Retkellä

Pari viikkoa sitten sunnuntaina kävimme päiväretkellä koko perheen voimin. Pienimmäinen kulki kätevästi lapsenkantorinkassa, muut kävelivät reilun 2,5 kilometrin matkan määränpäähämme laavulle. Määränpäässä olisi voinut jopa saunoa, jos olisi halunnut. Sieltä löytyi nimittäin verrattain suuri sauna, puita ja lähdevesiputki. Harmi vain, että vesiputken liitos oli rikki, joten emme saaneet vettä maistella. Saunan ohi virtasi kuitenkin kirkasvetinen puro, jonka vettä uskaltauduimme maistelemaan arveltuamme, että tuonkin puron lähtöpiste lienee samassa hetteessä kuin ylös vaaranrinnettä kipuavan lähdevesiputkenkin. Niin mahdottoman hyvän makuista vettä!

Miten se aina onkin niin, että tuo tavallinen ruisleipäkin maistuu luonnonhelmassa niin paljon paremmalle kuin täällä kotona, puhumattakaan letuista ja makkaroista/maissintähkistä, joita paistoimme laavunuotiolla. Hyvin oli paikka varusteltu. Laavun seinustalta löytyi kattila ja nokipannu, jossa keitimme teetä juotavaksi. Ja se luonnon rikkumaton rauha. Jotain niin henkeäsalpaavaa! Kaikki ne äänet: puron hiljainen solina, lintujen laulu, heinikon suhina lempeässä kesätuulessa. Miten Suomen luonto voikaan valloittaa niin!

 

Istuimme monta tuntia siellä tuijotellen nuotiosta ylös nousevia savukiehkuroita, kuunnellen tulen räiskettä ja ihastellen ympäröivää luontoa. Lapset uittivat kaarnaveneitä purossa ja tutkivat ihmeissään kaikkea luonnosta löytämäänsä. Totesimme vain, miksemme ole harrastaneet tällaista enemmän? 

Paluumatkalla löysimme Maariankämmeköitä. Täältä kaukaa pohjoisesta! Siellä ne kasvoivat vaaranrinteellä terhakoina. Tuo ihana orkidealajike hurmaa kauneudellaan, kuten orkideat aina. Pitihän niitä maljakkoonkin poimia, lapsuuskesien muistoja. 

Päivän päätteeksi saimme kutsun tulla saunomaan ystäväperheemme savusaunaan. Savusaunassa on kyllä jotain ihan omintakeista, sellaista mitä muunlaisissa saunoissa saunoessa ei voi kokea. Vaikka savunhaju kirvelee ajoittain silmiä, lempeä lämpö hivelee ihoa, tekee siitä silkinpehmeän. Ja olo on raukea. Kiitos vielä E&R kestityksestä ja saunasta!

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa :)

-Kaaru-

Kesäinen marja-hedelmäsalaatti

Tekaisin tuoreista marjoista ja hedelmistä raikkaan salaatin välipalana syötäväksi. Ladoin pilkotut hedelmät ja marjat isoon vatiin ja vaahdotin vaniljakastiketta kyytipojaksi. Hyvää ja helppoa!

Nautiskeltiin vaihteeksi välipalaa saunakammarissa. Siitäpä olikin lapsukaisilla mukava käydä noukkimassa herkkupaloja leikkimökkileikkien lomasta. Taisipa muutama herkkupala päätyä leikkimökkissäkin makusteltavaksi ;)

Pöydällä näkyvä valkoinen pitsiliina löytyi paikalliselta kirpputorilta muutaman euron hintaan. Tai verho se alkujaan oli, mutta purin leveät reunakäännökset auki ja ompelin käännökset vähän kapeammiksi. Tykkään siitä pöytäliinana enemmän kuin verhona :) 

