Kellohameita

Kesän lämmön viimein saavuttua tänne meillekin, innostuin ompelemaan kellohameita tytöille. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin Strömsössä, sillä kesken ompelun alkoivat sekä saumuri että ompelukone temppuilla. Ajattelin, että surautan hameet kasaan tuosta noin vain, mutta pyh! Sen sijaan, että olisin ommellut, sain kaivella saumurin kätköistä esiin sinne tipahtanutta neulaa usean kymmenminuuttisen sekä öljytä ja puhdistaa ompelukonevanhustani paremman ompelujäljen toivossa toisen mokoman. Loppujen lopuksi kävi niin, että ompelukoneeni päätti tehdä entistä pahempaa hyppytikkiä, joten yhden hameen helma jäi ilman reunakanttia. Huolittelin sen sitten rullapäärmeellä. Onni onnettomuudessa, että saumurillani voi rullapäärmätä! Ompelukone täytyy kaiketi kiikuttaa huollettavaksi, joten tässä olisi nyt yritettävä pärjätä pelkän saumurin varassa jokunen tovi. Onneksi aloitimme jälleen tämän kylän "ompelumuorien" kanssa viikoittaiset kokoontumiset lastemme koulun käsityöluokassa, joten voin käyttää siellä käydessäni ompelukonetta aina tarvittaessa. Voi siis olla, että kanttaan tuonkin viimeisen hameen helman vielä, koska onhan se jotenkin huolitellumman näköinen kantattuna.

Nämä hameethan ovat oikeasti tosi mukavia ommeltavia ja helppojakin, jos kaikki menee hyvin. Näiden ompelemisessa ei nimittäin kauan nokka tuhise. Tosin kangastahan näihin tällaisiin hamosiin saa kulumaan metritolkulla, riippuen tietysti siitä minkä kokoiselle lapselle hame tulee. Musta-valkoisen hameen halkaisija on lähes 90cm! Se on sopiva noin 128-140cm vaatteita käyttävälle. Pienemmät ovat kooltaan 98-110cm ja 116-122cm. Vähän hassuja noi kokomerkinnät, mutta nämä hameet ovatkin erittäin pitkäikäisiä käyttäjälleen. Hameisiin käytetyt puuvillakankaat olen ostanut jo vuosia sitten. Musta-valkoinen kukkakangas löytyi edullisesti reilu vuosi sitten Metsolan alelaarista. Kelta-valkoinen retropuuvilla (vanha lakana) on puolestaan ostettu useita vuosia sitten muutaman euron hintaan kirpputorilta.

Käytiin viime viikon loppupuolella katsomassa vadelmien kypsymistilanne. Vadelmat eivät olleet oikein vielä kerättävässä kunnossa, joten vietimme illan läheisellä rannalla. Tytöillä sattui sopivasti olemaan ompelemani hameet yllään, joten nappasin muutaman kuvan niistä silloin. Kyllähän näistä sovituskuvista aina paremmin näkee, millainen vaate on päällä ollessa, miten se istuu jne. Ihanasti nuo auringonsäteet kimaltelivat veden pinnalla. Kuin pieniä tähtiä!

Iloista viikkoa kaikille!

 

-Kaaru-

Mustikkakukkoa

Täällä pohjoisessa mustikan pääsato alkaa olla parhaimmillaan. Hennot varvut ovat niin täynnä sinistä kultaa, että ihan notkuvat marjojen painosta. Yllinkyllin olisi kerättävää. Mukava saada pakastimen täytettä pitkän talven varalle vaikka parhaimpiahan ne toki ovat heti tuoreeltaan. Mustikoista intoutuneena leivoin pitkästä aikaa iltapäivän välipalana syötäväksi mustikkakukkoa. Tuota ruismurotaikinasta ja mustikoista tehtyä herkkua, joka taatusti sulattaa paatuneimmatkin makuhermot niin suloisella maullaan! Eikä ole edes vaikea tehdä. Nopeasti valmistuukin, johon saa mustikoitakin uppoamaan heti litran kerrallaan tai useammankin, jos ison kukon haluaa leipoa. Taidanpa kirjata teko-ohjeen tännekin, niin jokainen joka haluaa tuota ihanaa herkkua kokeilla, saa ohjeen tästä.

MUSTIKKAKUKKO

• 150g voita tai margariinia
• 1/2 dl sokeria
• 2 1/2 dl ruisjauhoja
• 1/2 tl ruokasoodaa

Täyte:

• 8-10 dl mustikoita
• 1 1/2 rkl perunajauhoja
• 1/2 dl sokeria

Valmistusohje:

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää ruisjauho-leivinjauheseos.

Erota taikinasta vajaa 2/3 ja taputtele se uunivuoan (Ø 18 - 20 cm) pohjalle ja reunoille 3 - 4 cm korkeudelle. Taputtele loppu taikina leivinpaperille kanneksi ja laita se jääkaappiin hetkeksi.

Jos teet pakastetuista mustikoista, sulata mustikat mikrossa (nopeuttaa mustikkakukon kypsymistä). Lisää mustikoihin sokeri-perunajauhoseos. Kaada seos vuokaan. Aseta kansi päälle.

Paista 200 asteessa n. 30-40 min.

Tarjoa lämpimänä kermavaahdon tai jäätelön kanssa.

