Heinäkuun viimeinen

Heinäkuun viimeinen päivä. Vähän hassulta se tuntuu. Jotenkin koko kesä on mennyt kesää odotellessa ja nyt se on jo kohta ohi. Täällä pohjoisessakin illat ovat alkaneet hämärtyä. Aavistus syksyä sen myötä ilmassa. Mutta silti, kaiken kaikkiaanhan nämä kaksi mennyttä kesäkuukautta ovat  koleanpuoleisista ilmoista huolimatta olleet oikein ihanat. Kesä on kuitenkin aina kesä, ilmoista huolimatta. Mikään helteiden ystävä en liiemmin edes ole, joten tällainen keli on siinä mielessä sopinut oikein hyvin. Toivotaan syksystä sitten aurinkoista :) 

 

Viileässä kesässä on toki hyviäkin puolia. Kukkapenkin kukat ovat kukkineet käytännössä koko kesän vaikka useimmat lajikkeet ovatkin tähän aikaan jo kukintansa kukkineet. Nuo villiruusutkin kukkivat vielä! Tykkään niiden väristä, tuoksusta ja muodosta niin paljon. Suloisia kesämuistoja lapsuudestakin ne tuovat mieleen. Silloin teimme serkkutyttöjen kanssa omatekoista ruusuhajuvettä liottamalla ruusun terälehtiä vedessä yön yli. Kauniin väristä siitä ainakin tuli, tuoksusta en niinkään tiedä. Mutta kaunis väri riitti meille :) 

Tuo kuvissa näkyvä hattukin on vanha, niin vanha kuin muistan. Paperinarusta virkattu, ostohattu. Suojannut omaakin päätäni kuumalta kesäauringolta lapsuusvuosinani. Enpä olisi silloin arvannut, että tuo samainen hattu on joskus omilla tyttärilläni käytössä. Niin ne vuodet vierii. Joskus vähän liiankin nopeatempoista tahtia. Niin kai sen kuuluukin mennä vaikka välillä haluaisin ajanjuoksun pysäyttää. Lasten kasvamisen myötä kumpuavaa haikeutta kaiketi. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt, tänään. Aurinkokin paistaa, joten ulos taidamme lähteä :)

Leppoisaa heinäkuun viimeistä kaikille!

-Kaaru-

Virkatut laukut

Ihan hirveän pitkästä aikaa sain tehtyä keskeneräisiä käsitöitä valmiiksi. Eipä olekaan tullut kuvattua tänne blogiin valmistuneita käsitöitä pitkään pitkään aikaan. Eipä silti, ei ole ollut kuvattavaakaan. Mikä lie käsityöähky ollut, kun en juuri mitään ole valmiiksi saanut. Toisaalta olen vähän sellainen, että aloitan kymmenen eri projektia kerralla ja joskus sitten käy niin, että jotkin keskeneräisyydet unohtuvat lojumaan kuukausitolkulla jonnekin kaapin tai pussukan uumeniin. Niin kuin nyt näille pikku laukuille kävi. Ja sitten kun tulee viimein valmista, tekisi mieli aloittaa taas jotain uutta vaikka ompelusopen keskeneräiset-laatikko pursuaa pientä viimeistelyä vaille valmiita vaatteita, neulomuksia, virkkauksia. Sellainen minä olen.

Virkkasin laukut Novitan puuvilla-bambulangasta mukaillen Dropsin ohjetta. Virkkuukoukun paksuus 4. Vakaa aikomukseni oli tehdä laukkujen kuvioinnista samanlainen kuin ohjeessa selkeällä suomenkielellä lukee, mutta koska olen äärimmäisen laiska palaamaan ohjeeseen enää sen jälkeen, kun olen sen kerran lukenut, tarkkasilmäiset voivat nähdä ettei kuviointi aivan samanlainen olekaan ;) Mikä huvittavinta, luulin kokoajan virkkaavani samanlaista kuviota kuin ohjeessa :D No, kaunis se on tuollaisenakin. Alkuperäisessä ohjeessahan nuo "viuhkat" ovat ylöspäin. Itse päätin kuitenkin kääntää "viuhkat" osoittamaan alaspäin, jotta sain noista läppien reunoista tuollaiset soman aaltoilevat. Laukut ovat kooltaan n.20x20cm. En ommellut (ainakaan vielä) laukkuihin vuorta, sillä meneväthän ne ilmankin. Vuorihan on helppo lisätä jälkikäteenkin, jos siltä tuntuu.