Tänään sain viimeinkin kasvimaankin kitkettyä. Kylläpä olikin rikkaruohot päässeet taas rehottamaan. Nuo katalat hyötykasvien tukahduttajat! Olisihan tuo kasvimaalla kyykkiminen ihan mukavaa, jos sen saisi tehdä rauhassa. Ehdin kotiseutulomalta tultuamme jo ääneenkin mainita, että itikat ovat tainneet vähentyä meidän lomamme aikana, mutta kattia kanssa. Kasvimaalla niitä inhottavia verenimijöitä oli vaikka naapureille jakaa. Ja koska en jaksanut välillä tulla lisäämään vaatetusta, nyt onkin mukavat paukamat pitkin sääriä. Ensi yönä ei taida uni tulla.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Kaaru-

Riukuliiteri

Sain muutamia kyselyjä sähköpostitse edellisen postauksen kuvissa vilahtaneeseen puuvajaan liittyen, joten ajattelin tehdä siitä ihan oman blogipäivityksen :)

Puuvaja, jota kutsumme riukuliiteriksi, valmistui viime kesänä mieheni ja isäni toimesta vanhempieni mökille. Liiterin suunnittelijana ja pääasiallisena rakentajanakin toimi mieheni. Liiteri rakennettiin täysin luonnosta löytyneistä materiaaleista sekä kierrätystavarasta. Yritin kaivella kuva-arkistoja rakennusajan kuvien toivossa, mutten harmikseni löytänyt kuin yhden kuvan. Muistelenkin, että ehdin kameran kanssa ikuistamaan rakennustouhuja vasta siinä vaiheessa, kun se oli jo lähes valmis. Liiterin rakentamisessa kun ei mennyt kovin montaa työpäivää.

Rakennuksesta haluttiin tottakai tuulettuva, jotta siellä säilytettävät polttopuut eivät pääse homehtumaan, mutta ovat silti säältä suojassa. 

Homma lähti liikkeelle siitä, että rakennuksen pohja tasoitettiin ensitöiksi tasaiseksi. Kuorittiin siis maa-aines, kuntta, pois ja tasoitettiin sen alta paljastunut hiekka tasaiseksi perustuspohjaksi. 

Siihen sitten ladottiin painekyllästettyä lautaa tulevaa lattiaa suojaamaan. Niiden päälle aseteltiin neljä kuormalavaa, jotka toimivat siis liiterin lattiana. 

Seinärakenteet koottiin meidän talomme remontista vapautuneista vanhoista ovenkarmeista (4kpl), jotka ruuvattiin kiinni toisiinsa. Helppoa ja nopeaa kokoamista siis. Nopeastipa olikin seinäkehikot pystyssä, jonka jälkeen rakennettiin kattoniskat.

 Kattoniskojen päälle nosteltiin sitten vanhat kaapinovikarmit (3kpl), jotka ruuvattiin kiinni kattoniskoihin. Sittenpä oltiinkin jo katon pellitysvaiheessa, jonka jälkeen päästiin tekemään ulkovuoritusta.

 Ulkovuoraus tehtiin noin ranteenpaksuisista männynrungoista, joita löytyi mökkitontin metsästä. Ne vain leikattiin määrämittaan ja naputeltiin nauloilla paikoilleen kiinni liiterin runkona toimiviin vanhoihin ovenkarmeihin. Viimeisenä taisi valmistua ovi vanhoista harmaantuneista laudoista. Myöhemmin äitini ja tätini ovat naputelleet oven viereiselle seinälle "ikkunan" vanhasta ikkunanpokasta ja karmit samasta harmaantuneesta laudasta kuin ovi ja ovenkarmitkin. Kylläpä vain tuo valeikkuna antaakin mukavasti ilmettä tuolle liiterille.

