Aamuteehetki kera herkullisen New Yorkilaisen juustokakun

Hiljainen aamuhetki. 2 koululaista lähteneet opinahjoonsa ja kerholainen kerhoon. Täällä me nyt sitten istumme kuopuksen kanssa kaksin ja ihmettelemme hiljaista taloa, kellon raksutusta ja herkuttelemme aamuteen kaverina New Yorkilaista juustokakkua. Tuo uunissa paistettava juustokakku on kyllä juustokakkujen juustokakku. Oikea amerikkalainen suussasulava herkku, joka ei kuitenkaan ole minun makuuni liian makea, kuten monesti amerikkalaiset herkut saattavat olla. Mukavaa tasapainoa makeudelle antavat pakastemarjat tuossa pinnalla.

Lupasin kuvan tuosta somasta aitasta löytyneestä jakkarasta, kunhan saamme sen kunnostettua. Siinäpä se nyt on, valkoiseksi maalattuna (vaikkakin aikomukseni oli maalata se kokonaan mustaksi.) Valkoista maalia oli kuitenkin jäljellä vielä, joten sillä se nyt tuli sitten kuitenkin maalattua. Värinhän saa muutettua, jos tuo valkoinen väri alkaa tuntua liian tylsältä :) Ja siihen se päätyi, pirtin nurkkaan toimimaan apupöytänä. Juuri ja juuri tuohon päälle mahtuu teekupponen kera leivoslautasen. Joten oikein oiva pieni apupöytä siitä tuli! Vieressä kuva jakkarasta ennen kunnostamisen.

Enpä ole tainnut keittiötämme tänne blogiin kovin monesti kuvailla. Se kun on rintamamiestalolle tyypilliseen tapaan aika pieni. Sen vuoksi sitä on kovin hankala oikein mistään kulmasta kuvata. Aina jää jotain kuvasta uupumaan. Mutta tässä ajatukseni olikin kuvata tuo valkoinen matto, jollaisia löysin kaksin kappalein paikalliselta kirpputorilta, jonne olin viemässä tavaraa myyntiin. Eikä hintakaan päätä huimannut, 2 euroa kappale! Koskapa olivat erittäin hyväkuntoisia, nappasin ne samantien kainalooni. Mattoja meillä ei ole aiemmin keittiössä ollutkaan. Ne kun tuppaavat lapsiperheessä likaantumaan hyvinkin nopeasti. Nuo matot ovat näitä nykyajan muovimattoja, joista pidän sen vuoksi, etteivät näytä ollenkaan muovisilta. Valkoisia kun vieläpä ovat, ne tuovat mukavasti valoisuuttaa keittiöön.

Löytöjä aitasta ja huonekalujen entisöintiä

Täällä meillä on tänä kesänä ollut jos jonkinlaista projektia. Viimeinkin alkaa piharakennus toisensa perään siistiytyä ja tavarat löytää oikean paikkansa. Vanhasta vajasta tehtiin pyörävarasto, puuliiterin korjaustyöt saatiin päätökseen, jonka myötä aitan pinta-ala vähän kasvoi. Kaikki muut alkavatkin olla jo siistissä kunnossa paitsi juurikin tuo aitta, joka on vielä romua (lue aarteita) täynnä entisen asukkaan jäljiltä. Sen lopullinen siivoaminen jääköön ensi kesään kuitenkin. Mukava siellä on kuitenkin aina silloin tällöin pyörähtää tutkimusmatkalla :) Viimekertaiselta reissultani aitan uumeniin löytyi tuollainen somaakin somempi kukkakuvioinen vanha emalipesuvati ja -kauha. Pesin ne pinttyneestä liasta puhtaaksi ja asettelin ne tuonne saunakammarin pöydälle koristeeksi muistuttamaan entisistä ajoista. Ovathan nuo vähän ajansaatossa ruostuneetkin, mutta ajan patinaahan se vain on :)

Monen monta huonekaluakin on tullut tässä kesän myötä löydettyä. Tarkoitus olisi kunnostaa niitä käyttöön. Tässäpä olisi seuraavia projektejamme. Yläkuvassa näkyvä jakkara, joka vaatii liitosten liimausta ja uuden maalikerroksen pintaansa. Tämäkin on kotimme entisten asukkaiden jäämistöä. Jakkaran on tarkoitus palvella jatkossa kukkapöytänä tai pikkuisena apupöytänä, johon laskea vaikkapa lehdet käsistään :) 

Alakuvissa näkyvät esikoululaiselle läksyjentekopöydäksi suunniteltu vanha pulpetti, joka löytyi eräältä vanhalta koululta sekä Askon tuotannossa joskus ollut suloisen keltainen pinnatuoli, joka löytyi aitasta. Soma olisi säästää tuon värisinä nuo, mutta ei taida meidän tämänhetkisen sisustuksen kanssa oikein sopia yhteen. Ja koska näiden liitokset vaativat joka tapauksessa uudelleen liimauksen ja yksi tuolin pinnoista korjaustoimenpiteen, on sama maalata nämä nyt sitten haluamansa värisiksi. Laitanpa kuvia kunnostetuista versiostakin sitten, kunhan saamme nämä valmiiksi.

Syksyn tuntu - oman maan sato on kypsää

Niin, kyllä se vain näyttää syksy saapuneen. Äkkiä se tulee tänne pohjoiseen. Vaikka vielä puiden lehdet ovatkin vihreät, ei ruskan väreihin muuttuminen ole enää kaukana. Toisaalta tykkään syksystä, sen tuoksuista ja väreistä, mutta kyllä se vain vääjäämättä viestii tulevasta pitkästä talvestakin. Syksyssä on oma viehätyksensä, tykkään siitä, että se on selkeä oma vuodenaikansa kaikkien muiden kolmen vuodenajan rinnalla. Että silloin sato kypsyy keräämiskuntoon ja luonto värjäytyy kauniisiin ruskanväreihin. 

Jo monena menneenä viikkona olemme saaneet syödä omasta maasta kaivettuja perunoita, porkkanoita ja sipulia. Sokeriherneitäkin tuli silloin lämpimän jakson aikana tosi paljon. Niitä naposteltiinkin pitkin kesää välipalaksi ulkona ollessamme. Helteillä kun oikein mikään lämmin ruoka ei meinannut maistua. 

Porkkana- ja sipulisato yllätti tänä vuonna meidät. Kylvettiin siemenet keväällä ensimmäistä kertaa kasvulavoihin ja kylläpä muuten kasvoivat niissä hyvin! Meidän kasvimaa tarvitsisi ravinteita ja kenties mullanvaihdonkin jo, ei oikein siinä tahdo kuin peruna, sokeriherne ja salaatti menestyä. Jos vaikka pyytäisi nyt ensihätään hevosenlantakuorman siihen tänä syksynä tuosta naapurista lannoitteeksi. Ja laittaisi sitten keväällä uutta multaakin ennen kuin möyhii sen istutuskuntoon.

Pihlajanmarjatkin alkaisivat olla keräämiskuntoisia. Tänä vuonna niitä ovatkin pihlajat pullollaan. Enteileeköhän se kovaa, mutta vähälumista talvea, kuten entisajan ihmiset ovat ennustaneet. Aika näyttää. Joskus olisi hauska kokeilla millaista hilloa tai sosetta marjoista saisi aikaan. En tiedä kuitenkaan tuleeko niistä tänäkään vuonna tehtyä mitään.  Kauniita ovat kyllä nuo marjoja pullollaan olevat oksat maljakossakin tai koristeena kynttilöiden ympärillä tai ihan missä vaan. Raikkaita ja iloisen värisiä. 

Valkoisia krysanteemeja istuttelin porraspielen ruukkuihin, kun olivat tajouksessa paikallisessa K-supermarketissa. Tykkään niin kovin näistä kukista. Kestävät ja kukkivat läpi syksyn ja kestävät muutaman asteen pakkastakin. Mukava lisä kaveriksi vielä hetken aikaa kukkiville kesäkukille :)

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa kaikille :)

Sadonkorjuuta ja säilöntää

Saatiin kotiintuomisina kotiseutulomalta monta kassillista herkullisia, suoraan puusta kerättyjä omenoita. Eipä ole kotimaisen omenan voittanutta. Nämä ovat lajikkeeltaan Pirjaa ja kypsyvät jo kesällä syöntikuntoon. Olen aina haaveillut omista omenapuista, mutta eiväthän ne täällä pohjoisessa Suomessa oikein tahdo menestyä vaikka kovasti puutarhalla vakuuttavat olevan olemassa sellaisia lajikkeita, jotka kestävät tämän korkeusasteen vaihtuvia sääolosuhteita. Vielä en ole täällä asuessa kuitenkaan sellaiseen lajikkeeseen törmännyt, joka tekisi satoa siinä määrin kuin lapsuudenkotini puutarhan omenapuut. Harmi sinänsä, tykkäisin niin kovasti omenapuista kaikkinensa jo pelkästään pihan kaunistajana. Kukintavaihe jo itsessään tuoksuineen kaikkineen on ihana! 

