Samettisen pehmeä gluteeniton mustikkajuustokakku

Meillä kävi vieraita. Miten se piristääkin arkea!

Päätin leipoa iltapalapöytään mustikkaisen juustokakun. 
Gluteenittomana, jotta sitä pystyisivät kaikki syömään. 
Onnistui kyllä yli odotusten <3

Samettisen pehmeä gluteeniton mustikkajuustokakku

Pohja:

Gluteenittomia suklaatäytekeksejä 175g

Sulatettua voita n.50g

Täyte:

2,5 dl flora vispiä tai flora vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

200g tuorejuustoa (philadelphia tms.)

1,5 dl soseutettua mustikkaa

1 tl vaniljasokeria

3/4 dl sokeria (puoli desiäkin riittää vallan mainiosti)

tilkka sitruunamehua

5 liivatelehteä

2 rkl vettä

Murskaa keksit hienoksi muruksi ja sekoita joukkoon sulatettu voi. 

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Painele seos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. 

Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään täytteen tekemisen ajaksi. 

Vaahdota flora vispi tai flora vaniljakastike tukevaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon tuorejuusto, soseutettu mustikka, sokerit ja sitruunamehu. Sekoita tasaiseksi. 

Kiehauta kaksi ruokalusikallista vettä pienessä kattilassa. Sekoita liivatelehdet yksitellen kuumaan veteen. Kaada kuuma liivateliemi ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan sekoittaen. 

Kaada täyte vuokaan ja levitä tasaiseksi. Nosta kakku jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi.

Kesäisen hento koristelu syntyi tällä kertaa pakastemustikoista sekä tuoreista mustikanvarvuista. Kesän yksi ihanimpia puolia onkin juuri se, että tuoreita kakun koristeita on metsä ja pihapiiri täynnä <3

Nimensä veroisesti juustokakku maistuu todellakin samettisen pehmeältä. Maku on myöskin mukavan kesäinen ja ihanan raikas! Sokeriakin on juuri sopivasti, niin ettei kakku ole myöskään liian makea. 

Suosittelen kokeilemaan!

-Kaaru-

Pitsilakanoita

Viime viikonlopulla kiersimme ystävieni kanssa muutamia kirpputoreja läpi. Enpä tiennytkään, että Hirvaskankaan ABC:n takanakin on kirpputori. Vieläpä valtavan iso! Jos vain olisimme peräkärryn kanssa olleet liikenteessä, olisipa saattanut mukaan lähteä muuan vanha huonekalukin. Kaikkea kaunista sieltä olisi saanut. Verrattain edullisestikin.

Mukaan tarttui pärekori ja pari vanhaa pitsilakanaa. Käsinvirkattuja, käsinommeltuja. Niin kauniita, niin monikäyttöisiä <3 Pitkäänpä näitäkin sai etsiä, että sopuhinnalla tuli vastaan. Jotenkin vaan kaiken vanhan tavaran hinnat tuntuvat nousseen viimeisten viiden vuoden aikana. Enää ei niitä todellisia löytöjä ihan joka kirpparilta teekään. Onni onkin sitä suurempi sitten, kun jotain vanhaa ja kaunista löytyy edullisesti.

Nämä ovat kyllä niin huolella ja siististi tehtyjä, etten oikein enää niin varma olekaan haluanko näitä ruveta pätkimään pienemmiksi. Olin ajatellut tehdä näistä verhot kodinhoitohuoneen ja pienen vessan ikkunoihin. Taidanpa sittenkin muuttaa suunnitelmia ja säästää nämä sellaisina kuin ovat. Ihanat, ihanat pitsilakanat <3

-Kaaru-

Tuomen tuoksua

Tuomi kukkii parhaillaan. Tuo ihastuttava tuomi! Minä niin rakastan sen tuoksua <3

Se tuo mukanaan ihania tuoksumuistoja lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisuudestakin. 

Tuoksun taakse kätkeytyy monta ihanaa hetkeä ja tilannetta. Rakkaita muistoja.

Siksi niitä on aina saatava maljakkoonkin kimppu tai kaksi. 

Kesän tuoksua tupaan tuomaan.

Keräsin kimpun Arabian vanhaan kannuun (joka löytyi kirpparilta viikonloppuna), mutta heti kohta sen jälkeen huomasin oksien olevan täynnä kirvoja! Poishan ne oli heitettävä.

Yhdessä ainoassa oksassa niitä ei ollut, joten sen jätin vielä maljakkoon. 

Suloista tuoksuaan levittämään torpan joka nurkkaan.

Siinä se nyt nököttää, puusohvan edustalla, johon edelleenkin haaveilen jonain päivänä löytäväni sopivankokoisen ja -näköisen sohvapöydän. 
Vuosien haave, joka nostaa päätään aina välillä.

Ehkä minä sen joskus löydän.

Sitten kun sitä vähiten osaan etsiä :)

Menneenä viikonloppuna vietimme ystävieni kanssa mieliinpainuvan mökkiloman luonnonkauniissa maaseutumaisemassa Keski-Suomen sydämessä. 
Hajamielisyyksissäni unohdin kameran kotiin ja sekös harmitti niin! 
Mutta kaikki näkemämme ja kokemamme talletettiin visusti mielen sopukoihin.
 Niihin muistoihin on mukava palata sitten joskus, kun ikävä ystäviä tulee.

Seuraavina vuosina muistan sen loman varmasti tuomen tuoksustakin.

Se kun sopivasti puhkesi kukkaan juuri tuolloin.

Mä metsän polkua kuljen
kesä-illalla aatteissain
ja riemusta rintani paisuu
ja ma laulelen, laulelen vain.

Tuoll’ lehdossa vaaran alla
oli kummia äskettäin,
niin vienoa, ihmeellistä
all’ lehvien vehreäin.

Mä miekkonen vain sen tiedän,
minä vain sekä muuan muu
ja lehdon lempivä kerttu
ja tuoksuva tuomipuu.”

Eino Leino, Laulun lahja

Kesäisiä päiviä kaikille!
Ja lämpimästi tervetuloa uudet lukijat <3

-Kaaru-

Äitienpäivänä

"Kaiken se näkee, 

kaiken se kuulee,

kaiken se arvaa ja todeksi luulee:

vaan ei se kaikkea tiedä, 

ei se kaikkea usko, ei siedä.

Ei mankumista, ei petkutusta,

ei vinkumista, ei metkutusta.

Sen toimissa on vipinää,

sen puheissa on kipinää.

Sen silmissä hehkuu tulta,

se on meidän ÄITIKULTA!"

Hyvää äitienpäivää rakas äiti!

Näin kirjoitti vanhin tyttäremme äitienpäiväkortissaan, jonka tänä aamuna sain laulun saattelemana aamupalapöytään :) Ihaninta äitienpäivässä lieneekin nämä lasten lahjat. Ajatuksella ja rakkaudella tehdyt ja piilossa pidetyt. Vihjailua tehdyistä lahjoista sain jo menneellä viikolla, eihän sitä ihan täysin salassa maltettu pitää, että minulle oltiin jotain koulussa tehty :)

Kaikki äidistäni:

Äitini on 33 vuotta vanha.

Hänen tekemänsä paras ruoka on kalakeitto.

Kun olen koulussa, äitini tekee ruuan.

Usein leivotaan yhdessä.

Äitini on erityinen, koska

hän on rakas.

Äitini näyttää kauniilta, kun

hänellä on ponnari.

Hyvää äitienpäivää! 

Näin toivotteli puolestaan ekaluokkalainen tyttäreni kera tekemiensä lahjojen. 

Voi tätä onnen määrää!

Ihastuttavaa ja onnellista äitienpäivää!

-Kaaru-