Halpaa, nopeaa ja suhteellisen helppoakin. Liiterissä on aika hauska tunnelma. Sisällä seisoessa tuulenvire puhaltaa läpi seinistä ja lattiasta, mutta silti lumi eikä sade pääse sisäpuolta kastelemaan. Hyvin on liiteri palvellut tähän saakka, toivotaan että palvelee vielä pitkään :) Hyvin se tuohon mäntykangasmaisemaan ainakin sopii :)

-Kaaru-

Kotiseudulla mökkeilemässä

Kotiuduttiin eilen viikon mittaiseksi venähtäneeltä kotiseutulomalta. Ei sieltä vaan malttanut lähteä yhtään aiemmin pois. Niin rakas kotiseutu, Pohjois-Karjala <3 Siellä me olimme kaikki 4 sisarusta perheinemme sekä äiti ja isä yhdessä koolla vanhempieni mökillä, kirkasvetisen järven äärellä. Viikkoon mahtui paljon kaikenlaista mukavaa puuhaa, rentoa yhdessä oloa, naurua, laulua, ongintaa, saunomista ja uintia, hyvää ruokaa, pelejä ja leikkejä, serkusten jälleennäkemisen riemua. Iltanuotiolla istuttiin lähes jokaisena iltana rupatellen, muistellen menneitä ja haaveillen tulevaisuudesta. Kirpputorikierroksellekin ehdin, kotiintuomisina kassi täynnä kaikkea kaunista, aarteita vuosikymmentenkin takaa.

Mökki ympäristöineen on rauhan tyyssija.
Pakahduttavan kaunis järvimaisema, lähimetsissä kiemurtelevat metsäpolut, joita pitkin jo lapsena juoksimme, kuikan huutelu peilityyneltä järvenselältä, ampiaisten ja muiden pörriäisten surina hiljaisessa heinikossa, mustikat ja vadelmat, se kaikki niin rakasta! Koko paikkakunta ja sen lähiympäristö täynnä muistoja <3

Sinne palaamme taas ensi kesänä.

Kotiin tultua pihanurmi rehottaa valkoisena apilamerenä, lakat (hillat) ovat kypsyneet kerättäviksi, kohta mustikatkin, kasvimaalla rikkaruohot vallanneet alaa, kukkapenkin kukat auenneet täyteen loistoonsa. Mukava silti olla kotona, vaikka ikävä kotiseudulle onkin taas niin kova.

Aurinkoa toivottelen tähänkin viikkoon!

-Kaaru-

Säilöntäpuuhissa

Tänään niitä oli viimeinkin tarjolla kohtuuhintaan paikallisessa K-supermarketissa. Mansikoita! Viiden kilon laatikolliset näyttivät niin herkullisilta heti sisääntuloportin toisella reunalla, ettei niitä voinut millään ohittaa. Kyllä ne kauppiaat osaavat tuon myyntityön ;) Niinpä laiskottelulle omistettu ilta vaihtuikin osaltani mansikoiden säilöntäpuuhiin. Enpä muista milloin olisin viimeksi näin mahdottoman hyvälaatuisia mansikoita säilönyt kuin nyt. Tuossa laatikollisessa ei ollut kuin YKSI homeinen mansikka. Mansikat olivat myöskin isoja ja makeita. Saatiinpa syödä mahamme pullolleen mansikkaa! Jäljelle jääneet pilkottiin rasioihin ja kätkettiin pakasteen uumeniin odottelemaan syksyä ja talvea. Taitaakin satokausi ollakin kohta huipussaan.

 Täällä odotellaan myöskin kovasti lakkojen (hillojen, kuten paikalliset puhuvat) kypsymistä. Sadosta on veikattu runsasta, joten nyt jo suinkin vain ennusteet pitävät paikkaansa, sitähän on suunnattava kohta kulkunsa tuonne suolle rämpimään. Moneen vuoteen ei ole lakkoja oikein tullutkaan. Joko halla on palelluttanut kukat, pölytys epäonnistunut tai sääolosuhteet olleet muuten epäsuotuisat sadon kypsymiselle. Siksipä niiden kypsymistä odotellaankin nyt niin kovin innoissaan :)

Mansikanmakuista viikonloppua kaikille!