Täällä on nyt sitten säilötty omenia vaikka missä muodossa talven varalle. On keitetty monta litraa omenahilloa ja -sosetta, tehty mehua ja pakastettu lohkoina. Ja tietenkin tehty jo monen monta omenapaistosta. Se onkin sellaista omenapaistosta, jonka veroista en ollut ennen tämän reseptin löytymistä maistanut! Vie kuulkaas kielen mennessään vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa nautittuna. Tässäpä vielä ohje siihen :

Omenapaistos:

Täyte:
n.600g happamia omenoita (kotimaisia tai esim.Jonagold)
1/2 dl vaahterasiirappia tai tummaa taloussiirappia
1 tl kanelia

Taikina:
150g voita
1 1/2 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1tl vaniljasokeria
1/2 tl leivinjauhetta

Leikkaa omenat lohkoiksi, poista siemenkodat ja kuutioi lohkot. Levitä omenat voideltuun halkaisijaltaan n.24cm korkeareunaiseen vuokaan. Valuta siirappi ja ripottele kaneli omenoiden päälle.

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää joukkoon kananmuna ja vatkaa hyvin. Lisää lopuksi keskenään sekoitetut jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Nostele taikina omenoiden päälle ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele pinnalle rouhittuja manteleita tai pekaanipähkinöitä.

Paista uunin alatasolla 175 asteessa n.40 minuuttia.

Parilla menneellä viikolla olen myöskin mehustanut kotipuutarhasta Pohjois-Karjalasta keräämäni musta- ja punaherukat ja tehnyt kurkkusäilykettä talven varalle. Meillä ei vielä omat pensaat marjoja tuota, ovat sen verran uusia ja pieniä pensaita vielä, joten ihana että kotipuutarhasta Pohjois-Karjalasta riittää satoa muidenkin tarpeiksi. Ei syksyä etteikö jotain säilöttäisi talveksi. Loppukesä ja alkusyksy ovatkin juuri tästä syystä ihanaa aikaa. Vielä ajattelin tehdä mustikkahilloa ja -mehua. Sittenpä alkaisikin olla kasvimaan sato keräämiskunnossa. 

MUKAVIA ELOKUUN PÄIVIÄ KAIKILLE! Nauttikaa luonnon ja puutarhan antimista :)

Uusia vanhoja huonekaluja

Viimeinkin me saatiin se! Nimittäin tuo valkoinen puusohva, josta olen haaveillut jo pitemmän aikaa. Siitä ihan ensi alkuun tuhannet ja taas tuhannet kiitokset äidilleni, joka näki puusohvan entisöimisen eteen valtavan työn. Sohva löytyi näet eräästä lapsuuteni kotitalosta, vanhasta pappilasta palasina. Aika oli syönyt liitokset auki ja sinne se oli viety, vanhan vajan uumeniin. Onneksi ei sentään ollut poltettu, kuten monesti on kuullut vanhoille, rähjääntyneille huonekaluille käyneen. Aika pian palasten löytymisen jälkeen äitini rapsutteli vanhat maalit pinnasta ja kokosi puusohvan jälleen yhtenäiseksi sohvaksi. Ihan kaikkia palasia ei löytynyt, joten jotain uusiakin puuosia täytyi tehdä, mutta sehän onnistui taitavalta äidiltäni oikein hyvin. Kokoamisen jälkeen puusohva olikin vuosia puunvärinen, odotellen sopivaa hetkeä tulla käsitellyksi loppuun saakka. Ja nyt se on siinä, niin soman valkoisena, täydellisenä! Sohva edustaa tyylilajiltaan Jugendia. Tykkään niin paljon tästä sohvasta, minusta se on juurikin sopivan siro meidän pirttiämme kaunistamaan. Vielä olisi tarkoitus laittaa puukannen päälle ohut patja ja päällystää se jollain kivalla kankaalla, kunhan sellainen löytyy. 

