keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Vauvalahjoja, osa 1

"Oman lapsen, pienen linnun, 
kannoin alla sydämen.
Nyt on onni täydellinen, 
syliini saan ottaa sen.

Tunnen käden pienen, hennon, 
tunnen posken pehmeän.
Voisko olla kauniimpaa, 
kuin alku uuden elämän."



"Nyytti pieni syliimme annettiin, 
se vauvalta tuoksuu, 
on lämmin niin.

Se itsekin varmasti tietää sen, 
että sulattaa jokaisen sydämen.
Hiustupsusta pieniin varpaisiin, 
se on ihana, ihana niin!"



"Sinä elämä, annoit minulle tämän tehtävän
enkä rohjennut siitä kieltäytyä.

Hiukset ovat vielä kosteat, käsi haroo tyhjää.
Minun tehtäväni on tarttua tähän käteen
ja taluttaa koko alkumatka.

Pieneksi tunnen minä itseni,
vielä pienemmäksi, kuin tämä vastasyntynyt."

💜💙💜

Näiden saaterunojen kera olen viimekuukausina ottanut vastaan iloisia uutisia 
ystäviltä ja sukulaisilta heidän perheidensä täydentyessä uudella pienokaisella.

Uusi elämä on aina yhtä suuri ihme, se saa sanattomaksi.
Pieni lapsi puhtaudellaan ja viattomuudellaan puhuttelee syvästi.
Sydän täyttyy suurista, pakahduttavista tunteista.
Päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus siitä, että kaikki meni hyvin.




Uusia, ihania pieniä ihmistaimia ja heidän vanhempiaan ajatellessani ryhdyin virkkaamaan.
Jossain syvällä mielen sopukoissa siinsi ajatus unilelusta.
Sellainen on ollut meidänkin lapsilla kaikilla ja kovin tärkeä on ollutkin.
Se kainalossa on ollut turvallista nukahtaa päivä- ja yölevolle,
se on tuonut tukea ja lohtua harmia tuottaneissa tilanteissa.
Se on ollut elintärkeä elämän ensimmäisinä vuosina.



Nettiä selatessani löysin suloistakin suloisemman ohjeen unipupujen virkkaamiseen.
Selkeät ohjeet innoittivat virkkaamaan pupusia kerralla useamman.

Yksi näistä pupusista pääsee jo ihan pian uuteen kotiin pienokaisen unien turvaksi ja 
kahdelle muullekin on jo koti tiedossa.

Ajattelin laittaa puput matkaan seuraavan runon saattelemana.
Runon, jonka sain itsekin silloin, kun nuorimmaisemme syntyi ja joka 
herkistää vieläkin syvälle sieluun yltävällä sanomallaan.


"Sinä olet taivaasta tullut, siksi on siunaus myötä.
Siksi kasvosi pienet, valaisevat elämän yötä.

Kun olen uupunut matkaan, jotenkin autat sinä pieni.
Muutama kukkanen puhkee, viereen louhikkotieni.

Taivas ja enkelten loisto, silmies sinessä hohtaa.
Jotain herkkää ja pyhää, sieluni sinussa kohtaa.

Olet vain avuton lapsi, siksi on lähellä taivas.
Tyyniä vesiä pitkin, käyköön elämän laivas."

-Liisa Ylönen-



Innostuin näistä vauvalahjoista nyt niin paljon, 
että virkkasin samoilla vauhdeilla jotain muutakin.
Niistäpä juttua tuota tuonnempana.

Blogiini ovat löytäneet tiensä muutamat uudetkin lukijat.
Lämpimästi tervetuloa seuraamaan pienen lintukodon touhuja!

💜💜💜

Valonsäteiden täyttämää alkavaa helmikuuta Sinulle!

-Kaaru-

tiistai 23. tammikuuta 2018

Talvipäivänä


Tänään olen katsellut talvista maisemaa ja ihastellut sen mykistävää kauneutta.
Puiden takaa heijastelevat auringonsäteet kertovat siitä, 
että kuljemme kevättä kohti.
Jokainen valjennut aamu tuo mukanaan enemmän valoa.

Keli on vielä kylmä, pakkaskelitkin vasta edessäpäin, mutta sydän tuntee jo kevään.
Kevyet, hyväilevät, puiden oksilta alas leijailevat lumihiutaleet sulavat poskipäille, 
huuhtovat kasvoja kuin kevään ensimmäinen raikas sade.


Katselen pikkulintujen kevyttä kirmailua talvisessa kelissä. 
Siinä ne hyörivät höyhenet pörhällään rakentamani talviruokintapaikan ympärillä. 
Nauttivat auringonsäteiden lämmöstä ja valosta sekä tuoreesta ruoasta.
Eivät huomisesta huokaa, vaikka varmasti aihetta olisi.
Luottavaisesti tyytyvät osaansa.
Elävät hetken kerrallaan.

Näen linnuissa paljon samaa kuin lapsissa.
Avaralla, luottavaisella katseella he opettavat meitä aikuisia näkemään asioita toisin. 
Näkemään elämän herkän puolen.
Helposti me aikuiset riennämme kiireisesti päivästä toiseen 
pysähtymättä välillä kuulostelemaan ja katselemaan ympärillämme tapahtuvia asioita.

Lapsi pysähtyy, katsoo lähelle.
Näkee sen, mikä meiltä aikuisilta jää usein huomaamatta.
Me aikuiset tahdomme katsella liian kauas.
Tähyillä taivaanrannasta kiintopistettä, jota kohti kulkea, 
kun riittäisi, että katsoisimme lähelle. 
Etsisimme kiintopistettä sieltä, missä voimme sen kirkkaasti ja selkeästi nähdä.
Niin linnutkin tekevät.