  -Kaaru-

Ilta-auringon kaunis valo

 

Monesti parjaan tätä pohjoisen karua luontoa, suuren suuria suoaukeita, joiden tilalla haluaisin mieluummin nähdä omasta sielunmaisemastani tutut järvet. Itken itikoiden paljoutta, tuuheiden lehtimetsien puutetta, puiden kitukasvuisuutta. Ihmettelen ihmisille kuinka he eivät voi ymmärtää ikävääni kotiseudulleni, omaan sielunmaisemaani. Ja sitten, jonain päivänä huomaan miten kaunis onkaan pohjoisen luonto! Voi kunpa täällä olisikin aina kesä. Tämä valoisuus on jotain niin satumaista. Nytkin aurinko vielä paistaa, vaikka kello lähentelee puolta yötä. Auringon hämyinen valo kimaltelee pihakoivujen vihreissä latvuksissa, kultaa honkapuiden rungot syvän punaisiksi ja värjää pilvetkin mitä kauneimpiin väreihin. Se hohtaa linnun siivissä ja kukkien terälehdissäkin! Siinä on jotain salaperäistä. Miten voikaan olla mahdollista, ettei aurinko laske oikeastaan ollenkaan koko yönä täällä meilläkään! Mitä se sitten onkaan sitten Lapissa. Olen ollut aina sitä mieltä, että on valvottava ainakin yksi pilvetön kesäyö läpeensä, jotta voi nähdä sen kaiken kauneuden ja herkkyyden, jonka se tuo mukanaan. Joskus nuorempanahan sitä saattoi valvoa useammankin kesäyön aina aamun pienille tunneille saakka, nyt on toisin. Tulevaa yötä en ajatellut valvoa, enkä varmaan yhtään yötä tänä kesänä muuta kuin pakon sanelemana. Mutta sitten jos joskus valvon, valvon kameran kanssa, jotta voin tallettaa kesäyön kauneutta myös jälkipolville nähtäväksi. Nyt taidan kömpiä untenmaille. Väsymys painaa silmiä kiinni ihan väkisin. Pari yötä on mennytkin valvoessa, tahtomattani. Sitä se on välillä pienten lasten kanssa. Mutta se kuuluu tähän elämänvaiheeseen. Joskus koittaa vielä aika, että saan nukkua koko pitkän yön katkeamatonta unta. Silloin ehkä kaipaan niitä öitä, jolloin silittelin pientä päätä, tuudittelin lasta unenmaahan.

Huomenna on taas uusi päivä, ehkä edeltäjäänsä parempi.

-Kaaru-

Kesäsynttärit nro.3

Taas meillä juhlittiin :) Tällä kertaa meidän 5-vuotiasta neitokaista :) Suloista, ihanaa prinsessaa, jonka elämä on varmasti tällä hetkellä juuri sellaista kuin eräässä synttärikortissa luki: keveää kuin keijukaisen, pehmoista kuin pumpuli, niin suloista ja somaa. Sadunmaailmaa. 

Synttärisankaritar toivoi tällä kertaa ponikakkua, jonka parhaani mukaan yritin toteuttaa vaikken mikään kakkutaituri olekaan. Päällinen olisi tullut varmasti sokerimassasta paljon sievempi kuin kermasta, mutta minä en niin hirveästi siitä massasta välitä. Pitäisi opetella tekemään vaahtokarkkimassaa, joka on kuulema maultaan paljon parempaa kuin sokerimassa. No, joka tapauksessa pääasia kai lienee, että kakku oli juuri sellainen jollaisesta neitokainen oli haaveillutkin :)

Torppa täyttyi kavereista ja iloisesta puheensorinasta. Saatiinpa kylään päivänsankarin kummipariskuntakin lastensa kanssa. Kiitos T&M vielä ihanasta lahjasta ja käynnistä! 

