Teekannu

Olen usein ajatellut, että teekannu olisi oiva hankinta. Siihen olisi näppärä hauduttaa teetä valmiiksi silloin, kun on vieraita kylässä. Kovana teenjuojana sellaiselle olisi käyttöä arkenakin. Säästyisi teepussejakin. Teekannu ei ole kuitenkaan ollut mikään välttämättömyys, ilmankin on pärjätty. Siksi en ole sellaista koskaan ajatellutkaan ostavani uutena. Kirppareillakaan niitä ei kuitenkaan ole sopuhintaan tullut vastaan. Joten niin vain on unohtunut koko teekannun hankkiminen.

 Ilo onkin suuri, sitten kun se viimein löytyy. Ja usein vieläpä silloin, kun sitä on vähiten ajatellut kirpparilta etsivänsä. Niin vain viime kirpparikierroksella yllättäen tärppäsi. Sattuipa vielä niin somasti, että kannu on ruotsalaista Rörstrand-sarjaa, jota meiltä löytyy jo entuudestaan kahvikuppien muodossa. Teekannu ei ole vanha, muttei uusikaan. Kuitenkin väritykseltään ja muodoltaan meille oikein sopiva. Ja hintaakin oli alle kympin. Mukaanhan se lähti. Ja käyttöönkin on jo päässyt :)

Pöydällä oleva ruskeakukkainen vanha liina on löytö kirpparilta myöskin. Jo vuosien takaa. Kaapin kätköihin unohtunut, kunnes tänään löysi tiensä keittiön pöytää kaunistamaan. Edullisia löytöjä. Iloa tuottavia!

Kauniita, auringonpaisteisia kevättalven päiviä olisi luvassa ensi viikolla. Se tietää ulkoilua ja retkiä lähiympäristöön, järven jäällä hiihtämistä, mäenlaskua ja muuta mukavaa. Nyt alkoi hiihtoloma. On sitä odotettukin :)

Aurinkoista mieltä ja iloa kevättalven päiviin!

-Kaaru-

Kahvikuppikynttilät

Niin usein olen suunnitellut sulattavani vanhat kynttilänpätkät juoksevaksi kynttilämassaksi ja valavani niistä vanhoihin kahvikuppeihin kynttilöitä. Aikomukseksi on jäänyt. Niinpä päätin kokeilla miltä tuollaiset tavalliset pitkät kynttilät näyttäisivät kahvikupeissa sokeriin upotettuina. Näyttivät omaan silmääni vähän orvoilta yksikseen kahvikupeissaan, joten taitoin maljakosta yhdelle kynttilälle kaveriksi ruusun lehtineen ja kahdelle pätkän murattia. Heti näytti paremmalta!

 Näistähän saisikin tosi ihania kynttiläasetelmia jokaiseen vuodenaikaan kynttilän väriä ja somisteita muuttamalla. Näissä tällä kertaa tehdyissä on aavistus talvea ja kevättä, kesääkin. Muratin vihreydestä aistii keväisen luonnon heräämisen, ruusuista taas keskikesän hehkun. Sokerista kuvastuu talvinen lumihanki, joka kimaltelee auringonsäteiden tanssiessa sen pinnalla. 

Helposti ja nopeasti näistä syntyikin kauniit somisteet keväiseen sisustukseen ja paljon vähemmällä vaivalla kuin kynttilöiden valaminen :) Kaikessa yksinkertaisuudessaan sopisivat melkeinpä juhlapöydän somistuksiksikin.

Kynttilät olen ostanut Tigerista, josta löytyy näitä pitkiä antiikkikynttilöitä vaikka missä väreissä eivätkä maksa kuin 0,50 euroa kappale! (Tämä ei ole maksettu mainos,) vaan ihan vain vinkiksi niille, jotka etsivät yhtäaikaa edullisia ja laadukkaita kynttilöitä. Minä ostan näitä aina Tigerissa käydessäni vinon pinon kaappiin, niin on mistä ottaa :) Parempia kynttilöitä saa etsiä!

