Koti on hiljalleen pukeutunut Jouluun. Kynttilöitä on poltettu lähes jokaisena iltana ensimmäisestä adventista lähtien. Ne kuuluvat niin lähtemättömästi tähän vuodenaikaan. Tuomaan suloista valoaan tähän pimeyteen, johon silmä ei meinaa millään tottua. Vaikka toisaalta, kumman äkkiä hurahti marraskuu. Ehkäpä se johtui siitä, että silloin paistoi tavallista useampana päivänä aurinko eikä vesisateitakaan juuri ollut. Ja nyt on jo Joulu ihan nurkan takana. Kultainen Joulu. Toivotaan, ettei Joulusta tulisi ihan musta. Jospa sääherra heittelisi puuterilunta pitkin tannerta. Olisi maa puhtaan valkoinen.
Hyasintit asettelin aitasta löytämääni herttaiseen lasiseen kakkuvuokaan. Hieman multaa ympärille eikä se muuta tarvinnut. Somia kuin mitkä. Olipa yksi avannut kukkansakin toissa yönä. Ja mikä huumaava tuoksu!
Pipareitakin meillä on leivottu ja muutamia muitakin jouluherkkuja. Lasten kanssa näitä leivoin ja ajattelin, että heidän ehdoillaan mennään tämä Joulu. Liian monesti kaikenlainen hässäkkä Joulun alla saa mielen kiireiseksi. Miksi jouluvalmisteluista pitäisi ottaa turhan suuri taakka, kun vähempikin hämmentäminen riittää. Tänä vuonna meidän Joulussa asuu rauha. Sytytetään kynttilöitä niin ettei nurkkiin mahdollisesti kerääntyneet villakoirat sieltä erotu. Tunnelmoidaan, herkutellaan ja nautitaan yhdessä olosta. Rauhoitutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti