Saunavihtoja ja hoitavia jalkakylpyjä

Lämpimät heinäkuun illat ovat houkutelleet kulkemaan pitkin pellonreunamia

ja keräämään sylin täyteen ojanvarsilla kasvavien maitohorsmien, pietaryrttien, peltosaunioiden,

mataroiden, lehdokkien ja monien muiden luonnonkukkien sekä -yrttien kukintoja.

Siellä pellon reunalla, jossa kevyt kesätuuli sekoittaa ilmaan monenlaisia kesäillan tuoksuja, 

voi aistia heinäkuun lopun mykistävän kauneuden ja hiljaisuuden.

Monesti illalla, kun palaan kukkien keruu reissultani takaisin kotipihaan
 tai muuten vaan käyskentelen kesäisellä pihalla,

heittäydyn selälleen pehmeälle nurmelle ja katselen kuinka

valkoiset kumpupilvet seilaavat kohti taivaanrantaa,

kuinka lentokoneet piirtävät pumpulisia jälkiään taivaankannen sineen

ja kuinka haukat liitelevät matalalla aivan hipihiljaa saalista väijyen.

♡ ♡ ♡

Eräänä iltana kumpupilvien liikehdintää seuratessani mieleeni muistuivat ne lapsuuden kesäillat, jolloin istuimme edesmenneen ukkini kanssa hänen kotipaikkansa pihakeinussa 

ja hyräilimme hiljaa lauluja kesästä.

Mietin siinä, mistä muistoni tulvahtivat niin voimakkaina mieleeni, 

mutta vaikka kuinka mietin, se jäi salaisuudeksi.

Ehkä ne olivat ne puhtaanvalkoiset pilvet, joiden ilta-auringon kultaamat reunat muistuttivat ukista,

jotka toivat hänen terveisensä taivaan korkeudesta,
sieltä jostain minne katse ei yllä.

Tai ehkä se oli se lempeä kesätuuli, joka keinutteli pihapiirimme koivuja 

ja sai lehdet havisemaan samalla tavoin kuin silloin siinä pihakeinussa ukkini kanssa istuessani.

Ukkini oli vanhan kansan mies,

maanviljelijä ja taitava kellontekijä.

Hänen sananpartensa ja ennusteensa kulkevat yhä tiiviisti mukana meidän

jälkipolvien elämässä, vaikka ukki ei ole enää vuosiin ollutkaan elämässämme 

fyysisesti läsnä, vaan enkelinä pilven reunalla.

Ukkini oli myös näppärä saunavihtojen tekijä.

Silloinkin, kun istuimme tuona muistojeni kesäiltana pihakeinussa keinuttelemassa,

ukkini sitoi samalla saunavihtaa nuorista koivunoksista,

joiden heleänvihreät, pehmeät lehdet hoitivat saunoessa ihoa kuin silkki.

Hän teki usein omat vihdat myös meille pienille saunojille.

Ne olivat juuri sen kokoiset kuin olivat saunojien pienet kouratkin.

Miten mukava niillä olikaan vihtoa saunan lempeissä löylyissä.
Ikiomalla saunavihdalla!
♡

Minun tekemät vihtani eivät ole lainkaan niin tyylipuhtaita suorituksia kuin ukillani oli.

Usein oikaisen tuon pidikkeenkin kanssa ja sidon vihdakset yhteen juuttinarulla sen sijaan,

että punoisin ohuen ohuesta koivunoksasta niihin omat renkaansa.

Mutta onneksi se ei saunomisen riemua ja iloa yhtään haittaa
ja onhan itsetehty aina itsetehty, jossa tekijän kädenjälki saa ja kuuluukin näkyä.

Niistä tämänkertaisista pelto-ojien reunoilta keräämistäni kukista
tein rentouttavan ja hoitavan jalkakylvyn,
johon laitoin peltosaunion kukkien lisäksi saunavihdan teosta ylijääneitä koivunlehtiä,
lorautin joukkoon muutaman ruokalusikallisen sitruunamehua
ja muutaman tipan laventeliöljyä.

Annoin kaikkien ainesten hautua kuumassa vedessä n.10 minuutin ajan,
jonka jälkeen jalkakylpy oli valmis käytettäväksi.

Jos et ole vielä tutustunut jalkakylpyjen valmistamisen saloihin, suosittelen sitä lämpimästi,
sillä minulle ne ovat avanneet aivan ihmeellisen ihanan uuden maailman,
jonka kautta kovettuneet kantapääni ovat silenneet
jo mukavan pehmeiksi ja tasaisiksi.

Ohjeita jalkakylpyjen valmistamiseen
löytyy tämän edellä mainitun lisäksi vaikkapa netistä.

Pihasaunan lämpenemistä odotellessani istuin tuossa koivupöllin päällä
pitkän tovin jalkojani vadissa uitellen
ja tuota saunan edustalta avautuvaa maisemaa katsellen.
Aistin vahvasti ympäröivän rauhan
ja ne kaikki kosteat kesäillan tuoksut,
jotka kohosivat lämpimästä maasta
illan viilentämään ilmaan.

Aurinko kultasi vaaranrinteen puiden latvat,
kesän polttaman heinikon ja kaiken, minne sen säteet vain ylsivät.
Ja varjot aloittivat oman leikkinsä pihasaunan seinustalla.

Siinä hetkessä koin vahvasti kesäillan tyynen rauhan ja hiljaisuuden.

♡ ♡ ♡

Heinäkuun lopun raukeaa rauhaa Sinullekin!

-Kaaru

Ilta-auringon kaunis valo

 

Monesti parjaan tätä pohjoisen karua luontoa, suuren suuria suoaukeita, joiden tilalla haluaisin mieluummin nähdä omasta sielunmaisemastani tutut järvet. Itken itikoiden paljoutta, tuuheiden lehtimetsien puutetta, puiden kitukasvuisuutta. Ihmettelen ihmisille kuinka he eivät voi ymmärtää ikävääni kotiseudulleni, omaan sielunmaisemaani. Ja sitten, jonain päivänä huomaan miten kaunis onkaan pohjoisen luonto! Voi kunpa täällä olisikin aina kesä. Tämä valoisuus on jotain niin satumaista. Nytkin aurinko vielä paistaa, vaikka kello lähentelee puolta yötä. Auringon hämyinen valo kimaltelee pihakoivujen vihreissä latvuksissa, kultaa honkapuiden rungot syvän punaisiksi ja värjää pilvetkin mitä kauneimpiin väreihin. Se hohtaa linnun siivissä ja kukkien terälehdissäkin! Siinä on jotain salaperäistä. Miten voikaan olla mahdollista, ettei aurinko laske oikeastaan ollenkaan koko yönä täällä meilläkään! Mitä se sitten onkaan sitten Lapissa. Olen ollut aina sitä mieltä, että on valvottava ainakin yksi pilvetön kesäyö läpeensä, jotta voi nähdä sen kaiken kauneuden ja herkkyyden, jonka se tuo mukanaan. Joskus nuorempanahan sitä saattoi valvoa useammankin kesäyön aina aamun pienille tunneille saakka, nyt on toisin. Tulevaa yötä en ajatellut valvoa, enkä varmaan yhtään yötä tänä kesänä muuta kuin pakon sanelemana. Mutta sitten jos joskus valvon, valvon kameran kanssa, jotta voin tallettaa kesäyön kauneutta myös jälkipolville nähtäväksi. Nyt taidan kömpiä untenmaille. Väsymys painaa silmiä kiinni ihan väkisin. Pari yötä on mennytkin valvoessa, tahtomattani. Sitä se on välillä pienten lasten kanssa. Mutta se kuuluu tähän elämänvaiheeseen. Joskus koittaa vielä aika, että saan nukkua koko pitkän yön katkeamatonta unta. Silloin ehkä kaipaan niitä öitä, jolloin silittelin pientä päätä, tuudittelin lasta unenmaahan.

Huomenna on taas uusi päivä, ehkä edeltäjäänsä parempi.

-Kaaru-

Rentouttavaa keskikesän juhlaa!

