Teekannu

Olen usein ajatellut, että teekannu olisi oiva hankinta. Siihen olisi näppärä hauduttaa teetä valmiiksi silloin, kun on vieraita kylässä. Kovana teenjuojana sellaiselle olisi käyttöä arkenakin. Säästyisi teepussejakin. Teekannu ei ole kuitenkaan ollut mikään välttämättömyys, ilmankin on pärjätty. Siksi en ole sellaista koskaan ajatellutkaan ostavani uutena. Kirppareillakaan niitä ei kuitenkaan ole sopuhintaan tullut vastaan. Joten niin vain on unohtunut koko teekannun hankkiminen.

 Ilo onkin suuri, sitten kun se viimein löytyy. Ja usein vieläpä silloin, kun sitä on vähiten ajatellut kirpparilta etsivänsä. Niin vain viime kirpparikierroksella yllättäen tärppäsi. Sattuipa vielä niin somasti, että kannu on ruotsalaista Rörstrand-sarjaa, jota meiltä löytyy jo entuudestaan kahvikuppien muodossa. Teekannu ei ole vanha, muttei uusikaan. Kuitenkin väritykseltään ja muodoltaan meille oikein sopiva. Ja hintaakin oli alle kympin. Mukaanhan se lähti. Ja käyttöönkin on jo päässyt :)

Pöydällä oleva ruskeakukkainen vanha liina on löytö kirpparilta myöskin. Jo vuosien takaa. Kaapin kätköihin unohtunut, kunnes tänään löysi tiensä keittiön pöytää kaunistamaan. Edullisia löytöjä. Iloa tuottavia!

Kauniita, auringonpaisteisia kevättalven päiviä olisi luvassa ensi viikolla. Se tietää ulkoilua ja retkiä lähiympäristöön, järven jäällä hiihtämistä, mäenlaskua ja muuta mukavaa. Nyt alkoi hiihtoloma. On sitä odotettukin :)

Aurinkoista mieltä ja iloa kevättalven päiviin!

-Kaaru-

Kahvikuppikynttilät

Niin usein olen suunnitellut sulattavani vanhat kynttilänpätkät juoksevaksi kynttilämassaksi ja valavani niistä vanhoihin kahvikuppeihin kynttilöitä. Aikomukseksi on jäänyt. Niinpä päätin kokeilla miltä tuollaiset tavalliset pitkät kynttilät näyttäisivät kahvikupeissa sokeriin upotettuina. Näyttivät omaan silmääni vähän orvoilta yksikseen kahvikupeissaan, joten taitoin maljakosta yhdelle kynttilälle kaveriksi ruusun lehtineen ja kahdelle pätkän murattia. Heti näytti paremmalta!

 Näistähän saisikin tosi ihania kynttiläasetelmia jokaiseen vuodenaikaan kynttilän väriä ja somisteita muuttamalla. Näissä tällä kertaa tehdyissä on aavistus talvea ja kevättä, kesääkin. Muratin vihreydestä aistii keväisen luonnon heräämisen, ruusuista taas keskikesän hehkun. Sokerista kuvastuu talvinen lumihanki, joka kimaltelee auringonsäteiden tanssiessa sen pinnalla. 

Helposti ja nopeasti näistä syntyikin kauniit somisteet keväiseen sisustukseen ja paljon vähemmällä vaivalla kuin kynttilöiden valaminen :) Kaikessa yksinkertaisuudessaan sopisivat melkeinpä juhlapöydän somistuksiksikin.

Kynttilät olen ostanut Tigerista, josta löytyy näitä pitkiä antiikkikynttilöitä vaikka missä väreissä eivätkä maksa kuin 0,50 euroa kappale! (Tämä ei ole maksettu mainos,) vaan ihan vain vinkiksi niille, jotka etsivät yhtäaikaa edullisia ja laadukkaita kynttilöitä. Minä ostan näitä aina Tigerissa käydessäni vinon pinon kaappiin, niin on mistä ottaa :) Parempia kynttilöitä saa etsiä!

Lopuksi kirjoitan muistiin Maaria Leinosen runon, jonka sanomasta olen yrittänyt ottaa opiksi. Vaikka valon määrä vaikuttaakin mielialaan, voi harmaudessakin nähdä valoa ja iloa, jos vain haluaa. Asenne vaikuttaa tähänkin niin paljon. 

Tykkään Maarian runoista ihan valtavasti. Niiden sanomassa on jotain tavattoman lohdullista ja lempeää, vaikka osa niistä onkin aika teräväsanaisesti kirjoitettu. Kuin äiti opastaisi lastaan: rakkaudella ja lempeydellä.

Iloa sen pitää olla - jokaisen uuden aamun

valon määrästä 

väristä riippumaton

pilvinen tai aurinkoinen

sinihämäräinen

epätoivonharmaa.

Mikä tahansa uusi päivä

mahdollisuuksia täysi!

Ehkä juuri tämä se päivä

jota et koskaan unohda

jonka jälkeen kaikki on toisin.

Iloista viikonloppua lumisateisen harmaasta säästä huolimatta :)

-Kaaru-

Vanha sänky

Aamu valkeni harmaana ja sateisena. Samanlaisena kuin kaikki aamut tällä viikolla. Aika ankea keli. Nythän tuolla tupruttaa tosin lunta, joten jospa tämä talvi vielä vähän aikaa jatkuisi. Mieluummin pikku pakkanen kuin ainainen loskakeli. Pääsisi paremmin hiihtämäänkin. 

 Laskiaisenakaan ei sateisen sään vuoksi paljon mäkeä laskemaan päästy, mutta pullilla herkuteltiin kuitenkin. Tänään kaivoin viimeisetkin pullat pakasteesta ja tein ne laskiaispulliksi päiväkahvipöytään. Vähän liian hyviä ne ovat! Oikeastaan tämä helmikuu on aika kamala kuukausi siinä mielessä, kun noita herkkuja tulee leivottua tämän tästä juhlapäivien kunniaksi. Vielä olisi ystävänpäivä edessä. Saiskohan sitä sen jälkeen itseään niskasta kiinni ja palattua ruotuun noiden herkuttelujen suhteen. Toivottavasti!

Koska ulos ei ole kauheasti tehnyt mieli mennä kastumaan, on sisällä tullut tehtyä kaikenlaista pientä ja vähän suurempaakin. Takkahuoneen tyhjänä ammottavaan nurkkaan aloin rakentamaan omaa pientä pesää meidän kuopukselle, joka on siirtymässä isompaan sänkyyn nukkumaan. Meidän vauva. Jo jonkin aikaa olen etsiskellyt Torista vanhaa, levitettävää puusohvaa tuohon takkahuoneeseen, mutta kohtuuhintaista ei ole vastaan tullut. Niinpä laajensin hakuni koskemaan myöskin vanhoja, jatkettavia puusänkyjä. Kävi niin hyvin, että samantien tärppäsi! Puusänky löytyi kohtuullisen matkan päästä, joten siltä istumalta lähdettiin sitä hakemaan. Ja voi miten paljon tuosta tykkäänkin! Mielelläni näkisin sen kuitenkin vaaleampana kuin se nyt on, mutta koska maali on sen verran hyvä ja tasainen en taida sitä ihan heti maalata uudelleen. Olkoon nyt kesään asti tuon värinen. Jos tuo ruskea väri kovasti pistää silmään vielä silloin, maalaan sen sitten uudelleen. Katsotaan miten käy :)

Kovasti on vielä tuon nurkan sisustaminen kesken, joten laajempia kuvakulmia luvassa sitten kunhan saan sen valmiiksi.

-Kaaru-

Runebergin päivänä

Runebergin päivä. Suomenruotsalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin merkkipäivä.

Päiväkahvilla tänään perinteisesti Runebergin torttuja.

