Kultainen joulu

Niin tuli joulu. 

Tuli sydämiin ja mieliin.

 Asettui taloksi ja toi tullessaan joulun suloisen ja hartaan tunnelman. 

Toi kotiimme perinteet ja muistot. 

Kauniit tavat. 

Sukupolvelta toiselle kulkeutuneet, rakkaudella vaalitut.

Joulumme oli jälleen iloa ja riemua, onnea yhdessäolosta.

Ja silti hieman kaihoisa, kuten joulu usein.

Kultainen, muistojen joulu.
 ❤

Vuodet vierivät ja joulut seuraavat toisiaan, perinteiksi muodostuneet asiat eivät kuitenkaan vanhene. Niissä muistoissa ja tavoissa on koko joulun kauneus, haikeuskin. 

Vanhojen perinteiden rinnalle tulee uusia perinteitä.

Jäävät osaksi joulujamme.

Joka vuosi.

❤

Pyhien jälkeen tulee arki, vaikka joulun lämmön soisi jatkuvan pitempäänkin. 

Ja silti, samalla kertaa, arki on ihan tervetullut. 

Joulun lämmöstä ja yhdessäolosta ammennetuin voimin arjen jaksaa taas kohdata. 

Joulun muistot sydämen sopukoihin tallennettuina. 

Juhlasta voimaantuneena.

❤

Vaikka joulu on jo ohi, sen suloinen tunnelma säilyy kodissamme loppiaiseen saakka. 

On aikaa nuuhkia joulukukkien tuoksua. 

Kiertää lasten nukahdettua huoneesta toiseen, hiljaisessa kodissa.

Viipyillä vielä hetki ohikiitäneen joulunajan muistoissa.
On aikaa itselle ja puolisolle. On aikaa istahtaa iltateelle. Yhdessä.
Muistella mennyttä vuotta ja suunnata ajatuksensa luottavaisesti kohti tulevaa.

Menneisyys ja tulevaisuus käsikädessä pienen hetken. 

Sydämessa nöyrä kiitollisuus tästä joulusta.
Ja kuluneesta vuodesta.

❤

Kaunista joulukuun viimeistä viikkoa täällä piipahtaville!

-Kaaru-

Joulurauhaa

Joulun valoa sinulle, 

joka nyt olet yksinäinen.

Joulun lämpöä sinulle,

jonka yli käy viima jäinen.

Joulun valoa sinulle,

joka et tunne joulumieltä.

Tulla saat seimen äärelle.

Sinä löytää voit joulun sieltä.

Joulun valoa sinulle,

jonka suru on tänään suuri.

Kuuletko laulua enkelin?

Siinä viesti on sinulle juuri.

Joulun valoa sinulle,

tänään tapahtuu jotakin uutta.

Seimen lapsi on luonasi

täynnä rakkauden salaisuutta. 

-Anna-Mari Kaskinen-

Tämän runon sanojen myötä tahdon toivottaa 

Sinulle, blogini lukija, kaunista ja muistojen täyteistä joulua.
Pidetään toisistamme huolta ❤

-Kaaru-

DIY tontut

Yksi joulun lähestymisen varma merkki on se, että ompelukone surisee aamusta iltaan valmistaen lahjoja kaikille rakkaille. Ystäville, sukulaisille, kummilapsille, perheenjäsenille sekä itsellekin. 

On valmistunut kaikenlaisia salaisuuksia paketteihin käärittäviksi, postipojan mukaan lähteviksi. Saapuvan joulun alla sain lahjaompelusten lisäksi tehtyä jotain sellaistakin, josta olen jo vuosia haaveillut.

Meille muutti tonttupariskunta. 

Tyttö ja poika. 

Mailegin nisseistä ajatus lähti. 

Jo vuosien ajan noita söpöjä tonttuja olen ihastellen katsellut 

ja monta kertaa ajatellut, että olisipa ihana jos meilläkin olisi sellaisia.

 Kovin ovat kalliita, joten haaveeksi ovat jääneet. 

Niinpä päätin kokeilla, onnistuisiko niitä ommella itse. 

Suurena innoittajana toimi Valkoisen talon Eerika. Hän oli ommellut aivan ihastuttavan kalenteritontun lapsilleen muutamia vuosia sitten, josta vilahti kuva tämänkin joulun alla hänen blogissaan.