 

 

 

Me vietämme juhannuksen tänä vuonna tässä kotosalla. Käydään kyllä miehen kotiväen mökillä tänään, saunotaan omassa pihasaunassa, grillaillaan ja vietetään aikaa ystävien kanssa. Sunnuntaina vietämme siskon vauvan ristiäisiä - meistä tulee pikkuisen nyytin kummeja :) Kaivoinkin esille meidän pellavaisen kastemekon, jotta muistan silittää sen ja ottaa mukaan sunnuntaina. Mekon ostin meidän toisen lapsemme ristiäisiin Wilhelmiinan kammarista, nykyisestä Annival Interiorista. Mekko on 100 % pellavaa ja niin ihana vanhan tyylinen mekko! Siinä on nyt kastettu meidän lastemme lisäksi useampi muukin pienokainen meidän suvusta ja suvun ulkopuolelta. Mukava, että mekolle on käyttöä :) 

Kävin jälleen maljakoihin ja kannuihin keräämässä uudet luonnonkukkakimput. Vielä kaadan tuosta meidän metsästä muutaman pienen koivun porraspieliä koristamaan ja sitten suuntaammekin mieheni vanhempien mökille juhannusaattoa viettämään. Blogikin hiljenee hetkeksi, sillä juhannuksen jälkeen ajattelimme käydä reissussa kera asuntovaunun. Kierrellä kaunista Suomenmaata ympäriinsä, hissukseen ajellen ja pysähdellen aina silloin kun mieli niin tekee :)

Nytpä toivottelenkin kaikille blogini lukijoille ihanaa keskikesän juhlaa! 

Ainakin täällä pohjoisessa sää näyttäisi olevan suhteellisen lämmin ja aurinkoinen. Toivotaan, että aurinko paistaa koko maassa :)

-Kaaru-

Pihasaunalla ennen ja jälkeen remontin

Pihasauna ennen remonttia

Pihasauna remontin jälkeen

Joskus on mukava palata ajassa taaksepäin ja muistella menneitä. Eilisiltana pihasaunan lämmössä istuessani tuli mieleeni se hetki kun ensimmäisen kerran astuin sisälle tuosta ruskeasta ovesta ja kurkistin pihasaunamme saunakamariin. Elettiin vuotta 2011. Joitakin kuukausia aiemmin olimme tehneet kaupat tästä paikasta ja aloittaneet kotimme remontin. Sauna oli kuitenkin ollut huonosta kunnostaan huolimatta käytössä valmistumisestaan aina vuoteen 2010 saakka. Siis yli viisikymmentä vuotta! Piharakennukseen oli valmistumisen jälkeen vaihdettu ainoastaan vesikatto, muutenpa se olikin ihan alkuperäisessä asussaan. 

Ulkoapäin pihasauna oli aika sympaattisen näköinen. Soma vanha sauna. Valitettavasti pelkkä ulkokuori ei useinkaan kerro koko totuutta. Kunhan katsotte kuvat, tiedätte varmasti mitä ajattelin saunakamarin ja saunan nähdessäni. Oikeastaan yksi sana riittää kuvaamaan ensimmäisen ajatukseni. KARMEA. Jos siis kuvat järkyttävät jotakuta tämän postauksen lukijaa, enpä ihmettele. Kyllähän tuo aika hirvittävässä kunnossa olikin! Sauna parka. Kuvanlaatu on aika surkea noissa ennen- kuvissa, ne kun on vanhalla taskumallin kameralla otettu, koittakaa kestää. Kuvakulmat eivät ole ihan samat näissä ennen ja jälkeen-kuvissa, mutta eiköhän noista kutakuinkin selvän saa mistä mikin kuva on otettu. 

Näkymä ulko-ovelta ennen remonttia..

..ja remontin jälkeen.

Sanomattakin on selvää, että koko saunakamari ja sauna oli purettava ulkovuorilaudoitukseen saakka. Vesikaton vaihtaminenkin oli jäänyt ilmeisen selvästi liian myöhäiseen siitä päätellen millaista jälkeä vuotava huopakatto oli saanut aikaan saunakamarin sisäkattoon. Minä meinasin heittää hanskat tiskiin heti kättelyssä koko projektin suhteen, mutta päättäväinen mieheni oli sitä mieltä, että kyllähän me vielä tästä sauna tehdään. Niin tehtiin :) Uskomatonta. Siltä se tuntuu nyt jälkikäteen ajateltuna.

