sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Syyslomaterveisiä


Menneellä viikolla vietimme syyslomaa.
Loman alkajaisiksi ajelimme lapsuuden maisemiini Pohjois-Karjalan sydämeen.
Saimme viivähtää rakkaissa, muistojen täyteisissä maisemissa pari päivää
ja olla vanhempieni luona.



Miten rakkaaksi tuo kotipaikka onkaan vuosien saatossa tullut.
Sama turvallinen lapsuudenkoti, 
sama kaunis pihapiiri ja rakkaat vanhemmat siellä tervehtimässä meitä.
Lämmöllä ja ilolla ottamassa vastaan.
Tutut huonekalut ja esineet puhumassa omaa muistojen kieltään,
huokuen levollisuutta, lohdutusta ja rauhaa.
Miten siellä onkin aina niin hyvä olla.
💛




Muistan kuin eilisen päivän, kun vuosia sitten kotoa pois muuttaessani isä sanoi: 
"Kaaru, pidäthän aina kodin kynnyksen matalana", tarkoittaen, että kotiin olet aina ja 
kaikissa elämäntilanteissa ja -vaiheissa rakkaasti tervetullut.
Miten paljon se silloin lämmittikään nuoren tytön sydäntä ja 
miten paljon se lämmittää sydäntä yhä.
Että kotiin, turvapaikkaan, saa ja voi yhä mennä. <3

Rakas koti, jossa rakkaat vanhemmat odottavat, 
huolehtivat ja ajatuksin kantavat silloinkin,
kun emme siellä ole.




Alkuviikosta lapsuuden maisemat muuttuivat tuoreammiksi muistojen maisemiksi.
Loppulomamme vietimme omalla mökillämme keskellä erämaan rauhaa ja hiljaisuutta.
Aurinkopäivistäkin saimme nauttia ja syksyisen karusta pohjoisen luonnosta.
Syksy oli edennyt jo pidemmälle siellä kuin meillä täällä kotosalla, järvien sylissä.
Puut olivat pudottaneet ruskankirjavat lehtensä ja nuokkuivat nyt hiljaisina
ja alastomina loppusyksyn maisemaa vasten.




Kuljin tutuissa maisemissa lokakuinen auringonlämpö poskipäilläni.
Miten erilainen tuo tuttu maisema olikaan eri vuodenaikoina.
Vain pari kuukautta sitten samalla rantatörmällä istuessani 
koko luomakunta loisti täyteläisyyttään,
oli tuoksuja ja valoa täynnä.

Nyt kaikki oli riisuttua.




Pohjoisen kesä on kuin lyhyt, ohikiitävä hetki.
Parissa-kolmessa kuukaudessa näyttäytyy koko luonnon elämänkaari keväästä syysehtooseen.
Jokainen vuodenaika puhuu omalla kauniilla tavallaan luonnon kiertokulun eri vaiheista.
On aika puhjeta kukkaan ja on aika lakastua.
Kaikella on oma aikansa, myös luonnossa.
 
Lokakuisella, 
riisutulla rannalla lohdutti sydämeen piirtynyt muistikuva siitä,
mitä kaikkea kaunista on taas edessäpäin, 
kun lumi peittää alleen kaiken harmaan.




Sitä ajatusta vahvistivat myös tähdet, 
jotka syttyivät tummuvalle iltataivaalle kirkkaina ja kimmeltävinä.
Taivas oli niin kuulas, että sen kantta vasten saattoi erottaa linnunradankin!
Tähdet tuikkivat vierivieressä, kuin lämpöä toisistaan hakien.
Oli tulossa pakkasyö, ensimmäinen tälle syksyä.
Pilvet väistyivät ja hopeinen kuu nousi taivaalle valaisemaan tienoota.
Kylmyys pureutui syvälle luihin saakka, mutta sisällä mökissä oli lämmin.
Takkatulen loimotukseen oli hyvä ummistaa silmänsä.

**  **  **

Syysloma oli myös yhdessäoloa ystävien kanssa.
Kyläilyä puolin ja toisin.
Ajatusten jakamista, rinnalla kulkemista.
Ihania, mieliinpainuvia hetkiä rakkaaksi tulleiden ihmisten kanssa.
 Kiitos teille, että olette!
💛💜💛

Huomenna arki alkaa taas.
Tuntuu ihan mukavalta palata arjen rutiineihin.
Loma on tehnyt tehtävänsä.
💛 

 Iloa ja valoa uuteen viikkoosi!


-Kaaru-

22 kommenttia:

  1. Niin kauniisi kirjoitettu!
    Koti on aina sydämessä!
    Ihanat syystunnelmat ja hyvää lomaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koti on aina koti, vielä nytkin, vaikka siitä on jo kohta parikymmentä vuotta, kun sieltä pois muutin. Tärkeä, rakas hengähdyspaikka, jossa saa olla oma aito itsensä huolineen ja iloineen. 💛

      Kiitos, Susanna! Huomenna uusin voimin takaisin arkeen kiinni, jota nämä lomajaksot mukavasti aina katkaisevat. 💛

      Ihanaa lokakuista uutta viikkoa sinulle! 😙

      Poista
  2. Voi ihanuus mikä postaus♥ Niin kauniita kuvia ja tuo sinun kirjoitus...Kyllä se lapsuudenkoti on aina se paikka joka herkistää mielen, ikävä sinne usein on ja toki niitä kaikkia rakkaita ihmisiä.. Ihana että on tuollaisen loman saanut viettää! Mukavaa sunnuntaita sinne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuudenkodilla ja muistoilla sieltä on oma erityinen paikkansa sydämessämme. 💜 Sieltä saatujen matkaeväiden turvin olemme ponnistaneet omaan elämään, kokeilleet siipiemme kantokykyä ja oppineet pärjäämään. Ja mikä ihaninta, omilta vanhemmilta on saanut tukea elämän valinnoissa nyt vielä aikuisenakin. 💛

      Meillä oli ihana loma, jolla kerätyin voimin jaksamme aloittaa uuden arkiviikon. 💛

      Kiitos, kaunista viikkoa Sinullekin! 😙

      Poista
  3. Voi sniif 😢 Tulee mieleen omien vanhempien sanat, kun lähdin maailmalle "Meni sytheen tai savheen, niin kotia voipi aina tulla" ❤️

    Valitettavasti minun lapsuuskodistani puuttuu nyt äiti, joka asuu hoivakodissa. Koti on siis iäksi muuttunut mikä aiheuttaa syvää murhetta. Juuri tänäänkin asiaa mietin ja siksi postauksesi kosketti erityisesti. Onneksi isä asuu vielä kotona, mutta kyllähän tässä lopullista luopumistakin jo mietitään yhdessä isän kanssa. No, se luopuminenkin on elämää.

    Halaus täältä ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omat vanhemmat ovat osa meitä, siksi heidän elämän haurastuminen satuttaa sisintä niin syvästi. Kuin pala meitä kuihtuisi siinä heidän mukanaan.

      Lämmin ajatuksenlento sinulle. ❤ Sinä olet joutunut kohtaamaan jo sen hetken, joka itselläni on vielä edessäpäin. On varmasti raskasta nähdä kuinka oma vanhempi joutuu jättämään oman kodin ja myöhemmin hiipuu kokonaan pois. Se on osa elämää, jonka tuoma tunnemaailma on oma lukunsa. Niin kuin luonnossa, myös ihmiselämässä on aika syntyä ja aika kuolla. Jotenkin silti ajattelen, että on armollisempaa saada jättää lähimmäiselleen jäähyväisiä ajan kanssa kuin ennalta arvaamatta. Olisi niin paljon tuskallisempaa hyvästellä vasta siinä vaiheessa, kun toinen on jo mennyt eikä voi enää nähdä tai kuulla sanojasi. Lämmin halaus sinulle luopumisen hetkiin. ❤

      Poista
  4. Kaaru, oletko koskaan miettinyt jonkinlaisen ajatelmakirjan tekemistä omin kuvin ja tekstein? Tai lastenkirjakin olisi ihana? Sulla on niin kaunis tyyli kirjoittaa, sanoittaa asioita. Niin lämmin, että melkein aina kyynel tulee silmäkulmaan tekstin kauneuden vuoksi. Juuri samanlaisia tuntemuksia itsekin koen omaa lapsuudenkotia kohtaan. Tuntuu melkein ylitsepääsemättöman vaikealta ajatella, että omat vanhemmat koko ajan vanhenevat ja haurastuvat. Haluaisi välillä, että aika pysähtyisi. <3 Suloista arkiviikkoa itsellesi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi, Pikku Akka! <3

      Minä olen ollut jo vuosia sellainen pöytälaatikkorunoilija ja -tarinoitsija. Yhden kerran elämäni aikana osallistuin kirjoituskilpailuun, mutta muuten olen tuottanut tekstejä ihan omaksi ilokseni. Joskus vuosia sitten kävi mielessäni runokirjan julkaiseminen, mutten sitten rohjennut kuitenkaan ruveta siihen ruljanssiin. Ehkä minusta ei ole siihen. Maineeseen ja kunniaan ja kaikkeen mitä se kenties toisi mukanaan. Parempi pysyä siis pöytälaatikkokirjailijana. ;)

      Kyllä vanhempien osa ja elämän haurastuminen laittavat omankin elämän uusiin mittasuhteisiin. Kaikki tässä elämässä on katoavaista, vaikka toisin monesti haluaisi. Ehkä vanhempien ikääntyminen tuntuu siksikin niin vaikealta hyväksyä, kun toisinaan tuntuu, ettei sitä itse vanhene lainkaan. ;) Olen yrittänyt muistuttaa itseäni siitä, että pitäisin nyt yhteyttä, kun se on vielä mahdollista ja ajatuksia voi heidän kanssaan vielä jakaa. Ja että muistaisin senkin, että lopultahan me emme voi tietää, kuka täältä lähtee ensin. Hetki ja päivä kerrallaan. Lämmin ajatuksenlento sinulle! <3

      Kaunista uutta syystalvista viikkoa sinulle!

      Poista
    2. Juuri noin se asia on! <3 Suloista marraskuun ekaa! <3

      Poista
  5. Kun luin tätä, maanantai-iltakin alkoi tuntua ihan viikonlopulta. Olipa ihanaa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ansu! <3

      Jälleen on yksi viikko vierähtänyt. Uusi viikko on aluillaan. Kaunista tätä viikkoa sinulle!

      Poista
  6. Olipa niin mukava lukea näitä ajatuksia :) Lapsuudenkoti on kyllä oman kodin jälkeen rakkain paikka maailmassa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, ihana, että kävit täällä <3

      Lapsuudenkodilla on oma, tärkeä paikka sydämissämme. Sieltä me olemme omaan elämään ponnistaneet, sieltä saaneet siivillemme kestävyyttä. Rakas paikka <3

      Poista
  7. Kaunis teksti, oli ihana lukea sitä. Kauniit syksyiset kuvat. <3 Ihanaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marianne! <3

      Nämä ajatukset heräsivät siellä kotona, mökillä, rakkaissa maisemissa. Sinne aina toisinaan kaipaan. Rakas kotipaikka. <3

      Kaunista alkanutta uutta viikkoa sinullekin!

      Poista
  8. Kiitos käynnistä. Ilo oli nähdä teitä näissä maisemissa ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukava oli yhdessä parantaa maailmaa ja kulkea hetki rinnakkain. <3
      Voimia ja iloa arkeenne!

      Poista
  9. Kaaru,
    Niin kaunista sanoitusta matkasta muistojesi paikkaan. Sanoitusta, jonka voi peilata hyvin omalle kohdalle, omiin tunteisiin.
    Syyslomasi on kulkenut monien muistojen poluilla. Kokenut miten lyhyt matka on keväästä syksyyn, vihreisiin lehtiin pukeutuneesta koivusta tuulen tuivertamaan tyhjään oksistoon. Ja maisema on aina omalla tavallaan tuttu ja tunteita täynnä.

    Syyslomalta palailemme. Sataa ja on harmaata. Kodin lämpö odottaa ja tutut arjen askareet se tuntuu hyvälle. Loma on tehnyt tehtävänsä! 😚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisu <3

      Kauneus on muuttuvaa, katoavaista. Neljä vuodenaikaa ovat suuri rikkaus, vaikka niiden taitekohdissa syvää haikeutta menneeseen kokeekin. Ja siitä haikeudesta kumpuaa monenkirjavia ajatuksia ja tunteita.

      Muuttuva, tuttu maisema on aina yhtä vaikuttava. Sen äärellä voi aina nähdä muistojen herättämää kauneutta, vaikka maisema olisi miten synkkä. Onneksi on muistot. <3

      Te olitte täälläpäin lomalla, luin sieltä toiselta foorumilta. ;) Tällä kertaa ei nähty, vaikka mukava olisi ollutkin. Tulkaa joskus meilläkin piipahtamaan, kun matkanne näihin maisemiin taas kulkee. <3

      Uuden syystalvisen viikon iloa sinulle! <3

      Poista
  10. Aivan mahtavan syvällisiä kuvauksia ja rikasta,kaunista suomenkieltä! Liikuttumatta ei voi lukea. Kirjoita ihmeessä johonkin lehteen,esim Kodin Pellervo tai Kotiliesi, Vauva lehti jne. Kirjoituksillasi saisit myös vähän taskurahaa.
    Mukavaa Bloggaamista. Tulee caan nii harvoin vilkaistua,mut sitten sitäkin antoisammin. T. Annikki

    VastaaPoista