Kiitos inspiraatiosta, Eerika! ❤

Ensin valmistui tyttö. Kovin oli yksinäinen, kaipasi kaveria. 

 Niinpä ompelin seuraksi pojan. 

Ajattelin, että nyt on hyvä, sillä:

Kaksin aina kaunihimpi ❤

Ei se kuitenkaan siihen jäänyt. Ompelin vielä kaksi lisää.

Siinähän kävi nimittäin niin, että...

..neljävuotiaani ihastui tonttuihin niin kovin, 

että on leikkinyt niillä päivittäin siitä lähtien kun ne valmistuivat. 

Sitten eräänä päivänä kuului herttainen toive: 

Äiti, minä haluaisin kaksi tyttötonttua joululahjaksi.

Sydän sykertyi onnesta, silmä kostui kyynelestä. 

Jotain lämmintä kulki läpi kehon. Rakas lapseni! 

Tartuin suloiseen toiveeseen, vaikka olinkin jo nostellut ompelutarvikkeet 

kaapin kätköihin joulutauolle. Salassa ompelin, valmiiksi sain. 

Kiepautin tontut lahjakäärön sisään ja sujautin 

paketin pukinkonttiin odottelemaan jouluaattoiltaa. 

Enää neljä yötä jouluun, lapseni laski.

Ja minä hyrisin onnea sisimmässäni.

Pientä odottaa yllätys ❤

Siinä ne napottavat sohvan nurkassa, joulunajan kaunistukseksi ompelemani tontut. 

Nauttivat saapuvan yön hiljaisuudesta. 

Päivän leikit ovat tauonneet, lapset lähteneet matkalle unen maahan.

Saavat tontutkin huilia hetken.


Jouluviikon iloa Sinulle!

-Kaaru-

p.s Tontun kaavat löytyivät pienen etsinnän jälkeen täältä. Pienensin olemassaolevaa kaavaa hieman. Tontuista tuli näin ollen noin 52 cm pitkiä.

Vaatteiden kaavat piirsin itse.

Tähtityynyjä ja lapsuusmuistoja

Tein kesällä uuden viirinauhan kahden nuorimman tyttären huoneeseen. 

Hempeän, vaaleanpunavoittoisen. Se on kuin perhonen kukan terälehdellä. 

Kesäisen ihana. 

Samaan sarjaan ajattelin ompelevani myös uudet tyynynpäälliset, 

mutta sopivan erilaista mallia ei löytynyt. 

Tuli syksy ja kaikki kiireet sen myötä. Unohtui tyynynpäällisten ompelu. 

Kuukaudet kuluivat, ajatus pysyi. 

Ihan huomaamatta oltiinkin jo joulukuussa, 

jonka myötä tulivat kaikki ihanat, inspiroivat joulukalenterit. 

jollaisia useat blogiystäväni olivat suunnitelleet tekevänsä lukijoidensa iloksi. ❤

 Sieltä se sitten löytyi, Punaisen tuvan Pikku akan ihanasta, käsityöpainoitteisesta joulukalenterista.

Joulukuun yhdeksännen päivän luukusta paljastui herttaiset tähtityynyt, 

punaisen ja harmaan sävyissä. Silloin tiesin, millaiset tyynyt ompelen.

Sydänlämpöinen kiitos Pikku akka tästä ihanasta ideasta! ❤

Nyt meilläkin on kaksi ihanaa tähtityynyä, väreiltään tyttärien huoneeseen sopivat. 

Ai että tykkään ja lapsetkin tykkää!

Keräilin lapsena kiiltokuvia. Sellaisia ihania kimaltavia ja kohokuviollisia. 

Lähikaupan joulukoristehyllyssä silmiini osuivat tutunnäköiset enkelit, 

massasta tehdyt, jotka olivat kuin lapsuuteni kiiltokuvat. 

Pysähdyin hypistelemään ihania, vanhaa aikaa henkiviä kuusenkoristeita,

 jotka olivat ilokseni päätyneet jo alennukseen. 

Ne veivät lapsuuden muistoihin. 