Kurkistus saunaan ennen ja..

..ja jälkeen.

Sauna oli paremmassa kunnossa kuin saunakamari, mutta aikansa elänyt todellakin sekin. Emme halunneet tehdä saunasta kuitenkaan liian nykyaikaisen näköistä, joten seinien ja katon panelointiin käytimme samanlaista linnunsiipipaneelia kuin mitä saunan seinissä alunperinkin oli. Vanha lattiavalu piikattiin pois ja uusi valettiin tilalle ja asennettiin samassa yhteydessä lattialämmitys. Lopuksi lattia laatoitettiin 10x10cm laatoilla. Saunaan tulee kaivosta kylmä vesi, lämmintä saa muurinpadasta aina silloin kun sauna on lämmitetty. Katonrajaan asennettiin led-valot, jotain nykyaikaistakin siis ;) Yleensä tykkään saunoa kuitenkin ihan pelkän kynttilän suomassa hailakassa valossa. Jotenkin paljon tunnelmallisempaa niin. Ja kuunnella kuinka tuli ritisee ja rätisee kiukaan tulipesässä.

 Iloa ja auringonvaloa uuteen viikkoon!

-Kaaru-

Kevään lumoa

Täällä on ollut niin kauniita kevätpäiviä nyt, ettei paljon muuta olla tehtykään kuin oltu ulkona. Niin lämmintäkin! Minä niin tykkään tästä toukokuusta. Ehkä paras kaikista kuukausista. Ihana kevät käsillä, lintujen liverrys pihapuissa, luonnon herääminen talviunestaan, kesä ja kaikki sen tuoma vapaus vasta edessä. Voi miten nautinkaan nyt! Istutin puutarhalta ostamani orvokit ruukkuihin pihaa kaunistamaan ja pieniksi väripilkuiksi värittömyyden keskelle. Vielä menee nimittäin tovi ennenkuin pihakoivuissa on hiirenkorvat ja pensaissa pikkuruiset lehdet. Nurmi vihertää jo paikoin ja krookukset kukkivat kukkapenkissä. Tulppaaneitakin oli jo noussut mullan alta sekä lukuisat perennatkin ovat osoittaneet elonmerkkejä, joten talvesta ovat jälleen selvinneet hengissä, kiva! Sitä täällä pohjoisessa Suomessa saa aina pelätä miten kaikki kasviparat selviävät ankaran talven kourista. Isommilta vahingoilta ollaan joka vuosi kuitenkin säästytty. Tänä keväänä ajattelin siirtää kotiseudultani perennapenkkiini pioneja. Tänne muutettuamme ajattelin, etteivät ne täällä kuitenkaan pärjää, joten jäi silloin siirtämättä. Olen kuitenkin pionienkin nähnyt näillä leveysasteilla kukkivan joka kesä tosi komeina, joten ajattelin kokeilla nyt josko viihtyisivät meidänkin kukkapenkissä :)

Pelargoniat laitoin saunakamarin ikkunalle, kun en uskaltanut niitä vielä uloskaan laittaa. Tai no, ovat ne päivät ulkona olleetkin jo, mutta yöksi olen siirtänyt ne tuonne saunakamariin etteivät vain palellu. Pihakin on jo melkein haravoitu. Sen jälkeen ajattelinkin ruveta tuota kasvihuonetta laittamaan ja kasvimaata mylläämään uuteen uskoon. Nautitaan keväästä!

Mukavaa loppuviikkoa ja alkanutta toukokuuta kaikille!

-Kaaru-

Pehmoiset laudeliinat

Viimeinkin meillä on uudenuutukaiset ja vieläpä kivannäköiset laudeliinat! Pitkäänpä sainkin uusia laudeliinoja metsästää. Mistään kun ei tuntunut kohtuuhintaisia löytyvän ja entiset pellavaiset alkoivat olla jo aikansa eläneet. Hyvinhän ne palvelivatkin, liki yhdeksän vuotta! Jospa nämäkin olisivat yhtä pitkäikäiset. Kiitos vain Vihreän talon Annikalle tästä kivasta vinkistä laudeliinojen suhteen :)

Oikeastihan nämä ovat Itä-saksalaisten sotilaiden ylijäämäpyyhkeitä, joita myydään armeijakaupassa täällä. Pyyhkeillä on hintaa huimat 1,99 euroa kappale. Ovat kooltaan 45x100, joten soveltuvat myöskin vaikkapa pienten lasten pyyhkeiksi tai käsipyyhkeiksi, ihan missä käyttötarkoituksessa kukanenkin haluaa niitä käyttää. Värimaailmaltaan sopivat niin hyvin meille! Eihän näistä voi olla kuin tyytyväinen :) Tosin aika tunkkainen varaston haju näissä oli, mutta se lähti onneksi pois kun pesin 60 asteessa ja laitoin ulos kuivumaan. Nyt tuoksuvat raikkaille ja puhtaille :) Taidan ommella noihin vielä ripustuslenkit, joista ne voi ripustaa kuivumaan käytön jälkeen.

Ja nyt on sitten se joulukuusikin kannettu saunakammarista pihalle ja tilalle laitettu keväisempää asetelmaa kera tulppaanien :) Tuo soma kanaverkkokori löytyi kirpparilta ja ajattelin sen ostettuani kokeilla miltä tulppaanit näyttäisivät siinä. Mukavastihan ne tuohon sopivat :) Nyt on saunakammarissakin tuulahdus kevättä!

-Kaaru-

Olkikranssi

Tänä Jouluna saamme jouluvieraita. Ihana jakaa jouluilo kera sukulaisten ja ystävien. Saunoa yhdessä pihasaunassa, syödä hyvin ja viettää aikaa ilman kiireen tuntua. Kotia ja pihaa olenkin laittanut jouluasuun pitkin marraskuuta jo, joulusta kun tykkään niin paljon. Kodin Ykkösestä löysin vielä tuollaisen sydämenmuotoisen Amanda B:n olkikranssin, jota en vain voinut vastustaa. Onneksi se ei kamalan paljoa kukkaroa keventänyt, joten raaskin sen ostaa. Tuohon pihasaunan oveen se sopii kuin nenä päähän. Kruunaa kokonaisuuden vanhanaikaisella olemuksellaan ja toivottaa saunojat tervetulleeksi lempeisiin jouluntuoksuisiin löylyihin :)

-Kaaru-

Syksyn tuntu - oman maan sato on kypsää

Niin, kyllä se vain näyttää syksy saapuneen. Äkkiä se tulee tänne pohjoiseen. Vaikka vielä puiden lehdet ovatkin vihreät, ei ruskan väreihin muuttuminen ole enää kaukana. Toisaalta tykkään syksystä, sen tuoksuista ja väreistä, mutta kyllä se vain vääjäämättä viestii tulevasta pitkästä talvestakin. Syksyssä on oma viehätyksensä, tykkään siitä, että se on selkeä oma vuodenaikansa kaikkien muiden kolmen vuodenajan rinnalla. Että silloin sato kypsyy keräämiskuntoon ja luonto värjäytyy kauniisiin ruskanväreihin. 

Jo monena menneenä viikkona olemme saaneet syödä omasta maasta kaivettuja perunoita, porkkanoita ja sipulia. Sokeriherneitäkin tuli silloin lämpimän jakson aikana tosi paljon. Niitä naposteltiinkin pitkin kesää välipalaksi ulkona ollessamme. Helteillä kun oikein mikään lämmin ruoka ei meinannut maistua. 

Porkkana- ja sipulisato yllätti tänä vuonna meidät. Kylvettiin siemenet keväällä ensimmäistä kertaa kasvulavoihin ja kylläpä muuten kasvoivat niissä hyvin! Meidän kasvimaa tarvitsisi ravinteita ja kenties mullanvaihdonkin jo, ei oikein siinä tahdo kuin peruna, sokeriherne ja salaatti menestyä. Jos vaikka pyytäisi nyt ensihätään hevosenlantakuorman siihen tänä syksynä tuosta naapurista lannoitteeksi. Ja laittaisi sitten keväällä uutta multaakin ennen kuin möyhii sen istutuskuntoon.