Lopuksi kirjoitan muistiin Maaria Leinosen runon, jonka sanomasta olen yrittänyt ottaa opiksi. Vaikka valon määrä vaikuttaakin mielialaan, voi harmaudessakin nähdä valoa ja iloa, jos vain haluaa. Asenne vaikuttaa tähänkin niin paljon. 

Tykkään Maarian runoista ihan valtavasti. Niiden sanomassa on jotain tavattoman lohdullista ja lempeää, vaikka osa niistä onkin aika teräväsanaisesti kirjoitettu. Kuin äiti opastaisi lastaan: rakkaudella ja lempeydellä.

Iloa sen pitää olla - jokaisen uuden aamun

valon määrästä 

väristä riippumaton

pilvinen tai aurinkoinen

sinihämäräinen

epätoivonharmaa.

Mikä tahansa uusi päivä

mahdollisuuksia täysi!

Ehkä juuri tämä se päivä

jota et koskaan unohda

jonka jälkeen kaikki on toisin.

Iloista viikonloppua lumisateisen harmaasta säästä huolimatta :)

-Kaaru-

Vanha sänky

Aamu valkeni harmaana ja sateisena. Samanlaisena kuin kaikki aamut tällä viikolla. Aika ankea keli. Nythän tuolla tupruttaa tosin lunta, joten jospa tämä talvi vielä vähän aikaa jatkuisi. Mieluummin pikku pakkanen kuin ainainen loskakeli. Pääsisi paremmin hiihtämäänkin. 

 Laskiaisenakaan ei sateisen sään vuoksi paljon mäkeä laskemaan päästy, mutta pullilla herkuteltiin kuitenkin. Tänään kaivoin viimeisetkin pullat pakasteesta ja tein ne laskiaispulliksi päiväkahvipöytään. Vähän liian hyviä ne ovat! Oikeastaan tämä helmikuu on aika kamala kuukausi siinä mielessä, kun noita herkkuja tulee leivottua tämän tästä juhlapäivien kunniaksi. Vielä olisi ystävänpäivä edessä. Saiskohan sitä sen jälkeen itseään niskasta kiinni ja palattua ruotuun noiden herkuttelujen suhteen. Toivottavasti!

Koska ulos ei ole kauheasti tehnyt mieli mennä kastumaan, on sisällä tullut tehtyä kaikenlaista pientä ja vähän suurempaakin. Takkahuoneen tyhjänä ammottavaan nurkkaan aloin rakentamaan omaa pientä pesää meidän kuopukselle, joka on siirtymässä isompaan sänkyyn nukkumaan. Meidän vauva. Jo jonkin aikaa olen etsiskellyt Torista vanhaa, levitettävää puusohvaa tuohon takkahuoneeseen, mutta kohtuuhintaista ei ole vastaan tullut. Niinpä laajensin hakuni koskemaan myöskin vanhoja, jatkettavia puusänkyjä. Kävi niin hyvin, että samantien tärppäsi! Puusänky löytyi kohtuullisen matkan päästä, joten siltä istumalta lähdettiin sitä hakemaan. Ja voi miten paljon tuosta tykkäänkin! Mielelläni näkisin sen kuitenkin vaaleampana kuin se nyt on, mutta koska maali on sen verran hyvä ja tasainen en taida sitä ihan heti maalata uudelleen. Olkoon nyt kesään asti tuon värinen. Jos tuo ruskea väri kovasti pistää silmään vielä silloin, maalaan sen sitten uudelleen. Katsotaan miten käy :)

Kovasti on vielä tuon nurkan sisustaminen kesken, joten laajempia kuvakulmia luvassa sitten kunhan saan sen valmiiksi.

-Kaaru-

Runebergin päivänä

Runebergin päivä. Suomenruotsalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin merkkipäivä.

Päiväkahvilla tänään perinteisesti Runebergin torttuja.

Kermavaahtokuorrutteella, vadelmamarmelaadisilmällä.

Helmikuu on oikea herkuttelukuukausi torttuineen ja pullineen.

Kotitekoisia Runebergin torttuja en jaksanut täksi päiväksi väsätä.

Lapset niitä kuitenkin kaipasivat, joten mentiin helpoimman kautta.

