Pihasaunalla ennen ja jälkeen remontin

Pihasauna ennen remonttia

Pihasauna remontin jälkeen

Joskus on mukava palata ajassa taaksepäin ja muistella menneitä. Eilisiltana pihasaunan lämmössä istuessani tuli mieleeni se hetki kun ensimmäisen kerran astuin sisälle tuosta ruskeasta ovesta ja kurkistin pihasaunamme saunakamariin. Elettiin vuotta 2011. Joitakin kuukausia aiemmin olimme tehneet kaupat tästä paikasta ja aloittaneet kotimme remontin. Sauna oli kuitenkin ollut huonosta kunnostaan huolimatta käytössä valmistumisestaan aina vuoteen 2010 saakka. Siis yli viisikymmentä vuotta! Piharakennukseen oli valmistumisen jälkeen vaihdettu ainoastaan vesikatto, muutenpa se olikin ihan alkuperäisessä asussaan. 

Ulkoapäin pihasauna oli aika sympaattisen näköinen. Soma vanha sauna. Valitettavasti pelkkä ulkokuori ei useinkaan kerro koko totuutta. Kunhan katsotte kuvat, tiedätte varmasti mitä ajattelin saunakamarin ja saunan nähdessäni. Oikeastaan yksi sana riittää kuvaamaan ensimmäisen ajatukseni. KARMEA. Jos siis kuvat järkyttävät jotakuta tämän postauksen lukijaa, enpä ihmettele. Kyllähän tuo aika hirvittävässä kunnossa olikin! Sauna parka. Kuvanlaatu on aika surkea noissa ennen- kuvissa, ne kun on vanhalla taskumallin kameralla otettu, koittakaa kestää. Kuvakulmat eivät ole ihan samat näissä ennen ja jälkeen-kuvissa, mutta eiköhän noista kutakuinkin selvän saa mistä mikin kuva on otettu. 

Näkymä ulko-ovelta ennen remonttia..

..ja remontin jälkeen.

Sanomattakin on selvää, että koko saunakamari ja sauna oli purettava ulkovuorilaudoitukseen saakka. Vesikaton vaihtaminenkin oli jäänyt ilmeisen selvästi liian myöhäiseen siitä päätellen millaista jälkeä vuotava huopakatto oli saanut aikaan saunakamarin sisäkattoon. Minä meinasin heittää hanskat tiskiin heti kättelyssä koko projektin suhteen, mutta päättäväinen mieheni oli sitä mieltä, että kyllähän me vielä tästä sauna tehdään. Niin tehtiin :) Uskomatonta. Siltä se tuntuu nyt jälkikäteen ajateltuna.

Kurkistus saunaan ennen ja..

..ja jälkeen.

Sauna oli paremmassa kunnossa kuin saunakamari, mutta aikansa elänyt todellakin sekin. Emme halunneet tehdä saunasta kuitenkaan liian nykyaikaisen näköistä, joten seinien ja katon panelointiin käytimme samanlaista linnunsiipipaneelia kuin mitä saunan seinissä alunperinkin oli. Vanha lattiavalu piikattiin pois ja uusi valettiin tilalle ja asennettiin samassa yhteydessä lattialämmitys. Lopuksi lattia laatoitettiin 10x10cm laatoilla. Saunaan tulee kaivosta kylmä vesi, lämmintä saa muurinpadasta aina silloin kun sauna on lämmitetty. Katonrajaan asennettiin led-valot, jotain nykyaikaistakin siis ;) Yleensä tykkään saunoa kuitenkin ihan pelkän kynttilän suomassa hailakassa valossa. Jotenkin paljon tunnelmallisempaa niin. Ja kuunnella kuinka tuli ritisee ja rätisee kiukaan tulipesässä.

 Iloa ja auringonvaloa uuteen viikkoon!

-Kaaru-

Kahvihetki yläkerran aulassa

 

 

 Joskus on mukava juoda päiväkahvit tai -teet tavanomaisesta poikkeavassa paikassa. Kuten nyt vaikkapa yläkerran aulassa. Kaivaa kahvipöytään pakasteesta jotain hyvää ja asetella kauniisti esille. Istahtaa alas ja juoda kaikessa rauhassa kahvinsa kera makean leivoksen tai piirakanpalasen. Siellä, kaikessa hiljaisuudessa on mukava haaveilla. Vaipua pumpulin pehmeisiin haaveiden pilvilinnoihin oikein kunnolla :) Yläkerran aula sopiikin haaveiluun niin hyvin. Se on asteen verran romanttisempi paikka kuin yksikään toinen huone meidän talossa. Ja mikäs muu kuin romanttisuus tuo ajatuksiin ne suloiset unelmien hattarapilvet, joita ilman elämä olisi aika tylsä elettäväksi. Minä kun olen sellainen, parantumaton haaveilija :) 