Pihlajanmarjatkin alkaisivat olla keräämiskuntoisia. Tänä vuonna niitä ovatkin pihlajat pullollaan. Enteileeköhän se kovaa, mutta vähälumista talvea, kuten entisajan ihmiset ovat ennustaneet. Aika näyttää. Joskus olisi hauska kokeilla millaista hilloa tai sosetta marjoista saisi aikaan. En tiedä kuitenkaan tuleeko niistä tänäkään vuonna tehtyä mitään.  Kauniita ovat kyllä nuo marjoja pullollaan olevat oksat maljakossakin tai koristeena kynttilöiden ympärillä tai ihan missä vaan. Raikkaita ja iloisen värisiä. 

Valkoisia krysanteemeja istuttelin porraspielen ruukkuihin, kun olivat tajouksessa paikallisessa K-supermarketissa. Tykkään niin kovin näistä kukista. Kestävät ja kukkivat läpi syksyn ja kestävät muutaman asteen pakkastakin. Mukava lisä kaveriksi vielä hetken aikaa kukkiville kesäkukille :)

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa kaikille :)

Pihasaunan lempeät löylyt

Meidän pihasauna lämpenee harva se ilta, vuodenajoista riippumatta. Miten virkistävää onkaan päivän päätteeksi taittaa muutama oksa pihakoivusta. Sitoa niistä saunavasta ja pujahtaa yksin pihasaunan lämpöiseen syleilyyn. Nauttia kiukaan sihinästä, tulen räiskeestä, vastan tuoksusta. Hiljaisuudesta. 

        

Pihasauna koki täydellisen uudistumisen kun se remontoitiin syksyllä 2011. Remontista voit lukea enemmän tämän päivityksen lopusta, mikäli se kiinnostaa :) Saunan pukuhuonetila on sisustettu lähes kokonaan vanhoilla huonekaluilla, jotka ovat löytyneet aitasta ja kotimme vintiltä. Tämän paikanhan ostimme siis kaikkine irtaimistoineen päivineen. Tosin eivät ne noin hyväkuntoisia olleet. Lähes kaikkiin käyttöönotettuihin huonekaluihin on täytynyt tehdä pientä tai vähän suurempaa entisöimistyötä. 

Tuo kuvissa näkyvä puunkantoteline on jotenkin mahdottoman suloinen ilmestys. Hentoinen kuin höyhen ja silti sen verran jämäkkä, että sillä kantaa isommankin halkokuorman. Liekkö entisen asukkaan itsensä nikkaroima, kukaties :) Muistuttaa jollakin tapaa potkukelkkaa. Hymyilyttämään se väistämättä olemuksellaan minut saa :) :)

Aivan erityisesti pidän tästa vanhasta lypsyjakkarasta, joka on kuulkaa niin jämäkkää tekoa, ettei heilunut eikä nitissyt tai natissut liitoksistaan ollenkaan. Niinpä se pesun ja desinfioinnin jälkeen päätyi pukuhuoneeseen palvelemaan lisäistuimena. Soma kuin karkki!

 

Täytyypä muistaa ottaa tuosta pöydästä, jonka laatikko tässä kuvattuna, parempi kuva joskus. Se oli alunperin turkoosi/vanhanpunainen. Ei haluttu entisöidä sitä ns. liian hyvin, vaan annettiin kaikkien kolojen ja kolhujen olla omilla paikoillaan. Rapsuteltiin vain entinen maali pois ja maalattiin se kauttaaltaan valkoiseksi. Minusta tuo sopii pukuhuoneeseen kuin valettu. Henkii mukavasti sitä sellaista vanhaa tunnelmaa, jota nimenomaan tämän saunan pukuhuoneen sisustukseen halusin.

Isompi räsymatto on myöskin löytö aitasta. Niitä oli siellä läjäpäin. Harmi vain monet niistä olivat homehtuneet pilalle. Muutamia niistä saatiin kuitenkin uusiokäyttöön. Söpösiä vanhoja mattoja, napakasti kudottuja, paksuja kaunokaisia. On ne vaan ennen osanneet tehdä kaikesta kestävämpää kuin nykyään. Tosin onhan materiaalitkin olleet suoraan luonnosta, monesti. Maton väri näyttää noissa kuvissa jotenkin valjulta. Ei päässyt auringonpaisteessa oikein väri oikeuksiinsa. Sen verran hankalasta kulmasta paistoi.