                                      

Toinen uusi huonekalumme, tämä 1800-luvulta peräisin oleva pöytä on ostettu Käkisalmen markkinat- nimisestä vanhojen tavaroiden kaupasta Pohjois-Karjalasta. Alkuun se palveli lapsuudenkodissani tietokonepöytänä kunnes nyt löysi tiensä meille. Meillä ei kunnollista työpöytää vielä ollutkaan, joten tämä tuli oikein sopivasti meille nyt kun koulujen alettua pöytäpula alkoi taas vaivata. Tosin ei tämä koululaisten pöydäksi päätynyt, vaan talon isännän, joka on jo pitemmän tovin kaipaillut omaa työpöytää. Tuohon se istui mukavasti, muuria vasten meidän makuuhuoneen nurkkaan :) Tyylilajiltaan pöytä lienee uusrenesanssia. Siitä kielisi ainakin tuolle aikakaudelle tyypilliset sorvatut jalat. Pöydälle ei ole tehty mitään entisöimisoperaatioita ostamisen jälkeen. Niin hyväkuntoinen se on! Eikä kaikesta tarvitse mielestäni uutta tehdäkään. Tykkään tuosta ajan tuomasta patinasta pöydän pinnoilla enkä ajatellut tehdä pöydälle mitään niin kauan kuin se kasassa pysyy :) Pöydän kaveriksi täytyisi löytää vielä sopiva tuoli. Pöytä on aika matala, joten ihan tuollainen normaalikorkuinen tuoli on sen alle vähän liian korkea. 

Miten viehättäviä yksityiskohtia pöytä onkaan pullollaan! 

Pöydällä olevan mix&match lampun ostin Clas Ohlsonilta kotiseudulla lomaillessamme. Kuvuksi valitsin tuollaisen ajattoman mustan ja jalaksi valkoisen. Meillä on entuudestaankin samanlaisia lamppuja, vähän eri värivariaatioilla vain ja hyväksi tunnelmanluojaksi olen nämä todennut. Eihän ne mitään työvaloja ole, mutta sellaisenhan voi hankkia vielä, jos iltojen pimetessä tuntuu, että valoa tarvitsee enemmän :) Valkoisen tekstitaulun ostin Wihoselta ja alakuvassa olevan säilytyslaatikon pikku hilppeille Carlsonilta. Clas Ohlsonillakin näytti noita olevan :)

Mökkielämää

Heinä-elokuun vaihde vietettiin iki-ihanalla vanhempieni mökillä Pohjois-Karjalan sydämessä. Ei tämän ihanampaa paikkaa taida maa päällään kantaakaan! Ne ovat ne muistot, jotka tekevät paikasta niin rakkaan. Onhan täällä vietetty jo varhaisesta lapsuudesta saakka kesiä ja nyt siitä samasta riemusta saavat nauttia omat lapsemmekin. Miten nostalgista! Ja tietenkin vaikuttaahan siihen mökki-idylliin myöskin tuo kristallinkirkas, puhdas ja raikas järvivesi, jonka veroista saa muualta etsiä. Vesi olikin lämmennyt kesän helteiden myötä +26 asteiseksi. Sellaista linnunmaitoa, että! Lapset, kuten me isommatkin, nautimme sydäntemme kyllyydestä kesästä ja mökkeilyn ihanuudesta, siitä kaikesta vapaudesta, jota vain mökillä ollessa voi kokea. Ja mikä parasta, saimme viettää mökillä kokonaisen viikon yhdessä koko suvun kanssa. Lapset saivat leikkiä kaukana asuvien serkkujensa kanssa ja me aikuiset rupatella niitä näitä milloin letunpaiston, milloin synttärikemujen, millon minkäkin mukavan toiminnan lomassa :)

                           

Tätä maisemaa ei silmä koskaan väsy katselemaan.

