lauantai 15. kesäkuuta 2019

Juhannusruusujen aikaan

On kesäkuun puoliväli.
Suuri juhannusruusupensas on avautunut miltei 
täyteen kukkaansa kotimme nurkalla.
Vieno ruusuntuoksu leijailee kesäkuun tyynessä illassa
välillä voimakkaampana, välillä miedompana.
Kuovi huutelee pellon takana, jossa lehmät laiduntavat,
joutsenet ääntelevät toisaalla
ja käki kukkuu jossain takametsän lehtomailla.

Ilta on täynnä luonnonääniä,
kuten aina tähän aikaan vuodesta täällä maalla.

Pihamaa kutsuu nuuhkimaan kesän tuoksuja,
maistelemaan mullan läpi puskeneita yrttejä ja vain käyskentelemään ympäriinsä.
Luonnon täyteläinen kauneus kertoo siitä,
että aivan kohta on juhannus,
keskikesä.


Tänään päivällä, kun sateli hiljakseen vettä,
kävin katkomassa muutaman ruusunoksan sisällekin tuoksua tuomaan.
Sytyttelin kynttilöihin tulet, kuten niin monesti tällaisinä päivinä
ja käperryin nojatuolin nurkkaan satuja lapsilleni lukemaan.
Vietimme siinä kiireettömän,
mukavan yhteisen hetken satujen maailmoissa seikkaillen,
jutustellen ja tarinoita kertoillen.

Vaikka on kesä, polttelen kynttilöitä harva se hetki.
Niiden loiste on kesällä heikompi kuin syksyn pimeinä iltoina,
mutta kuitenkin tarpeeksi vahva luomaan ihanan tunnelman kesäiseenkin päivään.



Siinä satujen lukemisen lomassa tuli mieleeni eräs ilta tässä menneellä viikolla,
kun olin pihamaalla tavanomaisella puutarhakierroksellani ja
 katseeni kiinnittyi pihasaunan nurkalle koottuihin lasipulloihin,
 joiden sisältö herätti oitis mielenkiintoni.

Lapset olivat keränneet pulloihin juhannusruusun ja syreenin kukkia,
kaataneet päälle kuumaa vettä ja jättäneet keitokset hautumaan pihasaunan nurkalle.
Arvasin heti heidän kokeilleen hajuveden tekoa, 
aivan kuten mekin serkusteni kanssa silloin lapsena ennen.
Hymyilytti.

Kun sitten kerroin tarinan kauppareissullani eräälle tuttavalleni,
hän harmitteli puolestani menetettyjä kukkia,
revittyjä terälehtiä ja pihapiirin vähentynyttä kauneutta,
mutta minä sanoin, etten osannut harmitella sitä lainkaan.

Sen sijaan iloitsin lasteni luovuudesta,
kokeilunhalusta ja leikin ilosta.
Ajattelin siinä,
 että samalla tavoin kuin kukat kasvavat joka vuosi,
niin kasvavat lapsenikin.




Tulee päivä, jolloin leikit vaihtuvat toisenlaiseen tekemiseen tai tekemättömyyteen.
Sinä päivänä leikit eivät enää kiinnosta.

Se päivä tulee, tiedän sen
ja jo nyt aina ajoittain sydämeni tuntee siitä puristavaa haikeutta.

Nyt vasta ymmärrän, mitä tarkoitettiin sillä,
kun vuosia sitten kaikkein työläimmältä tuntuvassa elämänvaiheessa
joku vanhempi ihminen sanoi, 
että nauti nyt, kun lapset ovat pieniä.
Nauti, sillä niin äkkiä he lentävät pesästä.

Niin äkkiä he lentävät!


Silloin kodin seinät kumisevat tyhjyyttään,
huoneet kaikuvat ja hiljaisuus on niin syvää, 
että voi kuulla oman sydämensä sykkeen.

Nyt ymmärrän ja nautin,
kun vielä on se päivä.

