Tunikoita ja leggingsejä

Menneillä viikoilla olen tehnyt jokavuotista inventaariota puuttuvista 

lastenvaatteista ja huomannut taas sen kuinka nopeasti lapset kasvavat.

Kesän aikana miltei kaikki pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet olivat käyneet pieniksi, 

joten nyt syksyn tullen täytyi jälleen laatia lista puuttuvista vaatekappaleista 

ja ryhtyä vaatekaappien täydennyspuuhiin. :)

Aikaa ja rahaa säästääkseni kolusin ensimmäiseksi läpi vuosien aikana 

kertyneen kangasvarastoni sillä ajatuksella, josko sieltä löytyisi 

sopivanlaisia kankaita, joista vaatetta lapsille ommella.

Ja sieltähän löytyi!

Eipä siis tarvinnut kuin kaivaa ompelukone ja saumuri esille 

ja ryhtyä ompelupuuhiin.

Siistimmän vaatteen tarpeeseen syntyi kukallinen trikootunika ja vaaleat neulosleggingsit.

Samaisella kaavalla olen ommellut tunikoita aiemminkin, mutten muistanut, että kaavassa on

minun makuuni vähän turhan avara pääntie. Tuo unohdus harmittaa nyt, 

mutta täytyy korjata unohdus seuraavalla kerralla ;)

Viisivuotias käyttäjä oli tunikaansa kuitenkin oikein tyytyväinen,

eikä meinannut malttaa odottaa sen valmistumista.

Ja kun se sitten valmistui, hän nukkui tunika päällään seuraavan yön.

Rakas pieni prinsessani.

💛

Tähän puseroon käytetty lila trikookangas sai lojua kangaskaapin perimmäisellä hyllyllä

 usean vuoden ajan, sillä väri ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan sellainen, 

kuin se tietokoneen ruudulla silloin taannoin näytti. 

Siihen ihastui kuitenkin viisivuotiaani ikihyviksi, joten puseroksihan se sitten muuttui.

Etukappaleen röyhelöt ja hieman pussitetut hihansuut saavat aikaan suloisen tyttömäisen vaikutelman. Kaavasta taisi tulla yksi uusimmista lempikaavoistani. ;)

Puseron kaveriksi ompelin kuviolliset perusleggarit, joille on käyttöä aina.

Ainakin meillä, sillä tyttöset eivät oikein minkäänlaisia muita housuja suostu yllensä pukemaan. ;)

Eipä silti, monikäyttöisiähän ne ovatkin.

💜

Tilkkulaatikosta löytyi puolestaan sopivan kokoisia palasia rusettipantoihin, 

joita ompelin eri väreissä puolenkymmentä. 

Niitä ei kuitenkaan enää tähän kuvaushetkeen löytynyt muita kuin tuo vaaleanpunainen, 

taisivat olla isommilla tytöillä heti käytössä koulussa tänään. ;)

Muutamia perusvaatekappaleita, pipoja ja ommeltuja lapasia on vielä paininjalan alla tulollaan, joten 

ehkäpä näillä ja kaupasta löytyneillä muutamilla muilla vaatekappaleilla pärjäillään taas vähän aikaa.

***   ***   ***

Blogini synttärit ovat pian.

 Sen kunniaksi ajattelin järjestää blogissani arvonnan,

joka käynnistyy mahdollisesti jo ihan näinä lähipäivinä.

Olkaahan kuulolla.

💜

Pakkastiistain tunnelmaa sinulle!

-Kaaru-

Ompeluksissa käytetyt kaavat:

Kukallinen tunika: Pansy Flower, Ottobre 1/2012

Lila pusero: Pretty Basic, Ottobre 6/2013

Leggingsit: Segment, Ottobre 4/2013

Matkalaukun tarina

Maanantaiaamun hyvän huomenen toivotukset täältä hiljaisuuden keskeltä.

Kaksi nuorinta lasta nukkuu vielä.

On rauha maassa.

