Keväisiä puuhia

Kuluneella viikolla on ollut useita auringonvalon täyteisiä ja lämpimiä päiviä.

Niin lämpimiä, että keväisiä pihahommia on voinut tehdä t-paitasillaan.

Auringonvalosta ja lämmöstä hullaantuneena askeleeni kulkivat puutarhalle, 

josta lähti mukaani multasäkkien ja lannoitteiden lisäksi laatikollinen orvokkeja.

Siellä valtaisan kukkameren, värien ja tuoksujen keskellä koin suurta kiitollisuutta 

kevään suurimmasta ihmeestä, uudesta kasvusta.

Se kertoo siitä, että yksi vuodenkierto on tullut jälleen päätökseensä ja uusi alkanut.

Kasvun ihmeen äärellä sielu ja mieli ammentavat uutta voimaa ja

valo pyyhkii pois viimeisetkin talviset väsymykset ja huolet. 

Miten terapeuttiselta se aina tuntuukaan, 

kun saa pitkän talven jälkeen kaivaa pihavajasta esille kaikki ruukut ja kipot, 

työntää sormensa pehmeään multaan 

ja tuntea nenässään tuoreen mullan tuoksun.

Orvokkeja istuttaessani läsnä oli monenlaiset keväiset, jopa kesäiset elementit.

Kärpäset pörräsivät lämpimällä seinustalla, 

perhonen liihotteli kevätkukasta kukkaan

ja tuuli toi mukanaan lämpimiä henkäyksiä, 

joihin oli sekoittunut monenlaisia tuttuja, kaivattuja tuoksuja.

Keväisten pihapuuhien lomassa olen seuraillut lintujen kevättouhuja 

ja oppinut siinä samalla tunnistamaan monien eri lintulajien ääntelyä ja laulua. 

Yhtenä alkuviikon iltana, kun aurinko oli laskemassa ja elämä ympäriltä hiljentynyt,

kuljin pihamaalla tavanomaiseen tapaani ja kuulin kuinka jokin lintu lauloi koivikossa.

Tunnistin linnun punarinnaksi ja ihan ääneen siinä puhelin, 

miten mieletön konserttimestari tuo pieni lintu onkaan. 

Pysähtykääpä joskus kuuntelemaan! 

Konsertoinnin voi kuulla erityisesti keväisinä iltoina, 

kun ympäristö on aivan hiljainen.

Sääennusteet ovat luvanneet hyvää ja lämmintä säätä myös lähiviikoille,

joten ehkäpä minä uskallan tänään istuttaa siemenperunat maahan

ja tehdä muitakin mukavia puutarhahommia.

Pihamaan ruoho on alkanut jo vihertää ja puissa sekä pensaissa on isot, pulleat silmut.

Jos sää jatkuu yhtä lämpimänä, ei mene kauan, kun hento vihreys täyttää koko luomakunnan.

Tämä kevät on aina niin sydäntä sykähdyttää aikaa!

💛💚💛

Kevään iloa Sinullekin!

-Kaaru-

Virkatut pöytäluutut

Vuosia sitten, kun kaikki lapseni olivat alle kouluikäisiä ja pienet, 

eloisat kyynärpäät eivät millään malttaneet pysyä aloillaan, 

lensi maitomuki nurin monta kertaa päivässä. 

Maitolammikoita lattioilta pois pyyhkiessäni tulin miettineeksi, 

mahtaako olla olemassa sellaisia luutuja, joihin haju ei pinttyisi. 

Eipä mennyt kauan, kun jostakin luin, että bambu materiaalina on juuri senkaltainen:

luonnostaan antibakteerinen, miellyttävän tuntuinen, imukykyinen, nopeasti kuivuva 

ja mikä parasta, siivousluutuna myös hajuton! 

Niinpä virkkasin meidänkin talouteen muutamia bambuisia pöytä- ja lattialuutuja,

ihan vain kokeillakseni, olivatko nuo kaikki bambun ominaisuudet totisinta totta.

Ja tiedättekö, ne luutut, 

musta ja valkoinen,

kestivät käytössä monta monituista vuotta.

Eivät alkaneet haista ainakaan niin nopeasti kuin kaupasta kotiin kannetut luutuserkkunsa,

olivat pehmeitä, imukykyisiä ja niin kestäviä, 

että vasta viime vuoden loppupuolella toinen niistä hiutui niin ohueksi, 

että kului lopulta pesukoneessa puhki.

Niitä luutuja pesin 60 asteessa kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja

ja jokaisen pesukerran jälkeen ne olivat uudenraikkaita, 

entistä ehompia ja entistä imukykyisempiä.

Niitä paremmiksi luutuiksi koin ainoastaan mikrokuituiset siivousliinat.

Vaikka maitomukit kaatuvat enää harvoin

eikä muitakaan sotkuja siinä määrin synny kuin silloin,

kun lapset olivat ihan pieniä,

päätin kaikesta huolimatta virkata puhkikuluneiden luutujen tilalle uudet luutut.

Olisihan ihan kelpo luutuja toki kaupastakin saanut, mutta itsetehty on aina itsetehty ja 

toki kestoluutu vaihtoehtona aina ekologisempi.

Keväisen väriset puuvilla-bambulangat (50/50) tilasin Adlibrikseltä, 

kun jostain sattui silmiini mainos kevättalvisesta lanka-alesta.

Muistelen, että materiaalisuhde noissa aiemmin virkkaamissani olisi ollut 20/80 bambun voitoksi, mutten enää mistään löytänyt sellaisia lankoja. 

Voinee toki olla, että muistelen väärin.

Näistä luutuista sydänkuvioiset päätyvät kodin siivousluutuiksi 

ja kaksi pitsikuvioista pöytäluutuiksi keittiöön.

Miksi näin?

Siksi, 

että päivittäisessä käytössä tuollaiset pitsikuvioiset kuivuvat nopeammin 

kuin tiiviimmin virkatut.

Toivottavasti näistä luutuista on yhtä pitkä ilo kuin edeltäjistään.

Sydänkuvioisen tiskirätin ohje löytyy täältä, klik!

Ja pitsikuvioisen tiskirätin ohjeen kirjoitin tuonne alas kommentteihin.

💚💛💛💛💜

Tänä aamuna yöpakkasen kovettamaa pellonreunaa pitkin 

kävellessäni sydämessäni läikähti lämpimästi.

Aurinko paistoi, terva tuoksui ja edessäni taivaan syvää sineä vasten lensi lintuaura.

Ne ihanat ovat palanneet muuttomatkaltaan takaisin kotiin -

kevät on täällä!

Keväisen raikkaita, ihania aurinkopäiviä juuri Sinulle!

Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat,

iloitsen teistä jokaisesta.

💛

-Kaaru-