tiistai 2. elokuuta 2016

Muistojen mökillä



Istun rannalla.
Näen edessäni järvimaiseman.
Muistojen rannan ja ulapan.

Muistojen mökillä!

Tie, joka tänne tuo, kasvaa ruohoa.
Tienvarret ahomansikkaa,
mustikkaa,
vadelmaa, 
mesimarjojakin.
Lillukoiksi niitä lapsena sanoimme.
Miten raikkailta ne maistuivatkaan, 
kesän lämmössä!


Tie kulkee sakean sekametsän läpi,
mutkittelee vaaran laella ja
tulee lopulta jylhään honkametsään.
Auringonsäteet siivilöityvät tienpintaan
punaruskeiden runkojen takaa.

Portti narahtaa, kun sen avaa.

Tie laskeutuu jyrkästi vaaranrinnettä alas laaksoon.
Siellä tuoksuvat suopursut,
kukkivat niittyvillat.

Vielä vähän matkaa ja ollaan perillä.



Eteen avautuu niemi,
jonka keskellä punaiseksi maalattu mökki seisoo.


Punaisten hirsiseinien suojissa 
on levollinen tunnelma.
Ukin tekemä kello raksuttaa seinällä väsymättä, 
vaikka ajanjuoksu onkin pysähtynyt mökin portaille astuessa.


Mökkiniemen molemmin puolin avautuva 
järvimaisema rauhoittaa.
Kiire on loppunut ja aika pysähtynyt.

Täällä mökillä, niin paljon muistoja lapsuuden ja nuoruuden kesiltä!
Rakkaita muistoja, 
joista jokainen oma tarinansa.




Siinä he seisovat laiturilla, rintarinnan.
Niin kuin minä pienenä!
Minun rakkaani <3
Pujottavat madon ongenkoukkuun,
hämmästelevät sen luikertelua hetken ja
heittävät sitten koukun matoineen kauemmas laiturista.

Hipihiljaa seuraavat, 
kuinka kala ui lähemmäksi,
tarttuu matoon ja
 jää kiinni.

Koho nykii vedenpinnalla hetken,
ongenvapa nousee korkealle kohti taivasta.
Kuuluu riemukas huuto:
"Minä sain kalan! 
Kato, äiti, minä sain KALAN!"


Kauempana ulapalla
sorsaemo räpyttelee siipiään vedenpintaa vasten ja 
lehahtaa sitten lentoon.

Yhdeksän pientä poikasta seuraavat perässä.
Siivet eivät vielä kanna.
Sinne ne läiskähtävät takaisin veteen.
Yksitellen.

Onpa ne kesyjä tänä vuonna.
Söisivät vaikka kädestä, 
jos niille jotain antaisi.


Päivä on painumassa mailleen.
Auringonlasku on värjännyt maiseman punaisen eri sävyihin.
Peilityyni järvenselkä heijastelee samaa maisemaa.


Istun yhä rannalla mietteissäni.
Muistot tulvahtavat yksitellen mieleen.
Viipyilen niiden tunnelmissa vielä hetken.
Lapsuuden huolettomissa, 
kultaisissa vuosissa.


On tullut yö.
Tyyni rauha huokuu ympäröivästä maisemasta.
Linnunlaulu on lakannut kuulumasta.
Ei kuulu mitään ääniä.
Tai kuuluu sittenkin:
Vesi liplattaa hiljaisesti rannan kivikkoa vasten.

Yön hämärässä kynttilät loistavat lyhdyissään.


Tässä me istumme,
vuoroin yksin,
vuoroin yhdessä.
Minä ja puolisoni.

Lapset nukkuvat.
Kuuntelemme hiljaisuutta,
niin kuin kuuntelimme silloinkin,
kun vuosia sitten hyssyttelimme esikoistamme
unenmaahan matkaamaan.

Kesäyön kauneudesta en meinaa saada
 kyllikseni!


***************

Aamuaurinko valaisee maiseman jo varhain.
Uni karkaa silmistäni,
joten hiivin hiljaa ulos
kesäaamun kirkkauteen.


