten värkätään koristeita, paketoidaan lahjoja ja kirjoitellaan kortteja. Kohtahan on ensimmäinen adventtikin. Täytyypä kaivaa adventtikynttelikkö esiin.

Pitihän sitä muutama kirpparikin lomallaan kiertää. Enhän minä malta niiltä pois pysyä, jos sopiva kirppari sattuu kohdalle. Löytyipä tuollaiset somat tarjottimet ja niin kaunis jalallinen lasimalja, johon laitoin heti kotiin päästyämme kynttilän ja käpysiä. Toinen samantyylinen meillä on jo ennestään. Siinä olen tähän asti pitänyt samalla tapaa kynttilää kera vuodenaikojen mukaan vaihtuvien somisteiden. Nytpä saankin sen joulukarkkimaljaksi. Sopivan isokin siihen tarkoitukseen. Lasimaljan takana näkyvät aitasta löytyneet kynttilänjalat, jotka maalasin kuin maalasinkin valkoiseksi. Kaipaavat kylläkin vielä toisenkin kerroksen maalia pintaansa, että väristä tulee tasaisempi. 

Uusia keittiöpyyhkeitä ja pulleat kynttilänjalat

Maanantaisin kokoonnumme tämän kylän ompelumuorien kanssa ompelemaan yhdessä. Ne on mukavia iltoja ne. Ommellaan koko pitkä ilta, rupatellaan, kahvitellaan. Ja mikä parasta, siellä jaetaan ompelu- ja askarteluvinkkejä, opitaan uutta. Viimeksi ompelin pitkästä aikaa uusia keittiöpyyhkeitä. Alkoivatkin entiset olla niin kulahtaneita ja pinttyneitä. Tuon iki-ihanan vanhaa aikaa henkivän kankaan ostin jokin aika sitten Ellokselta. Äkkiäpä valmistui kasa uusia pyyhkeitä!

Aittaa kävin jälleen penkomassa. Loputon tuntuu olevan aarteiden anti. Nyt löytyi tuollaiset ihanan pulleajalkaiset puiset kynttilänjalat. Niin paljon tykkään! Siihen ne seisahtuivat lipaston päälle ja siinä ne saavat ollakin siihen asti, kunnes keksin minkä väriseksi ne maalaan. Keltainen olis aika symppis, musta niin ylväs, punainenkin soma. Ehkä kuitenkin maalaan ne valkoiseksi (kuinkas muutenkaan) ja laitan niihin aina kuhunkin vuodenaikaan sopivan väriset kynttilät. Niin minä taidan tehdä. Olishan nuo toisaalta somat noinkin, jotenkin en vain osaa nähdä niitä tuon värisenä meillä.