Niistä kiiltokuvista äitini teki kuusenkoristeita,

 haitarihelmaisia enkeleitä: valkoisia, vaaleanpunaisia ja -sinisiä. 

Ne olivat rakkaita koristeita, jotka ripustettiin joulukuuseen vuodesta toiseen vielä silloinkin, 

kun niiden helmat olivat ajansaatossa haurastuneet ja repeilleet. 

En voinut vastustaa noita muistojen enkeleitä lähikaupan hyllyssä, joten mukaani tarttui pari pakettia. Ripustin osan niistä pieneen kuuseen, samaisten tytärten huoneeseen, 

jonne tähtityynytkin ompelin. 

Kunhan lapset palaavat koulusta, kerron enkelien tarinan heillekin. ❤

Jouluisia tähtihetkiä Sinulle!

-Kaaru-

Jouluisia makumuistoja

Joulua valmistellessa mieleen palautuu ihania makumuistoja lapsuuden jouluista. 

Niistä herkuista, jotka kulkivat mukana usein joulusta jouluun. 

Joiden tuoksu vei osaltaan ajatukset saapuvaan juhlaan ja sen ihanaan tunnelmaan.

Osa sellaisista resepteistä, niin minun kuin puolisoni kotoa ovat tulleet jäädäkseen oman perheemmekin jouluihin,
nivoutuen meidän näköiseksi ja meitä miellyttäväksi kokonaisuudeksi, makuineen ja tunnelmineen.

Eilen ja tänään vietimme lasten kanssa mukavan yhteisen hetken jouluisia leivonnaisia leipoen.

Leivottiin mm. varhaisilta lapsuuteni vuosilta tuttuja, noita pyöreitä amerikanmakuisia,

  miltei lautasen kokoisia keksejä, joiden pehmeästä keksisydämestä löytyi 

milloin mitäkin yllätyksiä pienien sattumien muodossa. 

Niitä keksejä katselimme lähileipomon ikkunan läpi vesi kielellä, 

silloin 80-luvun loppu- ja 90-luvun alkupuolella,

kunnes viimein opimme tekemään niitä itse.

En muista olenko joskus aiemmin kirjannut tämän cookies-ohjeen muistiin tänne blogiin,
mutta vaikka olisinkin, kertaushan ei kenellekään pahaa tee. 😊

Perustaikina on kaikissa sama.

Sisustaa voi muokata mieleisekseen lisäämällä taikinan sekaan
omien makumieltymysten mukaisia sattumia.
Me teimme tällä kertaa joulunmakuisia karpalo-valkosuklaacookieseja.

COOKIES n.30-40 kpl

125g voita tai margariinia

1,25 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

1 kananmuna

3 dl vehnäjauhoja (osan voi korvata kaurahiutaleilla)

1 tl vaniljasokeria

1/2 tl ruokasoodaa

1/2 tl suolaa

150g valkosuklaata

1 1/2 dl kuivattuja karpaloita

Vain taivas lienee rajana, mitä cookies-taikinan joukkoon voi laittaa.

Sinne sopivat valkosuklaan ja karpaloiden tilalta myös erilaiset pähkinät, 

tumma- ja maitosuklaa, ryynit ja siemenet. 

Erilaisia variaatioita on mukava kokeilla!

Sekoita keskenään kuivat aineet.

Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi. 

Lisää joukkoon hyvin sekoittaen kananmuna,

jonka jälkeen kuivat aineet.

Pyörittele taikinasta pieniä palleroita ja nostele ne harvakseltaan leivinpaperin päälle

 uunipellille. Kannattaa jättää reilusti tilaa palleroiden väliin, sillä ne leviävät ja litistyvät paistuessaan.

Paista cookiet uunin keskitasolla 190 asteessa n.8-10 minuuttia, kunnes cookiet ovat kauniin kullanruskeita.
Cookiet jähmettyvät jäähtyessään, joten nosta ne uunista ottamisen jälkeen

tasaiselle alustalle jäähtymään.

Nyt on leivonnaiset tämän päivän osalta leivottu.

Käsillä kiireettömän iltapäivän hetki.

Leivonnaisten viipyilevä tuoksu kodin jokaisessa sopessa.

Joulun tuntu rauhallisessa kodissa.

