Puutarhasynttärit ja juhannusmuistoja

Menneellä viikolla vietimme puutarhajuhlia

juhannuslapsemme syntymäpäivien merkeissä.

Peltoaukean reunalta kävimme keräämässä huolettomat niittykukkakimput maljakoihin, 

 yhdessä valmistimme keksijäätelöistä, tuoreista marjoista, vadelmamarmelaadista ja kermavaahdosta kesäisen täytekakun ja puutarhan perältä taitoimme syreenin oksia kattauksen kruunuksi.

Arkinen päivä viikon keskivaiheilla muuttui juhlahetkeksi.
Vietimme puutarhan vehreyden keskellä leppoisat juhlat oman perheväen kesken.

Lasten silmissä loisti kesän ilo ja huolettomuus

eikä omassakaan olotilassa valittamista ollut.

💜💛💜

Juhlien jälkimainingeissa, puutarhan tuoksujen ja väriloiston keskellä,

 ajatukset kulkeutuivat saapuvaan juhannukseen, kesän ja valon juhlaan.

Ympärillämme luonnon täyteläinen kauneus tarjoaa parastaan, vaikka vähän koleaa onkin.

Kaikkialla tuoksuu kesä ja päivä on pisimmillään.

Lasten kanssa olemme kulkeneet kedoilla, monensävyisiä kukkia poimien. 

Siinä luonnon ihmeellisyyttä ihastellessamme olen kertoillut heille tarinoita kukista ja 

lapsuuteni juhannuksista.

 

Lapsena vietimme juhannusta usein mökillä tai sukulaisten kanssa.

Porraspieliin tuodut koivut tuoksuivat lapsen nenään juhlavilta.

Yhdessä teimme hyvää ruokaa, jota odotellessa ukki valmisti juhannusvastat, joilla vihdoimme itseämme juhannussaunassa. Uimme ja saunoimme aamusta iltaan ja 

keskiyöllä keräännyimme juhannuskokolle.

 Ennen nukkumaanmenoa, kesäyön varhaisina tunteina, keräsimme tyynyjen alle seitsemän

 erilaista kukkaa nähdäksemme suloisia unia tulevasta sulhasestamme.

Kesäinen yö oli täynnä unelmia, lempeä tuuli helli hiuksia.

Juhannuksena kiire unohtui.

💜

 

Lapsuuden muistojen siivittämänä suuntaan katseeni tähän keskikesään, tähän juhannukseen. 

Osa perinteistä kulkee mukana saapuvaan juhlaan, 

osa on muuttanut ja muuttaa vuosien saatossa muotoaan,

muokkautuu meidän perheelle sopivaksi, meidän näköiseksemme.

Toivon kuitenkin, että sama lapsuuden huolettomuus saisi olla osana tätäkin juhannusta, 

kulkea perinteenä juhannuksesta juhannukseen.

Mieliinpainuvia keskikesän hetkiä, iloa, valoa ja levollisuutta 

toivon Sinunkin juhannukseesi.

💛💜💛

-Kaaru-

Mökillä, erämaan rauha ympärillä

 Viime sunnuntaina ajelimme kotoamme pitkän huikosen kauas pohjoiseen, 

mökillemme.

Lähdimme katsomaan, miten mökki on pitkästä talvesta selvinnyt ja 

joko sinnekin on kesä tullut.

Mitä pienemmäksi lehti puussa kävi, sen korkeammalta aurinko paistoi. 

Mökillä, erämaan sylissä, meitä odotti yöttömän yön rauha.

Auringonvalo siivilöityi metsän takaa kullaten jokitörmällä valtoimenaan kukkivat rentukat.

Lintujen laulu soi tienoon yllä ja usva leijui keveänä harsona vedenpinnalla.

Askeleet veivät rantaan, kesäyön ääniä kuulostelemaan. 

Kaikki oli niin kaunista ja seesteistä, että piti ihan hengitystä pidättää,

ettei yön tunnelma olisi rikkoutunut.

Mökillä päivät ovat täyttyneet verkkaisesta tekemisestä, yhdessäolosta ja

luonnon voimaannuttavasta levollisuudesta nauttien.

Aiemmin keväällä ostamamme punamultamaalit pääsivät viimein käyttöön. 

Hirsikerta kerrallaan mökki alkoi saada uutta väriä pintaansa. 

Siinä maalatessani oli aikaa pohtia kaikenlaista. 

Hiljaisuus ympärillä kirvoitti mieleen ajatuksia menneistä vuosista, 

eletyistä hetkistä. 

Tulevaisuudestakin.

Kun yli 13 vuotta sitten kävin ensimmäisen kerran mökkitontilla,

se kasvoi niin tiivistä pajukkoa, ettei joki sen takaa juuri erottunut.