Tänään ompelin myöskin kellohelmaisia hameita tyttärille vaikkei hamekelejä juuri tänä kesänä ole ollutkaan. Voihan niitä toki käyttää leggareiden kanssa syksylläkin sitten. Niistäpä kuvia tuota tuonnempana.

-Kaaru-

Retkellä

Pari viikkoa sitten sunnuntaina kävimme päiväretkellä koko perheen voimin. Pienimmäinen kulki kätevästi lapsenkantorinkassa, muut kävelivät reilun 2,5 kilometrin matkan määränpäähämme laavulle. Määränpäässä olisi voinut jopa saunoa, jos olisi halunnut. Sieltä löytyi nimittäin verrattain suuri sauna, puita ja lähdevesiputki. Harmi vain, että vesiputken liitos oli rikki, joten emme saaneet vettä maistella. Saunan ohi virtasi kuitenkin kirkasvetinen puro, jonka vettä uskaltauduimme maistelemaan arveltuamme, että tuonkin puron lähtöpiste lienee samassa hetteessä kuin ylös vaaranrinnettä kipuavan lähdevesiputkenkin. Niin mahdottoman hyvän makuista vettä!

Miten se aina onkin niin, että tuo tavallinen ruisleipäkin maistuu luonnonhelmassa niin paljon paremmalle kuin täällä kotona, puhumattakaan letuista ja makkaroista/maissintähkistä, joita paistoimme laavunuotiolla. Hyvin oli paikka varusteltu. Laavun seinustalta löytyi kattila ja nokipannu, jossa keitimme teetä juotavaksi. Ja se luonnon rikkumaton rauha. Jotain niin henkeäsalpaavaa! Kaikki ne äänet: puron hiljainen solina, lintujen laulu, heinikon suhina lempeässä kesätuulessa. Miten Suomen luonto voikaan valloittaa niin!

 

Istuimme monta tuntia siellä tuijotellen nuotiosta ylös nousevia savukiehkuroita, kuunnellen tulen räiskettä ja ihastellen ympäröivää luontoa. Lapset uittivat kaarnaveneitä purossa ja tutkivat ihmeissään kaikkea luonnosta löytämäänsä. Totesimme vain, miksemme ole harrastaneet tällaista enemmän? 

Paluumatkalla löysimme Maariankämmeköitä. Täältä kaukaa pohjoisesta! Siellä ne kasvoivat vaaranrinteellä terhakoina. Tuo ihana orkidealajike hurmaa kauneudellaan, kuten orkideat aina. Pitihän niitä maljakkoonkin poimia, lapsuuskesien muistoja. 

Päivän päätteeksi saimme kutsun tulla saunomaan ystäväperheemme savusaunaan. Savusaunassa on kyllä jotain ihan omintakeista, sellaista mitä muunlaisissa saunoissa saunoessa ei voi kokea. Vaikka savunhaju kirvelee ajoittain silmiä, lempeä lämpö hivelee ihoa, tekee siitä silkinpehmeän. Ja olo on raukea. Kiitos vielä E&R kestityksestä ja saunasta!

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa :)

-Kaaru-

Kesäinen marja-hedelmäsalaatti

Tekaisin tuoreista marjoista ja hedelmistä raikkaan salaatin välipalana syötäväksi. Ladoin pilkotut hedelmät ja marjat isoon vatiin ja vaahdotin vaniljakastiketta kyytipojaksi. Hyvää ja helppoa!

Nautiskeltiin vaihteeksi välipalaa saunakammarissa. Siitäpä olikin lapsukaisilla mukava käydä noukkimassa herkkupaloja leikkimökkileikkien lomasta. Taisipa muutama herkkupala päätyä leikkimökkissäkin makusteltavaksi ;)

Pöydällä näkyvä valkoinen pitsiliina löytyi paikalliselta kirpputorilta muutaman euron hintaan. Tai verho se alkujaan oli, mutta purin leveät reunakäännökset auki ja ompelin käännökset vähän kapeammiksi. Tykkään siitä pöytäliinana enemmän kuin verhona :) 

Tänään sain viimeinkin kasvimaankin kitkettyä. Kylläpä olikin rikkaruohot päässeet taas rehottamaan. Nuo katalat hyötykasvien tukahduttajat! Olisihan tuo kasvimaalla kyykkiminen ihan mukavaa, jos sen saisi tehdä rauhassa. Ehdin kotiseutulomalta tultuamme jo ääneenkin mainita, että itikat ovat tainneet vähentyä meidän lomamme aikana, mutta kattia kanssa. Kasvimaalla niitä inhottavia verenimijöitä oli vaikka naapureille jakaa. Ja koska en jaksanut välillä tulla lisäämään vaatetusta, nyt onkin mukavat paukamat pitkin sääriä. Ensi yönä ei taida uni tulla.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Kaaru-