Mutta pimeää siellä on, aulassa, kesät talvet. Siinä kai syy siihen, miksi siellä tulee niin harvoin heiluttua kameran kanssa. Luonnonvalo ei yllä aulan molemmin puolin olevista makuukamareista sen jokaiseen kolkkaan. Ja hehkulampun valossa kaikki näyttää niin ruman keltaiselta. Niin kuin nytkin näissä kuvissa siitäkin huolimatta, vaikka kuvien valkotasapainoa muokkasinkin inhimillisempään suuntaan kuvankäsittelyohjelmalla. Harmi. Varmaan tuonne takaseinään pitäisi puhkaista aukko pienelle ikkunalle. Miten se sitten istuisi talon ulkomuotoon onkin toinen seikka. Siksi kai siellä ei sitä ikkunaa ole koskaan ollutkaan.

 

Äitienpäivälahjaksi sain omalta äidiltäni tuon valtavan suuren hortensian. Niin kaunis kukka! Siihen sen laitoin, pikkuruisen mutta sitäkin pippurisemman kamiinan päälle. Uloshan se on tarkoitus viedä sitten, kunhan yöpakkasten aika on ohi. Kesäkuussa. Sitä odotellen. Kesää.

Iloista lauantaita kaikille! Meilläkin paistaa tänään pitkästä aikaa aurinko :)

-Kaaru-

Kevään lumoa

Täällä on ollut niin kauniita kevätpäiviä nyt, ettei paljon muuta olla tehtykään kuin oltu ulkona. Niin lämmintäkin! Minä niin tykkään tästä toukokuusta. Ehkä paras kaikista kuukausista. Ihana kevät käsillä, lintujen liverrys pihapuissa, luonnon herääminen talviunestaan, kesä ja kaikki sen tuoma vapaus vasta edessä. Voi miten nautinkaan nyt! Istutin puutarhalta ostamani orvokit ruukkuihin pihaa kaunistamaan ja pieniksi väripilkuiksi värittömyyden keskelle. Vielä menee nimittäin tovi ennenkuin pihakoivuissa on hiirenkorvat ja pensaissa pikkuruiset lehdet. Nurmi vihertää jo paikoin ja krookukset kukkivat kukkapenkissä. Tulppaaneitakin oli jo noussut mullan alta sekä lukuisat perennatkin ovat osoittaneet elonmerkkejä, joten talvesta ovat jälleen selvinneet hengissä, kiva! Sitä täällä pohjoisessa Suomessa saa aina pelätä miten kaikki kasviparat selviävät ankaran talven kourista. Isommilta vahingoilta ollaan joka vuosi kuitenkin säästytty. Tänä keväänä ajattelin siirtää kotiseudultani perennapenkkiini pioneja. Tänne muutettuamme ajattelin, etteivät ne täällä kuitenkaan pärjää, joten jäi silloin siirtämättä. Olen kuitenkin pionienkin nähnyt näillä leveysasteilla kukkivan joka kesä tosi komeina, joten ajattelin kokeilla nyt josko viihtyisivät meidänkin kukkapenkissä :)

Pelargoniat laitoin saunakamarin ikkunalle, kun en uskaltanut niitä vielä uloskaan laittaa. Tai no, ovat ne päivät ulkona olleetkin jo, mutta yöksi olen siirtänyt ne tuonne saunakamariin etteivät vain palellu. Pihakin on jo melkein haravoitu. Sen jälkeen ajattelinkin ruveta tuota kasvihuonetta laittamaan ja kasvimaata mylläämään uuteen uskoon. Nautitaan keväästä!

Mukavaa loppuviikkoa ja alkanutta toukokuuta kaikille!

-Kaaru-

Toukokuu

Aurinko paistaa niin kauniisti tänään. Pihahommiin kai sitä olisi lähdettävä, jotta saisi tuon pihan viimeinkin kokonaan haravoitua. Vapunpäivänä sain haravointihommat hyvään vauhtiin vaikka välillä tuntuikin että koko tehty työ menee ihan hukkaan, tuulipuhuri kun meinasi sekoittaa kasatut roskat samantien. Kova olikin tuuli tuona päivänä. Jos siis tänään tekisi haravointihommat loppuun ja kävisi sitten tekemässä pienen kierroksen paikallisella puutarhalla, joka avasi ovensa jälleen muutama viikko sitten. Muutamia orvokkeja voisi pihan kaunistukseksi vaikka jo ostaakin ja mikseipä jo niitä pelargonioitakin. Nehän pärjäisivät tuolla saunakamarin ikkunalla jo vallan mainiosti. Se on tuo puutarha sellainen paikka, jossa käyn usein ihan vain ihastelemassa sitä niin värikylläistä, niin ihanaa kukkaloistoa! Siellä mieli lepää ja aistit aukeavat. Kostean lämpimissä kasvihuoneissa aavistus kesästä ja luonnon heräämisestä. Ihana paikka haaveiluun ja unelmointiin, pihasuunnitelmien tekoon.

