Rentouttavaa keskikesän juhlaa!

 

 

 

Me vietämme juhannuksen tänä vuonna tässä kotosalla. Käydään kyllä miehen kotiväen mökillä tänään, saunotaan omassa pihasaunassa, grillaillaan ja vietetään aikaa ystävien kanssa. Sunnuntaina vietämme siskon vauvan ristiäisiä - meistä tulee pikkuisen nyytin kummeja :) Kaivoinkin esille meidän pellavaisen kastemekon, jotta muistan silittää sen ja ottaa mukaan sunnuntaina. Mekon ostin meidän toisen lapsemme ristiäisiin Wilhelmiinan kammarista, nykyisestä Annival Interiorista. Mekko on 100 % pellavaa ja niin ihana vanhan tyylinen mekko! Siinä on nyt kastettu meidän lastemme lisäksi useampi muukin pienokainen meidän suvusta ja suvun ulkopuolelta. Mukava, että mekolle on käyttöä :) 

Kävin jälleen maljakoihin ja kannuihin keräämässä uudet luonnonkukkakimput. Vielä kaadan tuosta meidän metsästä muutaman pienen koivun porraspieliä koristamaan ja sitten suuntaammekin mieheni vanhempien mökille juhannusaattoa viettämään. Blogikin hiljenee hetkeksi, sillä juhannuksen jälkeen ajattelimme käydä reissussa kera asuntovaunun. Kierrellä kaunista Suomenmaata ympäriinsä, hissukseen ajellen ja pysähdellen aina silloin kun mieli niin tekee :)

Nytpä toivottelenkin kaikille blogini lukijoille ihanaa keskikesän juhlaa! 

Ainakin täällä pohjoisessa sää näyttäisi olevan suhteellisen lämmin ja aurinkoinen. Toivotaan, että aurinko paistaa koko maassa :)

-Kaaru-

Synttärihumua

Synttärihumussa on mennyt meillä tämä kesäkuu - kolmen vanhimman lapsen syntymäpäivät kun ovat kaikki osuneet kesäkuulle :D Ensimmäistä kesäkuun päivänsankaria juhlistettiin vajaa pari viikkoa sitten, mutta niistä kekkereistä en juuri kuvia ehtinyt räpsiä - oli meno ja meininki sen verran nopeatempoista ;) Kiitos kuuluu ystävälleni A:lle, joka taituroi niihin ensimmäisiin juhliin ihastuttavan aarrearkku-kakun, josta päivänsankari oli tosi onnellinen :) 

 Tällä kertaa laitoin juhlavieraat ulos trampalle hyppimään siksi ajaksi, että saan edes muutaman kuvan napattua ennen kuin pöytä on kolutun näköinen. Tämän neitokaisen juhlat menivät totuttuun tapaan vaaleanpunaisella ja pinkillä värimaailmalla. Vielä ei ole tuo väri alkanut kyllästyttää vaikka kouluikäinen hän jo onkin. Ja mikäs sen suloisempaa kuin vaaleanpunainen unelma :)

Itsetehtyinä tarjottavina oli täytekakun lisäksi suklaamuffinseja ja vaahtokarkki-mansikkavartaita, jotka olivatkin oikea hittituote! Kaikki hupenivat yksi toisensa perään parempiin suihin vaikka epäilinkin tuliko niitä tehtyä liian paljon :) Loput tarjottavat: karkit, keksit, sipsit ja limpparit löytyivät kaupan hyllyltä. 

Synttäreillä leikittiin yhdessä useita, jo perinteeksi muodostuneita leikkejä synttärivieraiden kanssa, syötiin mahat täyteen herkkuja ja taas leikittiin. Juhlat onnistuivat kaikin puolin mukavasti ja kaikki olivat tyytyväisiä. Sittenpä olisivat vuorossa seuraavaksi vielä sen kolmannenkin kesäkuun neitokaisen synttärit. Sovittiin kuitenkin, että järjestetään juhlat kavereille vasta heinäkuun puolella, niin ei mene ihan liukuhihnahommiksi nämä synttärijuhlien järjestämiset ;)

-Kaaru-

Niittykukkia ja helppoja ompeluksia

 

 