Tässä istun olohuoneessa höyryävän kuuma glögimuki seuranani

ja ihastelen ikkunasta avautuvaa talvista maisemaa.

Yöllä on satanut lunta.

Puhtaanvalkoinen harsolumipeite on kietonut tienoon pehmeään syliinsä.

Ensilumi.

💙

Aamu valkenee hitain askelin tähän aikaan vuodesta.

Hämäränsininen maisema ja pihapiiri kätkevät vielä sisäänsä tämän päivän vaiheet

kuten tuo vanha matkalaukku kaikkien niiden kymmenien ja taas kymmenien tarinoiden vaiheet, 

joita se on ikänsä aikana nähnyt.

Joskus olisi mukava kurkistaa oman elämänsä matkalaukkuun

ja nähdä ennalta edes pieni häivähdys tulevien päiviensä askelista.

Tulevaisuuteen ei voi kuitenkaan nähdä, 

mutta menneeseen elämään voi ajatuksissa ja muistoissa palata.

Tämän laukun tarinat ovat kuljettaneet vuosikymmenten takaisiin, 

kiehtoviin tarinoihin isäni suvun vaiheista.

Laukku on nähnyt Suomen sotavuosien jälkeisen kurjuuden,

seilannut 1950-luvulla Atlantin valtameren yli suuressa höyrylaivassa muuttomatkalleen lähteneiden

sukulaisteni mukana, kulkenut hevoskyydeillä, autojen takakonteissa, linja-autojen 

ja lentokoneiden ruumassa pitkin Amerikan mannerta aina 2000-luvulle saakka 

ja päätynyt lopulta lapsuudenkotini vintille, josta se pari viikkoa sitten löysi tiensä meille.

Matkalle lähtiessä sen sisälle on pakattu tärkein ja välttämättömin omaisuus ja toivottu, 

että laukku kulkeutuisi perille kulloiseenkin määränpäähänsä ehjänä ja elinvoimaisena.

Se on nähnyt matkallaan monenlaisia elämänkohtaloita,

köyhyyttä ja vaurautta, iloa ja surua. 

Elämän monenkirjavuutta.

Samalla tavoin kuin elämä on jättänyt matkalaukkuun jälkiä, 

myös meihin ihmisiin niitä jää, kun kuljemme myrskyssä ja tyvenessä

Pienet pintaruhjeet, naarmut, leimojen ja osoitetarrojen vereslihalle repimä pinta

saattaa näyttää normaalilta kulumalta, asiaan ja elämään kuuluvalta, kiehtovaltakin,

mutta onkin todellisuudessa syviä kolhuja ja haavoja täynnä.

Kovettuneen kuoren sisälle on helppo kätkeä koko elämän kipujen taakka

ja sulkea lopulta kansi pitämään kaikki koettu visusti piilossa.

Silloin tarvitaan sanoja, jotka eivät lyö, eivät satuta sisintä.

Särkyneet tarvitsevat suojan, jonka hoivassa kaikkein murtuneimmatkin eheytyvät.

Särkyneet tarvitsevat vastaanottavaista, avointa ja herkkää katsetta.

Että luottamus syntyisi ja kipujen taakka saisi keventyä.

💛

"Ei ehkä yhtään enempää

kuin pienen hymyn verran.

Ei ehkä yhtään vähempää

kuin vilkaisu sydämeen,

vain kerran.

Ei ehkä yhtään enempää

pystykään antamaan,

mutta se voi jo riittää

saamaan toisen siivet kantamaan."

Pidetäänhän huolta lähimmäisistämme. 

❤

Näissä ajatuksissa täällä, tänä lokakuisena maanantaina.

-Kaaru-

Syyslomaterveisiä

Menneellä viikolla vietimme syyslomaa.

Loman alkajaisiksi ajelimme lapsuuden maisemiini Pohjois-Karjalan sydämeen.

Saimme viivähtää rakkaissa, muistojen täyteisissä maisemissa pari päivää

ja olla vanhempieni luona.