Mennyt viikonloppu oli raskas, siksi tähän postaukseen valikoitui yllä olevat kuvat. Rakas ihminen saateltiin haudan lepoon. Mutta, vaikka hautajaiset olivatkin täynnä pohjatonta kaipausta ja ikävää, muistotilaisuudessa pidettyjen puheenvuorojen ja laulettujen laulujen sanat toivat aivan eri tavalla lohtua kuin koskaan aiemmin tähän mennessä. Sitä jäi oikein kuuntelemaan mitä missäkin laulussa todella sanotaan. Niin lohdullinen sanoma kaikissa. Rakas ihminen on nyt siellä missä me voimme vain mielikuvissamme olla. Taivaassa. Siellä loputtomassa ilossa ja onnessa. Autuudessa. Elämä jatkuu meillä täällä, vaikka askeleet surun keskellä välillä hyvin haparoivia ovatkin. Suru muuttaa kuitenkin hiljalleen muotoaan, sen tiedän, kunnes se muuttuu lopulta iloksi. Näin on ihan hyvä, tässä ja nyt.

-Kaaru-

Vappua valmistellen

Niin ne vain valmistuivat munkit ja sima täksikin vapuksi vaikka kovin meinasi laiskuus voittaa ;) Mutta kyllähän ne niin lähtemättömästi kuuluvat vapunviettoon, ettei niitä voinut sitten kuitenkaan olla tekemättä. Kylläpä vain ne maistuivatkin taas pitkän tauon jälkeen niin hyviltä!! Lapset halusivat tehdä osan munkeista donitseiksi, joten kuorrutettiin ne vaaleanpunaisella kuorrutteella ja ripoteltiin päälle nonparelleja, Arnold's Donutsin tapaan. Melkeinhän ne maistuivatkin samalle kuin Arnold'sin munkit :)

Meillä ei ole mitään suurempia suunnitelmia vapuksi tiedossa. Vesi-/räntäsadettahan tuota näyttäisi olevan huomiseksi luvassa, joten sisätiloissa taidetaan vappua juhlistaa. Tänään paistaa ihanasti aurinko. Jospa ne sadepilvet kiertäisivät meidän pitäjän kaukaa, niin että huomiseksikin riittäisi tuota ihanaa valoa. Nähtäväksi jää miten käy. Taidankin lähteä tästä nyt haravointihommiin, on niin kaunista nyt :)

Iloista vappua kaikille blogini lukijoille <3

-Kaaru-

Taimitarha

Laitettiinpa mekin viimein muutamia siemeniä itämään viime viikon loppupuolella. Ja nyt niistä osa jo on itänyt ja ruvennut kasvattamaan pientä tainta, kasvun ihmettä. Ihmeellisen nopeasti! Taisipa olla tällä kertaa kaikki kasvun kannalta tärkeät seikat kohdallaan, kun noin äkkiä puskevat mullasta esiin, hennot taimet. Päällystin muutamia säilyketölkkejä liitutaulutarralla, jotta niihin on sitten helppo kirjoittaa mitä kasvin siementä kukin purnukka hautoo mullassaan. Askartelin myöskin samaisesta liitutaulutarrasta sekä cocktail-tikuista pieniä kylttejä noihin sinkkiruukkuihin. Nyt vain odotellaan, että niissäkin alkavat siemenet itää. Täytyy vain toivoa, että tänä vuonna saan krassit kasvamaan. Viime vuonna niille vähäisillekin, jotka itivät, kävi köpelösti. Toiseen parvekelaatikkoon istutetut krassit saivat ilmalennon meidän juuri kaksi vuotta täyttäneen neitokaisen toimesta ja toisen laatikon krassit kokivat niin pahan kirvojen hyökkäyksen etteivät jaksaneet juuri kukkanuppujaan aukaista. Parempi onni tällä kertaa? Niin olisi toive :)

Mukavaa viikkoa jokaiselle ja lämpimästi tervetuloa kaikki uudet lukijat <3

-Kaaru-

Uudistettu sohva

Olen jo kauan haaveillut uudesta sohvasta. Sitä kaikin puolin omaan silmään täydellistä sohvaa ei ole kuitenkaan löytynyt. Tai no, olishan se yksi, jonka hinta on nelinumeroinen. Jotta sen uuden sohvan voimme ehkä joskus hankkia, on ensin myytävä turhaa tavaraa kirpparilla eteenpäin ja pikkuisen laitettava rahaa sukanvarteen säästöön :) Jotain piristystä oli kuitenkin saatava, koskapa se vanha vähän jo kulahtanutkin sohva alkoi näyttää niin ankealta ja liian synkältä meidän huushollissa. Siispä tilasin Ellokselta uuden sohvanpäällisen. Tuollaisen harmaan. Pitkään mietin otanko tumman vai vaalean harmaan, päädyin kuitenkin tuohon vaaleampaan sävyyn. Ehkä se sopii meille kuitenkin paremmin kuin se tumma. Mukava saada pienellä rahalla uutta ilmettä aikaan. Eihän tuo aivan täysin tuohon sohvamalliin istu, mutta tyhjää parempi kuitenkin ja ajaa asiansa siihen saakka kunnes joskus raaskimme sen uuden sohvan ostaa :)