Riukuliiteri

Sain muutamia kyselyjä sähköpostitse edellisen postauksen kuvissa vilahtaneeseen puuvajaan liittyen, joten ajattelin tehdä siitä ihan oman blogipäivityksen :)

Puuvaja, jota kutsumme riukuliiteriksi, valmistui viime kesänä mieheni ja isäni toimesta vanhempieni mökille. Liiterin suunnittelijana ja pääasiallisena rakentajanakin toimi mieheni. Liiteri rakennettiin täysin luonnosta löytyneistä materiaaleista sekä kierrätystavarasta. Yritin kaivella kuva-arkistoja rakennusajan kuvien toivossa, mutten harmikseni löytänyt kuin yhden kuvan. Muistelenkin, että ehdin kameran kanssa ikuistamaan rakennustouhuja vasta siinä vaiheessa, kun se oli jo lähes valmis. Liiterin rakentamisessa kun ei mennyt kovin montaa työpäivää.

Rakennuksesta haluttiin tottakai tuulettuva, jotta siellä säilytettävät polttopuut eivät pääse homehtumaan, mutta ovat silti säältä suojassa. 

Homma lähti liikkeelle siitä, että rakennuksen pohja tasoitettiin ensitöiksi tasaiseksi. Kuorittiin siis maa-aines, kuntta, pois ja tasoitettiin sen alta paljastunut hiekka tasaiseksi perustuspohjaksi. 

Siihen sitten ladottiin painekyllästettyä lautaa tulevaa lattiaa suojaamaan. Niiden päälle aseteltiin neljä kuormalavaa, jotka toimivat siis liiterin lattiana. 

Seinärakenteet koottiin meidän talomme remontista vapautuneista vanhoista ovenkarmeista (4kpl), jotka ruuvattiin kiinni toisiinsa. Helppoa ja nopeaa kokoamista siis. Nopeastipa olikin seinäkehikot pystyssä, jonka jälkeen rakennettiin kattoniskat.

 Kattoniskojen päälle nosteltiin sitten vanhat kaapinovikarmit (3kpl), jotka ruuvattiin kiinni kattoniskoihin. Sittenpä oltiinkin jo katon pellitysvaiheessa, jonka jälkeen päästiin tekemään ulkovuoritusta.

 Ulkovuoraus tehtiin noin ranteenpaksuisista männynrungoista, joita löytyi mökkitontin metsästä. Ne vain leikattiin määrämittaan ja naputeltiin nauloilla paikoilleen kiinni liiterin runkona toimiviin vanhoihin ovenkarmeihin. Viimeisenä taisi valmistua ovi vanhoista harmaantuneista laudoista. Myöhemmin äitini ja tätini ovat naputelleet oven viereiselle seinälle "ikkunan" vanhasta ikkunanpokasta ja karmit samasta harmaantuneesta laudasta kuin ovi ja ovenkarmitkin. Kylläpä vain tuo valeikkuna antaakin mukavasti ilmettä tuolle liiterille.

Halpaa, nopeaa ja suhteellisen helppoakin. Liiterissä on aika hauska tunnelma. Sisällä seisoessa tuulenvire puhaltaa läpi seinistä ja lattiasta, mutta silti lumi eikä sade pääse sisäpuolta kastelemaan. Hyvin on liiteri palvellut tähän saakka, toivotaan että palvelee vielä pitkään :) Hyvin se tuohon mäntykangasmaisemaan ainakin sopii :)

-Kaaru-

Kotiseudulla mökkeilemässä

Kotiuduttiin eilen viikon mittaiseksi venähtäneeltä kotiseutulomalta. Ei sieltä vaan malttanut lähteä yhtään aiemmin pois. Niin rakas kotiseutu, Pohjois-Karjala <3 Siellä me olimme kaikki 4 sisarusta perheinemme sekä äiti ja isä yhdessä koolla vanhempieni mökillä, kirkasvetisen järven äärellä. Viikkoon mahtui paljon kaikenlaista mukavaa puuhaa, rentoa yhdessä oloa, naurua, laulua, ongintaa, saunomista ja uintia, hyvää ruokaa, pelejä ja leikkejä, serkusten jälleennäkemisen riemua. Iltanuotiolla istuttiin lähes jokaisena iltana rupatellen, muistellen menneitä ja haaveillen tulevaisuudesta. Kirpputorikierroksellekin ehdin, kotiintuomisina kassi täynnä kaikkea kaunista, aarteita vuosikymmentenkin takaa.