Kaupan hyllyltä mukaan pari pakettia torttuja, jotka sitten tuunasin 

omaan makumaailmaan sopiviksi kermavaahdolla ja vadelmamarmelaadilla.

Aiempien vuosien leivoksista ja resepteistä juttua täällä ja täällä. 

 

 Runebergin päivän iloa!

 -Kaaru-

Minttusuklaakiisseli

 

Kuka muistaa suklaamannapuuron omasta lapsuudestaan, käsi ylös :) Minä ainakin muistan. Se oli odotettua ja rakastettua herkkua, jota äiti aina silloin tällöin keitteli meille välipalaksi, joskus päivälliseksikin. Sen kaverina syötiin usein karjalanpiirakoita tai tuoreita sämpylöitä juuston ja voin kera. Voi mitä herkkua se olikaan!

 Valkoinen talo tarinoi -blogin Eerika oli tehnyt herkkullisen näköistä ja kuuloista minttusuklaakiisseliä, josta tuo suklaamannapuuro muistui mieleeni. Suklaamannaa ei kaapista kuitenkaan löytynyt, sillä tuo herkku on päässyt ihan tyystin unohtumaan tässä vuosien aikana. Minttusuklaata kuitenkin löytyi, joten niinpä päätin kokeilla miltä tuo Eerikan tekemä kiisseli maistuisi. Google kertoi hyvän reseptin, joten tuumasta toimeen vain.

 Kuumenna maito ja vatkaa siihen kaakao. 

Lisää paloiteltu suklaa ja anna sulaa maitoon.

 Kuumenna kiisselintekele uudestaan. 

Sekoita maissijauho tilkkaan maitoa ja kaada se ohuena nauhana 

suklaakiisselin joukkoon koko ajan sekoittaen. 

Anna kypsyä pari minuuttia. 

Sirottele hieman sokeria pinnalle ettei kiisseli kuoretu

 ja anna jäähtyä. 

Parasta jääkaappikylmänä, mutta herkullista lämpimänäkin :)

Kiisseli oli tosi helppo ja nopea tehdä ja maistui niin maan mainiolta, että tuotahan täytyy tehdä vastakin. Oikea suklaanystävän herkkuvälipala! Tein annoksen kaksinkertaisena vaikkakin suklaata oli vain yhden annoksen verran. Minusta kiisselistä tuli silti ihan tarpeeksi mintunmakuinen. Mielettömän pehmeääkin se oli. Vähän sellaista vanukasmaista ainakin jääkaappikylmäksi jäähdytettynä. Koristelin annokset vaahtokarkeilla ja sydänströsselillä. Hyvin sopisi koristeluidensa puolesta vaikka ystävänpäivän herkuksikin :)

Viimeisen keittiötarvikelaatikonkin sain purettua muuton jäljiltä, josta tarttui käsiini nuo ruusukuvioiset palkintolusikat. Päätinpä ottaa ne käyttöön. Laatikon kätköissä ovatkin tähän asti lojuneet käyttämättöminä. Sillä eihän nyt palkintolusikoita sopinut missään nimessä käytössä kuluttaa! Muistan kuinka asettelin ne aikoinaan omaan kirjahyllyyni esille ja kiillotin niitä tämän tästä, sillä tummuivathan ne käyttämättöminä lojuessaan, hopealusikat. Oikeastihan ne ovat ihan vain hopeoitua alpakkaa ;) Tuollaisia lusikoita jaettiin 90-luvulla alakoulussa palkinnoiksi yleisurheilu- ja hiihtokisoissa. Muistatteko?

-Kaaru-

Keittiöhaaveita osa 1

                                  

Nyt päätin sen aloittaa, josta kuun alussakin puhuin: leikekirjan kokoamisen tänne blogiin. Ajattelin siis koota eri tunnisteiden alle kuvia haaveitteni kodista, jotta sitten joskus kun oman kodin hankkiminen tulee ajankohtaiseksi, inspiraatiokuviin on helppo palata. Leikekirjaani kokoan lähinnä kuvamateriaalia sisustustyyleistä, joista pidän, sisustusmateriaaleista ja -sävyistä, jollaisia omassa kodissani mielelläni näkisin sekä muuta rakentamiseen liittyvää juttua unohtamatta inspiraatiokuvia kodin sisustamisesta ja vanhoista huonekaluista/tavaroista.  Toivottavasti kuvat tuottavat iloa muillekin ja saatte niistä inspiraatiota mahdollisiin omiin projekteihinnekin. Kuvat ovat lainattu Pinterestistä, ellen toisin mainitse.