Tässä on suunniteltu vähän sellaistakin, että kesän koittaessa maalaisimme alakerran lankkulattian. Tykkäisin lattiasta noinkin, mutta värisävy on tässä talossa asuttujen kolmen vuoden aikana muuttunut yhä vain enemmän kellertävämpään suuntaan ja sekös kismittää. Lisäksi se on paikoin kirjava, lattiavaha kun ei tarttunut tasaisesti lankun pintaan silloin kun vahauksen teimme. Maalattuna lattiasta saisi ainakin tasaisen värisen. Vielä on vain vähän auki, millä sävyllä lattia maalattaisiin. Tykkäisin helmenharmaasta, mutta koska meillä on sisustuksessa jo tosi paljon harmaata, sävy on varmasti sitten jokin muu vaalea. Jos on ideoita värisävyn suhteen heittää, otan niitä mielelläni vastaan :)

Omenapuunoksat siirtyivät kukkakimppujen tieltä tuohon sohvan vierustalle. Kivasti sopivat tuohonkin kyllä. Vanhat opetustaulutkin sain viimein seinälle. Nyt niistä kaksi koristaa olohuoneen seinää ja kaksi meidän kamaria. Kivasti antavatkin ryhtiä vaaleaan sisustukseen. Näissä mietteissä tänään :)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille, ihanaa että aurinko paistaa!

-Kaaru-

Kevään versoja

Lämpimät kiitokset kaikille viime postaukseen kommentoineille ja surussamme myötäeläneille. Ihan jokainen ihana kommentti, jokainen kaunis kukkakimppu, kortti ja kynttilä ovat piristäneet meidän mieltämme ja osoittanut meille sen, että te kaikki ystävät ja tuttavat lähellä ja kaukana haluatte osaltanne olla kantamassa meitä kohti helpompaa huomista ja tulevaisuutta. Elämä kulkee eteenpäin pienin askelin. Näin on hyvä.

Aurinko on näyttäytynyt täällä meilläpäin lähes jokaisena päivänä hetkisen. Lumikinoksetkin ovat humpsahtaneet ihan silmissä mitättömiksi ja osa pihasta jopa jo paljastunutkin vapaaksi lumesta. Kyllä sitä kevättä saakin täällä kaukana pohjolassa odottaa!! Mutta sieltä se tulee, vaikkakin hitaanlaisesti. Lapsuudenkotoa toin mukanani kirsikka- ja omenapuunoksia. Laitoinkin niitä nipun lasipurkkiin ja eipä aikaakaan kun ne alkoivat versoa uutta kasvua, lehtiä ja kukkanuppuja! Saapa nähdä jaksavatko aukaista nuppunsa vielä täyteen kukkaan. Minä niin haluaisin meillekin omenapuita, puhumattakaan kirsikkapuista. Harmi vain etteivät ne täällä pohjoisessa Suomessa oikein satoa tuota ja kituisesti kasvavat muutenkin. Yksi koristeomenapuu pihaltamme löytyy, aika näyttää miten sille käy. Vajaa kaksimetrinen se vasta on. Vaikuttaahan siihen toki sekin, että meidän pihamaa on erittäin ravintoköyhää entistä kangasmaastoa. Nurmikkokaan ei tahdo oikein jaksaa kasvaa. Enemmän olisi pitänyt olla hiekkamaan päälle multaa ja saveakin. Olisi kosteus säilynyt vähän paremmin. No, onneksi sentään perunat kasvavat ja muutamat muut hyötykasvit kasvimaalla ihan hyvin :) Se riittää toistaiseksi.

