keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Kesäpäivä taivasalla

Tässä istun pihakoivun alla ja katselen lakanapyykin
liehumista vallattomassa kesätuulessa.

Taivas on sininen, ilma lämmin ja mielikin jo ihan seesteinen,
vaikka hetki sitten piti vähän aikaa nieleskellä ja miettiä,
että mitäs nyt, kun tuuli paukautti oven kiinni sillä seurauksella,
että jäätiin lasten kanssa pihalle ilman avaimia.


On onneksi kesä, joten hätää ei ole. 
Päivän voi viettää ulkosallakin siihen saakka,
kunnes mies kotiutuu taloprojektimme ääreltä.

Niin monesti on ollut ajatus kirjoitella purkuprojektistamme
täälläkin blogissa, mutta aina se on jäänyt. 
Siksipä ajattelinkin, että kerron jotain siitä nyt,
kun viime reissulla tuli otettua muutama kuvakin
talon pihapiirissä kukkivista omenapuista.


Vanhan hirsitalon purkuprojekti, 
jonka viime vuoden lopulla aloitimme, 
alkaa olla jo melko hyvällä mallilla.
Mieheni on ahkeroinut talolla pitkin vuotta vapaapäivinään ja 
toisinaan olemme olleet siellä koko perheen voiminkin.

Ehkäpä saamme tänä kesänä purettua talon siihen pisteeseen, 
että hirsikehikko on sitten aikanaan helppo siirtää uudelle paikalleen.



Talo seisoo kukkivien omenapuiden keskellä
ja näyttää ulospäin vielä hyvinkin kokonaiselta,
vaikka sisältä se onkin jo purettu lähes täysin.
On vähän hassuakin ajatella,
että talo siirtyy pois paikaltaan,
jossa se on seisonut ylväänä 1850-luvulta lähtien.

Miten monenlaisia vaiheita se onkaan 170-vuotisen taipaleensa aikana nähnyt.
Talon historiaan on ollut mielenkiintoista tutustua ja 
huomata sieltä monta yhtymäkohtaa meidän tämänhetkiseen elämäämme.

Talo on rakennettu alunperin pappilaksi,
jonka jälkeen se on ollut yksityisomistuksessa ja 
toiminut yhtenä paikkakuntansa suurimpana tilana. 
1990-luvun puolivälissä viimeiset vakituiset asukkaat 
muuttivat talosta pois ja se jäi varastokäyttöön.

Nykyisellä paikallaan talolla ei olisi ollut tulevaisuutta, 
sillä se seisoo asutun pihapiirin keskellä. 
Tarvittiin siis vain rutkasti ihmeellistä sattumaa ja otollinen ajankohta, 
että meidän perheen ja talon tiet kohtasivat
ja saimme mahdollisuuden antaa talolle lisää elinvuosia.

Ja mikä minusta tässä kaikessa on kaikkein ihmeellisintä, on se, 
 että minä olen pikkutyttönä istunut tuon talon salissa 
tuntien ympäröivien hirsiseinien ikiaikaisen tutun ja turvallisen tunnelman.



Ja nyt,
monen monta vuotta myöhemmin,
monien ihmeellisten sattumusten kautta,
olen tuomassa talon historiaan oman kädenjälkeni.

"Elämä on ihmeitä täynnä!" -lausahdus on konkretisoitunut tämän projektin myötä.
Elämä osaa toden totta yllättää! 

Vaikka työmaata talon suhteen on varmasto loppuelämäksi, 
emme ole vielä hetkeäkään katuneet päätöstämme ryhtyä toteuttamaan haavettamme omasta hirsikodista.
Tällaisessa projektissa tulee muistaa myös ajatus, että hiljaa hyvä tulee.

Lisää tarinaa projektiimme liittyen luvassa myöhemmin tänä kesänä.




Kesätuulen lempeyttä sekä auringonlämpöä jokaiselle blogissani piipahtavalle!