Tehtiin tuohon saunan ja pukuhuoneen välille tuollainen pieni ikkuna, kun sattui olemaan noita lasitiiliä muutama eikä muutakaan käyttöä niille keksitty. Ikkunanpieluslaudat henkivät osaltaan myöskin vanhaa aikaa. Kaikki remontissa käytetyt paneelit, katto- lattia ja muut koristelistat ovat pieneltä, yhden miehen pyörittämältä sahalta Kiimingistä, Oulun kupeesta ostettu. Tämä kyseinen saha tekee nimenomaan vanhan tyylin mukaisia listoja.

Remontista enemmän juttua tässä:

Piharakennuksen yhteyteen aikoinaan rakennettu pihasauna oli päässyt varsin huonokuntoiseksi edellisen asukkaan jäljiltä. Eihän siihen toki ollut tehty remonttiakaan sen jälkeen kun se oli valmistunut joskus 50-luvulla. Pukuhuoneen sisäkatto oli romahtamispisteessä samoin saunan sisäkatto oli aikojen saatossa painunut pahasti luokille, saunan betonilattia oli kauttaaltaan lohkeillut ja päästänyt vettä sisäänsä. Ikkuna oli rikki. Siis koko se osa ulkorakennuksesta, jossa sauna sijaitsee, oli lievästi sanottuna remontin tarpeessa. 

Ensimmäisen kerran pihasaunassa käydessäni siellä vallitsi aavemainen tunnelma ja ajattelin mielessäni, ettei tästä koskaan saunaa saada aikaiseksi. Lähinnä kai siinä se remontin määrä pelotti ja turrutti. Nimittäin taloremontti oli siinä vaiheessa loppusuoralla ja voimat käytetty. Mutta kyllä vain työmiehillä puhtia riitti. Kolmen miehen voimin vielä sen samaisen syksyn aikana, kun tähän taloon muutimme, oli saunakin valmis. Voi sitä riemun päivää! Ensimmäiset lempeät löylyt veivät samantien sydämen mukanaan eikä remontin laajuutta tarvinnut sen koommin harmitella. Kyllä se oli sen arvoinenkin.

Sauna purettiin täysin, samoin pukuhuonetila. Ei kai noista liene muuta vanhaa jäljellä kuin rakennuksen runko, joka oli ihme kyllä säilynyt pääosin hyvänä. Vaikka sauna jouduttiin purkamaan täysin, halusimme uudisrakentaa sen 50-luvun hengen mukaisesti kuitenkin muutamilla nykyajan mukavuuksilla varustettuna. Uuden lattiavalun myötä asensimme saunan lattiaan lattialämmityksen, jotta lattia saadaan saunomisen jälkeen kuivaksi mahdollisimman nopeasti. Sauna paneloitiin 50-luvun tyylin mukaisella linnunsiipi-paneelilla, jota olen myöskin kuullut keilapaneeliksi kutsuttavan. Lattia laatoitettiin tummanruskealla 10x10 laatalla. 

Pukuhuonetila paneloitiin hirsipaneelilla ja käsiteltiin ajanpatinoiman näköiseksi Liberonin vahalla. Sävynä tumma tammi. Lattiaan asennettiin leveä lankku, joka maalattiin hengittävällä helmenharmaalla lattiamaalilla. Hengittävyys on meidän remontissa niin talon kuin saunankin osalta ollut se punainen lanka. Kun rakennusmateriaalit ovat hengittäviä ja remontti muutenkin tehty vanhaa kunnioittaen, saadaan rakennukselle toiset 60 vuotta tai enemmänkin elinaikaa lisää.

Kaikki remontissa käytetty puutavara on peräisin paikallisesta Kellon Puusta. Lattia- katto- ja muut koristelistat Kiimingistä, Oulun kupeesta eräältä sahalta, jota vanha mies pyörittää. Siellä hän valmistaa nimenomaan vanhan tyylisiä listoja, jotka ovat maalaamattomia. Hiemanhan se itse maalaaminen tuottaa lisää töitä, mutta isomman remontin ollessa käynnissä, se ei tunnu missään.