-Kaaru-

Surua ja lohdutusta

Kuulimme surullisia uutisia. Niin murheellisia, niin synkkiä. Meitä on kohdannut suruista suurin - kuolema. Miten muistaisimmekaan, että elämä on tässä ja nyt, tänään. Kunpa muistaisimme elää niin kuin tämä päivä olisi viimeinen. Kiitollisina, onnellisina, kaikesta siitä mitä meillä jo on. Kiitollisuus kun ei maksa meille mitään. Miten muistaisimmekaan pysähtyä kuuntelemaan mitä toiselle kuuluu, elää hetkessä mukana. Elämä kun voi päättyä niin yllättäen. Mieheni nuori sisko, pienen kolmevuotiaamme rakas kummitäti on nyt poissa. Häntä ei enää ole. Vain silmänräpäys ja hän on poissa. Poissa!! Onnettomuus. Miten ihmeessä tuo sana on tuntunutkin aina niin kaukaiselta. Miten sitä onkaan ilman vakavia onnettomuuksia tähän päivään asti selvinnyt. Varjelus. Sitä se on ollut. Vaikka suru tuntuu tässä hetkessä niin musertavalta eikä kyynelvirta tunnu koskaan ehtyvän, luotan ja uskon siihen, että hän on mennyt vain hetkeksi pois. Me tapaamme vielä. Uskon maanpäällisen elämän jälkeiseen elämään. Uskon siihen, että hän on nyt enkelinä pilven reunalla ja odottaa meitä . Se lohduttaa. Se auttaa jaksamaan.

"Lähdettyäsi menetys on moninkertainen. Et ole enää siinä. Ääntäsi ei voi kuulla. Sinua ei voi koskettaa. Kanssasi ei voi enää nauraa eikä edes väitellä. En enää koskaan saa nähdä sinua tässä elämässä. Se on käsittämätöntä, kestämätöntä, sietämätöntä. Se tekee voimattomaksi. Kuulen toistavani toisten mukana: "Ainakaan hänen ei tarvinnut kärsiä. Kuolema on väistämätöntä. Se kuuluu elämään.

Mutta sisältä olen hukassa kuin kotimetsään eksynyt lapsi, jonka ympäriltä kaadetaan puu toisensa jälkeen. Mikään ei tuo sinua takaisin. Mikään ei myöskään voi viedä muistoja, joita minulla on niistä päivistä ja vuosista, jolloin elimme vielä samassa maailmassa. Sinne minne menet, en minä voi sinua seurata. Lähetän sinut matkaan, käsiin, jotka ovat omiani kestävämmät. Syliin, joka on kaikkia sylejä suurempi. Lähetän sinut ja kiitän, että elit."

-Anna-Mari Kaskinen-

 

"Olet vapaa ja mukana tuulen, saat kulkea rajalla ajattomuuden. Olet kimallus tähden, olet pilven lento, olet kasteisen aamun pisara hento. Et ole poissa vaan luoksemme saavut, mukana jokaisen nousevan aamun ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotat meille hyvää yötä."

-Eino Leino-

Tänään on haudattu myöskin rakas tätini, jota ikävöin kyynelsilmin. Hän oli kuitenkin sairas, joten hänen elämänsä päättymisen ymmärtää paremmin. Nuoren ihmisen äkillistä kuolemaa ei tahdo mieli käsittää. Mutta antaa ajan kulua ja kyynelten virrata. Nyt on surun aika. 

-Kaaru-

Haaste

Amandan unelmia-blogin Amandalta sain haasteen. Saman haasteen, joskin eri kysymyksillä sain myöskin Linnasalon elämää- blogin T:ltä. Vastaan nyt Amandan laatimiin kysymyksiin ja sitten toisella kertaa Tarjan kysymyksiin :) Tämän haasteen tarkoituksena on siis saada näkyvyyttä pienemmille, alle tuhannen lukijan blogeille. Amanda oli keksinyt minulle 11 kysymystä joihin vastata ja minä puolestani keksin 11 uutta kysymystä niille, jotka päätän haastaa mukaan seuraavaksi :)

1. Mistä syntyi idea perustaa oma blogi?

Jo vuosia sitten haaveilin omasta blogista ja meinasinkin perustaa sellaisen siihen saumaan kun ostimme tämän vanhan talomme. Se olisi toiminut samalla remonttipäiväkirjana itselle ja muille. Kuitenkin se silloin jäi, vaikka bloggeriin loinkin oman käyttäjätilini jo tuolloin. Remontti oltiin tämän talon osalta saatu jo miltei päätökseen, kun ajatus oman blogin perustamisesta syttyi uudelleen. Lähdettiin liikkeelle käsityöblogina, joka on tässä puolentoista vuoden aikana muuttunut enemmän sisustuspainoitteiseksi blogiksi. Käsitöitä en toki ole unohtanut, tässä ne kulkevat luontevasti mukana nekin, joskin paljon vähemmässä määrin kuin blogin alkutaipaleella :)

Oman blogin perustamiseen vaikutti myöskin se, että muutettuamme ennestään vieraalle paikkakunnalle kauaksi omasta sielunmaisemasta ja omista sukulaisista, koin että haluan kuvin ja sanoin kertoa elämästämme, jotta yhteys sukulaisiin säilyy. Myöskin valtameren tuolla puolen asuville sukulaisille, joita hyvin harvoin näemme, on juurikin tämä blogi ollut se väylä jota kautta pitää yhteyttä. Täytyy sanoa, että hyvin on toiminut. On ollut niin ihana huomata kuinka sukulaiset siellä kotiseudullani sekä kaukana tuhansien kilometrien päässä ovat ahkerasti seuranneet ja kommentoineet postauksiani.