Silloin haaveilimme mökistä ja yhteisistä hetkistä siellä. 

Silloin haaveet olivat suuria, kuin aava ulappa, 

jonka peilityyni pinta ei yhtään väreillyt.

Olimme vain me kaksi, sydän tulvillaan rakkautta.
❤

 Vuodet ovat vierineet ja tuoneet elämään monenlaista uutta.

Tietä on kuljettu toisinaan hyvinkin uuvuttavien taakkojen alla. 

Silloin elämänpolulle on piirtynyt askeleita, raskaita ja laahustavia.

Välillä taas tie on ollut helppo kulkea, askel on kantanut kevyesti kuin keijun lento. 

Virvoittavien lähteiden ääreltä väsynyt mieli on löytänyt lepopaikan.

Taakkaa on saanut keveämmäksi, mieli piristynyt.

Matka on voinut jatkua jälleen.

Elämään mahtuu monenlaista, huolien ja ilon päiviä.

Samalla elämä opettaa, lisää nöyryyttä ja auttaa näkemään lähellä olevat elämän tärkeimmät asiat.

Lahjaksi annetut.

Täällä mökillä me olemme olleet virvoittavien lähteiden äärellä.

Täällä on vain tämä hetki ja sen tuoma ilo ja voima.

Mökin hiljaisuus antaa tilaa ja rauhaa ajatuksille ja koko keholle.

Arki etääntyy.

Useana päivänä olen kulkenut kameran kanssa hitaasti, pieniä erämaan ihmeitä etsien. 

Kesä täällä, kuin meillä siellä etelässäkin, on viimevuotiseen verrattuna myöhässä. 

Koivuissa oli tullessamme pienet lehdet, tänään, neljä päivää myöhemmin ne ovat jo melkein täysimittaiset. Rentukoiden kirkkaan keltaisista kukinnoista auringonvalo heijastuu moninkertaisena. Ympäröivä luonto on heleän vihreä ja alkukesän tuoksuja täynnä. 

Aurinko paistaa yötä päivää, on lämmin.

Olen iloinnut siitä,

että saimme tänä vuonna kokea tämän sydäntä sykähdyttävän kesän tulon kaksi kertaa - ensin kotona ja nyt täällä mökillä!

Ihan olen ääneen puhellut, että tällaistako on olla lomalaisena,

auringon hyväilevä lämpö harteilla, luonnon heräilevä kauneus ympärillä,

ilman huomisen huolia, ilman murheen murustakaan. 

Että tällaistako?

💛

Mieli on herkistynyt näkemään ja tuntemaan. 

On ollut aikaa vain olla ja nauttia kaikesta läsnäolevasta.

Aivan erityisesti olen iloinnut lasten leikistä. 

Täällä ei ole ollut heilläkään toimetonta hetkeä. 

Luovuudella ei ole rajoja, sanotaan. Se pitää kyllä paikkaansa. 

Yhtenä päivänä lapset keksivät rakennella luonnosta löytyvistä materiaaleista maatilan, joka on laajentunut päivien kuluessa.

Samat leikit ovat olleet lapsilla vuosikymmeniä sitten kuin tänäkin päivänä.

Kävyt ovat muuttuneet lampaiksi, lehmiksi, porsaiksi. 

Kepeistä on rakentunut aitauksia, kiviä on aseteltu reunustamaan pihamaita. 

Pehmeästä sammaleesta talot ovat saaneet kattonsa. 

Tässä minä istun ja katselen heidän leikkiään sydän pakahtumaisillaan.

💛💛💛

Olen tehnyt tästä hetkestä ja tästä mökkireissusta muistamisen arvoisen. 

Päivien tunnelmat tallentuvat kameran uumeniin, mutta rakkaimmat niistä painuvat muistoiksi sydämen sopukoihin. Yhdessä rakennamme kesämuistoja, joiden voimaannuttaviin ja kiireettömiin hetkiin on mukava vuosien päästä palata.

 Kesän ihania hetkiä myöskin Sinulle, joka täällä blogissani piipahdat.

💛💛💛

-Kaaru-

Tuomen tuoksua ja raparperipiirakkaa

Kovin suuria tunteita on kätkeytynyt menneisiin viikkoihin ja päiviin.

Niin suuria, etten ole tunteikkaana ihmisenä kyyneliltäkään välttynyt.

Viime viikon loppupuolella vietimme koululaistemme koulunpäättäjäisiä kevätjuhlan merkeissä.

Sydän ihastusta täynnä katselin ja kuuntelin, kuinka he tärkeänä roolissaan esittivät oman osuutensa ohjelmasta ja lauloivat lopuksi suvivirren sydämensä pohjasta saakka.