Sadepäivinä tulee näprättyä kaikenlaista sisällä, kun ei uloskaan innosta lähteä. Kauan kadoksissa ollut ompeluinnostus nosti päätään, joten "sorvin" ääreenhän sitä oli istuttava. Kaivoin ompeluhuoneen kaaoksen keskeltä ompelukoneen ja saumurin esille ja nostin ne väljemmille vesille. Ajattelin, että ompelen jotain helppoa ja yksinkertaista, sellaista, jonka tekemiseen ei tarvitse sen kummemmin aivoja käyttää - kunhan ompelee menemään vaan. No, niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että purkutöiksi meni ompelukset samantien. Mutta valmistuivat ne lopulta, muutamat mummolatyyliset tyynynpäälliset makuukamarin sängyn päälle. Ompelin tyynynpäälliset vanhasta kukallisesta lakanasta, jota sattui löytymään vielä pieni palanen. Vähän muhkeammat tyynyt ne sisäänsä tarvitsevat vielä, mutta menköön nyt litteinä lätysköinä siihen saakka kunnes löydän niihin ne paksummat :) Ihanan pirteät ovatkin. Tuovat sopivasti sellaista kesän heleyttä harmaisiin sadepäiviin.

Kesä, vaikka sateinen se tähän asti on ollutkin, on kaikenkaikkiaan kuitenkin ihanaa aikaa. Luonto tarjoaa mitä kauneimmat kukkaset kerättäväksi ihan ilmaiseksi. Ja löysinpä tuolla jokitörmän rantalehdossa käyskennellessäni kieloja ja valkovuokkojakin! Minä olen ihan luullut, ettei täällä pohjoisessa Suomessa kielot ja valkovuokot kasva. Lienenkö kaikki nämä täällä eletyt vuodet kulkenut laput silmillä, kun en ole aiemmin kieloihin ja valkovuokkoihin törmännyt. Niin kai. Olin niin mielissäni erityisesti noista kieloista, joten olihan niitä kerättävä maljakkoonkin muutamia. Nyt ne alkavat parahiksi aueta ja se tuoksu - niin huumaava kesän tuoksu! Niittykukat alkavat myös olla kukalla, joten niitäkin olen nyt kodin kaunistukseksi kerännyt. Niistä onkin mukava koota sellaisia suuria, huolettoman näköisiä kimppuja. Kesän tuoksu niissäkin :)

Nautitaan kesästä, vaikkakin sateisesta. Minä ainakin huomaan kokoajan vain odottavan sitä, että ilmat viimeinkin lämpenisi. Menee helposti koko kesä yhdeksi odottamiseksi ja sitten huomaankin että on jo syksy. Siksi yritän nauttia näistäkin sadekeleistä, siitä että on ylipäätään kesä! Nauttikaa tekin :)

-Kaaru-

Alkukesän sadonkorjuuta

 

Sataa, sataa ropisee. Aikalailla on tämäkin viikko mennyt sadekeleissä. Lupailtu on kuitenkin, että juhannukseksi sää lämpenisi. Eihän sitä muuta voi kuin toivoa niin. Tämä aamu näytti lupaavan aurinkoiselta. Niinpä kävinkin aamutuimaan keräämässä raparperinvarsia talteen ihan jo säilöntämielessä ja ajattelin siinä varsia maasta irti nyhtäessäni, että teen kaikenlaisia pihahommia tänään. Mutta niinpähän siinä sitten kävi, että kun raparperit oli pilkottu ja pakastettu alkoi sataa vettä. Kovin näyttää harmaalta tuo taivas, joten voipi olla etten ulkohommiin tänäänkään pääse. No, eipä sille mitään voi.

Toissapäivänä kaivoin pitkästä aikaa ompelukoneen ja saumurin esille ja ommella surautin muutamia kesähameita ja mekkoja tytöille. Tekaisinpa muutamat mummolatyylin tyynynpäällisetkin meidän kamarin sängyn päälle kesäksi. Ehkäpä ehdin kuvaamaan nekin tänne joskus. Hieman on vähänlaisesti tullut tallennettua tänne blogiin valmiiksi saatuja käsitöitä vaikka nimenomaan käsityöblogina tämän taannoin aloitinkin. Noh, pitkäänhän tässä menikin niin ettei tullut ommeltua juuri mitään.