Mökki ympäristöineen on rauhan tyyssija.
Pakahduttavan kaunis järvimaisema, lähimetsissä kiemurtelevat metsäpolut, joita pitkin jo lapsena juoksimme, kuikan huutelu peilityyneltä järvenselältä, ampiaisten ja muiden pörriäisten surina hiljaisessa heinikossa, mustikat ja vadelmat, se kaikki niin rakasta! Koko paikkakunta ja sen lähiympäristö täynnä muistoja <3

Sinne palaamme taas ensi kesänä.

Kotiin tultua pihanurmi rehottaa valkoisena apilamerenä, lakat (hillat) ovat kypsyneet kerättäviksi, kohta mustikatkin, kasvimaalla rikkaruohot vallanneet alaa, kukkapenkin kukat auenneet täyteen loistoonsa. Mukava silti olla kotona, vaikka ikävä kotiseudulle onkin taas niin kova.

Aurinkoa toivottelen tähänkin viikkoon!

-Kaaru-

Säilöntäpuuhissa

Tänään niitä oli viimeinkin tarjolla kohtuuhintaan paikallisessa K-supermarketissa. Mansikoita! Viiden kilon laatikolliset näyttivät niin herkullisilta heti sisääntuloportin toisella reunalla, ettei niitä voinut millään ohittaa. Kyllä ne kauppiaat osaavat tuon myyntityön ;) Niinpä laiskottelulle omistettu ilta vaihtuikin osaltani mansikoiden säilöntäpuuhiin. Enpä muista milloin olisin viimeksi näin mahdottoman hyvälaatuisia mansikoita säilönyt kuin nyt. Tuossa laatikollisessa ei ollut kuin YKSI homeinen mansikka. Mansikat olivat myöskin isoja ja makeita. Saatiinpa syödä mahamme pullolleen mansikkaa! Jäljelle jääneet pilkottiin rasioihin ja kätkettiin pakasteen uumeniin odottelemaan syksyä ja talvea. Taitaakin satokausi ollakin kohta huipussaan.

 Täällä odotellaan myöskin kovasti lakkojen (hillojen, kuten paikalliset puhuvat) kypsymistä. Sadosta on veikattu runsasta, joten nyt jo suinkin vain ennusteet pitävät paikkaansa, sitähän on suunnattava kohta kulkunsa tuonne suolle rämpimään. Moneen vuoteen ei ole lakkoja oikein tullutkaan. Joko halla on palelluttanut kukat, pölytys epäonnistunut tai sääolosuhteet olleet muuten epäsuotuisat sadon kypsymiselle. Siksipä niiden kypsymistä odotellaankin nyt niin kovin innoissaan :)

Mansikanmakuista viikonloppua kaikille!

  -Kaaru-

Ilta-auringon kaunis valo

 

Monesti parjaan tätä pohjoisen karua luontoa, suuren suuria suoaukeita, joiden tilalla haluaisin mieluummin nähdä omasta sielunmaisemastani tutut järvet. Itken itikoiden paljoutta, tuuheiden lehtimetsien puutetta, puiden kitukasvuisuutta. Ihmettelen ihmisille kuinka he eivät voi ymmärtää ikävääni kotiseudulleni, omaan sielunmaisemaani. Ja sitten, jonain päivänä huomaan miten kaunis onkaan pohjoisen luonto! Voi kunpa täällä olisikin aina kesä. Tämä valoisuus on jotain niin satumaista. Nytkin aurinko vielä paistaa, vaikka kello lähentelee puolta yötä. Auringon hämyinen valo kimaltelee pihakoivujen vihreissä latvuksissa, kultaa honkapuiden rungot syvän punaisiksi ja värjää pilvetkin mitä kauneimpiin väreihin. Se hohtaa linnun siivissä ja kukkien terälehdissäkin! Siinä on jotain salaperäistä. Miten voikaan olla mahdollista, ettei aurinko laske oikeastaan ollenkaan koko yönä täällä meilläkään! Mitä se sitten onkaan sitten Lapissa. Olen ollut aina sitä mieltä, että on valvottava ainakin yksi pilvetön kesäyö läpeensä, jotta voi nähdä sen kaiken kauneuden ja herkkyyden, jonka se tuo mukanaan. Joskus nuorempanahan sitä saattoi valvoa useammankin kesäyön aina aamun pienille tunneille saakka, nyt on toisin. Tulevaa yötä en ajatellut valvoa, enkä varmaan yhtään yötä tänä kesänä muuta kuin pakon sanelemana. Mutta sitten jos joskus valvon, valvon kameran kanssa, jotta voin tallettaa kesäyön kauneutta myös jälkipolville nähtäväksi. Nyt taidan kömpiä untenmaille. Väsymys painaa silmiä kiinni ihan väkisin. Pari yötä on mennytkin valvoessa, tahtomattani. Sitä se on välillä pienten lasten kanssa. Mutta se kuuluu tähän elämänvaiheeseen. Joskus koittaa vielä aika, että saan nukkua koko pitkän yön katkeamatonta unta. Silloin ehkä kaipaan niitä öitä, jolloin silittelin pientä päätä, tuudittelin lasta unenmaahan.