Tervetuloa mukaan!

                                     

Tämän postauksen ensimmäisen keittiökuvan poimin talteen siinä näkyvän ruokakomeron vuoksi, jollaisia oli usein entisvanhaisissa taloissa. Lattiapinta-alasta se veisi toki aika isonkin osan, mutta toisaalta sitten ei muunlaista kuiva-ainekaappia enää tarvittaisi. Ruokakomero kätkisi sisäänsä myöskin valtavan määrän muutakin keittiöön kuuluvaa tavaraa, kuten vaikkapa säilykepurkit, jotka ainakin meillä tuppaavat olemaan aina tiellä, sillä niille ei ole järkevää säilytyspaikkaa löytynyt. Ja miten kauniin näköinen tuollainen onkaan! Henkii juuri sitä vanhaa tunnelmaa, jota unelmieni kotiin haluaisin. Tuollainen puunsävyinen vaalea lankkulattia olisi myöskin aivan ihana!

Muistuupa tässä mieleeni tuota ruokakomerokuvaa katsellessani eräs mukava muisto lapsuuteni kesiin liittyen. Silloin sain viettää aikaa äitini synnyinkodissa kera sisarusteni ja serkkujeni. Mummolana talo ei enää varsinaisesti toiminut, sillä mummi ja ukki olivat joitakin vuosia aiemmin muuttaneet rivitaloasuntoon palveluiden äärelle. Talo toimi enoni perheen kesäkotina ja suvun kesäjuhlien pitopaikkana. Isosta tuvasta oli käynti keittiöön, josta puolestaan kulku ruokahuoneeseen. Lapsen silmin katsottuna ruokahuone oli valtavan suuri. Muistan vieläkin niin tarkoin sen tunnelman ja tuoksun, kun pujahdin ovesta sisään. Jos ummistan silmäni, voin melkein nähdä ja aistia kaiken näkemäni juuri sellaisena kuin se silloin oli. Ruokahuoneessa tuoksuivat mausteet ja tuore leipä sekä lämpimäiset. Katonrajassa oli orsia, joilla oli vuosikymmenien ajan säilytetty kuivattua leipää. Ihka oikeaa vanhanajan reikäleipää! Ei enää kuitenkaan silloin, kun minä kesiäni vanhassa mummolassa vietin. Ruisleipää siellä kuitenkin edelleen paistettiin. Varmasti joka lauantai. Se oli sellaista pyöreää ruislimppua, josta veistettiin puukolla ohuita siivuja ja laitettiin oikeaa voita päälle. Ai että! Ruokahuoneessa oli valtavan leveä (tai ainakin siltä se lapsensilmin näytti) narahteleva lankkulattia ja hyllyjä huoneen molemmin puolin aina lattiasta kattoon saakka. Viileämpääkin siellä oli kuin talon muissa huoneissa. Ruoka-aineiden lisäksi siellä säilytettiin kaikenkokoisia lasipurkkeja, kattiloita ja kippoja sekä maitotonkkia ja uunipeltejä.