Me tarvitsemme lapsia, me tarvitsemme lintuja, jotta oppisimme näkemään lähelle.

Näitä ajatuksia tänne kirjoittaessani mieleeni nousee Christer Khilmanin kirjoittama
herkkä runo linnuista.
Sen runon sanomassa on paljon opittavaa, paljon sellaisia elementtejä,
joita me ihmisetkin tarvitsemme
kyetäksemme olemaan ihmisiä toisille ihmisille.

"Linnut lentävät, nyt nousevat linnut.
Katso, niiden siivet kantavat!
Ne nousevat suolta, ne nousevat kotinevoiltaan, lentävät yhdessä.
Eilen sinä johdit lentoamme, sillä sinä olit voimakkain.
Tänään lennän minä edellä, vahvimpana.
Lintujen tavoin lentäkäämme yhdessä huolehtien,
että kaikkien siivet kantavat."


Pihamaan linnut vaikuttivat olevan nälissään ja kylmissään pakkasen kiristyttyä näillä kulmilla,
joten päätin tehdä heille ruokaa, jotta selviäisivät näiden pakkaspäivien yli.

Ostin kaupasta linnuille tarkoitettua siemensekoitusta pienen pussillisen sekä puolen kilon paketin kookosrasvaa. Täytin vanhat emalimukit siemensekoituksella ja kaadoin päälle sulatettua kookosrasvaa. Helposti ja nopeasti valmistui ruokaa lintuystäville.
Ja siitä toki iloitsen, että linnut löysivät heti tiensä ruokintapaikalle.
Ilo niiden touhuja on seurata!

Pakkaspäivien tunnelmia Sinulle!

-Kaaru-

p.s yhtään lintua en saanut kuviin vangittua, vaikka sormet kohmeisina yritin niiden ruokailua puiden ja pensaiden suojissa valokuvata. Aina ne aavistivat läsnäoloni ja lehahtivat lentoon.
Täytyy kokeilla, josko pidemmällä putkella onnistuisi.
Oli vaan niin valokuvauksellisen näköistä, 
kun punarintaiset punatulkut istahtivat mukin reunalle ja nokkivat siemeniä suihinsa. 
On se upean värinen lintu!

maanantai 15. tammikuuta 2018

Tammikuisia ajatuksia

 Tammikuinen tervehdys sinulle!

Uusi vuosi on alkanut mukavan leutona.
Meilläpäin ei ole ollut kovia pakkasia, 
kuten usein aiemmin tähän aikaan vuodesta.

Viiden pakkasasteen talvikelissä posket punertuvat sopivasti
ja sormetkin pysyvät lämpiminä. 
Eipä ole tarvinnut tuntea kylmää,
voi miten minä siitä nautinkaan!

Ympäröivä talvinen luonto houkuttelee lähelleen 
aivan eri tavalla tällaisilla keleillä kuin kovilla pakkasilla.
Luonto on pikkupakkasen aikaansaamassa huurussa kuin satukirjasta.
Tuhannet ja taas tuhannet pienet jääkiteet kimmeltävät puiden ja pensaiden oksilla
ja lisääntyvä päivänvalo kajastelee lähimetsän läpi kutsuvasti.

Se on lupaus keväästä!



Uuden vuoden myötä meillä alkoi  uudenlainen arki.
Lapset aloittivat monen kotihoitovuoden jälkeen päivähoidon.
Sitä minä vain ihmettelen, 
miten ihmeellisen hyvin uusi arki on asettunut kulkemaan omaa uomaansa.

Jotenkin sitä on pitänyt omia pikkuisiaan vielä kovin pieninä 
ja miettinyt miten he siellä muiden lasten mukana pärjäävät.
Turhia ovat olleet huolet. 
Siellä he menevät toisten lasten touhuissa mukana kuin olisivat aina sinne kuuluneetkin.
Suurempi sopeutuminen se taisi itselleni ollakin kuin lapsille.

Sitä se on tämä äitiys ja kaikki ne vaiheet, jotka siihen kuuluvat.
Monet turhatkin huolet ja murheet täyttävät mielen,
vaikka samalla tiedostaakin, että kyllä he pärjäävät.

💚💛💜


Uuden vuoden myötä meidän elämässä on alkamassa myös jotain äärettömän jännittävää ja odotettua.
Siitä kertokoon tämän postauksen viimeinen kuva, joka on otettu joulukuussa.
Kovasti on työtä edessäpäin ja varmasti monenmoisia vaiheita matkaan sisältyy,
mutta se on sitä, mistä me nautimme, mistä me saamme voimia.

Elämä on ihmeellinen matka.
Koskaan ei tiedä ennalta, mitä huominen tuo tullessaan.
Joskus se yllättää aivan erityisellä tavalla.
Tämän projektin myötä me olemme saaneet elämäämme niin paljon ihmeellisen ihania asioita,
ettei sydän meinaa kaikkea todeksi uskoakaan.

Miten kiitollisia me olemmekaan kaikesta tästä.

💗💗


 Tulen varmasti myöhemminkin kertoilemaan kuulumisiamme tämän projektin ääreltä,
joten lisäsin tunnisteisiin kolme uutta kohtaa: hirsitalo, hirsitalon purkaminen ja rakentaminen.
Niiden alle on jatkossa tarkoitus koota kaikki tämän aihealueen postaukset.

*** *** ***
Iloa ja valoa Sinulle tähän tammikuiseen viikkoon!

-Kaaru-