Kermavaahtokuorrutteella, vadelmamarmelaadisilmällä.

Helmikuu on oikea herkuttelukuukausi torttuineen ja pullineen.

Kotitekoisia Runebergin torttuja en jaksanut täksi päiväksi väsätä.

Lapset niitä kuitenkin kaipasivat, joten mentiin helpoimman kautta.

Kaupan hyllyltä mukaan pari pakettia torttuja, jotka sitten tuunasin 

omaan makumaailmaan sopiviksi kermavaahdolla ja vadelmamarmelaadilla.

Aiempien vuosien leivoksista ja resepteistä juttua täällä ja täällä. 

 

 Runebergin päivän iloa!

 -Kaaru-

Minttusuklaakiisseli

 

Kuka muistaa suklaamannapuuron omasta lapsuudestaan, käsi ylös :) Minä ainakin muistan. Se oli odotettua ja rakastettua herkkua, jota äiti aina silloin tällöin keitteli meille välipalaksi, joskus päivälliseksikin. Sen kaverina syötiin usein karjalanpiirakoita tai tuoreita sämpylöitä juuston ja voin kera. Voi mitä herkkua se olikaan!

 Valkoinen talo tarinoi -blogin Eerika oli tehnyt herkkullisen näköistä ja kuuloista minttusuklaakiisseliä, josta tuo suklaamannapuuro muistui mieleeni. Suklaamannaa ei kaapista kuitenkaan löytynyt, sillä tuo herkku on päässyt ihan tyystin unohtumaan tässä vuosien aikana. Minttusuklaata kuitenkin löytyi, joten niinpä päätin kokeilla miltä tuo Eerikan tekemä kiisseli maistuisi. Google kertoi hyvän reseptin, joten tuumasta toimeen vain.

 Kuumenna maito ja vatkaa siihen kaakao. 

Lisää paloiteltu suklaa ja anna sulaa maitoon.

 Kuumenna kiisselintekele uudestaan. 

Sekoita maissijauho tilkkaan maitoa ja kaada se ohuena nauhana 

suklaakiisselin joukkoon koko ajan sekoittaen. 

Anna kypsyä pari minuuttia. 

Sirottele hieman sokeria pinnalle ettei kiisseli kuoretu

 ja anna jäähtyä. 

Parasta jääkaappikylmänä, mutta herkullista lämpimänäkin :)

Kiisseli oli tosi helppo ja nopea tehdä ja maistui niin maan mainiolta, että tuotahan täytyy tehdä vastakin. Oikea suklaanystävän herkkuvälipala! Tein annoksen kaksinkertaisena vaikkakin suklaata oli vain yhden annoksen verran. Minusta kiisselistä tuli silti ihan tarpeeksi mintunmakuinen. Mielettömän pehmeääkin se oli. Vähän sellaista vanukasmaista ainakin jääkaappikylmäksi jäähdytettynä. Koristelin annokset vaahtokarkeilla ja sydänströsselillä. Hyvin sopisi koristeluidensa puolesta vaikka ystävänpäivän herkuksikin :)

Viimeisen keittiötarvikelaatikonkin sain purettua muuton jäljiltä, josta tarttui käsiini nuo ruusukuvioiset palkintolusikat. Päätinpä ottaa ne käyttöön. Laatikon kätköissä ovatkin tähän asti lojuneet käyttämättöminä. Sillä eihän nyt palkintolusikoita sopinut missään nimessä käytössä kuluttaa! Muistan kuinka asettelin ne aikoinaan omaan kirjahyllyyni esille ja kiillotin niitä tämän tästä, sillä tummuivathan ne käyttämättöminä lojuessaan, hopealusikat. Oikeastihan ne ovat ihan vain hopeoitua alpakkaa ;) Tuollaisia lusikoita jaettiin 90-luvulla alakoulussa palkinnoiksi yleisurheilu- ja hiihtokisoissa. Muistatteko?

-Kaaru-