2. Mikä on paras paikka omassa kodissasi?

Kodissamme on montakin mukavaa soppea, joissa viihdyn. Ehkä kuitenkin se kaikista parhain paikka on oma pieni vinokattoinen ompelusoppeni yläkerrassa entisessä vinttitilassa, joka muutettiin lämpimäksi tilaksi remontin yhteydessä. Siellä voin vapaasti antaa luovuuteni kukkia ja ajatukseni lentää! Siellä saan olla rauhassa.

Hyvänä kakkosena tulee saunakamari, jonka vanhaa aikaa huokuva tunnelma on vertaansa vailla <3

 3. Mitä odotat eniten tulevalta kesältä?

Kuten aina ennenkin, kyllä minä sitä kiireetöntä kesälomaa taidan eniten odottaa. Lomareissuja, mökkeilyä ja mukavaa yhdessä oloa ilman aikatauluja. Tämän kesän projekteihini kuuluu ensimmäistä kertaa myöskin kasvihuone yrtteineen, vihanneksineen ja kukkineen. En kuitenkaan lukeudu niihin viherpeukaloihin, jotka saavat kukat kukkimaan pelkällä ajatuksen voimalla.  Toivotaan siis, että saan kurkut ja tomaatit säilymään kutakuinkin hengissä sinne syksyyn saakka, jotta voimme nauttia oman kasvihuoneen antimista :)

 4. Lempiputiikkisi?

Voi, niitä on monia! Tykkään kaikista sisustus- ja lahjatavaramyymälöistä tosi paljon. Myöskin kirpparit ovat oikeita aarreaittoja. Täällä pienellä paikkakunnalla kaikki kivat putiikit ovat lopettaneet toimintansa, mutta suuressa kaupungissa tuossa Perämeren rannalla on lukemattomia kivoja käymisen arvoisia paikkoja. Aivan erityisesti tykkään Oulun torinrannan punaisista rantamakasiineista, jotka kätkevät sisäänsä toinen toistaan idyllisempiä kahviloita ja pieniä putiikkeja. Siellä tykkään käydä jo ihan pelkästään makasiineista välittyvän vanhan tunnelman vuoksi.

5. Taito, jota kovin moni ei tiedä sinun osaavan?

Nuorempana soitin monenlaisia soittimia. Tuli kokeiltua pianon-, viulun-, poikkihuilun-, ja nokkahuilunsoittoa. Varhaisina lapsuusvuosinani muskarissa opin soittamaan myöskin viisikielistä kannelta. Viulun toinkin lapsuudenkodistani joitakin vuosia sitten, mutta aika harvoin sitä on tullut soitettua. Johtunee siitä, että se ei ollut oikein vireessä viimeksi kun sitä soittelin ja koska en omista äänirautaa tai pianoa, josta vireyden voisi tarkistaa, se on jäänyt. Nokkahuilua soitan harva se päivä, se kun säilyy virittämättäkin hyvässä vireessä :)

6. Mikä sinulle on tärkeintä blogia kirjoittaessasi?

Kirjoitan blogia pääasiassa omaksi ilokseni, joten mihinkään yksittäisiin seikkoihin ei tule sen kummemmin kiinnitettyä huomiota. Voisi sanoa, että tämä on eräänlaista terapiaa itselle, kun voi vapaasti kuvata arjen kauniita yksityiskohtia omaksi iloksi ja saada siitä hyvä mieli myös kenties muillekin. Ja onhan se niinkin, että ihan jokainen uusi blogini lukija ja jokaikinen ihana kommentti piristävät mieltä. Viime aikoina blogiini onkin tiensä löytänyt useat uudet lukijat ja olenkin teistä ja teidän ihanista kommenteistanne aivan liikutettu!