-Kaaru-

22 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen postaus, jatkoa odotellessa 😊 Kävipä teillä kurjasti tuon ovijutun kanssa. Pari kesää sitten meillä kävi samalla lailla, tosin yksi lapsista oli silloin asialla. Onneksi yksi alakerran ikkunoista oli jäänyt auki ja pääsin siitä konkoilemaan sisään. Sen jälkeen oon aina yrittänyt muistaa ottaa avaimet ulos mukaan 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän nuo päivän suunnitelmat menivät vähän uusiksi, kun jäätiin ulos, mutta elämä on sellaista aina toisinaan. 😅
      Onneksi oli puhelin ja pankkikortti mekon taskussa, joten päästiin käymään lähikaupassa evästä ostamassa. Istuttiin niitä syömään tuohon pihakoivun alle ja jutusteltiin lasten kanssa kaikenlaista. Oikeastaan meillä oli oikein mukava aamupäivä ulkosalla, vaikka kurjalta aluksi tuntuikin. Tästäkin selvittiin ja elämä hymyilee taas. Ja minäkin luulen, että tästä lähtien avaimet kulkevat aina mukana. 😉

      Olen yrittänyt nyt ottaa kuvia talolta, jotta jäisi muistoihin millainen se on ollut ennen meitä. Enemmänkin olisi pitänyt jo silloin ottaa, ennen kuin projektiin ryhdyimme. Mutta eihän siinä alkuhuumassa kaikkea voinut muistaa! 🙈

      Poista
  2. Kuulostaapa ihanalle, että olet talossa pikkutyttönä jo istunut - ja nyt siitä tulee teidän koti ❤️ Ihanaa kesää ja mukavia hetkiä projektin parissa! Uskon, että se on lopulta palkitsevaa, vaikka tie voi ollakin välillä kuoppainen ☺️ Odotan innolla seuraavaa postausta aiheesta 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin se, että olen pikkutyttösenä tuossa talossa vieraillut, antaa projektillemme aivan omanlaisensa säväyksen.

      Elämä kuljettaa meitä toisinaan niin ihmeellisten vaiheiden kautta, ettei osaa kuin henkeään haukkoa kaiken sen edessä, mitä se itse kullekin meille eteen tuo. ❤ Mutta tietenkin vaatii uskallusta hypätä seikkailuihin mukaan.

      Paljon on työtä edessä ja varmasti niiltäkään karikoilta emme voi välttyä, mutta jostain syystä emme osaa sellaisesta huolta kantaa. Kun on alusta asti sillä mielellä, että suunnitelmat voivat muuttua, ei pienet tai suuremmatkaan yllätykset estä projektin etenemistä. Kaikki vaiheet otetaan vastaan siten kuin ne eteen tulevat. Kiitos sanoistasi, Mrs. Sinn. ❤ Sinä jos kuka tiedät, mitä kaikkea tällaisessa projektissa voi eteen tulla. Kun sydän on mukana tässä kaikessa, uskon minäkin, että me selviämme ja saamme aikanaan itsellemme haaveilemamme kodin. ❤

      Poista
  3. Teillä onkin hieno matka talovanhuksen kanssa edessä!
    Varmasti pitkä, mutta hieno seikkailu!
    Mielenkiinnolla jään seuraamaan.
    Toivotan onnea siihen ja auringon hellimiä päiviä sinne puhtaiden valkeiden lakanoiden kesään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talovanhus, sellainen se on. 😍 Niin monenlaiset vaiheet nähneenä, niin monenlaiset hetket sisälleen kätkettynä se siirtyy meille. Ja sen vuoksi tämä tuntuu niin meidänlaiseltamme projektilta. Että talolla on tarina, jonka jatkoksi mekin nyt saamme liittyä. ❤

      Kiitos, Susanna! 😙 Onnea varmasti vielä tarvitaan ja niitäkin auringon hellimiä päiviä, jolloin voimme levätä projektimme ääreltä.