Mökillä ollessa vietettiin myös kahdet synttärikemut. Päivänsankari valitsi teemaksi ponit, joten ponilautaset/kupit ja servetit ostettiin mökille lähtiessä kotipaikkakunnan marketista, jossa sellaisia aivan sattumalta myytiin :) Juhlat järjestettiin taivasalle, mökin pihapiiriin. Ja toki asiaankuuluvien ilmapallojen ja synttäriherkkujen kera :) Iltapäivä oli mukavan puolipilvinen, joten aurinkokaan ei päässyt juhlijoita liiemmin paahtamaan vaikka ilma muutoin olikin tosi lämmin. Mukavat olivat juhlat. Lapset kuten me aikuisetkin nautimme kauniista järvimaisemasta ja kesäisestä luonnosta sekä mukavasta yhdessäolosta. Tällaisia juhlia voisi harrastaa enemmänkin. Niin rentoa viettää niitä ulkona!

Ja illan hämärtyessä sytyttelimme lyhtyihin kynttilöitä ja ihailimme elokuisen illan salaperäistä hämyä. Tykkään niin kovasti elokuusta, vaikka toisaalta se viestiikin kesän loppumisesta pimenevien iltojen myötä ja on siksi tavallaan haikeakin kuukausi. Aika jolloin sanotaan kesälle jäähyväiset ja ruvetaan odottamaan syksyä. Toisaalta, onhan elokuu myöskin elonkorjuun aikaa. Joka vuosi on yhtä jännittävää nähdä mitä puutarha ja metsä tarjoavatkaan talven varalle säilöttäväksi. Tänä vuonna molemmista on löytynyt runsain määrin satoa vihannesten, marjojen ja hedelmien muodossa. Miten mukava onkaan ruveta jälleen säilöntäpuuhiin :)

Pihasaunan lempeät löylyt

Meidän pihasauna lämpenee harva se ilta, vuodenajoista riippumatta. Miten virkistävää onkaan päivän päätteeksi taittaa muutama oksa pihakoivusta. Sitoa niistä saunavasta ja pujahtaa yksin pihasaunan lämpöiseen syleilyyn. Nauttia kiukaan sihinästä, tulen räiskeestä, vastan tuoksusta. Hiljaisuudesta. 

        

Pihasauna koki täydellisen uudistumisen kun se remontoitiin syksyllä 2011. Remontista voit lukea enemmän tämän päivityksen lopusta, mikäli se kiinnostaa :) Saunan pukuhuonetila on sisustettu lähes kokonaan vanhoilla huonekaluilla, jotka ovat löytyneet aitasta ja kotimme vintiltä. Tämän paikanhan ostimme siis kaikkine irtaimistoineen päivineen. Tosin eivät ne noin hyväkuntoisia olleet. Lähes kaikkiin käyttöönotettuihin huonekaluihin on täytynyt tehdä pientä tai vähän suurempaa entisöimistyötä. 

Tuo kuvissa näkyvä puunkantoteline on jotenkin mahdottoman suloinen ilmestys. Hentoinen kuin höyhen ja silti sen verran jämäkkä, että sillä kantaa isommankin halkokuorman. Liekkö entisen asukkaan itsensä nikkaroima, kukaties :) Muistuttaa jollakin tapaa potkukelkkaa. Hymyilyttämään se väistämättä olemuksellaan minut saa :) :)

Aivan erityisesti pidän tästa vanhasta lypsyjakkarasta, joka on kuulkaa niin jämäkkää tekoa, ettei heilunut eikä nitissyt tai natissut liitoksistaan ollenkaan. Niinpä se pesun ja desinfioinnin jälkeen päätyi pukuhuoneeseen palvelemaan lisäistuimena. Soma kuin karkki!

 

Täytyypä muistaa ottaa tuosta pöydästä, jonka laatikko tässä kuvattuna, parempi kuva joskus. Se oli alunperin turkoosi/vanhanpunainen. Ei haluttu entisöidä sitä ns. liian hyvin, vaan annettiin kaikkien kolojen ja kolhujen olla omilla paikoillaan. Rapsuteltiin vain entinen maali pois ja maalattiin se kauttaaltaan valkoiseksi. Minusta tuo sopii pukuhuoneeseen kuin valettu. Henkii mukavasti sitä sellaista vanhaa tunnelmaa, jota nimenomaan tämän saunan pukuhuoneen sisustukseen halusin.

