"Oman lapsen, pienen linnun,
kannoin alla sydämen.
Nyt on onni täydellinen,
syliini saan ottaa sen.
Tunnen käden pienen, hennon,
tunnen posken pehmeän.
Voisko olla kauniimpaa,
kuin alku uuden elämän."
"Nyytti pieni syliimme annettiin,
se vauvalta tuoksuu,
on lämmin niin.
Se itsekin varmasti tietää sen,
että sulattaa jokaisen sydämen.
Hiustupsusta pieniin varpaisiin,
se on ihana, ihana niin!"
"Sinä elämä, annoit minulle tämän tehtävän
enkä rohjennut siitä kieltäytyä.
Hiukset ovat vielä kosteat, käsi haroo tyhjää.
Minun tehtäväni on tarttua tähän käteen
ja taluttaa koko alkumatka.
Pieneksi tunnen minä itseni,
vielä pienemmäksi, kuin tämä vastasyntynyt."
💜💙💜
Näiden saaterunojen kera olen viimekuukausina ottanut vastaan iloisia uutisia
ystäviltä ja sukulaisilta heidän perheidensä täydentyessä uudella pienokaisella.
Uusi elämä on aina yhtä suuri ihme, se saa sanattomaksi.
Pieni lapsi puhtaudellaan ja viattomuudellaan puhuttelee syvästi.
Sydän täyttyy suurista, pakahduttavista tunteista.
Päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus siitä, että kaikki meni hyvin.
Uusia, ihania pieniä ihmistaimia ja heidän vanhempiaan ajatellessani ryhdyin virkkaamaan.
Jossain syvällä mielen sopukoissa siinsi ajatus unilelusta.
Sellainen on ollut meidänkin lapsilla kaikilla ja kovin tärkeä on ollutkin.
Se kainalossa on ollut turvallista nukahtaa päivä- ja yölevolle,
se on tuonut tukea ja lohtua harmia tuottaneissa tilanteissa.
Se on ollut elintärkeä elämän ensimmäisinä vuosina.
Nettiä selatessani löysin suloistakin suloisemman ohjeen unipupujen virkkaamiseen.
Ohje löytyi Marin ihanasta ja inspiroivasta blogista.
Selkeät ohjeet innoittivat virkkaamaan pupusia kerralla useamman.
Yksi näistä pupusista pääsee jo ihan pian uuteen kotiin pienokaisen unien turvaksi ja
kahdelle muullekin on jo koti tiedossa.
Ajattelin laittaa puput matkaan seuraavan runon saattelemana.
Runon, jonka sain itsekin silloin, kun nuorimmaisemme syntyi ja joka
herkistää vieläkin syvälle sieluun yltävällä sanomallaan.
"Sinä olet taivaasta tullut, siksi on siunaus myötä.
Siksi kasvosi pienet, valaisevat elämän yötä.
Kun olen uupunut matkaan, jotenkin autat sinä pieni.
Muutama kukkanen puhkee, viereen louhikkotieni.
Taivas ja enkelten loisto, silmies sinessä hohtaa.
Jotain herkkää ja pyhää, sieluni sinussa kohtaa.
Olet vain avuton lapsi, siksi on lähellä taivas.
Tyyniä vesiä pitkin, käyköön elämän laivas."
-Liisa Ylönen-
Innostuin näistä vauvalahjoista nyt niin paljon,
että virkkasin samoilla vauhdeilla jotain muutakin.
Niistäpä juttua tuota tuonnempana.
Blogiini ovat löytäneet tiensä muutamat uudetkin lukijat.
Lämpimästi tervetuloa seuraamaan pienen lintukodon touhuja!
💜💜💜
Valonsäteiden täyttämää alkavaa helmikuuta Sinulle!
-Kaaru-