Laitanpa tähän lopuksi vielä tuon aiemmin täällä blogissa vilahtaneen raparperipiirakan ohjeen, kun sitä on niin moni kysellyt :)

MAISEMAKAHVILAN RAPARPERIPIIRAKKA

8 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl soodaa

2 tl vaniljasokeria

250g voisulaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi ja sekoita se kuivien aineiden joukkoon. Nypi taikina murumaiseksi. Ota muruseoksesta noin 1/3 eri astiaan piirakan murupäällistä varten.

Pohjataikina:

2/3 muruseoksesta

2 dl piimää

1 kananmuna

Sekoita jäljelle jääneeseen (n.2/3) muruseokseen piimä ja kananmuna. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille.

Täyte:

8 dl raparperipaloja

250 g rahkaa

250 g kermaviiliä 

2 dl sokeria

2 kananmunaa

3 tl vaniljasokeria

Ripottele raparperipalat tasaisesti uunipellille levitetyn taikinan päälle. Sekoita täyteaineet keskenään ja kaada seos tasaisesti uunipellille raparperipalojen päälle. Ripottele lopuksi pinnalle erilleen otettu muruseos (noin 1/3 taikinasta)

PAISTA 175 asteessa uunin keskitasolla noin 45 minuuttia.

Tarjoile jäätelön tai vaniljakastikkeen kera :)

Ja sitten eikun vaan herkuttelemaan!

-Kaaru-

Riippukeinussa

Ensimmäinen kesälomaviikko takana. Sateinen oli se viikko. Ihana, että nyt on ollut taas näitä kauniita, aurinkoisia päiviä. Vaikuttaa heti mielialaankin positiivisella tavalla :) Tänään on ollut ihan lämmintäkin, vaikkakin tuulista. Mutta kuivuipa vaan nopeasti pari koneellista lakanapyykkiä ulkona kesätuulessa :)

Aurinkoisen sään innoittamana ripustin uuden riippukeinun pihakoivujen väliin. Tuon ihanan kesäisen laiskanlinnan! Ostin sen viime syksynä Anttilan alennusmyynnistä. Eipä tainnut keinulle jäädä hintaa kuin viitisen euroa kaikkien alejen jälkeen. Syksyisin kannattaakin tonkia kaikki alelaarit seuraavaa kesää silmällä pitäen :) Aloitin myös lomalukemiseksi tuon ihanan Pieni talo preerialla- kirjasarjan. Olen lukenut sarjan läpi varmasti joka kesä, tainnut muodostua jo perinteeksi. Se vain on sellainen sarja, johon en kyllästy. Ja vaikka sitä tietääkin jo ennalta mitä missäkin kirjassa tulee tapahtumaan, se ei silti mitään haittaa. Ehkä se on se kirjoista välittyvä suloinen tunnelma, joka tuossa kirjasarjassa niin kiehtoo. Sain koko sarjan lahjaksi englanninkielisenä ollessani alakouluikäinen. Isäni toi niitä tuliaisiksi ja syntymäpäivälahjoiksi Amerikan-reissuiltaan. 

Kirjahyllyä järjestellessäni käteeni sattui myöskin jo useita vuosia vanha, mieheni ja minun ensimmäinen yhteinen vieraskirja opiskeluajoiltamme. Kylläpä olikin mukava lukea ystävien ja sukulaisten kirjoituksia sieltä ja elää niiden herättämissä nostalgisissa tunnelmissa hetkinen. Vieraskirjaa oli niin mukava lukea, että päätin, että otan tuon samaisen kirjan jälleen käyttöön. Siinä kun oli vielä reippaasti puolet sivuista vielä tyhjillään! Miten me ollaankaan unohdettu koko vieraskirjan olemassaolo?! Varmaan tää elämä on ollut niin hektistä näinä paljon puhuttuina ruuhkavuosina nyt, että jotkin asiat ovat vain jääneet unohduksiin ja tuntuneet tarpeettomilta. Täytyypä nyt kuitenkin ryhdistäytyä ja yrittää muistaa ojentaa kirja seuraaville kodissamme vieraileville :) Niin ihania muistoja niistä käyntikerroista jää!

Huomenna vietämme vanhimman tyttäremme kaverisynttäreitä. Liuta ystäviä on kutsuttu ja kaikki laitettu valmiiksi. Jäämme siis odottelemaan huomista pieni jännityksen tuike vatsanpohjassa :)

Mukavia viikonlopun jatkoja kaikille!

-Kaaru-