keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Hajanaisia ajatuksia tästä hetkestä




Orvokit! 
Miten ne saavatkaan niin valtavan ilon läikähtämään sydänalassa
joka kerran, kun niitä istuttaa savikippoihin ja amppeleihin <3 
Kevät on jo pitkällä. 
Niin sen täytyy olla. 
Lämpötila on jo öisinkin plussan puolella.
Enää ei tarvitse pelätä pakkasukon puraisevan hentoja kevään kukkia. 
Vaikka kestäväthän ne kyllä vähän pakkastakin. 
Niin ainakin sanovat. 
Silti koskaan en ole uskaltanut jättää niitä ulos, 
jos on pikkuisenkaan epäilyttänyt, että lämpötila laskee miinuksen puolelle. 
Yön pieninä tunteina.
Silloin olen kantanut ne iltaisin sisälle.
Lämpimään.
Turvaan.




Kevät on tullut myös järvenrantaan.
Se on ollut jo pitkään sula!
Kaukana ulapalla järvi uinuu vielä jäävaipan alla.
Kevätauringon lämpö on saanut sen kuitenkin haurastumaan jo niin paljon,
ettei jäälle ole ollut enää moneen viikkoon menemistä.
On vain päivistä
ja tuulensuunnasta kiinni,
milloin jäämassat aloittavat kilpajuoksunsa
kohti rantakallioita.




Tuossa kivellä,
rannan tyvenessä,
olen istunut useana peräkkäisenä iltana.
On ollut aikaa miettiä,
  pysähtyä ja kuunnella. 
Niin itseä kuin ympäröivää maailmaakin.

Miten onnellinen olenkaan
saadessani nähdä ja kokea kaiken tämän kauneuden.
Jälleen kerran.
Kevään!
Sen mukanaan tuoman lintujen laulun
ja pesintäpuuhat, 
hiljaisen järvenselän,
sinisen avaran taivaan,
jolla valkoiset hattarapilvet seilaavat
hiljalleen kohti taivaanrantaa
sekä vihreän metsän,
tuoksuineen ja tunnelmineen.
Luonnon heräämisen!





Eräänä iltana,
kivellä jälleen istuessani tajusin,
 miten valtavasti minua ja meitä perheenä
on siunattu.
On kulunut vasta vajaa neljä kuukautta siitä,
kun me tänne muuttokuorman kanssa tulimme.
Hyppäsimme tutusta ja turvallisesta elämästä
liki tuntemattomaan.
Mutta jo nyt tuntuu siltä
kuin olisimme rantautuneet
kotisatamaan.
Meitä on täällä odotettu!
Pidetty paikkaa varattuna
venevalkamassa,
että sitten kun me tulemme,
siihen on hyvä ja turvallista rantautua.
Ettei tarvitse paikkaansa etsiä.
Miten meitä onkaan muistettu <3

Ihan piti silmäkulmia pyyhkiä -
mokomat sadepisarat kun niin kastelivat.




Illan painuessa yötä kohti,
koen yhtäkkiä valtavaa kaipausta jonnekin,
vaikken edes tiedä mitä tai minne kaipaan.
Se on tämä ilta,
hentoinen sumupeite
ja auringon viimeisten säteiden
kimallus järvenselkää vasten,
joka sen tunteen herättää.
On niin pakahduttavan kaunista!
Siitä kumpuaa onnellisen ihmisen kaipaus.

Kiitollisena,
kuiskaan ajatukseni tuulten vietäviksi.
Miten onnellinen olenkaan tästä päivästä,
tästä hetkestä.
Elämästä!
Ilo pulppuilee rinnassa.
Pyörteilee kuin lehdet tuulessa,
niin etten oikein tiedä,
miten päin olisin.

Nousen ja ravistelen itseni takaisin todellisuuteen
ja valmistaudun kohtaamaan kotona
odottavan suloisen kamalan
kaaoksen :)


-Kaaru-

26 kommenttia:

  1. Kaunis postaus, ajatuksia herättävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aurinkokujalla <3 Kevät puhuttelee joka vuosi yhä enemmän. Se vain on niin ihanaa aikaa <3

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos <3 Siihen ne muodostuivat, sanat lauseiksi, vähän kuin runon muotoonkin ennalta suunnittelematta, tuossa hetkessä kun rannalla istuin.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos Sanna <3 Kevät ajatuksia herättävää aikaa :)

      Poista
  4. Ihana keväinen postaus ja kauniit kuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana <3 Keväässä on jotain mahdottoman ihanaa!

      Poista
  5. Ihanasti kirjoitettu ja kauniit kuvat.
    Eikö ole ihana tunne, kun elämä tuntuu olevan oikeassa uomassa?
    Kauniiseen paikkaan olette muuttaneet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pikku Akka <3 Kyllä, ihana asia se on. Että voidaan tuntea näinkin lyhyen ajan sisällä olevamme kuin kotona. Kuin olisimme tänne kuuluneet aina! Niin uskomatonta se on. Kaikesta tästä niin kiitollisena <3

      Järvisuomeen muuttaminen on ollut unelmiemme täyttymys. Täällä on niin hyvä asua <3

      Poista
  6. Ihana kirjoitus ja upeita kuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raisa <3 Täällä oli viime viikolla aivan ihania kevätpäiviä ja niiden myötä iltaruskoja. Silloin tuli istuttua tuolla rannalla lähes joka ilta. Täällä järvisuomessa on valtavan kaunista <3 Kiitollinen saa olla, kun elämä lopulta, monen vastoinkäymisen kautta toi meidät tänne.