Isompi räsymatto on myöskin löytö aitasta. Niitä oli siellä läjäpäin. Harmi vain monet niistä olivat homehtuneet pilalle. Muutamia niistä saatiin kuitenkin uusiokäyttöön. Söpösiä vanhoja mattoja, napakasti kudottuja, paksuja kaunokaisia. On ne vaan ennen osanneet tehdä kaikesta kestävämpää kuin nykyään. Tosin onhan materiaalitkin olleet suoraan luonnosta, monesti. Maton väri näyttää noissa kuvissa jotenkin valjulta. Ei päässyt auringonpaisteessa oikein väri oikeuksiinsa. Sen verran hankalasta kulmasta paistoi.

Tehtiin tuohon saunan ja pukuhuoneen välille tuollainen pieni ikkuna, kun sattui olemaan noita lasitiiliä muutama eikä muutakaan käyttöä niille keksitty. Ikkunanpieluslaudat henkivät osaltaan myöskin vanhaa aikaa. Kaikki remontissa käytetyt paneelit, katto- lattia ja muut koristelistat ovat pieneltä, yhden miehen pyörittämältä sahalta Kiimingistä, Oulun kupeesta ostettu. Tämä kyseinen saha tekee nimenomaan vanhan tyylin mukaisia listoja.

Remontista enemmän juttua tässä:

Piharakennuksen yhteyteen aikoinaan rakennettu pihasauna oli päässyt varsin huonokuntoiseksi edellisen asukkaan jäljiltä. Eihän siihen toki ollut tehty remonttiakaan sen jälkeen kun se oli valmistunut joskus 50-luvulla. Pukuhuoneen sisäkatto oli romahtamispisteessä samoin saunan sisäkatto oli aikojen saatossa painunut pahasti luokille, saunan betonilattia oli kauttaaltaan lohkeillut ja päästänyt vettä sisäänsä. Ikkuna oli rikki. Siis koko se osa ulkorakennuksesta, jossa sauna sijaitsee, oli lievästi sanottuna remontin tarpeessa. 

Ensimmäisen kerran pihasaunassa käydessäni siellä vallitsi aavemainen tunnelma ja ajattelin mielessäni, ettei tästä koskaan saunaa saada aikaiseksi. Lähinnä kai siinä se remontin määrä pelotti ja turrutti. Nimittäin taloremontti oli siinä vaiheessa loppusuoralla ja voimat käytetty. Mutta kyllä vain työmiehillä puhtia riitti. Kolmen miehen voimin vielä sen samaisen syksyn aikana, kun tähän taloon muutimme, oli saunakin valmis. Voi sitä riemun päivää! Ensimmäiset lempeät löylyt veivät samantien sydämen mukanaan eikä remontin laajuutta tarvinnut sen koommin harmitella. Kyllä se oli sen arvoinenkin.

Sauna purettiin täysin, samoin pukuhuonetila. Ei kai noista liene muuta vanhaa jäljellä kuin rakennuksen runko, joka oli ihme kyllä säilynyt pääosin hyvänä. Vaikka sauna jouduttiin purkamaan täysin, halusimme uudisrakentaa sen 50-luvun hengen mukaisesti kuitenkin muutamilla nykyajan mukavuuksilla varustettuna. Uuden lattiavalun myötä asensimme saunan lattiaan lattialämmityksen, jotta lattia saadaan saunomisen jälkeen kuivaksi mahdollisimman nopeasti. Sauna paneloitiin 50-luvun tyylin mukaisella linnunsiipi-paneelilla, jota olen myöskin kuullut keilapaneeliksi kutsuttavan. Lattia laatoitettiin tummanruskealla 10x10 laatalla. 

Pukuhuonetila paneloitiin hirsipaneelilla ja käsiteltiin ajanpatinoiman näköiseksi Liberonin vahalla. Sävynä tumma tammi. Lattiaan asennettiin leveä lankku, joka maalattiin hengittävällä helmenharmaalla lattiamaalilla. Hengittävyys on meidän remontissa niin talon kuin saunankin osalta ollut se punainen lanka. Kun rakennusmateriaalit ovat hengittäviä ja remontti muutenkin tehty vanhaa kunnioittaen, saadaan rakennukselle toiset 60 vuotta tai enemmänkin elinaikaa lisää.