Nyt sitten odotellaan tulevaa Pohjois-Karjalan sydämeen suuntautuvaa mökkireissua innolla. Lapset eivät malttaisi millään enää odottaa, enkä kyllä minäkään. Niin mukava päästä kotiseudulle kesää viettämään! Jospa se talviturkkikin viimein lähtisi kesäteloille ;)

-Kaaru-

Kotona jälleen!

Reissusta palattu takaisin kotiin. Lomareissu onnistui kaikkinensa mukavasti. Niin mukava oli vain ajella kaikessa rauhassa pieniä teitä pitkin maalaiskylästä toiseen ja pysähtyä aina silloin kun mieli niin teki. Paljon kertyi kilometrejä auton mittariin, paljon nähtiin kauniita maisemia ja tutustuttiin uusiin paikkoihin ja mikä parhainta, tavattiin useita sukulaisia ja ystäviä. Vietettiin reilu viikko huoletonta karavaanarielämää. Minä niin tykkään olla reissussa asuntovaunun kanssa, mutta niin paljon kuin se antaakin, se myös ottaa. Aikansa sitä jaksaa ja sitten alkaa tehdä mieli takaisin kotiin. Väljemmille vesille, mukavuuksien äärelle ;) Kyllä se vain niin on, että koti on se kaikkein paras paikka maailmassa. 

Kotiin tullessa postilaatikossa odotti lukijaansa uusin Unelmien talo ja koti- lehti :) Sillä aikaa kun reissupyykki pyöri koneessa, istahdin terassille lehteä lukemaan ja herkuttelemaan metsämansikkajäätelöllä ja tuoreilla mansikoilla. Saksalaisia taisivat mansikat olla tällä kertaa, mutta niin maukkaita, että makunsa puolesta olisivat menneet ihan kotimaisista. Taitaa mennä tänä kesänä pitkälle heinäkuuta ennen kuin mansikan pääsato kypsyy, sen verran on kylmä ollut. Mutta en sure sitä, kypsyvät kunhan kypsyvät. Metsämarjasadosta on luvassa runsas. Kuulema täällä pohjoisessa on lakkojen kukinta ja pölytys onnistunut hyvin, joten luvassa ehkä siis hyvä lakkavuosi :) Marjasadon kypsymistä siis odotellessa.

Nautitaan heinäkuusta, sen tuomasta lämmöstä ja kesän kauneudesta!

Ihanaa viikkoa kaikille!

-Kaaru-

Rentouttavaa keskikesän juhlaa!

 

 

 

Me vietämme juhannuksen tänä vuonna tässä kotosalla. Käydään kyllä miehen kotiväen mökillä tänään, saunotaan omassa pihasaunassa, grillaillaan ja vietetään aikaa ystävien kanssa. Sunnuntaina vietämme siskon vauvan ristiäisiä - meistä tulee pikkuisen nyytin kummeja :) Kaivoinkin esille meidän pellavaisen kastemekon, jotta muistan silittää sen ja ottaa mukaan sunnuntaina. Mekon ostin meidän toisen lapsemme ristiäisiin Wilhelmiinan kammarista, nykyisestä Annival Interiorista. Mekko on 100 % pellavaa ja niin ihana vanhan tyylinen mekko! Siinä on nyt kastettu meidän lastemme lisäksi useampi muukin pienokainen meidän suvusta ja suvun ulkopuolelta. Mukava, että mekolle on käyttöä :) 

Kävin jälleen maljakoihin ja kannuihin keräämässä uudet luonnonkukkakimput. Vielä kaadan tuosta meidän metsästä muutaman pienen koivun porraspieliä koristamaan ja sitten suuntaammekin mieheni vanhempien mökille juhannusaattoa viettämään. Blogikin hiljenee hetkeksi, sillä juhannuksen jälkeen ajattelimme käydä reissussa kera asuntovaunun. Kierrellä kaunista Suomenmaata ympäriinsä, hissukseen ajellen ja pysähdellen aina silloin kun mieli niin tekee :)

Nytpä toivottelenkin kaikille blogini lukijoille ihanaa keskikesän juhlaa! 