Vielä on se päivä,
jolloin koti täyttyy lasten äänistä, itkusta ja naurusta, leikistä ja metelistä.
Vielä tänään joku repii lupaa kyselemättä juhannusruusujen ja syreenien terälehtiä omiin keitoksiinsa,
laulelee mennessään itse sanoittamiaan lauluja kesästä ja perhosista,
ja leikki aaltoilee kotileikeistä parturileikkeihin ja lääkärileikeistä majanrakennukseen.

Siitä minä tunnen iloa!


Syreeni on jo kukintansa loppupuolella,
mutta tuossa viikon takaisessa kuvassa ne kukkivat kauniina ja runsaana.

Elämä on tänäänkin hetkiä,
riipaisevan kauniita,
ohikiitäviä.



Lauantaiehtoon ja huomisen pyhäpäivän levollisuutta Sinulle,
joka täällä piipahdat.
<3

-Kaaru-

21 kommenttia:

  1. Me ollaan minun siskojeni kanssa myös kokeiltu tehdä itse hajuvettä 😄 Tulipa ihania muistoja mieleen tästä postauksestasi 😍 Meidän lapset eivät ole vielä hoksanneet tuota hajuvesijuttua, mutta monenlaisia muita kukkaleikkejä heillä on ollut. Ihania tunnelmapaloja kodistamme 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa mukava kuulla, että kirjoitukseni nostatti mieleesi lapsuusmuistoja, niitä ihania juttuja, jotka tekivät kesästä kesän. 💓 Nuo hajuvesihommat ovat tainneet olla juuri meidän sukupolven kesäinen juttu! 😉😘

      Saattaa olla, että omat lapsenikin muistavat hämärästi tarinan hajuvesien keittelijöistä, jonka olen kertonut heille vuosia sitten ja josta he ehkä tuon hajuvesijutun nyt muistivat. 🤗

      Kukkaleikit ovat kyllä erityisesti tyttöjen mieleen, ja menee siinä mukana pojatkin. Ne ovat ihania hetkiä, jotka piirtyvät lasten kuin omaankin sydämeen, jättäen sinne kauniin jäljen tästäkin kesästä. 💕

      Kiitos, Eerika ajatuksistasi täällä 💕

      Poista
  2. Juhannusruusujen lumoa...miltei tunnen tuoksun! <3
    Hajuvettä minäkin lapsena yritin tehdä juhannusruusuista. =) Ja kurttulehtiruusun terälehdistä myös.
    Kesän kauniita hetkiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhannusruusu lumoaa aina, ihana, että tunsit tuoksun sinne saakka! 💓

      Ihana kuulla, Susanna, että sinäkin olet touhunnut hajuvesileikeissä lapsuudessasi. Ne ovat ihania muistoja. 💗 Kurtturuusun lehtiä mekin käytimme hajuvesien tekoon, niissäkin kun on niin huumaava tuoksu. 😍

      Kesäkuun kauneutta sinullekin 😘

      Poista
  3. Kyllä näin on, että aika kuluu nopeaan ja lapset lähtevät omaan elämäänsä tuota pikaa. Juuri nyt istun kotona ihka yksin. Helposti voin kuitenkin kuvitella lapset ympärilleni leikeissään ja kuulla iloiset äänet vuosien takaa. Haikeaa. Mukavia kesäpäiviä sinulle, t. Ella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ella, ihana, että jätit merkin käynnistäsi täällä. 💕 Sinä olet kohdannut jo sen, mistä minä vasta kuvittelen jotain tietäväni. Onneksi kaikista elämänvaiheista jää sydämen syrjään ihanat muistot, vaikka pesä aikanaan tyhjeneekin. 💓 Niitä on sitten mukava vaalia, kun koti on hiljentynyt ja ovi sulkeutunut viimeisenkin lähtijän jälkeen.