      Ihanaa kesää sinullekin! 😙

      Poista
  4. Ihastuttavat kuvat ja mielenkiintoista kuulla taloprojektista.
    Hyvää kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maarit! Kesä on niin ihana vuodenaika. ❤ Ihania kesäpäiviä sinullekin! 😙

      Poista
  5. Oi tuollainen projekti kuulostaa aivan ihanalta, onkin mukava kuulla siitä joskus enemmän! Niin paljon on saanut tuo talo nähdä/kuulla elämää..ihana että se elo edelleen jatkuu. Harmi että tuuli teki teille tepposet! Mukavaa päivää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo taloprojekti on meille vuosien haaveiden täyttymys. ❤ Sanoinkin joskus miehelleni, että vaikka jostain syystä kävisi niin, ettei projekti koskaan valmistuisikaan, olen silti onnellinen siitä, että saimme tällaisen mahdollisuuden. Vanhaa taloa kun lähtee purkamaan, koskaan ei voi tietää mitä on vastassa. Tämä meidän tuleva koti näyttäisi kuitenkin olevan ihan kopsakassa kunnossa, joten uskallamme jo hieman vapaammin suunnitella tulevaa. Toivottavasti projektin etenemistä on mukava seurata jatkossakin sieltä ruudun toiselta puolelta. 😙

      Tuuli teki odottamattomat tepposet, mutta siitäkin selvittiin. Ehkäpä tästä lähtien muistan ottaa nekin avaimet mukaan ulos mennessäni. 😉

      Poista
  6. Mä niin odotan tuon taloprojektin etenemistä. :)
    Ihailen sun taitoa valokuvata! Miten voi pyykeistäkin saada noin upeita otoksia? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että sinäkin kuljet meidän projektissamme mukana ja odotat innolla sen etenemistä. 😙 Toisinaan en malttaisi enää odottaa talon valmistumista ja siihen muuttamista. Hirsiseinät aivan kutsuvat kuuntelemaan vuosisataisia tarinoita, joita talo on matkallaan nähnyt.

      Mutta on parempi edetä pienin askelin ja nautiskella projektin kaikista vaiheista. Sillä tavoin mielekkyys hommaan säilyy eikä edessä olevat työvaiheet ala ahdistamaan liiaksi. Vanha talo on aina elämäntapa eikä valmista ole kai koskaan tarkoitus tullakaan. 😅

      Kiitos sanoistasi, Pikku Akka! Vasta hiljattain olen oppinut käyttämään paremmin kamerani asetuksia ja saamaan siten parempia ja värikylläisempiä kuvia. Vieläkään en ole itse omiin tuotoksiini aivan tyytyväinen, mutta oppia ikä kaikki tässäkin asiassa. Nämä kuvat otin jo eilen ja muokkasin ne valmiiksi tuonne luonnoksiin ja ajattelin, etten laita näitä ollenkaan tänne esille, kun jokin niissä ei omaa silmää miellyttänyt. Mutta koska tuuli teki tepposet juuri, kun olin menossa pyykkejä narulta hakemaan, päätin sittenkin julkaista ne täällä. 🙈

      Ja valkoinen pyykki, siinä kai se juju on. 😉 Ehkäpä kirjopyykistä ei olisi tällaisia kuvia saanutkaan..?

      Poista
  7. Tuttu tunne tuo oven meneminen lukkoon vahingossa. Minulle ja lapsillekin käynyt pari kertaa, mutta onneksi ollut kesä ja siitä on selvitty! :)

    Teillä on alkanut upea projekti! Oikein paljon iloa ja voimia siihen! <3 Ihanat kuvat! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä sellainen tunne, että hetkeksi menee aivan neuvottomaksi. Talviaikaan olisi ollutkin aivan toisenlainen tilanne, siksi kiitinkin mielessäni, että on kesä ja lämmin!

      Kiitos, Maria! Tuo projekti on tarjonnut meille jo tähän saakka hyvin mielenkiintoisen matkan. Minä niin tykkään, kun talolla on tarina ja historiansa, johon mekin nyt oman panoksemme tuomme. Toivottavasti projektimme menee loppuun saakka hyvin ja saamme itsellemme kodin, jollaisesta olemme jo vuosia haaveilleet. ❤

      Poista
  8. Olipas harmillinen juttu, mutta onneksi on kesä! :)

    Taloprojektinne kuulostaa kyllä valtaisalta, mutta kivalta! Mielenkiinnolla odotan minäkin jatkokuulumisia.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Projektimme on monivaiheinen, mutta ehkä juuri sen vuoksi niin valtavan mielenkiintoinen. Vaikka työtä on vuosiksi eteenpäin, tämä tuntuu omalta. Ehkä me olemme sitä sorttia, ettemme olisi viihtyneet upouudessa talossa, joka tulee usein kerralla valmiiksi, vaan tarvitsemme kädentöitä pidemmäksi aikaa. 😉 Jännä nähdä itselläkin, mitä tuleman pitää!