Ruokahuone oli jollakin tavoin meistä lapsista vähän salaperäinenkin. Raskaan puuoven kun sulki jäljessään, talon muut äänet lakkasivat kuulumasta sinne. Ympärillä oli hiiskumaton hiljaisuus. Siellä hämärässä, tummuneiden hirsiseinien suojassa, oli hyvä käydä herkkuvarkaissa ;) Kyllä sinne valotkin olisi halutessaan saanut laitettua päälle sellaisesta pyöreästä valokatkaisijasta, josta kuului mukava naksahdus joka kerran, kun sitä pyöräytti. Kiinnijäämisen pelossa emme sitä uskaltaneet kuitenkaan tehdä. Niinpä suunnistimme herkkukätköjen luokse pienen neliruutuisen ikkunan suomassa valossa. Kerran oli kiinnijääminen lähes varmaa. Askeleet lähestyivät ovea, sen kuulimme. Kohta kuului oven takaa puhettakin. Hädissämme katsahdimme serkkuni kanssa tosiamme ja kuin yhteisestä sopimuksesta pujahdimme suurien piirakanpaistopeltien ja vanhojen maitotonkkien taakse piiloon juuri sopivasti ennen kuin valot napsahtivat päälle. Siellä me kyykötimme hipihiljaa kattovalon valokeilan ulottumattomissa ruokahuoneen nurkassa ja toivoimme ettei tulija huomaisi meitä. Ei huomannut. Hämärä nurkka tarjosi visusti sillä kertaa suojansa. Mutta eipä tehnyt sen jälkeen enää mieli herkkujakaan. Häntä koipien välissä luikimme tiehemme ja jatkoimme leikkejämme kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan :)

                                   

Viime vuosina olen yhä vain enemmän ruvennut tykkäämään tehdastyylisistä valaisimista ja huonekaluista. Tässä ja edellisessä kuvassa näkyvät valaisimet olisivat aika somat pöydän yllä tai eteistilassa. Myöskin helmiponttipaneeliseinät ovat äärettömän kauniit. Entisessä kodissamme meillä oli sitä sekä keittiössä että muualla talossakin. Se toi valtavasti kodikkuutta ja lämminhenkisyyttä kotiimme. Sitä näen myöskin haaveitteni kodissa :)

                                    

Tässä keittiössä on suloista mummolatyyliä, josta pidän myös erittäin paljon. Oikeastaan tuollainen taivaansininen, heleä sininen olisi aika soma väri sisustuksessa! Se pitää myös kärpäset loitolla, näin sanotaan. Helmenharmaalla tai valkoisella maalattu lankkulattiakin on tunnelmallinen ja sopii aivan erityiden hyvin vanhoihin taloihin.

                                      

Miten verraton idea laittaa vanha ikkunankehys nojaamaan talon oikeaa ikkunaa vasten! Kylläpä antaakin mukavasti ilmettä. Tämän keittiön vetolaatikot ovat sellaiset, jotka meillä oli entisessä kodissa ja jollaiset voisin laittaa vastakin. Niiden tyyli on sopivan pelkistetty, mutta silti ilmeikäs tuon matalan peilin ansiosta. Kuppivetimet ovat vedinlistan kärkipäässä. Myöskin tuollainen korkea jalkalista viehättää.

                                     

Miten löytyikin kuva, jossa kaikki elementit täsmäävät oman makuni kanssa! Silmä lepää tätä kuvaa katsellessa. Rauhallinen värimaailma yhdistettynä romanttisiin, tehdastyylisiin ja moderneihinkin yksityiskohtiin unohtamatta vanhoja huonekaluja. Kerrassaan viehättävä! Vastaa tämänhetkisiä sisustushaaveitani aivan täysin. Herttainen tuo penkki!

Tällaisissa tunnelmissa toivottelen kaikille mukavia viikonlopun jatkoja! Lisää haavepostauksia luvassa aina silloin tällöin muiden postausten lomassa :)

Niin, ja lämpimästi tervetuloa uudet lukijat <3

-Kaaru-

Sunnuntain rauha ja muutama kirppislöytö

Pakkasten mentyä menojaan aloin kaivata ympärilleni hempeämpiä sävyjä. 

Pieniä juttuja, joilla kodin ilme muuttuisi astetta keväisempään suuntaan.

 Niinpä viimeisetkin sisällä olleet jouluiset valosarjat ja kynttilälyhdyt saivat väistyä ja

tilalle kaivelin kaapin perukoilta jo monta vuotta palvelleet vaaleanpunaiset tyynynpäälliset, 

jotka meinasin syksyllä kyllästyksissäni myydä kirpparilla eteenpäin. Onneksi en myynyt. 

Nyt ne tuntuvat taas niin raikkailta ja ihanilta. 

Kuin uusilta!