Usva leijailee järven yllä.
Se on kevyttä kuin keijujen tanssi.
Siinä on jotain valtavan ihmeellistä, kaunista.
Se hämmästyttää!


Kuikka huutelee huutojaan rantakaislikossa,
linnut ovat aloittaneet jälleen riemukkaan laulunsa.
Aamunkasteinen maa tuoksuu kesälle.

Miten tämä maisema voikaan valloittaa niin.
Muistojen maisema <3



Kesä on voiman lähde,
niin sen täytyy olla.
Sen kauneudesta, sen valoisuudesta ammennan voimaa.
Varastoin sitä kehon jokaisen sopukan täyteen,
että jaksan sen turvin
räpistellä taas seuraavaan kevääseen ja kesään.

-Kaaru-

14 kommenttia:

  1. Ihania maisemakuvia suomen kesässä :)

    VastaaPoista
  2. Upeaa, että on tuollainen paikka, johon liittyy noin paljon muistoja! Niistä tulevista muistoista puhumattakaan!

    VastaaPoista
  3. Ihan tuli omat lapsuuden mökkimuistot mieleen. Ihanaa, että teillä on tuollainen paikka ja aikuisena lapsesi muistelevat paikkaa myös lämmöllä ja tuhansilla muistoilla, joita he ovat saaneet kokea.

    VastaaPoista
  4. Niin kauniisti kirjoitit! Pystyin melkein itsekin kuvittelemaan itseni tuonne laiturille. Kun syksyn pimeydessä tai marraskuun loskassa kaipaan kesää, niin pitää muistaa palata tähän tekstiin ja lukea se uudelleen ❤️

    VastaaPoista
  5. Ihan herkistyin kyyneliin,niin upeasti kuvasit tuota muistojen maisemaa. Kuvat tuovat lisä säväyksen niistä hetkistä ja tarinoista,mitä kaikkea sitä voikaan kesän aikana ammentaa.

    VastaaPoista
  6. Upeita kuvia ja ihania muistoja! <3 Kyllä Suomen kesä on kaunis!

    VastaaPoista
  7. Aivan ihana tunnelma kuvissa ja tekstissä. Tuollainen on ihan voimaantumisen paikka, ihan mihin vuodenaikaan vain. Tuollaisia paikkoja ihminen tarvitsee. Onnellinen sinä! :)

    VastaaPoista
  8. Matkasin mukanasi mutka mutkalta mäki mäeltä sinne. Henkeä pidätellen mitä kaunista seuraavana avautuukaan. Kuin sadun valtakuntaan oisin matkannut.💛
    Ihana paikka. Onnellisten muitojen paikka, jonne voit vielä oikeastikin palata! 💛

    VastaaPoista
  9. Ihana kaunis paikka! Pysäyttävä tunnelma!

    VastaaPoista
  10. Henkeä pidätellen luin tekstisi ja katselin kuvasi! Ihanat kuvat, ihana teksti, ihanat muistot <3 Mikä tunnelma niistä välittykään tänne ruudun toisele puolelle asi! Ihastuttava paikka teillä missä käydä viivähtämässä ja voimia keräämässä! Ja jotenkin tässä oli häivähdys myös omaa rakasta muistojen mökkiä. Minun paikkanai on aika erilainen, mutta ne muistot ja siellä koetut asiat, ne tekee siitä varmaan samankaltaisen. Siellä tuli ammennettua voimaa arkiseen aherrukseen ja ihasteltua luonnon kauneutta <3 Tuo "minun mökki" myytiin jokunen vuosi sitten ja se oli aika kova pala itselleni. Hetken tuntui, että muistot menisivät samassa kaupassa, mutta onneksi sentään niitä ei voi myydä, vaan ne saa säilyttää koko elämän :)

    VastaaPoista
  11. Kyllä kirjoitit kauniisti <3 Aivan pääsin matkaan mukaan ja sain tunnelmasta kiinni, Kiitos <3

    VastaaPoista