Popsittiin mustikkakukko poskiimme pihakoivun katveessa, suloisen hennon kesätuulen hivellessä poskipäitä. Leppä havisutteli somasti lehtiään ja lähimetsässä asusteleva orava hyppeli puusta puuhun. Miten minusta tuntuu, että lapsetkin olivat hipihiljaa vaikka tavallisesti pöydän ääressä käy sellainen melske, että tottumattoman korvat olisivat lujilla. Ne kun tahtovat särkyä itsellänikin tämän tästä metelin noustessa sietokyvyn yläpuolelle ;) Luonto rauhoittaa, niin sen täytyy olla.

Aurinkoinen, lämmin sää on hellinyt meitä täälläkin pohjoisessa nyt varmasti koko kesän edestä. Olisihan se ihme ollutkin, jos sääherra olisi antanut koko elokuunkin sataa tihuutta samaan tapaan kuin kesä-heinäkuussa. Miten minä nautinkaan näistä päivistä nyt! Elokuun päivissä ja illoissa kun on aivan oma viehätyksensä. Tykkään niin paljon loppukesän iltojen hämärästä tunnelmasta, illan kosteudesta, tuoksuista, kaikesta. Ulkona pihakoivun katveessa voisi istuskella ihastellen kesän kauneutta aamun pienille tunneille saakka. Päivien kääntyessä ehtoopuolelle, olen sytytellyt kynttilöitä palamaan lyhtyihin ja lasikippoihin, jotka kaivoin ulkovaraston kätköistä esille. Ne luovat pihalla iltaa istuville herkkää, utuista tunnelmaa.

Ihania elokuun päiviä kaikille!

- Kaaru-

Keittiön uusi lamppu

Niin se alkoi arki tässäkin huushollissa. Koululaiset aloittivat aherruksensa tänään. Ikäänkuin sen kunniaksi ripustettiin keittiön kattoon uusi lamppu, jota ehdinkin etsiä jo pidemmän tovin kunnes sopiva sattui kohdalle Ikeassa. Lamppu kaikkinensa on niin sopiva tuohon keittiön pöydän ylle! Ihan niin kuin se olisi ollut siinä aina :) Ja mikä ihan parasta, edullinenkin se Ikean tapaan oli. Saattaapa olla, että tuossa keittiön pöydän ääressä onkin uusi läksyjenlukupaikka.

Heinäkuun vaihduttua elokuuksi, ovat illat alkaneet hämärtyä täälläkin pohjolassa. Ilmassa on aistittavissa hienoinen tuulahdus syksyn raikkautta, vaikka lämpötila onkin kohonnut päivisin +20 asteen tuntumaan. Niin mukava kuitenkin, kun kesä saapui viimein. Nyt on tullut oltua ulkona jokaisena päivänä varmaan koko menneen kesän edestä. Mikäpä sen mukavampaa lapsillekaan kuin pulahtaa viileään jokiveteen koulusta tultua ja nauttia virvokkeita terassilla läksyjenteon lomassa.Vaikka eihän niitä läksyjä taida ihan hetkeen ollakaan. Pehmeä lasku koulun aloituksessa.

Elokuun illoissa on aivan ihana tunnelma. Aurinkokin paistaa niin somasti kullaten kaiken mihin sen säteet osuvat. Meidän pihamaa sai rehottaa pitkän tovin suloisen valkoisena apilamerenä, joka loisti entistäkin kauniimpana aina iltaisin. Eilen ja tänään sen sitten viimein leikkasimme. Puna-apilat jätimme vielä kukkimaan pihan toiselle laidalle. Kukkikoon siellä siihen saakka kunnes lakastuvat.

Tänään sisustelin leikkimökkiäkin. Kunhan saan siellä loputkin hyllyt paikalleen, kuvia on ehkä luvassa tännekin blogiin.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

-Kaaru-

Kirpparilöytöjä

Arabian Pallas-sarjan kahvikuppi, aluslautanen ja leipälautanen yht.5e

Riihimäen lasin (kannettomat) 3, 2 ja 1 litran lasipurkit. Kaksi suurinta 3e, pienin 1,5e

Vanhoja jälkiruokakulhoja 8kpl yht.4e

Arabian leipälautasia 3kpl yht.2e

Iso valkoinen leipäkori (halkaisija 40cm) 2e

Kiertelen kirpputoreja ja vanhojen tavaroiden/huonekalujen aarreaittoja aina silloin kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Kotiseudullani Pohjois-Karjalassa on useita ihania vanhojen tavaroiden kirpputoreja niiden tavallisten itsepalvelukirppareiden lisäksi. Yllä kuvatut astiat tarttuivat mukaani, kun kotiseutulomamme lopuksi kävin koluamassa useamman kirpputorin läpi. Edullisia löytöjä kaikki tyynni. Kauniita, vanhoja astioita ja käyttöesineitä. Kullakin oma tarina.

Aivan erityisesti ihastuin tuon Arabian Pallas-sarjan muotoiluun. Kahvikuppi on aivan erityisen viehkeä erilaisen muotonsa ansiosta. En ole koskaan ennen tuollaisia kuppeja missään nähnyt, jos niitä olisikin ollut enemmän, olisin taatusti ostanut niitä vitriinin kaunistukseksi enemmänkin. Olisivathan ne toki käyttöönkin päätyneet, niin kuin nyt tuo ainokainenkin päätyy, vaikka kovin pieni se vetoisuudeltaan onkin. Piripintaan mitattuna siihen mahtui vain 1,2 desiä nestettä :O Eihän se mikään miesten kahvikuppi ole ;) Liekkö musertuisi miehisessä otteessa koko kuppi, sen verran hienoa, ohutta posliinia se on. Mutta minulle, haaveilijalle, se on oikein sopivan kokoinen. 

-Kaaru-