Pieni lasimaljakko 0,5e

Jännä juttu, miten monet asiat toistavat itseään vuodesta toiseen. Niin kuin nyt vaikka tämä mahdoton vaaleiden, suorastaan hempeiden sävyjen kaipuu.Tähän aikaan se aina iskee. Kai tämä tammikuun loppupuoli on jonkinlainen päätepysäkki ja hyvästijättö menneelle joululle ja edelliselle vuodelle. Tästä alkaa aina minun kevääni. Ainakin syvällä mielen syövereissä. Ulkona lumihiutaleiden kevyt tanssahtelu jatkuu vielä jonkin aikaa, mutta mielessä on jo kevät. Monellakin tapaa. 

Tänään, sunnuntain rauhassa, olen suunnitellut mielessäni kukkapenkkejä pihamaata kaunistamaan. Tähänkin vuokrakodin pihamaalle ajattelin perennapenkin kaivaa. Niin paljon kodikkuutta se tuo tullessaan, että on taatusti sen vaivan väärti. Eipä mene enää kauan siihenkään, kun ensimmäiset siemenet laitetaan maitopurkkeihin itämään. Kevättä kohti!

Keittiövaaka 5e

Menneellä viikolla kävin kiertämässä lähikaupungin kirpputoreja, 

joilta löytyneistä "aarteista" ajattelin nyt sunnuntain ratoksi hieman kertoilla. 

Tammikuu ei monestikaan ole niitä parhaimpia kirppiskuukausia, joten yllätyin 

positiivisesti miten mukavasti kiertämilläni kirppareilla oli kuitenkin tavaraa tarjolla.

Muutamia kivoja juttuja tarttui mukaan nytkin. Parhaimpana löytönä viidellätoista eurolla vanha nojatuoli, joka kylläkin kaipaa entisöintiä ennen sisälle pääsemistään, mutta toimittaa virkansa sen jälkeen varmasti vuosikymmeniä. 

 

Mukaan lähti myöskin kuvissakin näkyvä vanhan tyylinen keittiövaaka, 

jollaista olenkin jo kauan etsinyt. Muutamia grammoja mittari näyttää heittävän,

 mutta asiansa ajaa varmasti noinkin. Oikeastaan se on tällaiselle suurpiirteiselle leipojalle/ruoanlaittajalle oikein hyvä ;)

Ja sitten sokerina pohjalla pieni kirkas lasimaljakko, jonka viehättävää ulkomuotoa en voinut vastustaa. Niin sopiva yhden kukan tai pienen kukkakimpun maljakoksi!

Monesti olen miettinyt, mikä saa minut kerta toisensa perään kirppareita kiertämään. Itselleni ehdottomasti se kaikkein suurin viehätys koko hommassa on varmasti se, että koskaan kirpputoreille mennessä ei tiedä, millaisen aarteen kanssa sieltä tullaan pois :) Niin mukavaa ajanvietettä! 

Näissä tunnelmissa tänään.

Sunnuntaipäivän rauhaa kaikille!

-Kaaru-  

Suussasulava porkkanapiirakka

Sain siskoltani pari vuotta sitten Suussasulavan porkkanapiirakan ohjeen, jota parempaan en ole koskaan törmännyt. Nimensä veroinen, todella! Se on yhtäaikaa kuohkea, kostea ja niin sametin pehmeä, että vie kielen mennessään heti ensimmäisestä suupalasta. Taivaallisen ihana piirakka! 

Pakkaspäivien ratoksi päätinkin leipoa pitkästä aikaa tuota ihanaa herkkua, josta onkin tullut meillä koko perheen suosikkipiiras. Kaikki tykkäävät siitä niin paljon, että kokonainen pellillinen hujahtaisi parempiin suihin ihan hetkessä, jos en vähän toppuuttelisi. Ei kuitenkaan makeaa mahantäydeltä :)

Laitanpa ohjeen nyt tännekin muistiin, niin jokainen halukas voi napata sen tästä mukaansa :)

SUUSSASULAVA PORKKANAPIIRAKKA

Taikina:

6 kananmunaa
4,5 dl sokeria

3-4 pientä tai 2-3 isoa hienoksi raastettua porkkanaa 
2,25 dl öljyä 
 

4,5 dl vehnäjauhoja
3 tl ruokasoodaa
2,25 tl leivinjauhetta
1,5 tl vaniljasokeria
2,5-3 tl kanelia (maun mukaan)
0,75 tl suolaa 
 

Päällinen:

50g pehmeää (miltei sulaa) voita
200g tuorejuustoa
1 tl vaniljasokeria
reilu puoli pakettia tomusokeria
2-3 rkl maitoa (ei ole välttämätön)
mantelirouhetta

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon hienoksi raastetut porkkanat ja öljy. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää ne taikinaan. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille.

