lauantai 27. toukokuuta 2017

Pikkupojan nurkkauksen uusi matto



Pienen poikasemme nurkkaus on ollut vailla mattoa jo kauan. Tila on pieni, joten kysymykseen eivät ole tulleet suuret matot, vaikka monia kauniita sellaisia on vastaan tullutkin. 
Niinpä ilahduin valtavasti, kun sain kevättalvella kauniita käsintehtyjä mattoja valmistavalta Sukhimatoilta yhteydenoton, jossa he ehdottivat blogiyhteistyötä.

 Aivan erityisesti ihastuin Sukhimattojen ideologiaan, joka on ihanan lämminhenkinen: 
"Toivomme pystyvämme tarjoamaan vaihtoehdon massatuotannolle eli valmistamaan kauniita mattoja, jotka tulevat suoraan käsityöläisiltä ja joille puolestaan tarjoamme mahdollisuuden työskennellä kotona joustavasti muun elinkeinon ohella." 

Sukhimatot ovat oikeita hyvänmielen mattoja!  


Sukhimattojen valikoimaa selatessani ihastuin kahteen erilaiseen mattotyyppiin, marokkolaisiin Beni Ouarain- mattoihin sekä nepalilaisiin huopapallomattoihin. Molemmat ovat vaaleita, pehmeitä ja kauniita. Juuri sellaisia, jotka sopivat skandinaaviseen tyyliin paremmin kuin hyvin.

Olin jo aiemmin etsinyt tähän nurkkaukseen pyöreää mattoa, joten kun näin suloiset, yksittäisistä huopapalloista kootut matot Sukhimattojen valikoimassa, valintani oli sillä selvä: juuri tuollainen sopisi pikkupojan sängyn ja pöydän väliin jäävään tilaan ja toisi sekä pyöreällä muodollaan että villan pehmeydellään tilaan omaa ihanaa tunnelmaansa ja lämpöä jalkojen alle.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin kauniin harmaaseen Aspru-mattoon,
sillä ajattelin sen sopivan hyvin nurkkauksen värimaailmaan.
Niinpä matto laitettiin tilaukseen ja minä jäin odottelemaan mattoa saapuvaksi. 
Mattoa odotellessani tutustuin Sukhimattojen sivuihin ja ideologiaan lähemmin ja kirjoittelin siitä innostuneena yhteistyöpostaukseni asian tiimoilta. :)



Kun sitten sain sähköpostiini vahvistuksen, että matto on saatu valmiiksi ja lähetetty kaukaa Nepalista kohti koti-Suomea, samaisessa sähköpostissa oli tervehdys myös maton valmistajalta, naiselta nimeltä Rita Sharma. Mukana oli myös hänen hymyilevä kuvansa. 
Miten sydäntälämmittävää olikaan saada tietää, kuka maton on juuri meille ilolla ja ammattitaidolla valmistanut!


Täytyy kyllä sanoa, että nyt kun matto on ehtinyt olla jo jonkin aikaa käytössä, se vastaa odotuksiani aivan täydellisesti. Pysyy liukkaallakin lattialla ihmeen hyvin paikoillaan, on yllättävän kevyt, vaikka villaa onkin, helppo puhdistaa ja mikä ihaninta, on aivan ihastuttavan pehmeä jalkojen alla.
Matto sopii paikalleen paremmin kuin hyvin. Siihen tykästyi myös sen jokapäiväinen käyttäjä, pieni poikasemme, jonka söpö hyppivä pupunen pääsi näiden kuvien päätähdeksi.
💙



Jos kiinnostuit matoista enemmän, käyhän tutustumassa Sukhimattoihin heidän sivuillaan. 
Matot tilataan suoraa tekijältä, eikä varastoja tai ylimääräisiä välikäsiä tarvita. Näin saadaan alusta loppuun saakka käsityönä valmistetuille matoille hintakin ystävällisemmäksi ostajalle.

Suuret kiitokset vielä Sukhimatoille inspiroivasta ja ihanasta yhteistyöstä sekä Ritalle taidokkaasti tehdystä matosta!

-Kaaru-

-Yhteistyössä Sukhimatot-


lauantai 13. toukokuuta 2017

Ajatuksia onnellisuudesta


Koleat kevätpäivät ovat seuranneet toisiaan.
Kevät ei tänä vuonna kiirehdi.
Silti kaikki valmistuu ajallaan.
Kiirehtimättä. 
Kuten nuo pienet puutarhan sulostuttajat:
idän sinililjat, helmililjat, narsissit, krookukset ja kohta tulppaanitkin.
Sieltä ne työntyvät ylös maasta kylmää keliä uhmaten.
Eivät kavahda lumisateisia päiviä, 
koleaa tuulta eikä pakkasöitä, 
kuten me ihmiset.
Vaan avaavat nuppusiaan yksi toisensa perään elämän voimaan luottaen ja 
levittäytyvät sinisenä, keltaisena ja valkoisena mattona pitkin pihaa ja kukkapenkkejä.
Tuovat tullessaan ilon ja toivon kevään lämmöstä.
💛


Viimeaikoina olen pohtinut onnellisuutta.
Joskus onnen löytymiseen tarvitaan enemmän ponnisteluja, joskus riittää vähemmän.
Aina matka ei kulje omien suunnitelmien mukaan.
Tie saattaa olla mutkainen ja kuoppainen. 
Mäennyppylän takaa avautuu odottamaton maisema.
Aurinkokin vetäytyy pilveen.
Elämän varjoissa värit himmenevät.
Sumu estää näkemästä kauas.
 Silloin onnea täytyy etsiä läheltä.

 
Onni löytyy, vaikka taivas olisi pilvessä ja pilvet itkisivät elämän murheita.
Onneen ei loppujen lopuksi tarvita kovin suuria asioita.
Onni rakentuu pienistä palasista.

Joskus onneen riittää se, kun istuu sinitaivaan alla hetken ja
katselee kumpupilvien lipumista taivaankannella.
Joskus onni löytyy omasta puutarhasta:
kukista, linnuista, mullan tuoksusta.
Joskus onneen riittää tuulen hiljainen kuiske.
Ja kaikki on taas hyvin.


Minä löysin pienen onnenhippusen tästä kauniista, vanhasta kupista, 
joka tarttui mukaan kirpputorikierrokselta.
Pienestä, somasta kupista olen hörppinyt maitokahvia ja pohtinut elämää.
Ajatella, kahvia!
Minä, jonka ei koskaan pitänyt oppia juomaan tuota nautintojen juomaa.
Tuskinpa minä sen ylimmäksi ystäväksi koskaan tulen,
mutta tuollaisena pienenä tilkkana,
 pienestä posliinikupista juotuna, se on ihan hyvää. 




 Kupin takana vilahtaa valkoinen, pitkulainen tyyny.
Iltojen valoisuus on saanut aikaan sen, että kotiin tekee mieli laitella kesäisempiä juttuja. Niinpä, kun kevään kiireet hetkeksi hellittivät, päätin harrastaa ompeluterapiaa. Sain ommeltua muutamia uusia tyynynpäällisiä.
Valkoinen, pellavainen on yksi niistä.
Tykästyin.
Tuli hyvä mieli onnistumisesta.


Huomenna on äitienpäivä.
Kaikille äideille ja mummoille, jo oleville ja tuleville,
haluan toivottaa onnellista juhlapäivää!

Toivotaan, että kevätaurinko alkaa viimein lämmittää ja tuo kesän tullessaan.
💛

Lauantai-illan lempeyttä kaikille blogini lukijoille!

-Kaaru-