      Poista
  7. Ihana kirjoitus ♡ samoja ajatuksia on koettu tääläkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanni <3 Eikö olekin valtavan suuri ilon aihe, kun huomaa miten palaset loksahtelevat kukin omille paikoilleen kuin itsestään? Tuntuu niin uskomattomalta kaiken muun ohella sekin, että näin lyhyessä ajassa on löytynyt meidän tyyppisiä ihmisiä, ennestään tuntemattomia, ja silti niin tuttuja. Kuin oltaisi tunnettu aina! Elämän ihmeellisyyttä en lakkaa kai koskaan ihmettelemästä :)

      Poista
  8. Ihana, hyvää mieltä huokuva postaus <3 Kirjoitukseesi on helppo samaistua. Samoja tuntemisia täälläkin ollut, eri asioista vaan. Se on suorastaan voimaannuttavaa hoksata kuinka hyvin asiat ovatkin ja kuinka kiitollinen sitä saa olla kaikesta. Luonnon kauneus on jotenkin niin puhuttelevaa ja rauhoittavaa. Tuntuu niin hyvältä päästä välillä pysähtymään luonnon ihmeiden äärelle, antaa ajatusten juosta omia ratoja. Toisinaan sitä tulee niin hyvä mieli kaikesta mitä on saanut tai mitä näkee ja kokee, että se melkein sattuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eerika <3 Niin se on, voimaannuttavaa. Tajuta, että asiathan ovat meillä tosi hyvin! Monesti ihan turhasta tulee "ruikutettua". Kiitollinen pitäisi elämästään useammin osata olla. Sitä kiitollisuutta olen nyt tuntenut. Kaikesta. Miten voikaan olla niin, että elämä asettuu uomiinsa näin pian muuton jälkeen. Että kaikki, ihan kaikki meidän perheen kannalta merkitykselliset asiat ovat menneet niin hyvin!

      Keväinen luonto on uskomattoman kaunis. Täällä järvisuomessa en siitä kauneudesta varmaan koskaan saa kyllikseni. Samainen järvenselkä on vuoden jokaisena päivänä erilainen. Kuin kaunis, muuttuva maalaus, jonka äärellä seisoessa siitä löytää aina jotain uutta. Olen niin onnellinen saadessani elää sielunmaisemani äärellä nyt. Näitä maisemia minä pohjoisessa asuessamme ikävöin suuresti. Ja todella, niin pakahduttavaa on välillä tämä onnentunne, että se kyllä ihan oikeasti melkein sattuu! :)

      Poista
  9. Niin rauhoittava järvimaisema!
    Luonnon kauneus ja ihana teksti!
    Maailma on kaunis paikka asua ja elämä käsittämätöntä taikaa!

    Orvokki-aika on meillä jo ohi!
    Juuri tänään yksi suomalainen asiakas niitä etsi kukkakaupalta, kun Suomessa nyt parhaimmillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Suomalaisessa järvimaisemassa on jotain taianomaista. Sama maisema muuttaa muotoaan jokaisena iltana, jokaisena päivänä. Ja aina, siitä on löydettävissä jotain uutta ja niin viehättävää! Maailma ja jo pelkästään Suomi on ihmeitä täynnä. Silloin, kun omasta sielunmaisemastaan saa aivan konkreettisesti nauttia vuoden jokaisena päivänä, tulee tunne, miten minä olen ansainnutkaan kaiken tämän?! Elämä on lahjaa.

      Orvokki-aika täällä meillä nyt parhaimmillaan <3 Tuo kukka, orvokki tummasilmä, niin kaunis ja niin herttainen <3

      Poista
  10. Kuvat ja teksti puhuvat samaa kaunista ja rauhallista kieltä. Paljon onnellisia hetkiä sinne kotisatamaasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri <3 Kyllä me ollaan täällä tykätty, kotisatamassa :)

      Poista
  11. Ihania kevään kuvia ja ajatuksia. Tiedän tuon pakahduttavan tunteen, sekoitus onnellisuutta ja kiitollisuutta. Ja useimmiten sen saa juuri luonto ja sen rauha aikaan. Kauniita kevätpäiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Luonto kaikessa moninaisuudessaan on valtavan suuri voiman lähde <3 Ihanaa kevättä myös Airisrantaan!

      Poista
  12. Ihanasti sanottu. Niin koskettavasti, että tippa tuli silmäkulmaan. <3 Miten paljosta sitä ihminen saisikaan olla kiitollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Monesti tässä arjen tuoksinassa unohtuu, miten paljosta sitä saakaan olla kiitollinen. Kiitollisuuden aiheita kun löytyy ihan pienistäkin asioista. Tuolla luonnonhelmassa ajatukset pukeutuvat sanoiksi. Oman pienuuden kokeminen saa aikaan valtavan tunneryöpyn. Asiat, nekin ikäviltä tuntuvat, jäsentyvät uudenlaisiin mittasuhteisiin eivätkä enää sen jälkeen niin suurilta tunnukaan. Tilalle nousee kiitollisuus tästä hetkestä ja koko elämästä <3

      Poista