Joulunpyhien jälkimainingeissa, maha pullollansa jouluherkkuja, on aikaa hetkeksi istahtaa tähän ruudun ääreen ja kirjoittaa ylös muistoja meidän joulusta. Ainutkertaiseksihan tämän joulun teki se, että tulevina vuosina emme tule viettämään sitä enää tässä kodissa. Ehkä siitä syystä kuviakin tuli räpsittyä enemmän kuin aiempina vuosina. Muutamia niistä on mukava tallettaa tänne blogiinkin muistoksi.
Meidän joulu on tiettyjen perinteiden sekoitus mieheni ja minun lapsuudenkodeista. Sen jälkeen kun aloimme viettää joulua omassa kodissa, siitä on muodostunut meidän näköinen. Tykkään, että perinteitä vaalitaan. On mukavaa, että jo ehkä useiden sukupolvien ajan jatkuneet perinteet kulkevat mukana omienkin lastemme jouluihin sitten aikanaan.
Joulunpyhinä on mukava kattaa pöytä normaalista arjesta poiketen tuvan pirtinpöydän ääreen. Asetella kauniita somisteita pöydälle ja sytyttää kynttilöihin tulet. Nähdä vähän enemmän vaivaa ruoan esillepanoon ja tarjoiluihin. Istua ja nauttia, kiireettä. Tosin kuten lapsiperheessä usein, aaton jouluateria tahtoo jäädä joulupukin odottamisen varjoon. Ainakin meillä. Eiväthän nuo pienimmät jaksaisi siinä vaiheessa enää millään pukkia odottaa. Malttamattomina kurkistelevat ikkunoista pihalle, josko pukki tulisi :) Niinhän se taisi omassa lapsuudessakin olla. Joten sekään asia ei ole muuttunut sitten omien lapsuusvuosien ;)
Aattoiltana pukin tulon jälkeen tupaan laskeutuu levollinen tunnelma. Kaikki keskittyvät omissa oloissaan uusien pelien, lelujen ja kirjojen pariin. Silloin on aikaa sytytellä takkaan tuli, köllähtää lampaantaljan päälle ja katsella tulen loimotusta. Omien lasten onnesta hehkuvia kasvoja ja silmien tuiketta katsellessa ajatukset palaavat usein niihin lapsuuden jouluihin, joita omien vanhempieni ja sisarusteni kanssa vietimme. Rakkaita muistoja. Meidän joulumme tässä nyt, osana sitä sukupolvien ja sukujen ketjua, joka jo kauan ennen minua, miestäni ja lapsiani on ollut. Meidän lapsemme nyt tuoreimpina jäseninä siinä ketjussa.
Joulunpyhinä on mukava kutsua vieraita kylään. Saunoa pihasaunan lempeissä, kosteissa löylyissä havuntuoksu seuranaan. Jutella ja nauraa. Puhua syvällisiäkin. Joulun aikaan on mukava myös kyläillä ystävien ja sukulaisten luona. Tänään olemmekin menossa paikkaan, jossa savusaunan tunnelma odottaa. Ikäänkuin jäähyväiset joululle niiden löylyjen myötä. Meidän joulu loppuu nimittäin tänä vuonna tähän päivään. Huomenna pakkaamme tavarat muuttoauton kyytiin ja suuntaamme kulkumme kohti uusia asuinseutuja. Useita satoja kilometrejä etelämpänä alkaa uusi elämänvaihe.
Joidenkin päivien päästä, ehkä vasta ensi vuoden puolella, kirjoittelen kuulumisiamme seuraavan kerran tänne blogin puolelle.
Nyt toivottelen kaikille mukavia välipäiviä ja onnellista, ihanaa uutta vuotta!
-Kaaru-