Paista 190 asteessa n.20 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kullanruskean värin.

 Jäähdytä pohja.

Vatkaa pehmeä voi ja tuorejuusto notkeaksi. Lisää joukkoon vaniljasokeri ja tomusokeri. Vatkaa kuohkeaksi. Joukkoon voi halutessaan lisätä hieman maitoa pehmikkeeksi. Levitä päällinen tasaiseksi kerrokseksi piirakkalevyn päälle. Ripottele pinnalle koristeeksi mantelirouhetta.

 Nautinnollisia hetkiä!

-Kaaru-

Jääkukkia ja linnunruokaa

Lumimyrsky loppui ja ilma on jälleen sees. Aurinko paistoi tänään pilvettömältä taivaalta ja kultasi maiseman heleän punaiseksi. Kaunista ja kylmää. Mittari painui yöllä -20 asteen tuntumaan. Torpan nurkat natisee ja paukkuu. Takassa palaa tauotta tuli. 

Ikkunasta ulos katsellessani näin puiden oksilla parven pikkulintuja, jotka pörhistelivät höyhenpeitteitään siihen malliin, että vilu taisi raukkaparoilla olla. Pakkaskeleillä ruoan etsiminenkin on työläämpää kuin muulloin, joten päätin tehdä pikkuisille ruokaa. Vähän kokeilumielessäkin. 

Näin syksyllä jossain lehdessä ohjeen linnunruoan valmistamiseen. Jonnekin oli ohje kuitenkin kadonnut, joten kokosin kaapeista löytyviä aineksia kasaan ja tein omalla reseptillä talvisen linnunruokakranssin pikkuisille syötäväksi. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin ruokamassan koossapitävänä aineena kookosrasvaa, mutta koska meiltä ei sitä ennestään löytynyt, käytin sen tilalta vettä. Hyvin näyttää toimivan sekin :) Oma reseptini sisälsi seuraavia aineksia:

Linnunruokakranssi

• maapähkinöitä
• auringonkukansiemeniä
• puolukoita tai muita marjoja
• rusinoita

• lisäksi puolukanvarpuja

 Ladoin kakkuvuokaan vuorotellen puolukanlehtiä, marjoja sekä tekemääni rusina-pähkinä-auringonkukansiemenseosta niin, että vuoka jäi parin sentin verran vajaaksi. Lopuksi kaadoin ruokaseoksen päälle kylmää vettä sen verran, että se juuri ja juuri peittyi. Sitten vain ulos jäätymään.

Lopputuloksena muhkea linnunruokakranssi, josta riittää evästä linnuille varmasti pitkäksi aikaa.

Ihastuin Tau(v)on paikka- blogia kirjoittelevan Kaisun piparkakkumuoteilla tekemiin jääkoristeisiin, joten samalla tekemisen vaivalla innostuin jäädyttelemään meidänkin pihaa ja terassia kaunistamaan talvisia jääkoristeita. Silikoninen jääpalamuotti olikin tähän tarkoitukseen oikein sopiva - sain kerralla monta suloista jääkukkaa pihapensaisiin ripustettavaksi. 

Ajatuksena oli laittaa ripustuslenkeiksi pätkä siimaa, mutta koska siima piileksii kaiketi vielä jossain muuttolaatikon kätköissä, pätkin ripustuslenkeiksi juuttinarua. 

Asiansa ajaa sekin kyllä vaikkakin tuollaisessa herkässä, pienessä jääkoristeessa siima olisi paljon huomaamattomampi ja herkempi.

Siinä ne roikkuvat marjapensaan oksilla ja kimaltelevat kilpaa auringon kanssa :)

Aurinkoisia pakkaspäiviä kaikille!

-Kaaru-