Kesäiset sanat: "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen.." saattelivat heidät ansaitulle lomalle.

*** *** ***

Suvivirsi - se saa usein silmäkulmat kosteiksi. 

Se nostaa mieleen ihania muistoja lapsuudesta, 

elämän saavutuksista ja suurista onnen tunteista.

Sitä laulaessa havahtuu siihen, miten nopeasti vuodet ovat vierineet 

ja tuoneet jokainen tullessaan elämääni syvää sisältöä. 

Nuorin tyttäreni on nyt sen ikäinen kuin minä niinä vuosina, 

jonne varhaisimmat muistoni vievät. Onhan se vähän haikeaakin, että lapseni kasvavat yhä kauemmaksi minusta. Etteivät he enää olekaan niin kiinteästi osa minua. 

Jokainen uusi kesäloman alkaminen jättää taakseen yhden kasvun vuoden. 

Jokaisen vuoden jälkeen huokaan, kunpa ajan voisikin pysäyttää. 

Edes pieneksi hetkiseksi. 

Ja yhtäaikaa näen lapseni vieläkin vanhempina 

ja iloitsen heidän kasvunsa ja kehityksensä joka askeleesta.

Ensimmäinen lomaviikko on tullut keskiviikkoehtooseen. 

Tähänkin viikkoon on mahtunut monta ihanaa hetkeä yhdessä lasten kanssa, 

vaikka vielä hetki sitten painiskelin mielessäni sen ajatuksen kanssa, miten me jaksamme koko pitkän kesän syksyyn saakka. Ihan ilman aikatauluja ja rutiineja.

Onneksi lapset eivät kaipaa suuria elämyksiä, vaan tulevat onnellisiksi siitä, 

että saamme tuohuta päivät yhdessä. 

Ja olla lähekkäin.

💜

Lämpö on hellinyt tämän viikon, vaikka vielä viime viikolla ihmettelimme, 

minne kesän lämpö on karannut. Kauan sitä sai tänä vuonna odotella. 

Mutta odotus palkittiin, kuten aina tapahtuu.

Ihana lämpö saapui viimein. 💛

Tässä hetkessä kasvun voima on valtava.

Jokaisena uutena aamuna kukkapenkistä löytyy yön aikana kukkaan puhjenneita perennoja, 

tuomi tuoksuu ja pihasyreeni sekä pihlaja avaavat nuppunsa ihan kohta. 

Marjapensaat ovat täynnä kukintoja, mehiläiset surisevat niissä.

Ojanpientareilla, mäkien notkelmissa ja peltoaukeilla niittykukat ovat aloittaneet kukintansa.

Käki kukkuu onnellisia vuosia ja taivaanvuohi määkii lähimetsän takamailla.

Kun katselen ja kuulostelen kaikkea tätä kauneutta, 

sydämessäni liikahtaa jotakin äärettömän herkkää.

Kesä on tullut.

💛💚💛

Tänä aamuna huomasin raparperien kasvattaneen lämmöstä intoutuneina 

varsiaan niin paljon, että piti kerätä kesän ensimmäinen sato talteen.

 Niitä siinä maasta ylös nyhtäessäni puhelin ääneen, josko leivottaisi raparperipiirakkaa. 

Eipä tarvinnut enempää houkutella, kun tyttäreni päättivät ryhtyä tuumasta toimeen. 

Saatiin päiväkahville tuoretta ja makoisaa raparperipiirakkaa, jota maistelimme jäätelön kera vaahteran katveeseen katetun pöydän ääressä.

Piiraasta tuli niin hyvää, että taidan tallettaa ohjeen tännekin blogiin itselleni muistiin

ja teille kaikille inspiraatioksi ja iloksi. 

💜💜

Raparperipiirakka

3 kananmunaa

3 dl sokeria

1 dl voisulaa

1 1/2 dl maitoa tai kermaa

4 1/2 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 litra raparperia

Kuorrutus:

3 dl kermaa tai maitoa

1 1/2 dl sokeria

3 rkl voita

2 rkl perunajauhoja

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää kerma/ maito.

Sekoita kuivat aineet taikinaan. Lisää lopuksi voisula.

Levitä taikina uunivuokaan ja ripottele pinnalle raparperipalat.

Sekoita kuorrutuksen aineet kattilassa ja sakeuta. Älä keitä!

Kaada kuorrutus raparperien päälle. Paista piirakkaa 200 asteessa n. 25-30 minuuttia.

Tarjoile sellaisenaan tai jäätelön kera.

Kesätuulen lempeitä lauluja juuri Sinulle!

💚💚💚

-Kaaru-