Miten rakkaaksi tuo kotipaikka onkaan vuosien saatossa tullut.

Sama turvallinen lapsuudenkoti, 

sama kaunis pihapiiri ja rakkaat vanhemmat siellä tervehtimässä meitä.

Lämmöllä ja ilolla ottamassa vastaan.

Tutut huonekalut ja esineet puhumassa omaa muistojen kieltään,

huokuen levollisuutta, lohdutusta ja rauhaa.

Miten siellä onkin aina niin hyvä olla.

💛

Muistan kuin eilisen päivän, kun vuosia sitten kotoa pois muuttaessani isä sanoi: 

"Kaaru, pidäthän aina kodin kynnyksen matalana", tarkoittaen, että kotiin olet aina ja 

kaikissa elämäntilanteissa ja -vaiheissa rakkaasti tervetullut.

Miten paljon se silloin lämmittikään nuoren tytön sydäntä ja 

miten paljon se lämmittää sydäntä yhä.

Että kotiin, turvapaikkaan, saa ja voi yhä mennä. <3

Rakas koti, jossa rakkaat vanhemmat odottavat, 

huolehtivat ja ajatuksin kantavat silloinkin,

kun emme siellä ole.

Alkuviikosta lapsuuden maisemat muuttuivat tuoreammiksi muistojen maisemiksi.

Loppulomamme vietimme omalla mökillämme keskellä erämaan rauhaa ja hiljaisuutta.

Aurinkopäivistäkin saimme nauttia ja syksyisen karusta pohjoisen luonnosta.

Syksy oli edennyt jo pidemmälle siellä kuin meillä täällä kotosalla, järvien sylissä.

Puut olivat pudottaneet ruskankirjavat lehtensä ja nuokkuivat nyt hiljaisina

ja alastomina loppusyksyn maisemaa vasten.

Kuljin tutuissa maisemissa lokakuinen auringonlämpö poskipäilläni.

Miten erilainen tuo tuttu maisema olikaan eri vuodenaikoina.

Vain pari kuukautta sitten samalla rantatörmällä istuessani 

koko luomakunta loisti täyteläisyyttään,

oli tuoksuja ja valoa täynnä.

Nyt kaikki oli riisuttua.

Pohjoisen kesä on kuin lyhyt, ohikiitävä hetki.

Parissa-kolmessa kuukaudessa näyttäytyy koko luonnon elämänkaari keväästä syysehtooseen.

Jokainen vuodenaika puhuu omalla kauniilla tavallaan luonnon kiertokulun eri vaiheista.

On aika puhjeta kukkaan ja on aika lakastua.

Kaikella on oma aikansa, myös luonnossa.

 

Lokakuisella, 

riisutulla rannalla lohdutti sydämeen piirtynyt muistikuva siitä,

mitä kaikkea kaunista on taas edessäpäin, 

kun lumi peittää alleen kaiken harmaan.

Sitä ajatusta vahvistivat myös tähdet, 

jotka syttyivät tummuvalle iltataivaalle kirkkaina ja kimmeltävinä.

Taivas oli niin kuulas, että sen kantta vasten saattoi erottaa linnunradankin!

Tähdet tuikkivat vierivieressä, kuin lämpöä toisistaan hakien.

Oli tulossa pakkasyö, ensimmäinen tälle syksyä.

Pilvet väistyivät ja hopeinen kuu nousi taivaalle valaisemaan tienoota.

Kylmyys pureutui syvälle luihin saakka, mutta sisällä mökissä oli lämmin.

Takkatulen loimotukseen oli hyvä ummistaa silmänsä.

**  **  **

Syysloma oli myös yhdessäoloa ystävien kanssa.

Kyläilyä puolin ja toisin.

Ajatusten jakamista, rinnalla kulkemista.

Ihania, mieliinpainuvia hetkiä rakkaaksi tulleiden ihmisten kanssa.

 Kiitos teille, että olette!

💛💜💛

Huomenna arki alkaa taas.

Tuntuu ihan mukavalta palata arjen rutiineihin.