      Kesäpäivien iloa sinullekin! 💓

      Poista
  4. Olipa ihana postaus <3 On teillä ihana koti ja kuvat niin kauniita. Rakastan myös kuunnella lasten leikkiääniä. Tänään sain kuunnella kun oma poikani leikki serkkunsa kanssa legoilla ja mielikuvitusta riitti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja 💓 Kiitos sinulle sanoistasi, ajatuksistasi! Leikki on lasten työtä ja siksi sitä on niin ihana ruokkia erilaisin virikkein ja "salaa" vierestä kuunnella. 😍 Tänä päivänä lasten leikkiminen ei ole enää yhtä selvää kuin vielä joitakin vuosia sitten. On kaiken maailman padit ja muut älylaitteet, jotka passivoivat. Luova leikki jää taka-alalle. Siksi ehkä niin nautinkin siitä niin paljon, että omat lapseni osaavat vielä leikkiä! Ihana, että sielläkin leikin äänet kuuluvat ja mielikuvitus tuo leikkiin oman värinsä. Se on rikkautta se! 💕

      Poista
  5. Kauniita sanoja ja kuvia! Juuri näin. Meillä on pian tyhjä pesä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu 💓 On varmasti haikeaa, kun pesä tyhjenee. Eihän sitä osaa edes kuvitella millaista se sitten on, vaikka aina välillä sitäkin ennakkoon jo suree.

      Mutta niin kuin elämässä kaikella, myös pesän tyhjenemisellä on aikansa. Onhan se toisaalta onnellista ja iloistakin nähdä, miten lapsen omat siivet kantavat ja vievät uusiin tuuliin. Lapsi on silti aina lapsi äidin sydämessä. 💓

      Poista
  6. Niin ihana postaus taas. Oni, että tulit takaisin! <3 Aivan suloinen juhannusruusun tuoksu lehahti tänne juttusi myötä. <3

    Aivan herkullinen tuo lasten hajuvesileikki. Olikohan vesiin tullut hyvä tuoksu? Minä arvelin, että he olivat tehneet niistä jalkakylpyvesiä. :) Itsekin olen viime päivinä haikaillut tuota ajan kulumista. Vanhin lapsista siirtyy syksyllä yläkouluun ja nuorinkin polkee niin lujaa pyörällä, ettei hänen perässään pysy juoksemalla, ellei hän välillä pysähdy odottamaan. Kyllä, nyt on juuri se elämäntilanne, että on pyssähdyttävä hetkeen ja nautittava tästä. Ihan ohikiitävä on se hetki, kun lapset ovat pieniä. <3

    Ihanaa sulosunnuntaita Sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outi 💓 Kiitos sinulle sanoistasi, miten ne lämmittävätkään mieltä! 😍 On mukava olla taas täällä jakamassa ajatuksia kaikkien teidän täällä tutuiksi tulleiden kanssa. On vähän kuin olisi toiseen kotiin tullut 💕

      Mukava, että osa ruusuntuoksusta kulki ilmojen halki sinnekin. 😙

      Vesi tuoksui silloin tuoreeltaan ruusuiselta, mutta eltaantui aika pian, josta lapset olivat arvatenkin harmissaan, mutta päättivät kokeilla uudestaan paremmalla onnella 😉 Taitaa vaan olla niin, että jonkin sortin säilytysainetta se tarvitsisi pysyäkseen hyvänä.

      Lasten kasvamisen haikeus tuntuu sydänjuurissa saakka. Lapsi on kuitenkin äidin sydämessä aina lapsi, vaikka aikuinen jo ikänsä puolesta olisi. Siksi on tartuttava hetkiin, taltioitava muistoja sydämen sykkyrään kaikkia tulevia vuosia varten. 💕
      Kesäkuisia onnenhetkiä sinnekin Sinulle! 😙

      Poista
  7. Miten koskettavasti kirjoitettu! <3 Nauti todella nyt, kun lapset vielä temmeltävät kotona. Me olemme mieheni kanssa suneet jo joitakin vuosia kahdestaan ja joskus kaipailen pienten askelten töminää. No, tilanne joltisenkin korjaantuu, sillä marraskuussa saamme ensimmäisen lapsenlapsemme.
    Ihanaa, suloista kesää Sinulle ja koko perheelle toivoo toinen onnellinen maalla-asuja :)

    VastaaPoista
  8. Niin kauniisti kirjoitat! <3
    Hajuvettä täälläkin kokeiltiin ruusunterälehdistä valmistaa.

    Mukavia kesäpäiviä teille sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari 💞, kiitos! Joskus sanat soljuvat nätisti perätysten ja tulevat kuin itsestään. Joskus taas sanat eivät tunnu millään asettuvan järkevästi ja epätoivo meinaa ihan tulla. Olenkin ajatellut asian niin, että kirjoitan blogiin vain silloin, kun ajatus luistaa ja on niin sanotusti kirjoittamisen mieli. Väkisin en enää yritä mitään, sillä ei siitä seuraa kuitenkaan muuta kuin harmaita hiuksia. 🤗

      Kesän kauneutta myös sinulle!

      Poista
  9. Ihana postaus ja kuvat.
    Ihanaa juhannusta koko perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maarit 💕
      Kaunista juhannusta sinullekin! 😙

      Poista
  10. Käen kukunta tuo minulle aina mieleen muistot vaarista, joka osasi matkia käkeä niin aidon kuuloisesti. Tai ainakin se silloin lapsen korvissa kuulosti ihan aidolta. :)

    Ihanaa juhannusta! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana muisto sinulla käen kukunnasta. 💕 Tuo matkiminen on muuten metka juttu! Miehenikin matkii usein eri lintujen ääniä ja joskus erehdyn luulemaan sitä aidoksi. 😃

      Kaunista juhannusta Sinullekin! 😚

      Poista
  11. Kaaru<3

    Olemme tänä toisena juhannuspäiväna kahdestaan mökillä. Olen viipyillyt tänä viikonloppuna usein noissa ajatuksissa, miten kaikki on toisin kuin 23 vuotta sitten. On aikaa omille ajatuksille, omille jutuille, on rauhallista ja paikat pysyvät kunnossa. Mikään ei heilahda eikä liikahda. Mutta kun he tulevat nautin siitä tutusta elämästä, elämänäänistä, lastenlasten leikistä, heidän sanomisistaan ja ihanista oivalluksistaan.

    Aikansa on kaikella. Lueskelin illalla vuosien mökkikirjoja, joihin on merkitty ylös kivoja juttuja täältä mökiltä. Tänään ne ovat ihania muistoja. Eletyn elämn kirkkaita helmiä.

    Ruusunlehtihajuvesi on täälläkin tehty ja koettu aikanaan. Hyvä niin. Niistä tulee muistoja, ymmärrystä lapsen elämän luovuuteen ja leikkiin!

    Ihanaa kesän jatkoa SInulle sinne ja iloa arjen leikistä punoittavista poskista! Jokaisessä päivässä ja ajanjaksossa on ihanan sävy. Tässäkin, kun lasten askelten kumu on kaikonnut ja Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa unelmille ja mielen vapaus.... kuuluu radiosta.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisu ♡
      Sinä, jos kuka tiedät, millaiselta se tuntuu, kun lapsi lehahtaa pesän reunalta lentoon. Kokeilee, josko omatkin siivet kantaisivat. Se aika on meillä vasta edessä, mutta joka päivä lähempänä. Siihen ajatukseen herää aina silloin, kun pysähtyy katselemaan elettyä elämää. Lasten kasvussa ajan kiitäminen näkyy niin selvästi. Ja siksi tulee haikeus.

      Mutta sitten tulee uusia vaiheita, uudenlaista elämää, kenties uutta sukupolvea ja elämässä ovat jälleen läsnä ne samat elementit kuin nytkin, kun lapset ovat vielä tässä.

      Kauniita ja rikkaita ovat elämän kaikki vaiheet. Kunpa vaan osaisi aina elää tätä hetkeä eikä liiaksi tähyilisi tulevaan.

      Me tapaamme pian, sitä odotellessa tässä. 💕

      Poista