Näistä tunnelmista on joulukuun kolmannen päivän glögihetki rakennettu. ❤

❤ Levollista joulukuun kolmannen päivän iltaa kaikille.❤

-Kaaru-

Kohti joulua

Joulukuun ensimmäinen päivä alkaa kääntyä kohti ehtoopuolta.

Tämä päivä on vierähtänyt kotosalla paikkoja järjestellen.

Päivällä, lasten ollessa koulussa, sain viimein tehtyä monta sellaista hommaa, 

jotka ovat jo kauan odottaneet tekijäänsä. 

Viikkasin ja järjestelin vailla paikkaa olleet vanhat pitsilakanat, 

tyynyliinat, liinat ja pitsiliinat makuuhuoneemme vanhan lipaston laatikoihin, 

jonka ostin paikalliselta kirpputorilta muutaman kympin hintaan, tässä syksyllä.

Arkisten askareiden lomassa hyräilin joululauluja, sytyttelin kynttilöihin tulet ja tunnelmoin lähestyvää joulua.

Siinä viikatessani katsahdin ulos ikkunasta.

Kevyt pakkassää oli yön aikana kietonut lähitienoon huurrehuntuun.

Taivaalta leijaili alas lumihiutaleita, pehmeästi ja kevyesti.

Maa sai hiljalleen ylleen pumpulinpehmeän, valkoisen ja puhtaan lumilakanan.

Tartuin tilaisuuteen ja lähdin iltapäivän hämärässä pienelle kävelylenkille ihan tuohon kodin lähistölle. Useiden talojen ikkunoista loisti ulos lämmin valo ja tunnelma.

Vanhat talot ja mökit pihapiireineen näyttivät valtavan kutsuvilta siinä lumisen maiseman syleilyssä. 

Niistä huokui lähimaastoon saapuvan joulun tunnelma. 

Se näkyi valoina ja kynttilälyhtyinä porraspielissä ja pihapuissa.

Se tuoksui jouluisina leivonnaisina ilmassa. 

Se tuntui pakahduttavana ilona sydänalassa!

Öiden laskeminen jouluun, tuohon talven kaivattuun juhlaan, alkoi tänään. ❤

Mieli alkaa virittäytyä pienin askelin joulun tunnelmaan ja hiljentyä joulun suloisen sanoman äärelle.

Vuodet vierivät ja joulut seuraavat toisiaan. Jotkut perinteet säilyvät muuttumattomina vuodesta toiseen, toiset elävät elämäntilanteiden mukaan. Jokaista joulua ennen ajatukset täyttyvät samoista aatoksista, toiveista ja odotuksista. 

Joulun kaipuusta. 

Vielä on kuitenkin monta mukavaa hetkeä kokematta 

ja elämättä ennen kuin joulun ihana tunnelma on totta.

Yksi niistä on lahjojen tekeminen. 

Päätin, että ne muistamiset, jotka lähtevät muille kuin perheenjäsenille, 

ovat tänä vuonna itsetehtyjä pieniä muistamisia.

Vaikkei lahjat joulussa tärkeintä olekaan, on mukava muistaa kaukana asuvaa sukulaista tai ystävää.

Pieni lahja saa aikaan hyvän mielen niin saajassa kuin antajassakin. ❤

Täksi jouluksi tein lahjan myös itselleni. Elämässä tuli yllättäen vastaan mutkia,  joiden takaa avautui odottamaton maisema. Mielen kapinoidessa vastaan, rupesin virkkaamaan. Ensin valmistui yksi kukka, sitten toinen ja kolmas. Kohta kukkia oli pitkälle toistakymmentä. Mietin, mitähän niistä tekisin. Syntyi ajatus tyynynpäällisestä.

Löysin sopivan ohjeenkin tyynynpäällisen kokoamiseen, mutta lopulta sovelsin ohjetta niin paljon, että siitä tulikin aivan omannäköinen. Ei se täydellinen ole, mutta eihän elämäkään sellaista aina ole. Siinä näkyy kolhut ja virheet, kuten elämässäkin.

Lopputulokseen olen kuitenkin oikein tyytyväinen. ❤

❤ Ihanaa joulun odotuksen aikaa, Sinulle ❤

-Kaaru-