Loma on tehnyt tehtävänsä.

💛 

 Iloa ja valoa uuteen viikkoosi!

-Kaaru-

Lokakuisia ajatuksia sekä neulotut tyynynpäälliset

Lokakuu on ollut sateinen ja harmaa.

Monta päivää olen odotellut pilvien väistymistä auringon tieltä, 

valoa ja poutapäiviä.

Ihan on ollut jo ikävä syksyistä taivaansineä ja

 kuulaiden syyspäivien mahdollistamia touhuja pihalla. 

Niin paljon olisi vielä kaikenlaista tehtävää ennen kuin talvi ottaa huomaansa 

syksyn riisuman pihamaan.

Toisaalta syksyn hämärät päivät, 

pimenevät illat ja lämmin kynttilätunnelma ovat luoneet ihanat,

tarpeelliset puitteet kiireen hidastamiselle. 

Sateiset päivät ovat suorastaan pakottaneet istahtamaan alas, 

katselemaan ympärilleen ja kuuntelemaan itseään. 

Se on ollut hyvä muistutus itselleni siitä, 

ettei aina tarvitse olla tehokas ja aikaansaava. 

Välillä on ihan tarpeellista hidastaa tahtia. 

Pysähtyä olennaisen äärelle. 

Silloin kykenee voimaantumaan paremmin niistä asioista, 

jotka tuottavat itselle mielihyvää.

Sellaiset käsityöt, 

joiden tekemiseen ja valmistumiseen ei ole sisältynyt paineita tai odotuksia, 

ovat tuottaneet itselleni aina suurta iloa.

Sellaisia käsitöitä ovat olleet nämäkin tyynynpäälliset, 

joiden valmistumiselle en asettanut takarajaa silloin, kun ne aikanaan aloitin.

Niitä on neulottu hellyydellä ja hartaudella kerros tai kaksi kerrallaan aina silloin, 

kun se on tuntunut mukavalta ja ajankohta sopivalta.

Miltei huomaamatta ne sitten valmistuivat näinä lokakuisina sadeiltoina,

kun oli aikaa neuloa, oli aikaa antaa tilaa käsitöille.

Niistä tuli lämpöiset ja muhkeat.

Sellaiset, joiden suloiseen pehmeyteen on turvallista päänsä painaa.

💜

Lopullista sijoituspaikkaa tyynyille miettiessäni, 

sommittelin samalla asetelmaa syyskukista, 

jollainen on ollut ajatuksissa rakentaa porraspieleen syys-talvikaudeksi.

Kaivelin kaappien kätköistä esille lyhtyjä ja kynttilöitä ja 

kävin ulkoa sisälle kohta kolme viikkoa sitten sitomani calluna-tammenlehtikranssin. 

Hieman ovat tammenlehdet päivien kuluessa nahistuneet, 

mutta muutoin kranssi on säilynyt ihmeen hyvänä.

Ehkäpä tästä asetelmasta löytyy elementtejä porraspieleen koottavaan asetelmaankin.

💜💜💜

Loppuviikon ja edessä häämöttävän viikonlopun iloa

sekä mukavaa ja rentouttavaa syyslomaviikkoa sinulle, jolla loma pian alkaa.

💛

-Kaaru-

p.s Valkoinen tyyny neulottu oman ohjeen mukaan pidennetyllä helmineuleena, koko n.40x40cm.

Harmaan tyynyyn ohje löytyy puolestaan kirjasta: 

Tyynykirja, virkkaa, kirjo ja neulo 68 hurmaavaa ja hauskaa tyynyä.

Sen koko on n.40x55cm

Lankoina käytetty Novitan vaaleanharmaata sekä valkoista merinovillaa.

Pallovalosarjoja (DIY)

Meidän kylällä alkoi tänä syksynä Pellavasta betoniin- käsityöpiiri.

Ryhmä on tarkoitettu kaikenikäisille naisille eikä mukaan 

pääsemiseksi tarvinnut olla erityisen kokenut käsitöiden tekijä. 