Ainakin täällä pohjoisessa sää näyttäisi olevan suhteellisen lämmin ja aurinkoinen. Toivotaan, että aurinko paistaa koko maassa :)

-Kaaru-

Synttärihumua

Synttärihumussa on mennyt meillä tämä kesäkuu - kolmen vanhimman lapsen syntymäpäivät kun ovat kaikki osuneet kesäkuulle :D Ensimmäistä kesäkuun päivänsankaria juhlistettiin vajaa pari viikkoa sitten, mutta niistä kekkereistä en juuri kuvia ehtinyt räpsiä - oli meno ja meininki sen verran nopeatempoista ;) Kiitos kuuluu ystävälleni A:lle, joka taituroi niihin ensimmäisiin juhliin ihastuttavan aarrearkku-kakun, josta päivänsankari oli tosi onnellinen :) 

 Tällä kertaa laitoin juhlavieraat ulos trampalle hyppimään siksi ajaksi, että saan edes muutaman kuvan napattua ennen kuin pöytä on kolutun näköinen. Tämän neitokaisen juhlat menivät totuttuun tapaan vaaleanpunaisella ja pinkillä värimaailmalla. Vielä ei ole tuo väri alkanut kyllästyttää vaikka kouluikäinen hän jo onkin. Ja mikäs sen suloisempaa kuin vaaleanpunainen unelma :)

Itsetehtyinä tarjottavina oli täytekakun lisäksi suklaamuffinseja ja vaahtokarkki-mansikkavartaita, jotka olivatkin oikea hittituote! Kaikki hupenivat yksi toisensa perään parempiin suihin vaikka epäilinkin tuliko niitä tehtyä liian paljon :) Loput tarjottavat: karkit, keksit, sipsit ja limpparit löytyivät kaupan hyllyltä. 

Synttäreillä leikittiin yhdessä useita, jo perinteeksi muodostuneita leikkejä synttärivieraiden kanssa, syötiin mahat täyteen herkkuja ja taas leikittiin. Juhlat onnistuivat kaikin puolin mukavasti ja kaikki olivat tyytyväisiä. Sittenpä olisivat vuorossa seuraavaksi vielä sen kolmannenkin kesäkuun neitokaisen synttärit. Sovittiin kuitenkin, että järjestetään juhlat kavereille vasta heinäkuun puolella, niin ei mene ihan liukuhihnahommiksi nämä synttärijuhlien järjestämiset ;)

-Kaaru-

Niittykukkia ja helppoja ompeluksia

 

 

Sadepäivinä tulee näprättyä kaikenlaista sisällä, kun ei uloskaan innosta lähteä. Kauan kadoksissa ollut ompeluinnostus nosti päätään, joten "sorvin" ääreenhän sitä oli istuttava. Kaivoin ompeluhuoneen kaaoksen keskeltä ompelukoneen ja saumurin esille ja nostin ne väljemmille vesille. Ajattelin, että ompelen jotain helppoa ja yksinkertaista, sellaista, jonka tekemiseen ei tarvitse sen kummemmin aivoja käyttää - kunhan ompelee menemään vaan. No, niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että purkutöiksi meni ompelukset samantien. Mutta valmistuivat ne lopulta, muutamat mummolatyyliset tyynynpäälliset makuukamarin sängyn päälle. Ompelin tyynynpäälliset vanhasta kukallisesta lakanasta, jota sattui löytymään vielä pieni palanen. Vähän muhkeammat tyynyt ne sisäänsä tarvitsevat vielä, mutta menköön nyt litteinä lätysköinä siihen saakka kunnes löydän niihin ne paksummat :) Ihanan pirteät ovatkin. Tuovat sopivasti sellaista kesän heleyttä harmaisiin sadepäiviin.