7. Kolme hyvää ja kolme huonoa luonteenpiirrettäsi?

Aloitetaan nyt vaikkapa niistä huonommista luonteenpiirteistä ;) Koen olevani luonteeltani hieman liian heikkohermoinen, mukavuudenhaluinen ja laiska. Olisi kiva saada pidempää pinnaa itselle jostain aimo annos lisää, jotta en hermostuisi ihan niin helposti ihan pienistä asioista. Myöskin ahkerampi haluaisin olla, jotta päivät eivät menisi vain peukaloita pyöritellessä. Vai johtuuko se vain näistä ruuhkavuosista, ettei vuorokaudessa tunnu tunnit riittävän kaikelle sille tekemiselle, jota haluaisi aina ehtiä tehdä ennen illan hämärtymistä ;) Olen myöskin vähän turhan mukavuudenhaluinen. Joskus olisi kiva tehdä asioita alusta loppuun itse ilman kaikenmaailman hienoja kodinkoneita, jotka vievät vain kaapista hirveän suuren tilan, mutta joita ilmankaan ei osaa olla sillä eihän sitä tiedä, jos vaikka huomenna tarvitsen juuri tuotakin konetta, heh. Ehkäpä tuo mukavuudenhaluisuus on jonkinlainen ongelma vähän joka toiselle meistä, sillä kyllähän nykyihmisen elämä on äärimmäisen helpoksi tehtykin. Joskus ainakin itselle tekisi hyvää olla vaikka edes se viikko ilman minkäänlaisia mukavuuksia.

Ihmiset sanovat minun olevan ystävällinen, empaattinen ja helposti lähestyttävä. En rupea sen kummemmin noita erittelemään, ehkäpä ne pitävät paikkaansa :)

8. Mikä sisustustavara tai -esine on sinulle tärkein?

 Tähän on vähän vaikea vastata, sillä tykkään kaikenlaisista sisustustavaroista/-esineistä, joihin kiinnyn helposti. Ehkäpä kuitenkin sisustustekstiilit, ennen muuta kauniit tyynyliinat ovat kuitenkin ylitse muiden. Niitä on jo ennestään kaapit ja laatikot täynnä, ja silti niitä tulee aina vaan ostettua uusia. Mutta toisaalta, tyynynpäällisillä saa helposti ja nopeasti uudenlaista ilmettä aikaan.

  

9. Ammattisi, tai unelma-ammattisi?

Olen opiskellut sairaanhoitajaksi, mutta haaveilen erityispedagogiin opinnoista. Ehkäpä se unelma-ammatti, jossa haluaisin "sitten isona" toimia, olisi erityisopettaja. Vaikka pohjimmiltani en koekaan olevani mikään opettajatyyppi, olen varma että erityisopettajana tykkäisin olla. Sehän ei olekaan sitä ihan perus opettajantyötä. Olen sitä mieltä, että koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella itselleen uutta ammattia, joten ehkäpä minäkin vielä jonain päivänä löydän itseni jälleen koulunpenkiltä :)

10. Mikä aika elämässäsi on jäänyt parhaimpana mieleen?

 Kyllähän se niin on, että lapsuuden onnelliset, huolettomat vuodet ovat olleet elämän parasta aikaa. Silloin ei osannut murehtia turhista. Sitä eli vain päivän kerrallaan ilman tietoa huomisen huolista. Oi niitä aikoja! Myöskin parisuhteen luominen puolisoni kanssa sekä lastemme syntymät ovat piirtyneet hyvin tarkasti mieleeni. Vastasyntynyt oma lapsi on jotain aivan käsittämättön kaunista ja ainutkertaista. Lapset ovat tehneet minusta äidin <3

11. Lempikorusi ja sen tarina?

Kaikkein rakkain koskaan omistamani koru on ollut hopeaketju, jossa oli aito simpukanhelmiriipus. Sain korun syntymäpäivälahjaksi kummeiltani ollessani 10-vuotias. Pidin korua kaulassani lähes päivittäin, kunnes eräänä päivänä sain sen jotenkin ihmeellisesti katkaistua. Siitä lähtien koru on lojunut korulaatikkoni pohjalla odottaen päivää jolloin saisin sen korjattua.

Kiitän Amandaa tästä mukavasta haasteesta ja haastan itse mukaan seuraavat blogit, joita seuraan aktiivisesti. Näihin blogeihin kannattaa ehdottomasti tutustua, jos ette ole sitä vielä tehneet. Niin ihania blogeja kaikki!

Elämää Pohjolassa

Villa Airisranta

Romulyyli

Ketunkololla

Elämää ylängöllä 

Iloa ja unelmaa

Ja sitten, tässäpä kysymykseni haastetuille:

1. Kerro blogisi syntytarina

2. Millaisista aiheista kirjoitat blogissasi?

3. Millainen on sinusta hyvä/huono postaus, vai onko sellaisia?

4. Millaisia blogeja tykkäät lukea?

5. Millaisesta tyylisuunnasta pidät eniten, miksi?

6. Kuka on päävastuussa kotinne sisustamisesta?

7. Mikä on parasta kodissasi?

8. Mikä on seuraava suurempi hankinta kotiisi?

9. Kotiin tai puutarhaan liittyvä projekti, jonka aiot seuraavaksi toteuttaa?

10. Millaisia asioita tykkäät tehdä vapaa-ajallasi?

11. Viihdytkö paremmin maalla vai kaupungissa?

Mukavaa viikonloppua kaikille <3

-Kaaru-

Iloista pääsiäistä!

