Varhain tänä aamuna heräsin siihen,
kun aamuaurinko loi säteensä sisälle makuukammarin ikkunasta
ja linnut lauloivat ihanasti seinän takana.
Auringonvalon ja lintujen laulun herättämänä ei voinut kuin hymyillen todeta,
että olipa ihana herätys!
Tuli mieleeni lapsuuteni lempilaulu,
jossa pienet linnut laulavat aamusta iltaan
murehtimatta ennalta huomista tai tulevaisuutta.
Miten kiitollisina nuo pienet ja vähän suuremmatkin linnut aloittavat aina päivänsä.
Eivät ne eilisen murheita enää muista ja huomisen huoliakaan ei tarvitse ennalta miettiä,
sillä tässä hetkessä on kaikki se, mitä he tarvitsevat.
Siinä sängyllä loikoillessani ja jäseniäni oikoessani tulin ajatelleeksi sitä,
miten paljon meillä ihmisilläkin, minulla ja sinulla,
olisi aihetta kiitokseen.
Vaikka elämässä on niitäkin ajanjaksoja,
jolloin mieli on maassa ja siipirikkoisena elämä tuntuu kokoaikaiselta
selviytymiseltä päivästä toiseen,
silti jokainen päivä sisältää kiitoksen aiheita,
suurempia ja pienempiä.
Olen yrittänyt muistuttaa itseäni tässä yltäkylläisessä maailmassa eläessä
ja tämän blogitauon aikana siitä,
että vähempikin on kylliksi.
Että iloa tuovien asioiden ei tarvitse olla aina aineellisia.
Elämä ja ympäröivä luonto itsessään sisältävät kaikessa kauneudessaan
ja yksinkertaisuudessaan paljon sellaisia asioita,
jotka viestivät vahvasti ilosta, toivosta
ja uuden elämän alusta.
Sellainen asia on tämä uusi kevätkin,
josta olen onnistunut nauttimaan tänä vuonna ehkä aiempia vuosia enemmän.
On kerta toisensa jälkeen hämmästyttävää nähdä,
kuinka ruskea nurmi muuttuu vihreäksi,
kuinka pellot ja niityt puskevat monenlaisia kukkia
ja kuinka turpeista lehtisilmuista avautuu hennonvihreä viitta puiden ja pensaiden ylle.
Elämä on täynnä hetkiä, kauniita, arvokkaita, ohikiitäviä.
Niiden sisällä piilee se ilo, joka välillä katoaa arjen tohinan ja touhun keskelle.
🌸🍃🌸🍃🌸🍃🌸
Näissä ajatuksissa aloittelen uutta blogitaivalta tutun ja turvallisen blogin nimen ja ulkoasun alla.
Lopuksi toivottelen kaikille blogini lukijoille
oikein mukavaa uutta kevättä ja kesää!
Muistakaa tarttua hetkiin,
niihin pieniin, ohikiitäviin.
-Kaaru-
