keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Valoa kohti


 Viime päivät ovat olleet niin täynnä ohjelmaa, etten ole tänne blogimaailmaan ehtinyt. Olemme saaneet kotiimme vieraita ja käyneet kylässä itsekin. Tätä nykyä asumme paikkakunnalla, joka on sopivasti matkan varrella niin etelään kuin pohjoiseenkin mennessä. Mukava niin :) Jospa meille löytäisi tiensä nyt sellaisetkin ystävät ja tuttavat, joita emme ole vuosiin tavanneet. Ystävät ja sukulaiset ovat kyllä suuri voimavara. Jokaisesta kyläillasta saa niin paljon!




Samaiset ruusut, joista päätyi kuvia tänne blogiin jo yli viikko sitten, ovat vieläkin voimissaan. Miten kauniita ne ovatkaan! Nostelin muutamia niistä pieniin pulloihin ja asettelin niitä sitten lipastojen päälle ja pöydille tuomaan tuulahduksen keväästä. Vaikka en minä ihme kyllä vielä kevättä edes kaipaa. Tavallisesti heti joulun riisumisen jälkeen on tullut tavaton valon ja kevään kaipuu. Luulen, että se on osittain johtunut siitäkin, että pohjoisen talvi oli joka vuosi niin synkkä, niin valoton. Kirjaimellisesti. Vaikka täälläkin etelämpänä on toki nyt paljon pimeämpää kuin keväällä ja kesällä,  ei täällä silti kaamoksesta tiedetä mitään. Tai ei varmaan osata ehkä edes kuvitella mitä on asua kaamoksen keskellä sydäntalven kuukausina. 

Täällä, uudella asuinseudulla, olen nauttinut tuosta valon määrästä. Aurinkokin viipyy horisontin yllä ihan mukavan aikaa päivästä. Olohuoneen etelänpuoleisista ikkunoista valo ihan tulvii sisälle. Valoisuus vaikuttaa niin suuresti mielialaan. Ainakin minulla.


Keli ei ole kylläkään tällä hetkellä kovin keväinen eikä niin kovin valoisakaan juuri nyt. Ulkona nimittäin pyryttää parhaillaan lunta. On pyryttänyt jo toista vuorokautta. Oikea myräkkä. Sisällä täällä on kuitenkin tunnelmallista vaikkakin vähän koleaa. Jotenkin tuo ulkona riehuva tuulipuhuri kaivautuu luihin ja ytimiin asti. Jo pelkästään ulos ikkunasta katsominen saa aikaan vilunväreitä. Onneksi tänään ei tarvitse lähteä mihinkään. Ehkäpä sytyttelemme takkaan tulen ja istahdamme tulen ritinää ihmettelemään.


Kiitos kaikille ihanista ja kannustavista kommenteista viime postaukseen liittyen! Kyllä tämä bloggaaminen taas tästä, kunhan vauhtiin taas pääsee. Muutinkin vähän blogin ulkoasua ja tarkoitus olisi vielä ainakin tuohon banneriin laitella joitakin kuviakin. Kummasti tuli jo tuon ulkoasun muokkaamisen myötä uutta virtaa tähän blogin kirjoitteluun :)

Pakkaspäivien iloa täällä piipahtaville!

-Kaaru-

17 kommenttia:

  1. Talvinen aurinkokin lämmittää, ainakin mieltä, ja tulee heti paljon energisempi olo. Kyllä valolla on ihmeellinen vaikutus mieleen, vaikka toisaaltaan on tälläisinä pyrypäivinäkin oma hohtonsa. Ihana kun tulee kunnolla lunta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on. Minä en olisi tuota lunta välttämättä enää edes kaivannut, sillä pohjoiseen sitä satoi jo lokakuussa. Täällä oli vihreä maa meidän tänne muuttaessamme, mutta nyt on lunta. Ei mitenkään mahdottoman paljon, mutta tarpeeksi kuitenkin. Sinä varmaan ehditkin lunta kaipailla, kun sitä ei ole ollutkaan vielä ennen tätä siellä teillä. Nautitaan tästä vuodenajasta <3

      Poista
  2. Minulle pimeys on todella ankeaa aikaa. Tuntuu ettei mikään huvita. Nyt on jo eri ääni kellossa kun on edes vähän enemmän valoisaa ja aurinkokin on jo näyttäytynyt :)
    Ihana muuten tuo viimeinen kuva <3
    Kivaa viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pimeys syö kyllä voimavaroja. Pienikin auringonvalon pilkahtelu pilviverhon takaa saa ihmeitä aikaan. Kiitos <3

      Poista
  3. Ihanat kuvat, pienikin valo saa energisemmän olon, kyllä se kevät ja valo sieltä tulee :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana! Kevättä kohti! Valolla on niin suuri merkitys <3

      Poista
  4. Ei sitä kaamosta varmaan voi.kokematta käsittää.. Kyllä valolla vain on.suuri voima!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on. Valolla on ihmeellinen voima! Lapin kaamos on varmasti vielä aivan toista luokkaa kuin se kaamos, jonka me koimme koillismaalla asuessamme. En tiedä miten ihmiset siellä jaksavat pimeyden, joka kestää monta monituista kuukautta. Kai siihenkin tottuu.

      Poista
  5. Kyllä kodin sijainti vaikuttaa paljon vieraiden määrään. Olen huomannut, kun olen nyt jo pitkään asunut nykyisellä paikkakunnalla, jota halkoo nelostie, että se tuo kyllä usein sellaisiakin vieraita, jotka ovat ohikulkumatkalla ja eivät ehkä muuten saisi aikaiseksi tulla kylään. Mahtava asia tämmöselle, joka nauttii vieraista. Reipasta talvea tuiskuun ja pakkaseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kyllä vaikuttaa. Vaikka pohjoisessa asuessammekin asuimme ison tien tuntumassa, ei sinne kuitenkaan kovin moni ohikulkumatkoillaan eksynyt. Sen verran pohjoisessa se oli, ettei niitä ohikulkijoita liiemmin ollut. Meille piti varta vasten tulla, jos kylään mieli. Tämänhetkinen kotimme taas on niin keskeisellä paikalla, ettei ysitieltä tarvitse paljonkaan poiketa, että meille pääsee :) Tykkään!

      Poista
  6. Valolla on iso merkitys :D Sama meillä,asutaan niin lähellä "isoa tietä",että yllätys-vieraita käy aina silloin tällöin.Kesäisin enemmän,kun ihmiset loma-matkoillaan ajelevat ohitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Erittäin suuri merkitys ja voima! Mekin asumme tätä nykyä ysitien lähistöllä, joten varmasti kesäkuukausina saamme kylään juurikin niitä lomamatkalaisia, jotka tästä ohitse ajavat :)

      Poista
  7. Ihanat kuvat! Täällä paistaa tänään ihana aurinko..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irmastiina! Täälläkin paistoi eilen ja tänään aurinko :) Myrsky on tiessään!

      Poista
  8. Jos ei aurinkoa niin sitten kynttilöitä. Oon eka kertaa sun blogissa, liityin heti lukijaksi. Tervetuloa kylään Aurinkokujalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Tervetuloa joukkoon mukaan :) Kävinkin jo vastavierailulla blogissasi :)

      Poista
  9. Me asutaan täällä syrjässä, että harvoin on ohikulkijoita! :) Mutta onneksi joku aina vartavasten saattaa lähteä tännepäin ajelemaan. ;)
    Kauniilta näyttää jo siellä teidän uudessa kodissanne! Niin pienen lintukodon näköistä! <3

    VastaaPoista