Nyt päätin sen aloittaa, josta kuun alussakin puhuin: leikekirjan kokoamisen tänne blogiin. Ajattelin siis koota eri tunnisteiden alle kuvia haaveitteni kodista, jotta sitten joskus kun oman kodin hankkiminen tulee ajankohtaiseksi, inspiraatiokuviin on helppo palata. Leikekirjaani kokoan lähinnä kuvamateriaalia sisustustyyleistä, joista pidän, sisustusmateriaaleista ja -sävyistä, jollaisia omassa kodissani mielelläni näkisin sekä muuta rakentamiseen liittyvää juttua unohtamatta inspiraatiokuvia kodin sisustamisesta ja vanhoista huonekaluista/tavaroista. Toivottavasti kuvat tuottavat iloa muillekin ja saatte niistä inspiraatiota mahdollisiin omiin projekteihinnekin. Kuvat ovat lainattu Pinterestistä, ellen toisin mainitse.
Tervetuloa mukaan!
Tämän postauksen ensimmäisen keittiökuvan poimin talteen siinä näkyvän ruokakomeron vuoksi, jollaisia oli usein entisvanhaisissa taloissa. Lattiapinta-alasta se veisi toki aika isonkin osan, mutta toisaalta sitten ei muunlaista kuiva-ainekaappia enää tarvittaisi. Ruokakomero kätkisi sisäänsä myöskin valtavan määrän muutakin keittiöön kuuluvaa tavaraa, kuten vaikkapa säilykepurkit, jotka ainakin meillä tuppaavat olemaan aina tiellä, sillä niille ei ole järkevää säilytyspaikkaa löytynyt. Ja miten kauniin näköinen tuollainen onkaan! Henkii juuri sitä vanhaa tunnelmaa, jota unelmieni kotiin haluaisin. Tuollainen puunsävyinen vaalea lankkulattia olisi myöskin aivan ihana!
Muistuupa tässä mieleeni tuota ruokakomerokuvaa katsellessani eräs mukava muisto lapsuuteni kesiin liittyen. Silloin sain viettää aikaa äitini synnyinkodissa kera sisarusteni ja serkkujeni. Mummolana talo ei enää varsinaisesti toiminut, sillä mummi ja ukki olivat joitakin vuosia aiemmin muuttaneet rivitaloasuntoon palveluiden äärelle. Talo toimi enoni perheen kesäkotina ja suvun kesäjuhlien pitopaikkana. Isosta tuvasta oli käynti keittiöön, josta puolestaan kulku ruokahuoneeseen. Lapsen silmin katsottuna ruokahuone oli valtavan suuri. Muistan vieläkin niin tarkoin sen tunnelman ja tuoksun, kun pujahdin ovesta sisään. Jos ummistan silmäni, voin melkein nähdä ja aistia kaiken näkemäni juuri sellaisena kuin se silloin oli. Ruokahuoneessa tuoksuivat mausteet ja tuore leipä sekä lämpimäiset. Katonrajassa oli orsia, joilla oli vuosikymmenien ajan säilytetty kuivattua leipää. Ihka oikeaa vanhanajan reikäleipää! Ei enää kuitenkaan silloin, kun minä kesiäni vanhassa mummolassa vietin. Ruisleipää siellä kuitenkin edelleen paistettiin. Varmasti joka lauantai. Se oli sellaista pyöreää ruislimppua, josta veistettiin puukolla ohuita siivuja ja laitettiin oikeaa voita päälle. Ai että! Ruokahuoneessa oli valtavan leveä (tai ainakin siltä se lapsensilmin näytti) narahteleva lankkulattia ja hyllyjä huoneen molemmin puolin aina lattiasta kattoon saakka. Viileämpääkin siellä oli kuin talon muissa huoneissa. Ruoka-aineiden lisäksi siellä säilytettiin kaikenkokoisia lasipurkkeja, kattiloita ja kippoja sekä maitotonkkia ja uunipeltejä.
Ruokahuone oli jollakin tavoin meistä lapsista vähän salaperäinenkin. Raskaan puuoven kun sulki jäljessään, talon muut äänet lakkasivat kuulumasta sinne. Ympärillä oli hiiskumaton hiljaisuus. Siellä hämärässä, tummuneiden hirsiseinien suojassa, oli hyvä käydä herkkuvarkaissa ;) Kyllä sinne valotkin olisi halutessaan saanut laitettua päälle sellaisesta pyöreästä valokatkaisijasta, josta kuului mukava naksahdus joka kerran, kun sitä pyöräytti. Kiinnijäämisen pelossa emme sitä uskaltaneet kuitenkaan tehdä. Niinpä suunnistimme herkkukätköjen luokse pienen neliruutuisen ikkunan suomassa valossa. Kerran oli kiinnijääminen lähes varmaa. Askeleet lähestyivät ovea, sen kuulimme. Kohta kuului oven takaa puhettakin. Hädissämme katsahdimme serkkuni kanssa tosiamme ja kuin yhteisestä sopimuksesta pujahdimme suurien piirakanpaistopeltien ja vanhojen maitotonkkien taakse piiloon juuri sopivasti ennen kuin valot napsahtivat päälle. Siellä me kyykötimme hipihiljaa kattovalon valokeilan ulottumattomissa ruokahuoneen nurkassa ja toivoimme ettei tulija huomaisi meitä. Ei huomannut. Hämärä nurkka tarjosi visusti sillä kertaa suojansa. Mutta eipä tehnyt sen jälkeen enää mieli herkkujakaan. Häntä koipien välissä luikimme tiehemme ja jatkoimme leikkejämme kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan :)
Viime vuosina olen yhä vain enemmän ruvennut tykkäämään tehdastyylisistä valaisimista ja huonekaluista. Tässä ja edellisessä kuvassa näkyvät valaisimet olisivat aika somat pöydän yllä tai eteistilassa. Myöskin helmiponttipaneeliseinät ovat äärettömän kauniit. Entisessä kodissamme meillä oli sitä sekä keittiössä että muualla talossakin. Se toi valtavasti kodikkuutta ja lämminhenkisyyttä kotiimme. Sitä näen myöskin haaveitteni kodissa :)
Tässä keittiössä on suloista mummolatyyliä, josta pidän myös erittäin paljon. Oikeastaan tuollainen taivaansininen, heleä sininen olisi aika soma väri sisustuksessa! Se pitää myös kärpäset loitolla, näin sanotaan. Helmenharmaalla tai valkoisella maalattu lankkulattiakin on tunnelmallinen ja sopii aivan erityiden hyvin vanhoihin taloihin.
Miten verraton idea laittaa vanha ikkunankehys nojaamaan talon oikeaa ikkunaa vasten! Kylläpä antaakin mukavasti ilmettä. Tämän keittiön vetolaatikot ovat sellaiset, jotka meillä oli entisessä kodissa ja jollaiset voisin laittaa vastakin. Niiden tyyli on sopivan pelkistetty, mutta silti ilmeikäs tuon matalan peilin ansiosta. Kuppivetimet ovat vedinlistan kärkipäässä. Myöskin tuollainen korkea jalkalista viehättää.
Miten löytyikin kuva, jossa kaikki elementit täsmäävät oman makuni kanssa! Silmä lepää tätä kuvaa katsellessa. Rauhallinen värimaailma yhdistettynä romanttisiin, tehdastyylisiin ja moderneihinkin yksityiskohtiin unohtamatta vanhoja huonekaluja. Kerrassaan viehättävä! Vastaa tämänhetkisiä sisustushaaveitani aivan täysin. Herttainen tuo penkki!
Tällaisissa tunnelmissa toivottelen kaikille mukavia viikonlopun jatkoja! Lisää haavepostauksia luvassa aina silloin tällöin muiden postausten lomassa :)
Niin, ja lämpimästi tervetuloa uudet lukijat <3
-Kaaru-
