Tauon paikka

On aika puhjeta kukkaan,

on aika kukoistaa,

on aika lakastua ja mennä pois.

Kaikella on oma aikansa ja paikkansa 

tässä elämässä.

Viimeaikoina on tuntunut usein siltä, 

etten jaksa, en kykene, 

että voimani loppuvat liian varhain 

ja moni mukava asia jää siksi keskeneräiseksi. 

Elämä on sellaista,
että se pitää sisällään monenlaisia vaiheita.
Se on saamista ja luopumista.
Antavaa ja ottavaa.

Jotta jotain uutta voisi tulla tilalle,
on luovuttava jostain vanhasta.

 Siksi ajattelin ottaa etäisyyttä blogiini
ja
keskittyä hetkiseksi kaikkeen siihen, 

mistä voimani tällä hetkellä ammennan,

mistä ilon elämääni löydän. 

Sillä kyllä sydän tietää sen, 

missä kulkevat voimieni rajat.

En kuitenkaan halua jättää jäähyväisiä,

sillä se olisi liian lopullista.

Ehkä tulee vielä päivä, 

jolloin palaan takaisin,
jolloin voimavarani ovat vahvistuneet
ja elämä muutakin kuin ruuhkavuosien täyttämää.

Ehkä joskus.

🌸🍃🌸🍃🌸

"Tässä päivässä haikeiden sävelten kaiku,

kuin jäähyväisten, joita ei haluaisi jättää.

Tässä päivässä kauneutta kylmyyden keskellä,

sydämessä tuhansia sanoja: 

lempeitä, hyväileviä, keveitä
kuin taivaalta alas leijailevia lumihiutaleita, 

joita kaikkia ei saa kiinni, vaikka haluaisikin. 

On vain katsottava,
kun ne leijailevat alas maahan ja sulavat.
On luovuttava.

 Mutta hetken ajan on saanut nähdä
jotain haurasta ja kaunista."

-tuntematon-

Onnellisia kesäpäivien askeleita Sinulle,

blogini lukija.

💗

-Kaaru-