Kesä, vaikka sateinen se tähän asti on ollutkin, on kaikenkaikkiaan kuitenkin ihanaa aikaa. Luonto tarjoaa mitä kauneimmat kukkaset kerättäväksi ihan ilmaiseksi. Ja löysinpä tuolla jokitörmän rantalehdossa käyskennellessäni kieloja ja valkovuokkojakin! Minä olen ihan luullut, ettei täällä pohjoisessa Suomessa kielot ja valkovuokot kasva. Lienenkö kaikki nämä täällä eletyt vuodet kulkenut laput silmillä, kun en ole aiemmin kieloihin ja valkovuokkoihin törmännyt. Niin kai. Olin niin mielissäni erityisesti noista kieloista, joten olihan niitä kerättävä maljakkoonkin muutamia. Nyt ne alkavat parahiksi aueta ja se tuoksu - niin huumaava kesän tuoksu! Niittykukat alkavat myös olla kukalla, joten niitäkin olen nyt kodin kaunistukseksi kerännyt. Niistä onkin mukava koota sellaisia suuria, huolettoman näköisiä kimppuja. Kesän tuoksu niissäkin :)

Nautitaan kesästä, vaikkakin sateisesta. Minä ainakin huomaan kokoajan vain odottavan sitä, että ilmat viimeinkin lämpenisi. Menee helposti koko kesä yhdeksi odottamiseksi ja sitten huomaankin että on jo syksy. Siksi yritän nauttia näistäkin sadekeleistä, siitä että on ylipäätään kesä! Nauttikaa tekin :)

-Kaaru-

Alkukesän sadonkorjuuta

 

Sataa, sataa ropisee. Aikalailla on tämäkin viikko mennyt sadekeleissä. Lupailtu on kuitenkin, että juhannukseksi sää lämpenisi. Eihän sitä muuta voi kuin toivoa niin. Tämä aamu näytti lupaavan aurinkoiselta. Niinpä kävinkin aamutuimaan keräämässä raparperinvarsia talteen ihan jo säilöntämielessä ja ajattelin siinä varsia maasta irti nyhtäessäni, että teen kaikenlaisia pihahommia tänään. Mutta niinpähän siinä sitten kävi, että kun raparperit oli pilkottu ja pakastettu alkoi sataa vettä. Kovin näyttää harmaalta tuo taivas, joten voipi olla etten ulkohommiin tänäänkään pääse. No, eipä sille mitään voi.

Toissapäivänä kaivoin pitkästä aikaa ompelukoneen ja saumurin esille ja ommella surautin muutamia kesähameita ja mekkoja tytöille. Tekaisinpa muutamat mummolatyylin tyynynpäällisetkin meidän kamarin sängyn päälle kesäksi. Ehkäpä ehdin kuvaamaan nekin tänne joskus. Hieman on vähänlaisesti tullut tallennettua tänne blogiin valmiiksi saatuja käsitöitä vaikka nimenomaan käsityöblogina tämän taannoin aloitinkin. Noh, pitkäänhän tässä menikin niin ettei tullut ommeltua juuri mitään.

Laitanpa tähän lopuksi vielä tuon aiemmin täällä blogissa vilahtaneen raparperipiirakan ohjeen, kun sitä on niin moni kysellyt :)

MAISEMAKAHVILAN RAPARPERIPIIRAKKA

8 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl soodaa

2 tl vaniljasokeria

250g voisulaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi ja sekoita se kuivien aineiden joukkoon. Nypi taikina murumaiseksi. Ota muruseoksesta noin 1/3 eri astiaan piirakan murupäällistä varten.

