Hiljainen aamuhetki. 2 koululaista lähteneet opinahjoonsa ja kerholainen kerhoon. Täällä me nyt sitten istumme kuopuksen kanssa kaksin ja ihmettelemme hiljaista taloa, kellon raksutusta ja herkuttelemme aamuteen kaverina New Yorkilaista juustokakkua. Tuo uunissa paistettava juustokakku on kyllä juustokakkujen juustokakku. Oikea amerikkalainen suussasulava herkku, joka ei kuitenkaan ole minun makuuni liian makea, kuten monesti amerikkalaiset herkut saattavat olla. Mukavaa tasapainoa makeudelle antavat pakastemarjat tuossa pinnalla.
Lupasin kuvan tuosta somasta aitasta löytyneestä jakkarasta, kunhan saamme sen kunnostettua. Siinäpä se nyt on, valkoiseksi maalattuna (vaikkakin aikomukseni oli maalata se kokonaan mustaksi.) Valkoista maalia oli kuitenkin jäljellä vielä, joten sillä se nyt tuli sitten kuitenkin maalattua. Värinhän saa muutettua, jos tuo valkoinen väri alkaa tuntua liian tylsältä :) Ja siihen se päätyi, pirtin nurkkaan toimimaan apupöytänä. Juuri ja juuri tuohon päälle mahtuu teekupponen kera leivoslautasen. Joten oikein oiva pieni apupöytä siitä tuli! Vieressä kuva jakkarasta ennen kunnostamisen.
Enpä ole tainnut keittiötämme tänne blogiin kovin monesti kuvailla. Se kun on rintamamiestalolle tyypilliseen tapaan aika pieni. Sen vuoksi sitä on kovin hankala oikein mistään kulmasta kuvata. Aina jää jotain kuvasta uupumaan. Mutta tässä ajatukseni olikin kuvata tuo valkoinen matto, jollaisia löysin kaksin kappalein paikalliselta kirpputorilta, jonne olin viemässä tavaraa myyntiin. Eikä hintakaan päätä huimannut, 2 euroa kappale! Koskapa olivat erittäin hyväkuntoisia, nappasin ne samantien kainalooni. Mattoja meillä ei ole aiemmin keittiössä ollutkaan. Ne kun tuppaavat lapsiperheessä likaantumaan hyvinkin nopeasti. Nuo matot ovat näitä nykyajan muovimattoja, joista pidän sen vuoksi, etteivät näytä ollenkaan muovisilta. Valkoisia kun vieläpä ovat, ne tuovat mukavasti valoisuuttaa keittiöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti