keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kuin kotiin olisimme tulleet




On kulunut kohta yhdeksän kuukautta siitä, 
kun pakkasimme kaukana pohjoisessa
kotimme irtaimiston muuttoauton kyytiin ja 
ajelimme usean sadan kilometrin matkan 
näille uusille asuinsijoille.

Mitäpä minä tänään mietin, 
kun syyskuinen aurinko kultaa ruskanväreissä hohtavan maiseman
ja syystuuli leikittelee maahan pudonneilla lehdillä.

Päällimmäisenä mielessäni on syvä kiitollisuus siitä,
että kaikki on mennyt tähän asti niin äärettömän hyvin.
Että lapset ovat löytäneet kavereita.
Että uudelle paikkakunnalle ja uuteen kouluun sopeutuminen 
on käynyt niin mutkattomasti.
Että työelämässä kaikki palaset ovat loksahtaneet niin hyvin kohdalleen,
että siellä jos missä, työssäkäyvä on voinut kokea olevansa lämpimästi tervetullut
ja kauan odotettu.




Olen kiitollinen myös siitä, 
että olen saanut omaan elämääni uudenlaista sisältöä
mukavasta harrastuksesta.
Sellaisesta, joka vielä joskus johtaa uuteen ammattiin.

Täällä me olemme saaneet sydäntälämmittävän vastaanoton.
Täältä me olemme löytäneet ystäviä.
Täällä me olemme voineet kokea olevamme kuin kotona.

Olenkin usein pohtinut sitä,
miten elämänpolut voivatkin kulkea niin,
että sen varrella kohtaa ennestään tuntemattomia ihmisiä,
joiden kanssa sielut löytävät levon toisissaan.
Että heti ensitapaamisesta lähtien 
voimme kokea syvää sielunkumppanuutta.

Se on suurta lahjaa.
Se on myös äärettömän suuri voimavara,
elämänmatkalla.
Ilman ystäviä meistä kukaan,
ei jaksaisi.




Useana iltana olen poikennut lenkkipolultani järvenrantaan.
Suuri kivi on kutsunut luokseen ja kehoittanut istumaan.
Sieluni ilo on lämmittänyt syksyn koleudesta viilenneen
kiven niin, että siinä on ollut hyvä istua.
Sammaleen kuorruttama pinta on tuntunut ihoa vasten
kuin pehmeältä syliltä.
Siinä istuessa on ajantaju kadonnut.

Syyskuinen järvenselkä on hiljainen
ja lähes peilityyni.
Luontokin sen ympärillä hiljentynyt.
Mutta miten kaunis syyskuinen maisema voikaan olla!
Lehtipuut roihuavat järvenrannoilla
punaisen, keltaisen ja oranssin eri sävyissä.
Hämärtyvässä illassa ne loistavat kuin katulamput.




Ilo pulppuilee rinnassani kuin ehtymätön lähde!
Mistä kaikki tämä ilo ja tämä onni,
kun olin jo melkein unohtanut,
että ne ovat olemassa.
Tässä hetkessä on niin hyvä olla.
Tässä on kaikki, mitä me tarvitsemme.

Sisimmästäni kumpuaa syvä kiitoksen tunne:
näillä eväillä,
näiden lahjojen kanssa 
jaksan taivaltaa taas,
pitkään ja kevyemmin.


-Kaaru-

Ps. olisi ollut mukava käydä kuvaamassa tämän postauksen yhteyteen syksykuvia, ne kun ovat nyt vähän eriparia taas tuon tekstin kanssa. Kaamea yskä tuli vieraaksi, joten jätinpä kuvailut ulkosalla, ettei vain painuisi syvemmälle keuhkoputkiin tämä yskä.
Otetaan syyskuvia jonain toisena päivänä :)

21 kommenttia:

  1. Kuvat ovat kauniit ja sopivat hyvin tekstiisi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannele <3 Loppujen lopuksi, kun rupesin ajattelemaan asiaa vähän tarkemmin, eihän kuvien ja tekstin tarvitse aina täsmätä täydellisesti toisiinsa :)

      Poista
  2. Samaa mieltä kuin Hannele.
    Valtavan kauniita kuvia ihailin. Tykkään kuvaustyylistäsi!

    VastaaPoista
  3. Tosi kauniisti kirjoitit ja nättejä kuvia lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuija <3 Ja miten minä en ole selvinnyt blogiisi vierailulle vieläkään :O Täytyykin korjata tilanne tässä piakkoin :)

      Poista
  4. Miten kaunis teksti, te todella olette tulleet kotiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Tiia <3 Siltä se on tuntunut kaikki nämä kuukaudet, että kotiin on tultu <3 Eikä huonompaan suuntaan tilanne ole menossa, sillä tunne vain vahvistuu viikko viikolta. Elämä on ihmeitä täynnä <3

      Poista
  5. Hyvin sopii kuvat tekstiin. Ihanaa, että elämä on kuljettanut uusia sopivia polkuja eteen. Että kaikki on järjestynyt hyvin. Ihanaa, että osaat olla siitä kiitollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Näppi <3 Loppujen lopuksi siihen, että voi kokea elämästään kiitollisuutta, ei paljon tarvita. Hyvin pienistä, arkisista asioista se muodostuu. Mutta ei, en minäkään ole aina jaksanut enkä osannut olla kiitollinen. Silloin kun elämässä on ollut murheita tai koettelemusta, kiitollisuus omaa elämää kohtaan on ollut hakoteillä. Sen eteen on pitänyt toisinaan tehdä paljon töitä, että sen on taas löytänyt. Siksi nyt koenkin, että saan olla moninverroin kiitollinen vallitsevasta elämäntilanteestamme. Niidenkin vuosien edestä, jolloin kiitollisuus oli kateissa.

      Elämä on ihmeitä täysi <3 En minä yhdeksän kuukautta takaperin olisi osannut mitään tällaista uskoa todeksi. Se oli hauras toive ja äänetön huokaus, että kaikki järjestyisi parhain päin. Ja tässä tilanteessa olemme nyt. Kiitollisina <3

      Poista
  6. Kiitos, Sari <3 Tässähän ihan häkeltyy, kun kuviksi liitin vain niitä "ylijäämä" kuvia, jotka tähän hätään kuvakansiosta löysin ;)

    VastaaPoista
  7. Tämä aika kyllä kulkee niin älytöntä vauhtia. Ihan juurihan kerroit muutosta ja nytkö siitä on jo 9 kuukautta.. :O Ihana, että olette noin kotiutuneet! Pikaista paranemista.. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika menee kyllä tosi nopeasti! Yhdeksän kuukautta on tuntunut niin lyhyeltä ajalta, vaikka siihen onkin sisältynyt vuodenkierron kaikki vaiheet talvesta syksyyn <3

      Ei tästä tilanteesta voi olla kuin kiitollinen <3 Paikkakunnan vaihdokseen kun liittyy kuitenkin niin paljon kaikkia sellaisia asioita, jotka pohdituttavat etukäteen ja vielä pitkään muuton jälkeenkin.


      Elämällä oli meille tarjottavana tämä mahdollisuus, siihen luottavaisesti tartuimme enkä päivääkään ole päätöstämme katunut. Täällä meillä on hyvä olla. Täällä me olemme kotona <3

      Poista
  8. Kauniita kuvia joka tapauksessa, vaikka ei vielä niissä ruskaa näykään. Ihan mahtavaa päästä kotiin pitkän reissun jälkeen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pikku Akka! Kaunis kielikuvallinen vertaus pitkästä matkasta ja kotiin pääsemisestä <3 Juuri siltä se on tuntunutkin: kuin olisimme kulkeneet pitkän matkan ja viimein löytäneet kotiin <3

      Poista
  9. Ihmeellinen tämä elämä, ikinä ei voi tietää mitä sillä on vielä annettavana <3 Ihanaa, kun olettee koko perheellä kotiutuneet uuteen paikkaan ja löytäneet ystäviä! Ja pikaista paranemista sinne <3 Tuntuu, että taas on vaikka ja mitä pöpöä liikkeellä, mekin täällä sairastellaan.. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on <3 Koskaan ei voi tietää, mitä huomispäivä tuo tullessaan. Kaikella on tarkoituksensa, kaikella aikansa, niin tälläkin meidän muutolla.

      Ei se ole ollenkaan yksinkertaista, että asiat ovat menneet näin pian parhain päin. Olisihan tilanne voinut olla kovin toisenlainenkin. Siksi kiitollisuus tästä hetkestä tuntuukin niin suurelta, kun kaikki on mennyt niin äärettömän hyvin <3

      Kiitos, parempaan päin meillä tämä yskä menossa. Se on tämä syksy pöpöjen aikaa :( Toivottavasti teilläkin toivutaan nopeasti. Pikaista paranemista sinnekin <3

      Poista
  10. Mahtavaa, hienoa että palaset loksahtelevat paikoilleen.

    VastaaPoista
  11. Elämä osaa yllättää. Sinulla on upea taito pukea ajatuksia sanoiksi

    VastaaPoista
  12. Rohkeutta vaatii lähteä kohti uutta ja tuntematonta.Teillä on hyvin mennyt ja palat paikallaan hienosti.Onnea!

    VastaaPoista