Huomenna on taas uusi päivä, ehkä edeltäjäänsä parempi.

-Kaaru-

Kesäsynttärit nro.3

Taas meillä juhlittiin :) Tällä kertaa meidän 5-vuotiasta neitokaista :) Suloista, ihanaa prinsessaa, jonka elämä on varmasti tällä hetkellä juuri sellaista kuin eräässä synttärikortissa luki: keveää kuin keijukaisen, pehmoista kuin pumpuli, niin suloista ja somaa. Sadunmaailmaa. 

Synttärisankaritar toivoi tällä kertaa ponikakkua, jonka parhaani mukaan yritin toteuttaa vaikken mikään kakkutaituri olekaan. Päällinen olisi tullut varmasti sokerimassasta paljon sievempi kuin kermasta, mutta minä en niin hirveästi siitä massasta välitä. Pitäisi opetella tekemään vaahtokarkkimassaa, joka on kuulema maultaan paljon parempaa kuin sokerimassa. No, joka tapauksessa pääasia kai lienee, että kakku oli juuri sellainen jollaisesta neitokainen oli haaveillutkin :)

Torppa täyttyi kavereista ja iloisesta puheensorinasta. Saatiinpa kylään päivänsankarin kummipariskuntakin lastensa kanssa. Kiitos T&M vielä ihanasta lahjasta ja käynnistä! 

Nyt sitten odotellaan tulevaa Pohjois-Karjalan sydämeen suuntautuvaa mökkireissua innolla. Lapset eivät malttaisi millään enää odottaa, enkä kyllä minäkään. Niin mukava päästä kotiseudulle kesää viettämään! Jospa se talviturkkikin viimein lähtisi kesäteloille ;)

-Kaaru-

Kotona jälleen!

Reissusta palattu takaisin kotiin. Lomareissu onnistui kaikkinensa mukavasti. Niin mukava oli vain ajella kaikessa rauhassa pieniä teitä pitkin maalaiskylästä toiseen ja pysähtyä aina silloin kun mieli niin teki. Paljon kertyi kilometrejä auton mittariin, paljon nähtiin kauniita maisemia ja tutustuttiin uusiin paikkoihin ja mikä parhainta, tavattiin useita sukulaisia ja ystäviä. Vietettiin reilu viikko huoletonta karavaanarielämää. Minä niin tykkään olla reissussa asuntovaunun kanssa, mutta niin paljon kuin se antaakin, se myös ottaa. Aikansa sitä jaksaa ja sitten alkaa tehdä mieli takaisin kotiin. Väljemmille vesille, mukavuuksien äärelle ;) Kyllä se vain niin on, että koti on se kaikkein paras paikka maailmassa. 

Kotiin tullessa postilaatikossa odotti lukijaansa uusin Unelmien talo ja koti- lehti :) Sillä aikaa kun reissupyykki pyöri koneessa, istahdin terassille lehteä lukemaan ja herkuttelemaan metsämansikkajäätelöllä ja tuoreilla mansikoilla. Saksalaisia taisivat mansikat olla tällä kertaa, mutta niin maukkaita, että makunsa puolesta olisivat menneet ihan kotimaisista. Taitaa mennä tänä kesänä pitkälle heinäkuuta ennen kuin mansikan pääsato kypsyy, sen verran on kylmä ollut. Mutta en sure sitä, kypsyvät kunhan kypsyvät. Metsämarjasadosta on luvassa runsas. Kuulema täällä pohjoisessa on lakkojen kukinta ja pölytys onnistunut hyvin, joten luvassa ehkä siis hyvä lakkavuosi :) Marjasadon kypsymistä siis odotellessa.

Nautitaan heinäkuusta, sen tuomasta lämmöstä ja kesän kauneudesta!

Ihanaa viikkoa kaikille!

-Kaaru-