      Poista
  9. Olen varma, että tämän kuului mennä näin. Kohtalolla oli osuutensa. Perheesi ja talo on määrätty yhteen. Projekti on pitkä, mutta yhteenkuuluvuus korostuu ja hioutuu matkan varrella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen varma siitä, että kohtalolla on ollut osuutensa ja se puuttui peliin siinä vaiheessa, kun vähiten osasimme sitä odottaa. Sellainen se on se kohtalo. 😙

      Sinä sanoitit hyvin tuon yhteenkuuluvuuden tunteen. Niin se menee ja on mennyt jo tähän saakka, että matkan varrella kiintymyssuhde taloon on kasvanut ja kasvaa kokoajan suuremmaksi mitä pidemmälle saamme projektiamme vietyä. Niin rakkaaksi tämäkin projekti varmasti vielä käy, ettei siitä ole valmis luopumaan jossain vaiheessa enää lainkaan. 💛

      Poista
  10. Ihanaa luettavaa ja siitä miten haaveet toteutuu. <3 Vanha pappila/hirsitalo olisi kyllä niin unelma ja omaa rakasta unelmaa on varmasti kivakin ehostaa. Nuo teidän lakanatkin on niin kauniita.

    Aurinkoista viikkoa Kaaru <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia!
      Hirsitaloissa on aivan omanlaisensa tunnelma, jota sydämestäni rakastan. ❤ On ihanaa, kun haaveet toteutuvat! 😍
      Pitsilakanoita olen ostellut kirppareilta ja saanut sukulaisilta, he kun tietävät, että olen hulluna valkoiseen pitsiin. 😉

      Kesäkuun iloa sinulle!

      Poista
  11. Ihana Kaaru! <3
    Niin ihania sanoja, kuvia.
    Oven kiinni läpsähtäminen antoi sinulle ja lapsille arkeen hetken, jonka sinä osasit sanoittaa ja muuttaa elämykseksi ja mukavaksi, erilaiseksi hetkeksi siellä pihalla. Sinulla on se lahja!<3

    Ja tuo talo ja projekti. Se on osa sinua ja teitä. Mukava on katsella ja kuunnella sitä paloa ja herkkyyttä mitkä teillä on tähän taloprojektiin. Joko te olette löytäneet paikan, mihin talovanhuksen pystytätte?
    Mielenkiinnolla kuulostelen täällä jatkoja ja muita kesäkuulumisia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisu,
      hetken, jos toisenkin minä päätäni rapsuttelin miettiessäni uutta suunnitelmaa päivälle. Onni onnettomuudessa, että pankkikortti ja puhelin olivat sentään matkassa ja kaikilla kengät jalassa, niin päästiin kävellen kauppaan. 😅
      Kyllä noissa tuollaisissa tilanteissa meinaa joskus sormi suuhun mennä, mutta elämä on onneksi opettanut luovimaan ja selviämään monenlaisista tilanteista. Kekseliäisyydellä pääsee onneksi pitkälle!

      Se yksi paikka, josta viimeksi jutellessamme kerroin, tuli uudelleen myyntiin. Menemme tutustumaan tässä kuussa lähemmin siihen. Ja aika sitten näyttää, onko se lopulta meidän paikkamme vai ei.

      Ihana, että sinäkin olet mielenkiinnolla odottelemassa lisää tarinaa tähän projektiin liittyen ja kulkemassa ajatuksin rinnallamme. 😙
      P.s Kirje on tulollaan sinnepäin, kunhan postiin tästä ehdin. 😉💛

      Poista