Käsityöpiirin ideana on kokeilla erilaisten pehmeiden ja kovien materiaalien työstämistä 

ja tehdä jokaisella kerralla jotain pientä kaunista kotiin tuomisiksi tai lahjaksi annettavaksi.

Tykkään niin paljon tuollaisesta matalan kynnyksen harrastuksesta, jossa yhdessä tekeminen sekä ajatusten ja ideoiden vaihtaminen ovat tärkeämmässä roolissa kuin työ itse.

Erityisen mukavaa on päästä kokeilemaan monia sellaisia pieniä käsitöitä, 

joiden tekemiseen ei täällä kotona ole aikaa tai mahdollisuutta.

Parilla viimeisimmällä kerralla olemme tehneet syksyn tunnelmaan ihanasti sopivia pallovaloja ja valokransseja. Usein on ollut näitäkin ajatus tehdä täällä kotona, mutta pienten apukäsien ja työn sotkevuuden vuoksi olen luopunut ajatuksesta melko pian.

Ensimmäiset pallot tein paperinarusta, joiden tekemiseen ei kauan mennyt.

Kieputin puhallettujen vesi-ilmapallojen ympärille liima-vesiseoksessa (1:2) uitettua paperinarua sikin sokin pari-kolme kerrosta, jonka jälkeen nostelin pallot tasaiselle alustalle kuivumaan.

Yhden yön yli kuivuttuaan pallot olivat kovettuneet, joten sisällä olevat ilmapallot sai puhkaista.

Tämän työvaiheen tein kotona lasten kanssa, ja voi sitä ilon ja riemun määrää, kun pääsivät vuorotellen palloja poksauttelemaan! :D

Tämän jälkeen pallot olivat valmiit ripustettavaksi valosarjaan, 

jonka nappasin eurolla mukaan Tokmannilta.

Lopputulos on edullinen ja kaunis.

Toisen pallovalosarjan tekemiseen meni aika paljon enemmän aikaa kuin ensimmäisen,

sillä nämä söpöt pienet pallot syntyivät virkkaamalla. 

Kaikkein eniten päänvaivaa näiden työstämisessä tuotti ohut, merseroitu lanka, 

joka osoittautui kovin liukkaaksi ja meinasi karkailla sormien välistä tämän tästä.

Kaikesta huolimatta pallot valmistuivat, jotka kovetin samalla tavoin kuin paperisetkin pallot.

Erittäin selkeä, kuvallinen ja sanallinen ohje näihin pallovaloihin löytyy 

Prinsessajuttu-blogista. 

Näistä tuli sellaiset pallovalot, joita voisi tuijottaa aina vaan.

Pienet lamput loistavat kuin tähdet pallojen sisällä 

ja lempeä valo siivilöityy verkkomaisen pinnan läpi somasti.

Lokakuun ensimmäinen viikko on tullut loppupuolelleen.

Vuodenaikaan nähden on ollut verrattain lämmintä, joskin kovin tihkusateista.

Sateista huolimatta vuoden tunnelmallisimmat kuukaudet ovat edessäpäin.

Pimenevät illat tuovat omat ihanat hetkensä tähän vuodenaikaan.

Tänään keräsin viimeisiä kukkivia kultapalloja sisälle maljakoihin valoa ja 

värienergiaa tuomaan syksyn yhä vain syveneviin ja pimeneviin iltoihin.

Pitkä on ollut ilo näistä kukkijoista.

Vielä hetken aikaa ne ilahduttavat tuossa laukun sisällä maljakossa.

jonka jälkeen niiden valon ja värin korvaavat kynttilät ja tunnelmavalot.

Sitten on aika heittää viimeiset jäähyväiset kesälle ja ryhtyä tähyilemään

vajaan kolmen kuukauden päähän, jouluun.

💕

Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!

Iloitsen teistä jokaisesta yhdessä ja erikseen.

Syysiltojen tunnelmaa Sinulle, blogini lukija.

💛

-Kaaru-