  Minä tekaisin lankalauantain kahvipöydän kruunuksi Yhteishyvässä ollutta ohjetta soveltaen kertakaikkisen suussasulavan lime-valkosuklaajuustokakun. Niin raikas maku! Tehkääpä joskus :)

Iloisia pääsiäispäiviä kaikille ihanille lukijoille!

-Kaaru-

Kahvikuppiruohot

Pääsiäinen lähenee. Ainakin täällä meillä sitä odotellaan jo kovasti. Lapsilla lienee päällimmäisenä mielessä heille lupaamani suklaiset pääsiäisherkut ;) Eskarilaisella alkoi jo eilen loma, koululainen ahertaa koulussa vielä tämän päivän. Pieni loman tapainen on kyllä tarpeen tässä hetkessä. Ihana rauhoittua kotiin koko perheen voimin arkisen kiireen ja tohinan keskeltä. Kotona pääsiäiskoristeet ovatkin koristaneet huushollia jo reilun viikon. Rairuohojakin on saanut leikellä jo lyhyemmiksi ;) 

Tänä vuonna kokeilinkin miltä näyttäisi rairuoho istutettuna kahvikuppeihin. Tälläisen ihanan idean näin erään pienen kangasputiikin näyteikkunassa, joten kokeiltavahan sitä oli heti itsekin :)

 Keltakuvioiset kahvikupithan olisivat olleet oikein pääsiäisen värisiä, mutta koska kotoa ei sellaisia löytynyt, kylvin ruohot noihin kaapissa toimettomina olleisiin kukkakuppeihin. Aika somat :) Tykkään pitää ruohon lyhyenä ja ainakin noihin pieniin kahvikuppeihin lyhyt ruoho sopii paremmin kuin pitkä.
Ja kyllä se niin on, että talvi on tältä erää voitettu. Eilen lenkillä käydessäni pienet vesipurot solisivat pitkin jalkakäytäviä. Tulipa mieleen runo:

Pieni talitintti laulaa:
Talvi väistyy jo!
Joka päivä lämpimämmin,
paistaa aurinko.
Huhtikuussa lämmin tuuli, 
puissa huminoi.
Lumi sulaa, kevään laulu,
kaikkialla soi.
Leskenlehden keltahattu, 
kertoo riemuiten;
väistynyt on talven valta, 
valo voitti sen!
-Anna-Mari Kaskinen-

Mitäpä suunnitelmia teillä on pääsiäiseksi?

-Kaaru-

Tuvan uusi matto

 

 

Eilinen oli niin kiireinen päivä, etten kaikista lupauksistani huolimatta ehtinytkään koneen äärelle laittelemaan kuvia uudesta matosta. Tai vanha mattohan se on, mutta uusi meille :) Matto löytyi lomareissulta palattuamme ihan tuosta paikallisesta osto ja myynti- liikkeestä 10 euron hintaan! Hintaa matolla oli alkujaan 20 euroa, mutta tingin hinnasta 10 euroa pois matossa olleiden muutamien tummempien tahrojen takia. En tavallisesti ole mikään kova hinnasta tinkijä. En vain yksinkertaisesti osaa useinkaan tinkiä. Tälläkin kertaa olisin ihan mielihyvin maksanut matosta sen 20 euroakin, jos se olisi ollut täysin puhdas. Mutta siis, kannatti tinkiä :) Matto on kooltaan 160x250cm, mielestäni ihan riittävän iso tuohon keskilattialle. Kudottu vuoroin harmaalla, vuoroin valkoisella matonkuteella, joten oikein sopiva kirjavuudeltaan lapsiperheen matoksi. Ja mikä parasta, matto on napakka vanha kunnon räsymatto :)

Sitten. Kannoin nyt tuon kuvissa näkyvän vanhan pöydän saunakamarista sisälle, kokeiltavaksi tuohon puusohvan eteen. Siihen kun olen haikaillut sohvapöytää jo pitemmän aikaa. Mutta, kuten arvelinkin, liian korkea se on. Aivan liian korkea. Enkä taida raaskia ruveta jalkoja lyhentämään. Pöydälle voi nimittäin yllättäen löytyäkin jokin toinen käyttötarkoitus ja sitten harmittaa kun jalat tuli lyhennettyä. Ja onhan pöytä  tosi vanhakin, joten senkään vuoksi en ihan kevyin perustein halua muutta sen muotoa. Joten sohvapöydän etsinnät jatkuvat vielä. Nytpähän tiedän millaista siihen etsiä. Tuon pöydän mallinen sopii nimittäin tuohon aivan kertakaikkisen hyvin!

Mutta hei, nyt paistaa aurinko! Taidankin lähteä samantien ulos nauttimaan tuosta ihanasta valosta. Onkin ollut niin masentavan harmaata taas pitemmän aikaa. Toivottavasti aurinko paistaa teillekin :)

-Kaaru-