Kaikki remontissa käytetty puutavara on peräisin paikallisesta Kellon Puusta. Lattia- katto- ja muut koristelistat Kiimingistä, Oulun kupeesta eräältä sahalta, jota vanha mies pyörittää. Siellä hän valmistaa nimenomaan vanhan tyylisiä listoja, jotka ovat maalaamattomia. Hiemanhan se itse maalaaminen tuottaa lisää töitä, mutta isomman remontin ollessa käynnissä, se ei tunnu missään. 

Kurkistus leikkimökkiin

Viime kesänä meidän leikkimökkiprojekti tuli päätökseensä rakentamisen osalta. Leikkimökki on rakennettu pitkälti kotimme remontoinnissa ylijääneistä materiaaleista. Jotain uuttakin rakennusmateriaalia täytyi toki ostaa, ihan ei selvitty pelkillä kierrätysmateriaaleilla. Seiniin laitoimme 5cm eristyksen, jonka jälkeen sisäpuolen seinät paneloimme lattiasta kattoon ja maalasimme valkoiseksi. Eristys on osoittautunut nyt kesähelteillä oikein hyväksi ratkaisuksi. Eipä kuumuus vaivaa leikkimökissä leikkijiä nyt :) Mökkiin saa myöskin läpivedon tarpeen tullen, sillä kaikki ikkunat ovat avattavia. 

Viime syksynä aloitimme hissukseen leikkimökin sisustustyöt ja nyt kesän koittaessa olemme laittaneet sitä yhdessä lasten kanssa leikkimiskuntoon. Eihän se vieläkään täysin valmis ole. Seuraavaksi olisi tarkoitus rakentaa mökkiin kiinteä keittiönurkkaus, jossa voisi kokkailla leikisti. Kaikki kuvissa näkyvät tekstiilit olen ommellut itse. Ulko-oveen viriteltiin tuollainen vanha pitsiverho pitämään itikoita ja paarmoja loitolla. Hiemanhan tuo on ylisuuri, täytyy sitä lyhentää hieman kunhan talvi koittaa ja hyttysverkkoa ei enää tarvita :) Sitten on aikaa tehdä tuollaisia viimeistelytöitä paremmin.

Leikkimökin sisustuksen pääväreiksi valikoitui keltainen ja valkoinen. Keltaraidalliset pienet räsymatot löytyivät Kärkkäiseltä viime syksyn alesta muutamalla eurolla kappale. Pieni valkoinen pöytä on Ikeasta ja tuolit olen taannoin ostanut kotiseudullani kesäisin järjestettävältä torikirppikseltä. Ne ovat kai nekin alunperin Ikeasta ostettu ja olivat ostettaessa siniset. Maalattiin ne sittemmin valkoisiksi. Pieni pöydällä näkyvä valkoinen liina on muistoja lapsuudestani. Lienee ollut silloinkin samaisessa käytössä leikkimökin liinana ;)

Keittiönurkkauksen seinälle naputtelin jo tuollaisen lautastelineen, jonka äitini lahjoitti leikkimökkileikkeihin koskapa ei keksinyt sille enää mitään käyttöä. Lienee palvellut joskus minun lapsuudessani kattilankansitelineenä. Oiva lautasteline siitä tulikin. Ja voihan siihen ripustaa vaikka mukeja tai mitä vain tykkää. 

Likkimökin peräseinustalle naputeltiin tuollainen pieni hylly, jossa voi säilyttää aarteita. Hyllylevy on Ikeasta ja kannattimet Kärkkäiseltä. Vaaleanpunaisen tekstitaulun ostin kotiseudultani Sokokselta silloin kun esikoisemme oli vauva. Olin jo unohtanut koko taulun olemassaolon, sillä tähän päivään saakka se on lojunut kaapissa oikeaa sijoituspaikkaa odotellen. Nyt viimeinkin sille löytyi paikka leikkimökistä. Alakuvassa näkyvän lorupussin olen tehnyt itse ja liitutaulu löytyi kirpparilta eurolla. Sen reunat maalasin myöskin valkoiseksi. 

Laitan laajempia kuvakulmia leikkimökistä tuota tuonnempana, kunhan keittiönurkkaus valmistuu ja mökkiin löytyy sopivankokoinen sohvasänky tai muu vastaava. Näihin kuulumisiin tällä erää :)