Pohjataikina:

2/3 muruseoksesta

2 dl piimää

1 kananmuna

Sekoita jäljelle jääneeseen (n.2/3) muruseokseen piimä ja kananmuna. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille.

Täyte:

8 dl raparperipaloja

250 g rahkaa

250 g kermaviiliä 

2 dl sokeria

2 kananmunaa

3 tl vaniljasokeria

Ripottele raparperipalat tasaisesti uunipellille levitetyn taikinan päälle. Sekoita täyteaineet keskenään ja kaada seos tasaisesti uunipellille raparperipalojen päälle. Ripottele lopuksi pinnalle erilleen otettu muruseos (noin 1/3 taikinasta)

PAISTA 175 asteessa uunin keskitasolla noin 45 minuuttia.

Tarjoile jäätelön tai vaniljakastikkeen kera :)

Ja sitten eikun vaan herkuttelemaan!

-Kaaru-

Riippukeinussa

Ensimmäinen kesälomaviikko takana. Sateinen oli se viikko. Ihana, että nyt on ollut taas näitä kauniita, aurinkoisia päiviä. Vaikuttaa heti mielialaankin positiivisella tavalla :) Tänään on ollut ihan lämmintäkin, vaikkakin tuulista. Mutta kuivuipa vaan nopeasti pari koneellista lakanapyykkiä ulkona kesätuulessa :)

Aurinkoisen sään innoittamana ripustin uuden riippukeinun pihakoivujen väliin. Tuon ihanan kesäisen laiskanlinnan! Ostin sen viime syksynä Anttilan alennusmyynnistä. Eipä tainnut keinulle jäädä hintaa kuin viitisen euroa kaikkien alejen jälkeen. Syksyisin kannattaakin tonkia kaikki alelaarit seuraavaa kesää silmällä pitäen :) Aloitin myös lomalukemiseksi tuon ihanan Pieni talo preerialla- kirjasarjan. Olen lukenut sarjan läpi varmasti joka kesä, tainnut muodostua jo perinteeksi. Se vain on sellainen sarja, johon en kyllästy. Ja vaikka sitä tietääkin jo ennalta mitä missäkin kirjassa tulee tapahtumaan, se ei silti mitään haittaa. Ehkä se on se kirjoista välittyvä suloinen tunnelma, joka tuossa kirjasarjassa niin kiehtoo. Sain koko sarjan lahjaksi englanninkielisenä ollessani alakouluikäinen. Isäni toi niitä tuliaisiksi ja syntymäpäivälahjoiksi Amerikan-reissuiltaan. 

Kirjahyllyä järjestellessäni käteeni sattui myöskin jo useita vuosia vanha, mieheni ja minun ensimmäinen yhteinen vieraskirja opiskeluajoiltamme. Kylläpä olikin mukava lukea ystävien ja sukulaisten kirjoituksia sieltä ja elää niiden herättämissä nostalgisissa tunnelmissa hetkinen. Vieraskirjaa oli niin mukava lukea, että päätin, että otan tuon samaisen kirjan jälleen käyttöön. Siinä kun oli vielä reippaasti puolet sivuista vielä tyhjillään! Miten me ollaankaan unohdettu koko vieraskirjan olemassaolo?! Varmaan tää elämä on ollut niin hektistä näinä paljon puhuttuina ruuhkavuosina nyt, että jotkin asiat ovat vain jääneet unohduksiin ja tuntuneet tarpeettomilta. Täytyypä nyt kuitenkin ryhdistäytyä ja yrittää muistaa ojentaa kirja seuraaville kodissamme vieraileville :) Niin ihania muistoja niistä käyntikerroista jää!

Huomenna vietämme vanhimman tyttäremme kaverisynttäreitä. Liuta ystäviä on kutsuttu ja kaikki laitettu valmiiksi. Jäämme siis odottelemaan huomista pieni jännityksen tuike vatsanpohjassa :)

Mukavia viikonlopun jatkoja kaikille!

-Kaaru-